Kaveri pilaa lastensa elämän :(

Vierailija kirjoitti:

Kaveri on ollut pitkään masentunut, teinistä asti. Kymmenen vuotta sitten hän halusi lapsen elämäänsä ilostuttamaan. Tänä päivänä hänellä on lapset 10, 6 ja 1v. Saman miehen kanssa, eivät tosin seurustele, lapset ovat isättömiä papereilla eivätkä koskaan tavanneet häntä.

Kaveri ei masennukseltaan jaksa juuri touhuta lasten kanssa. Se ei ole edes pahin juttu. Kaverilla on myös eläimiä, joita ei jaksa hoitaa. 3 kissaa ja 3 koiraa. Näiden eläinten ulosteita, oksennuksia yms on pitkin asuntoa! Voin sanoa, että tuolla eläinmäärällä sotku on kamala. Koiria ei juuri ulkoiluteta, 10v tyttö vie joskus kilteimmän ulos. Kissoilla on vain yksi laatikko, sekin siivottu ties milloin viimeksi. Noin kerran kuussa kaveri jaksaa pestä lattiat, ovathan ne siistit kunnes jollain eläimellä tulee hätä... Syövät eineksiä, joten roskia on myös hirveästi.

10v ei voi tuoda kavereitaan kotiin sotkun takia ja taapero on kamalassa tautiriskissä kontatessaan jätösten keskellä. Kerran kylässä ollessani laittoi jätöksiä suuhunsa, äidin asenne oli sellainen ettei ollut eka kerta...

Olen tehnyt yhteensä 11 ls-ilmoa. Sossut ilmeisesti sopivat tapaamisajan äidin kanssa, jolloin hänellä on aikaa siivota kämppä kuntoon. Usein kutsuu yhteisen kaverimme tai äitinsä apuun, rykäisevät kämpän siistiksi ja viikon päästä se näyttää taas samalta. Eläinsuojelu ei ole heillä edes käynyt ilmoituksestani...

Kaveri on minusta jo ihan laitoskamaa :( Sanoo tsemppaavansa kyllä, mutta ei noin voi elää. Äitinsäkään ei ole saanut autettua häntä. Voiko aikuisen ihmisen saada pakotettua hoitoon?

Menet kaverin kämpille ja kuvaat sitä oikeaa touhua siellä. Menet näyttämään sossuun tuota epävirallisesti, niin ehkä sen jälkeen tekevät yllätyskäynnin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M1-lähetteen saa jos on vaaraksi itselleen tai muille.

Eihän lapsilla ole akuuttia vaaraa. Vanhempi ei ole väkivaltainen tai itsetuhoinen. Ja jos voi sossuille valehdella niin eiköhän lääkäreillekin...

Jos ap saisi kuvattua kämpän j näytettyä kuvat sossulle, millaista siellä oikeasti on, niin saattaisivat olla sitä mieötä että on vaarallinen kasvuympäristö.

Ei sossut voi ottaa tuollaista tosissaan, pitää itse käydä katsomassa... En sitten tiedä, voivatko tehdä yllärikäynnin. Tilanne näyttää heille varmaan ihan normaalilta jos äiti tsemppaa sen käynnin ajan.

Sossujen pitäisi jutella isompien lasten kanssa kahden kesken, niin voisivat päästä tilanteesta paremmin jyvälle vaikka asunto olisikin hätäsiivottu. Eikö 9- ja 10-vuotiaan tilanne tosiaan heijastu kouluun? Mietin, että voiko näin rajussa tapauksessa täti olla ainoa, joka on tehnyt (11 kpl) lasu-ilmoituksia? Tuntuu uskomattomalta. Jos äidillä on lisäksi mt-asiakkuus, niin lastensuojelun työntekijöiden tulisi ottaa se huomioon lastensuojelutarpeen arvioinnin teossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M1-lähetteen saa jos on vaaraksi itselleen tai muille.

Eihän lapsilla ole akuuttia vaaraa. Vanhempi ei ole väkivaltainen tai itsetuhoinen. Ja jos voi sossuille valehdella niin eiköhän lääkäreillekin...

Jos ap saisi kuvattua kämpän j näytettyä kuvat sossulle, millaista siellä oikeasti on, niin saattaisivat olla sitä mieötä että on vaarallinen kasvuympäristö.

Ei sossut voi ottaa tuollaista tosissaan, pitää itse käydä katsomassa... En sitten tiedä, voivatko tehdä yllärikäynnin. Tilanne näyttää heille varmaan ihan normaalilta jos äiti tsemppaa sen käynnin ajan.

Sossujen pitäisi jutella isompien lasten kanssa kahden kesken, niin voisivat päästä tilanteesta paremmin jyvälle vaikka asunto olisikin hätäsiivottu. Eikö 9- ja 10-vuotiaan tilanne tosiaan heijastu kouluun? Mietin, että voiko näin rajussa tapauksessa täti olla ainoa, joka on tehnyt (11 kpl) lasu-ilmoituksia? Tuntuu uskomattomalta. Jos äidillä on lisäksi mt-asiakkuus, niin lastensuojelun työntekijöiden tulisi ottaa se huomioon lastensuojelutarpeen arvioinnin teossa.

Tuskinpa sillä paljoa kavereita on jotka kämpässä kävisivät. Varmaan vaan ap ja se toinen kaveri plus äiti, jotka sitä suojelee. Ja ei, sossu ei todellakaan tutki tilannetta läpikotaisin jos päällisin puolin kaikki on ok. Siinä sitä tutkittaisiin loputtomiin ties mitä trolli-ilmoituksia.

Vierailija kirjoitti:

http://cbsnews1.cbsistatic.com/hub/i/r/2011/08/18/cffeae0f-a644-11e2-a3…

Tämäkin näyttää niin tutulta, nuo lattiat... Animal hoarders-haulla ei edes tule niin pahoja kuin meillä oli, paljon eläimiä vain. Vaikka meillä oli "vain" 6 kissaa (joillainhan Amerikassa on satoja), niin siivoamattomana se paskakerros oli kyllä kamala. :( Kun muutin omilleni, kotini näytti hetken aikaa jo samalta kuin lapsuudenkotini. Kun olin elänyt 18 vuotta sen paskan keskellä, se tuntui vaikeassa elämäntilanteessa jopa turvalliselta ja rauhoittavalta.

Minulla taas on toisinpäin, sotku aiheuttaa ahdistusta koti on pidettävä perussiistinä. Parinkin päivän tiskit tiskaamatta niin alkaa ahdistus..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 8, tällaista ja tuhat kertaa pahempaa tapahtuu päivittäin.

Niinpä, tuntuu ihan hassulta, että joillakin elämä on niin kaukana tuollaisesta, että ajattelee sen niin kauheaksi ettei tuollaista voisi tapahtua :/

Tuo on siis arkipäivää yllättävän monille suomalaislapsille.

Olen se joka aikaisemmissa viesteissä sanoi tilanteen muistuttavan ihan lapsuudenkotiani..

Että tosiaan tällaista tapahtuu. Googlatkaa himohamstraajat tai hoarder, niin selviää vähän se taso mitä tarkoitan sillä saasteisuudella 😞 ei tosiaan siis tarkoita sitä, että yksi viikkosiivous jäänyt väliin..

Olen itse nyt pienen pojan äiti ja paljonhan tuo oma lapsuus käy mielessä, nyt sitä vasta alkaa kunnolla käsittää miten sairasta meno on ollut. Saastaisuuden lisäksi kun oli siis lemmikkejä ja eläinten paskaa oli seinänvierustat täynnä ja kaikkialla oli todella kammottava haju. Äiti oli tietty sitä mieltä, että me lapset sotkemme 😐 kummasti meidän nyt aikuisten lasten kodit ovat perussiistejä, äidin asunto tiettävästi on edelleen saastainen kaatopaikka.

Siihen päälle vielä väkivalta, niin oi että elämä oli kivaa.

Aiemmin pystyin selittämään itselleni, että varmasti äidillä oli joku helvetin hyvä syy kaikkiin perseilyihinsä, että ei se paha voinut olla. Nyt kun olen itse äiti, niin vasta tajuan ettei tuollaiseen ole koskaan mitään hyvää syytä. En ikinäikinäkoskaan tekisi pojalleni sellaista lapsuutta, mitä itse jouduin kokemaan.

No jos äidilläsi ei ollut siihen mitään hyvää syytä niin miksi hän sitten teki niin? Olisi hauska kuulla. Oletat, että halusi olla paha teille lapsille, vai?

Mikä on sinusta kelpo selitys sille, että talo on saastainen ja lattiat täynnä eläinten paskaa ja lapsia hakataan mm lattiaharjalla, sekä potkaistaan kenkä jalassa? Niin ja kehotetaan tappamaan itsensä kun tuo kotiin huonon koenumeron (ylläri ettei opinnotkaan suju!)?

Helvetti en ikinä tekisi noin lapselleni vaikka mikä olisi. Kyllä se on puhdasta pahuutta kohdella lapsiaan noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no miten lapset voivat on ehkä tärkein kysymys? Luuletko että heidän tosiaan on parempi jossain muualla?

En puolusta huonoa vanhemmuutta, koska itse koitan neuroottisuuteen saakka olla hyvä vanhempi.

Silti, biologisen vanhemman ja lapsen suhde on ainutlaatuinen, esim. melkoisessa köyhyydessä elävä lapsi kyllä mieluummin pitää sen hökkelikylänsä, omat vanhempansa ja pihafutikset toisten samanlaisten kanssa, vaikka tarjolle annettaisiin adoptiovanhemmat, joilla palatsi ja rahaa niin paljon, että voi vapaasti valita kaikista maailman kalliista yliopistoista itselleen uuden elämän...

Että joku eläimen oksennus lattialla ei välttämättä tarkoita, etteikö siellä perheessä olisi välittämistä ja rakkautta ja hyvä olla. Sen sijaan pahoinpitely, nälässä pitäminen tms. voivat olla seikkoja, joihin on pakko saada heti apua. Eniten särähtää korvaan, että puhut huostaanotosta. Mikset halua ihmiselle ja perheelle apua, vaan haluat riistää lapset äidiltään. Siinä on isot riskit. Adoptio sekä huostaanotto lisäävät valtavasti lapsen riskiä masennukseen ja itsemurhaan koko elämänkaaren läpi. Eli vaikka haluaisit nyt tälle äidille jonkun koston/opetuksen tms, niin monta viatonta elämää asetat alttiiksi.

 

Siis herran jumala, kai tämä on vitsi!? Kyllä huolehtimiseen ja välittämiseen kuuluu ruoan lisäksi paljon muutakin. Yhdessätekeminen ja puhtaus nyt on perusasioita. Kyllä tällaisten lasten olisi hyvä ihan missä tahansa muualla kuin vanhempansa kanssa, eiköhän ne slummilapsetkin muuttaisi pois, jos vanhemmat ei välittäisi ja makaisi paskassaan sohvalla. Kyllä vanhemmuureen tarvitaan muutakin kuin lisääntymiskyky. En ihmettele, että niin monella lapsella on paha olo, kun kaltaisesi ihmiset vähättelee huonoja oloja ja hyväksyy suoranaisen heitteillejätön, kunhan biologinen vanhempi saa pitää lapsensa. Yököttävää.

ei ollut vitsi, mutta on vaikea pukea sanoiksi sitä suurta kuviota. Kuka ei rakastaisi vanhempaansa, vaikka sillä olisi mt-ongelma, raha-ongelma tai mikä tahansa ongelma? Vanhemman ja lapsen suhde ei perustu hyötymiseen, vaan biologiseen siteeseen jolle ihminen on antanut termin "rakkaus". Toki lapsi tarvitsee ruokaa ja puhtautta tms. mutta niiden rajojen vetäminen sen jälkeen kun perustarpeet on tyydytetty on täysin kulttuurin varaista (ja kulttuureja on esim. Suomen sisälläkin monia, enkä nyt tarkoita etnistä kulttuuria, en kansalliskulttuuria, vaan moninaisia kulttuureja: homoperheet, köyhät perheet, duunarit, porvarit, boheemit, kansainvälinen elämäntyyli, kasvissyönti, kuluttaminen, omavaraisuus, suhde luontoon, työhön, ihmisiin, suvun historiaan, asumismuoto ja -paikka jne jne... ) Se kuka pääsee määrittämään hyvän lapsuuden on mieletöntä valtaa. Sekin, että me voidaan tänne adoptoida köyhemmistä maista (koska välillisesti on hyvinkin meidän syy, että siellä on niin köyhää). Se että viranhaltija voi päättää, elääkö se ja se perhe riittävän normaalia ja hyvää elämää.

Olen näihin jonkin verran perehtynyt ja tosiaan masennus- ja itsemurhariski on suurempi vaikka kuinka tarjotaan biologisen perheen tilalle prameat puitteet tai paperilla "normaalimpi" elämä. Toki lastensuojelussa tehdään paljon hyvää ja usein pyrkimys ainakin on hyvään päin. Silti kyse on aina äärimmäisestä vallankäytöstä ja sen tiedostaminen on pitäisi olla kaiken lähtökohtana.

Esim. vielä 60-luvulla huonoa vanhemmuutta edusti, jollei piiskannut lapsiaan (joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee...) Nykyään piiskaaja menettää lapsensa, koska se on rikos. 

No en jaksa nyt enempää, koska aihe vaatisi pitkän ja polveilevan keskustelun ja pitää mennä. Mutta jos nyt natsi vaikka adoptoi kaasukammiossa tapettujen vanhempien lapset ja tarjoaa niille hellän lapsuuden, se ei poista sitä tosiseikkaa, että lapset kasvavat ja jossain vaiheessa he ymmärtävät kaiken sen, mitä siellä hellyyden takana on...

Voi helvetti, tälläsiin ei sitten viitsitä puuttua,mutta kyllä ollaan heti "huolissaan" kun äiti on keittänyt makaroonit kaksi minuuttia vähemmän kun pitäisi.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M1-lähetteen saa jos on vaaraksi itselleen tai muille.

Eihän lapsilla ole akuuttia vaaraa. Vanhempi ei ole väkivaltainen tai itsetuhoinen. Ja jos voi sossuille valehdella niin eiköhän lääkäreillekin...

Jos ap saisi kuvattua kämpän j näytettyä kuvat sossulle, millaista siellä oikeasti on, niin saattaisivat olla sitä mieötä että on vaarallinen kasvuympäristö.

Ei sossut voi ottaa tuollaista tosissaan, pitää itse käydä katsomassa... En sitten tiedä, voivatko tehdä yllärikäynnin. Tilanne näyttää heille varmaan ihan normaalilta jos äiti tsemppaa sen käynnin ajan.

Sossujen pitäisi jutella isompien lasten kanssa kahden kesken, niin voisivat päästä tilanteesta paremmin jyvälle vaikka asunto olisikin hätäsiivottu. Eikö 9- ja 10-vuotiaan tilanne tosiaan heijastu kouluun? Mietin, että voiko näin rajussa tapauksessa täti olla ainoa, joka on tehnyt (11 kpl) lasu-ilmoituksia? Tuntuu uskomattomalta. Jos äidillä on lisäksi mt-asiakkuus, niin lastensuojelun työntekijöiden tulisi ottaa se huomioon lastensuojelutarpeen arvioinnin teossa.

Tuskinpa sillä paljoa kavereita on jotka kämpässä kävisivät. Varmaan vaan ap ja se toinen kaveri plus äiti, jotka sitä suojelee. Ja ei, sossu ei todellakaan tutki tilannetta läpikotaisin jos päällisin puolin kaikki on ok. Siinä sitä tutkittaisiin loputtomiin ties mitä trolli-ilmoituksia.

Tarkoitinkin, että jos tilanne on noin paha, niin väistämättä lasten koulu/opettajat ovat huomanneet jotakin hämminkiä. Likaisia vaatteita, nälkäisenä koulussaoloa, pesemättömyyttä jne. Jos keskustelut/yhteydenotot äitiin päin eivät ole tuottaneet tulosta ja parantaneet lasten ulkoista tilannetta, niin kyllähän koulu tekee lastensuojeluilmoituksen tällaisissa tapauksissa. Pisti siis silmään se, että yksi henkilö on tehnyt 11 ilmoitusta ilman seurausta. Onko kyseessä tosiaan turha vainoaminen vai onko perheellä jo mahdollisesti käynnissä lasu-asiakkuus tai perhetyön asiakkuus, josta ap ei tiedä mitään? Olen ollut lasussa töissä, ja noin rankoista tapauksista oli yleensä useampi ihminen lasten ympärillä tehnyt lasu-ilmoituksen, koska lasten huono tilanne näkyy väistämättä päällepäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M1-lähetteen saa jos on vaaraksi itselleen tai muille.

Eihän lapsilla ole akuuttia vaaraa. Vanhempi ei ole väkivaltainen tai itsetuhoinen. Ja jos voi sossuille valehdella niin eiköhän lääkäreillekin...

Jos ap saisi kuvattua kämpän j näytettyä kuvat sossulle, millaista siellä oikeasti on, niin saattaisivat olla sitä mieötä että on vaarallinen kasvuympäristö.

Ei sossut voi ottaa tuollaista tosissaan, pitää itse käydä katsomassa... En sitten tiedä, voivatko tehdä yllärikäynnin. Tilanne näyttää heille varmaan ihan normaalilta jos äiti tsemppaa sen käynnin ajan.

Sossujen pitäisi jutella isompien lasten kanssa kahden kesken, niin voisivat päästä tilanteesta paremmin jyvälle vaikka asunto olisikin hätäsiivottu. Eikö 9- ja 10-vuotiaan tilanne tosiaan heijastu kouluun? Mietin, että voiko näin rajussa tapauksessa täti olla ainoa, joka on tehnyt (11 kpl) lasu-ilmoituksia? Tuntuu uskomattomalta. Jos äidillä on lisäksi mt-asiakkuus, niin lastensuojelun työntekijöiden tulisi ottaa se huomioon lastensuojelutarpeen arvioinnin teossa.

Tuskinpa sillä paljoa kavereita on jotka kämpässä kävisivät. Varmaan vaan ap ja se toinen kaveri plus äiti, jotka sitä suojelee. Ja ei, sossu ei todellakaan tutki tilannetta läpikotaisin jos päällisin puolin kaikki on ok. Siinä sitä tutkittaisiin loputtomiin ties mitä trolli-ilmoituksia.

Tarkoitinkin, että jos tilanne on noin paha, niin väistämättä lasten koulu/opettajat ovat huomanneet jotakin hämminkiä. Likaisia vaatteita, nälkäisenä koulussaoloa, pesemättömyyttä jne. Jos keskustelut/yhteydenotot äitiin päin eivät ole tuottaneet tulosta ja parantaneet lasten ulkoista tilannetta, niin kyllähän koulu tekee lastensuojeluilmoituksen tällaisissa tapauksissa. Pisti siis silmään se, että yksi henkilö on tehnyt 11 ilmoitusta ilman seurausta. Onko kyseessä tosiaan turha vainoaminen vai onko perheellä jo mahdollisesti käynnissä lasu-asiakkuus tai perhetyön asiakkuus, josta ap ei tiedä mitään? Olen ollut lasussa töissä, ja noin rankoista tapauksista oli yleensä useampi ihminen lasten ympärillä tehnyt lasu-ilmoituksen, koska lasten huono tilanne näkyy väistämättä päällepäin.

Itse ainakin pesin omat ja nuorempien sisarusten vaatteet lavuaarissa vastaavassa tilanteessa. Voi kuule, lapset keksivät keinoja selviytyä kun on pakko! Tilanne saatiin salattua eikä siitä tiennyt kuin se äidin kasaama lähipiiri. Lapset rakastavat vanhempiaan, tottuvat, oppivat piilottelemaan ja peittelemään kun vanhemmat vähän vihjaavat niin. Isompana tajuavat ettei se ole normaalia, mutta ovat niin tottuneita siihen, että keskittyvät lähinnä piilottelemaan. Suihkussa käytiin, onhan sellainen joka asunnossa, vaikka paskaista siellä olikin. Sitten sukat jalkaan, sukat jalassa ulko-ovelle, sukkien vaihto ja kengät jalkaan ja kouluun. Oli meillä välillä rasvaiset hiukset mutta ei siihen kukaan puuttunut, äiti sanoi sossussa että pesun vastustelu kuuluu ikään emmekä millään meinaisi pestä hiuksia. Kävi meillä sossut kerran yllätysvisiitilläkin, äiti oli juuri tehnyt sen siivouksen minkä kerran puolessa vuodessa tekee. Lattioilla oli kyllä ulostetta, muttei sellaista samanlaista ulostekuorrutusta - sossutädit eivät välittäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no miten lapset voivat on ehkä tärkein kysymys? Luuletko että heidän tosiaan on parempi jossain muualla?

En puolusta huonoa vanhemmuutta, koska itse koitan neuroottisuuteen saakka olla hyvä vanhempi.

Silti, biologisen vanhemman ja lapsen suhde on ainutlaatuinen, esim. melkoisessa köyhyydessä elävä lapsi kyllä mieluummin pitää sen hökkelikylänsä, omat vanhempansa ja pihafutikset toisten samanlaisten kanssa, vaikka tarjolle annettaisiin adoptiovanhemmat, joilla palatsi ja rahaa niin paljon, että voi vapaasti valita kaikista maailman kalliista yliopistoista itselleen uuden elämän...

Että joku eläimen oksennus lattialla ei välttämättä tarkoita, etteikö siellä perheessä olisi välittämistä ja rakkautta ja hyvä olla. Sen sijaan pahoinpitely, nälässä pitäminen tms. voivat olla seikkoja, joihin on pakko saada heti apua. Eniten särähtää korvaan, että puhut huostaanotosta. Mikset halua ihmiselle ja perheelle apua, vaan haluat riistää lapset äidiltään. Siinä on isot riskit. Adoptio sekä huostaanotto lisäävät valtavasti lapsen riskiä masennukseen ja itsemurhaan koko elämänkaaren läpi. Eli vaikka haluaisit nyt tälle äidille jonkun koston/opetuksen tms, niin monta viatonta elämää asetat alttiiksi.

 

Siis herran jumala, kai tämä on vitsi!? Kyllä huolehtimiseen ja välittämiseen kuuluu ruoan lisäksi paljon muutakin. Yhdessätekeminen ja puhtaus nyt on perusasioita. Kyllä tällaisten lasten olisi hyvä ihan missä tahansa muualla kuin vanhempansa kanssa, eiköhän ne slummilapsetkin muuttaisi pois, jos vanhemmat ei välittäisi ja makaisi paskassaan sohvalla. Kyllä vanhemmuureen tarvitaan muutakin kuin lisääntymiskyky. En ihmettele, että niin monella lapsella on paha olo, kun kaltaisesi ihmiset vähättelee huonoja oloja ja hyväksyy suoranaisen heitteillejätön, kunhan biologinen vanhempi saa pitää lapsensa. Yököttävää.

ei ollut vitsi, mutta on vaikea pukea sanoiksi sitä suurta kuviota. Kuka ei rakastaisi vanhempaansa, vaikka sillä olisi mt-ongelma, raha-ongelma tai mikä tahansa ongelma? Vanhemman ja lapsen suhde ei perustu hyötymiseen, vaan biologiseen siteeseen jolle ihminen on antanut termin "rakkaus". Toki lapsi tarvitsee ruokaa ja puhtautta tms. mutta niiden rajojen vetäminen sen jälkeen kun perustarpeet on tyydytetty on täysin kulttuurin varaista (ja kulttuureja on esim. Suomen sisälläkin monia, enkä nyt tarkoita etnistä kulttuuria, en kansalliskulttuuria, vaan moninaisia kulttuureja: homoperheet, köyhät perheet, duunarit, porvarit, boheemit, kansainvälinen elämäntyyli, kasvissyönti, kuluttaminen, omavaraisuus, suhde luontoon, työhön, ihmisiin, suvun historiaan, asumismuoto ja -paikka jne jne... ) Se kuka pääsee määrittämään hyvän lapsuuden on mieletöntä valtaa. Sekin, että me voidaan tänne adoptoida köyhemmistä maista (koska välillisesti on hyvinkin meidän syy, että siellä on niin köyhää). Se että viranhaltija voi päättää, elääkö se ja se perhe riittävän normaalia ja hyvää elämää.

Olen näihin jonkin verran perehtynyt ja tosiaan masennus- ja itsemurhariski on suurempi vaikka kuinka tarjotaan biologisen perheen tilalle prameat puitteet tai paperilla "normaalimpi" elämä. Toki lastensuojelussa tehdään paljon hyvää ja usein pyrkimys ainakin on hyvään päin. Silti kyse on aina äärimmäisestä vallankäytöstä ja sen tiedostaminen on pitäisi olla kaiken lähtökohtana.

Esim. vielä 60-luvulla huonoa vanhemmuutta edusti, jollei piiskannut lapsiaan (joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee...) Nykyään piiskaaja menettää lapsensa, koska se on rikos. 

No en jaksa nyt enempää, koska aihe vaatisi pitkän ja polveilevan keskustelun ja pitää mennä. Mutta jos nyt natsi vaikka adoptoi kaasukammiossa tapettujen vanhempien lapset ja tarjoaa niille hellän lapsuuden, se ei poista sitä tosiseikkaa, että lapset kasvavat ja jossain vaiheessa he ymmärtävät kaiken sen, mitä siellä hellyyden takana on...

 

  

Ihan hyviäkin pointteja, mutta sekoitat nyt lapsen edun, hyvän lapsuuden ja riittävän hyvän lapsuuden. On totta, että ihminen selviää huonoissakin oloissa, lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen ja biologinen side ihmisten välillä on vahva ja sitä pitää sossujenkin lain mukaan vaalia. Sen sijaan yksittäinen sossu tai tuomioistuimen tuomari ei mielivaltaisesti määrittele, mitä on "hyvä lapsuus". Kyllä määritelmä perustuu lakiin, kuten YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen ja kotimaiseen rikos- ja sosiaalilainsäädäntöömme. Se, että 60-luvulla on ollut OK piiskata lasta kertoo vain siitä, että oikeusnormit ja siihen kytköksissä oleva kulttuurimme muuttuu. Yksilön oikeuksien korostaminen voimistuu koko ajan, eikä lasta nähdä enää ihmisoikeuksiltaan alempiarvoisena tai vanhempansa omaisuutena kuten ennen. Tämä on hyvä kehityssuunta enkä mitenkään voi käsittää, että joku tätä kritisoi!

Se, että huostaanotetuilla lapsilla monet riskitekijät ovat muuta populaatiota korostuneempia on vaiketulkintainen asia. Ei ole ollenkaan yksiselitteistä, että nimenomaan huostaanotto olisi tässä selittävä tekijä tai edesauttava mekanismi. Kohonnut itsemurhariskin ei ts. välttämättä johdu huostaanotosta vaan muista elämän riskitekijöistä. Huostaanotto on viimesijainen menettely lastensuojelussa ja monella huostaanotetulla lapsella on jo valtavasti huonoja kokemuksia ja kehitykseen epäsuotuisasti vaikuttaneita tekijöitä taustallaan paljon ennen huostaanottoa. Tähän liittyy myös ajatus siitä, että huostaanottojen määrän väheneminen ei välttämättä tarkoita, etteikö huostaanoton tarvetta olisi ollut. Vähäinen huostaanottojen määrä ei siis automaaatisesti kerro siitä, että suuri osa lapsista elää hyvissä olosuhteissa. Joskus koti on lapselle pahempi paikka kuin sijaisperhe tai jopa laitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no miten lapset voivat on ehkä tärkein kysymys? Luuletko että heidän tosiaan on parempi jossain muualla?

En puolusta huonoa vanhemmuutta, koska itse koitan neuroottisuuteen saakka olla hyvä vanhempi.

Silti, biologisen vanhemman ja lapsen suhde on ainutlaatuinen, esim. melkoisessa köyhyydessä elävä lapsi kyllä mieluummin pitää sen hökkelikylänsä, omat vanhempansa ja pihafutikset toisten samanlaisten kanssa, vaikka tarjolle annettaisiin adoptiovanhemmat, joilla palatsi ja rahaa niin paljon, että voi vapaasti valita kaikista maailman kalliista yliopistoista itselleen uuden elämän...

Että joku eläimen oksennus lattialla ei välttämättä tarkoita, etteikö siellä perheessä olisi välittämistä ja rakkautta ja hyvä olla. Sen sijaan pahoinpitely, nälässä pitäminen tms. voivat olla seikkoja, joihin on pakko saada heti apua. Eniten särähtää korvaan, että puhut huostaanotosta. Mikset halua ihmiselle ja perheelle apua, vaan haluat riistää lapset äidiltään. Siinä on isot riskit. Adoptio sekä huostaanotto lisäävät valtavasti lapsen riskiä masennukseen ja itsemurhaan koko elämänkaaren läpi. Eli vaikka haluaisit nyt tälle äidille jonkun koston/opetuksen tms, niin monta viatonta elämää asetat alttiiksi.

 

Siis herran jumala, kai tämä on vitsi!? Kyllä huolehtimiseen ja välittämiseen kuuluu ruoan lisäksi paljon muutakin. Yhdessätekeminen ja puhtaus nyt on perusasioita. Kyllä tällaisten lasten olisi hyvä ihan missä tahansa muualla kuin vanhempansa kanssa, eiköhän ne slummilapsetkin muuttaisi pois, jos vanhemmat ei välittäisi ja makaisi paskassaan sohvalla. Kyllä vanhemmuureen tarvitaan muutakin kuin lisääntymiskyky. En ihmettele, että niin monella lapsella on paha olo, kun kaltaisesi ihmiset vähättelee huonoja oloja ja hyväksyy suoranaisen heitteillejätön, kunhan biologinen vanhempi saa pitää lapsensa. Yököttävää.

ei ollut vitsi, mutta on vaikea pukea sanoiksi sitä suurta kuviota. Kuka ei rakastaisi vanhempaansa, vaikka sillä olisi mt-ongelma, raha-ongelma tai mikä tahansa ongelma? Vanhemman ja lapsen suhde ei perustu hyötymiseen, vaan biologiseen siteeseen jolle ihminen on antanut termin "rakkaus". Toki lapsi tarvitsee ruokaa ja puhtautta tms. mutta niiden rajojen vetäminen sen jälkeen kun perustarpeet on tyydytetty on täysin kulttuurin varaista (ja kulttuureja on esim. Suomen sisälläkin monia, enkä nyt tarkoita etnistä kulttuuria, en kansalliskulttuuria, vaan moninaisia kulttuureja: homoperheet, köyhät perheet, duunarit, porvarit, boheemit, kansainvälinen elämäntyyli, kasvissyönti, kuluttaminen, omavaraisuus, suhde luontoon, työhön, ihmisiin, suvun historiaan, asumismuoto ja -paikka jne jne... ) Se kuka pääsee määrittämään hyvän lapsuuden on mieletöntä valtaa. Sekin, että me voidaan tänne adoptoida köyhemmistä maista (koska välillisesti on hyvinkin meidän syy, että siellä on niin köyhää). Se että viranhaltija voi päättää, elääkö se ja se perhe riittävän normaalia ja hyvää elämää.

Olen näihin jonkin verran perehtynyt ja tosiaan masennus- ja itsemurhariski on suurempi vaikka kuinka tarjotaan biologisen perheen tilalle prameat puitteet tai paperilla "normaalimpi" elämä. Toki lastensuojelussa tehdään paljon hyvää ja usein pyrkimys ainakin on hyvään päin. Silti kyse on aina äärimmäisestä vallankäytöstä ja sen tiedostaminen on pitäisi olla kaiken lähtökohtana.

Esim. vielä 60-luvulla huonoa vanhemmuutta edusti, jollei piiskannut lapsiaan (joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee...) Nykyään piiskaaja menettää lapsensa, koska se on rikos. 

No en jaksa nyt enempää, koska aihe vaatisi pitkän ja polveilevan keskustelun ja pitää mennä. Mutta jos nyt natsi vaikka adoptoi kaasukammiossa tapettujen vanhempien lapset ja tarjoaa niille hellän lapsuuden, se ei poista sitä tosiseikkaa, että lapset kasvavat ja jossain vaiheessa he ymmärtävät kaiken sen, mitä siellä hellyyden takana on...

  

Ihme juttuja nuo, että lapsi rakastaa aina biologista vanhempaansa. Se on ihan samanlainen  myytti kuin äitimyyttikin, eli että äiti haluaa aina lapsensa parasta.

Itse karkasin n. 4 vuotiaana kotoa, ja luulin, että minut kyytiinsä noukkinut pariskunta pitää minut, jos en kerro missä asun. Olisin ihan ilolla jäänyt heille, koska kotona oli niin paha olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no miten lapset voivat on ehkä tärkein kysymys? Luuletko että heidän tosiaan on parempi jossain muualla?

En puolusta huonoa vanhemmuutta, koska itse koitan neuroottisuuteen saakka olla hyvä vanhempi.

Silti, biologisen vanhemman ja lapsen suhde on ainutlaatuinen, esim. melkoisessa köyhyydessä elävä lapsi kyllä mieluummin pitää sen hökkelikylänsä, omat vanhempansa ja pihafutikset toisten samanlaisten kanssa, vaikka tarjolle annettaisiin adoptiovanhemmat, joilla palatsi ja rahaa niin paljon, että voi vapaasti valita kaikista maailman kalliista yliopistoista itselleen uuden elämän...

Että joku eläimen oksennus lattialla ei välttämättä tarkoita, etteikö siellä perheessä olisi välittämistä ja rakkautta ja hyvä olla. Sen sijaan pahoinpitely, nälässä pitäminen tms. voivat olla seikkoja, joihin on pakko saada heti apua. Eniten särähtää korvaan, että puhut huostaanotosta. Mikset halua ihmiselle ja perheelle apua, vaan haluat riistää lapset äidiltään. Siinä on isot riskit. Adoptio sekä huostaanotto lisäävät valtavasti lapsen riskiä masennukseen ja itsemurhaan koko elämänkaaren läpi. Eli vaikka haluaisit nyt tälle äidille jonkun koston/opetuksen tms, niin monta viatonta elämää asetat alttiiksi.

 

Siis herran jumala, kai tämä on vitsi!? Kyllä huolehtimiseen ja välittämiseen kuuluu ruoan lisäksi paljon muutakin. Yhdessätekeminen ja puhtaus nyt on perusasioita. Kyllä tällaisten lasten olisi hyvä ihan missä tahansa muualla kuin vanhempansa kanssa, eiköhän ne slummilapsetkin muuttaisi pois, jos vanhemmat ei välittäisi ja makaisi paskassaan sohvalla. Kyllä vanhemmuureen tarvitaan muutakin kuin lisääntymiskyky. En ihmettele, että niin monella lapsella on paha olo, kun kaltaisesi ihmiset vähättelee huonoja oloja ja hyväksyy suoranaisen heitteillejätön, kunhan biologinen vanhempi saa pitää lapsensa. Yököttävää.

ei ollut vitsi, mutta on vaikea pukea sanoiksi sitä suurta kuviota. Kuka ei rakastaisi vanhempaansa, vaikka sillä olisi mt-ongelma, raha-ongelma tai mikä tahansa ongelma? Vanhemman ja lapsen suhde ei perustu hyötymiseen, vaan biologiseen siteeseen jolle ihminen on antanut termin "rakkaus". Toki lapsi tarvitsee ruokaa ja puhtautta tms. mutta niiden rajojen vetäminen sen jälkeen kun perustarpeet on tyydytetty on täysin kulttuurin varaista (ja kulttuureja on esim. Suomen sisälläkin monia, enkä nyt tarkoita etnistä kulttuuria, en kansalliskulttuuria, vaan moninaisia kulttuureja: homoperheet, köyhät perheet, duunarit, porvarit, boheemit, kansainvälinen elämäntyyli, kasvissyönti, kuluttaminen, omavaraisuus, suhde luontoon, työhön, ihmisiin, suvun historiaan, asumismuoto ja -paikka jne jne... ) Se kuka pääsee määrittämään hyvän lapsuuden on mieletöntä valtaa. Sekin, että me voidaan tänne adoptoida köyhemmistä maista (koska välillisesti on hyvinkin meidän syy, että siellä on niin köyhää). Se että viranhaltija voi päättää, elääkö se ja se perhe riittävän normaalia ja hyvää elämää.

Olen näihin jonkin verran perehtynyt ja tosiaan masennus- ja itsemurhariski on suurempi vaikka kuinka tarjotaan biologisen perheen tilalle prameat puitteet tai paperilla "normaalimpi" elämä. Toki lastensuojelussa tehdään paljon hyvää ja usein pyrkimys ainakin on hyvään päin. Silti kyse on aina äärimmäisestä vallankäytöstä ja sen tiedostaminen on pitäisi olla kaiken lähtökohtana.

Esim. vielä 60-luvulla huonoa vanhemmuutta edusti, jollei piiskannut lapsiaan (joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee...) Nykyään piiskaaja menettää lapsensa, koska se on rikos. 

No en jaksa nyt enempää, koska aihe vaatisi pitkän ja polveilevan keskustelun ja pitää mennä. Mutta jos nyt natsi vaikka adoptoi kaasukammiossa tapettujen vanhempien lapset ja tarjoaa niille hellän lapsuuden, se ei poista sitä tosiseikkaa, että lapset kasvavat ja jossain vaiheessa he ymmärtävät kaiken sen, mitä siellä hellyyden takana on...

  

Ihme juttuja nuo, että lapsi rakastaa aina biologista vanhempaansa. Se on ihan samanlainen  myytti kuin äitimyyttikin, eli että äiti haluaa aina lapsensa parasta.

Itse karkasin n. 4 vuotiaana kotoa, ja luulin, että minut kyytiinsä noukkinut pariskunta pitää minut, jos en kerro missä asun. Olisin ihan ilolla jäänyt heille, koska kotona oli niin paha olla.

Tämä on niin totta! Biologinen side ei automaattisesti sanele kiintymystä ja rakkautta. Asia, jota monet lastensuojelua kritisoivat ihmiset eivät vain tajua.

Vierailija kirjoitti:

Voi helvetti, tälläsiin ei sitten viitsitä puuttua,mutta kyllä ollaan heti "huolissaan" kun äiti on keittänyt makaroonit kaksi minuuttia vähemmän kun pitäisi.....

Kai ymmärrät, että tää makaroninkeittojuttu on netissä kiertävä urbaanilegenda. Lastensuojelun sossujen työmäärä on jäätävä, ei todellakaan ole aikaa tuollaiseen "huoleen".

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt yhteensä 11 ls-ilmoa. Sossut ilmeisesti sopivat tapaamisajan äidin kanssa, jolloin hänellä on aikaa siivota kämppä kuntoon.

Tämähän on hyvä asia. Hän siis kykenee siivoamaan eikä homma taida edes viedä kovin kauan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt yhteensä 11 ls-ilmoa. Sossut ilmeisesti sopivat tapaamisajan äidin kanssa, jolloin hänellä on aikaa siivota kämppä kuntoon.

Tämähän on hyvä asia. Hän siis kykenee siivoamaan eikä homma taida edes viedä kovin kauan.

Sinnehän kutsutaan apujoukotkin. Tuskinpa se itse tekee mitään. Mummo varmaan ei vaan halua että lapset otetaan pois ja siksi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no miten lapset voivat on ehkä tärkein kysymys? Luuletko että heidän tosiaan on parempi jossain muualla?

En puolusta huonoa vanhemmuutta, koska itse koitan neuroottisuuteen saakka olla hyvä vanhempi.

Silti, biologisen vanhemman ja lapsen suhde on ainutlaatuinen, esim. melkoisessa köyhyydessä elävä lapsi kyllä mieluummin pitää sen hökkelikylänsä, omat vanhempansa ja pihafutikset toisten samanlaisten kanssa, vaikka tarjolle annettaisiin adoptiovanhemmat, joilla palatsi ja rahaa niin paljon, että voi vapaasti valita kaikista maailman kalliista yliopistoista itselleen uuden elämän...

Että joku eläimen oksennus lattialla ei välttämättä tarkoita, etteikö siellä perheessä olisi välittämistä ja rakkautta ja hyvä olla. Sen sijaan pahoinpitely, nälässä pitäminen tms. voivat olla seikkoja, joihin on pakko saada heti apua. Eniten särähtää korvaan, että puhut huostaanotosta. Mikset halua ihmiselle ja perheelle apua, vaan haluat riistää lapset äidiltään. Siinä on isot riskit. Adoptio sekä huostaanotto lisäävät valtavasti lapsen riskiä masennukseen ja itsemurhaan koko elämänkaaren läpi. Eli vaikka haluaisit nyt tälle äidille jonkun koston/opetuksen tms, niin monta viatonta elämää asetat alttiiksi.

 

Siis herran jumala, kai tämä on vitsi!? Kyllä huolehtimiseen ja välittämiseen kuuluu ruoan lisäksi paljon muutakin. Yhdessätekeminen ja puhtaus nyt on perusasioita. Kyllä tällaisten lasten olisi hyvä ihan missä tahansa muualla kuin vanhempansa kanssa, eiköhän ne slummilapsetkin muuttaisi pois, jos vanhemmat ei välittäisi ja makaisi paskassaan sohvalla. Kyllä vanhemmuureen tarvitaan muutakin kuin lisääntymiskyky. En ihmettele, että niin monella lapsella on paha olo, kun kaltaisesi ihmiset vähättelee huonoja oloja ja hyväksyy suoranaisen heitteillejätön, kunhan biologinen vanhempi saa pitää lapsensa. Yököttävää.

ei ollut vitsi, mutta on vaikea pukea sanoiksi sitä suurta kuviota. Kuka ei rakastaisi vanhempaansa, vaikka sillä olisi mt-ongelma, raha-ongelma tai mikä tahansa ongelma? Vanhemman ja lapsen suhde ei perustu hyötymiseen, vaan biologiseen siteeseen jolle ihminen on antanut termin "rakkaus". Toki lapsi tarvitsee ruokaa ja puhtautta tms. mutta niiden rajojen vetäminen sen jälkeen kun perustarpeet on tyydytetty on täysin kulttuurin varaista (ja kulttuureja on esim. Suomen sisälläkin monia, enkä nyt tarkoita etnistä kulttuuria, en kansalliskulttuuria, vaan moninaisia kulttuureja: homoperheet, köyhät perheet, duunarit, porvarit, boheemit, kansainvälinen elämäntyyli, kasvissyönti, kuluttaminen, omavaraisuus, suhde luontoon, työhön, ihmisiin, suvun historiaan, asumismuoto ja -paikka jne jne... ) Se kuka pääsee määrittämään hyvän lapsuuden on mieletöntä valtaa. Sekin, että me voidaan tänne adoptoida köyhemmistä maista (koska välillisesti on hyvinkin meidän syy, että siellä on niin köyhää). Se että viranhaltija voi päättää, elääkö se ja se perhe riittävän normaalia ja hyvää elämää.

Olen näihin jonkin verran perehtynyt ja tosiaan masennus- ja itsemurhariski on suurempi vaikka kuinka tarjotaan biologisen perheen tilalle prameat puitteet tai paperilla "normaalimpi" elämä. Toki lastensuojelussa tehdään paljon hyvää ja usein pyrkimys ainakin on hyvään päin. Silti kyse on aina äärimmäisestä vallankäytöstä ja sen tiedostaminen on pitäisi olla kaiken lähtökohtana.

Esim. vielä 60-luvulla huonoa vanhemmuutta edusti, jollei piiskannut lapsiaan (joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee...) Nykyään piiskaaja menettää lapsensa, koska se on rikos. 

No en jaksa nyt enempää, koska aihe vaatisi pitkän ja polveilevan keskustelun ja pitää mennä. Mutta jos nyt natsi vaikka adoptoi kaasukammiossa tapettujen vanhempien lapset ja tarjoaa niille hellän lapsuuden, se ei poista sitä tosiseikkaa, että lapset kasvavat ja jossain vaiheessa he ymmärtävät kaiken sen, mitä siellä hellyyden takana on...

  

Ihan hyviäkin pointteja, mutta sekoitat nyt lapsen edun, hyvän lapsuuden ja riittävän hyvän lapsuuden. On totta, että ihminen selviää huonoissakin oloissa, lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen ja biologinen side ihmisten välillä on vahva ja sitä pitää sossujenkin lain mukaan vaalia. Sen sijaan yksittäinen sossu tai tuomioistuimen tuomari ei mielivaltaisesti määrittele, mitä on "hyvä lapsuus". Kyllä määritelmä perustuu lakiin, kuten YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen ja kotimaiseen rikos- ja sosiaalilainsäädäntöömme. Se, että 60-luvulla on ollut OK piiskata lasta kertoo vain siitä, että oikeusnormit ja siihen kytköksissä oleva kulttuurimme muuttuu. Yksilön oikeuksien korostaminen voimistuu koko ajan, eikä lasta nähdä enää ihmisoikeuksiltaan alempiarvoisena tai vanhempansa omaisuutena kuten ennen. Tämä on hyvä kehityssuunta enkä mitenkään voi käsittää, että joku tätä kritisoi!

Se, että huostaanotetuilla lapsilla monet riskitekijät ovat muuta populaatiota korostuneempia on vaiketulkintainen asia. Ei ole ollenkaan yksiselitteistä, että nimenomaan huostaanotto olisi tässä selittävä tekijä tai edesauttava mekanismi. Kohonnut itsemurhariskin ei ts. välttämättä johdu huostaanotosta vaan muista elämän riskitekijöistä. Huostaanotto on viimesijainen menettely lastensuojelussa ja monella huostaanotetulla lapsella on jo valtavasti huonoja kokemuksia ja kehitykseen epäsuotuisasti vaikuttaneita tekijöitä taustallaan paljon ennen huostaanottoa. Tähän liittyy myös ajatus siitä, että huostaanottojen määrän väheneminen ei välttämättä tarkoita, etteikö huostaanoton tarvetta olisi ollut. Vähäinen huostaanottojen määrä ei siis automaaatisesti kerro siitä, että suuri osa lapsista elää hyvissä olosuhteissa. Joskus koti on lapselle pahempi paikka kuin sijaisperhe tai jopa laitos.

En kritisoinut millään muotoa sitä kehitystä, että esim. lapsen kurittaminen on nykyään säädetty rikokseksi. Hyvä elämä monella muulla tapaa kuitenkin on monitulkintainen asia. Yksittäinen tuomari toki käyttää tuomiovaltaa, ei lainsäädäntövaltaa, mutta kysymykset ovat monitulkintaisia. Altavastaajaksi ja häviölle esim. huoltajuuskiistoissa usein ikävä kyllä jää se kiltimpi ja köyhempi vanhempi, sillä rahan ja manipulaation valta on uskomaton. Jos ajatellaan että raha ja vahvuus (narsismi) riittää takaamaan lapselle hyvän lapsuuden, niin silloinhan kiista on hyvin ratkaistu.

Monesti meille riittää se, että on tehty jonkun lakipykälän mukaan joku ratkaisu, ajattelematta sen kummemmin mitään. Joskus koti voi tosiaan olla lapselle paha paikka. Usein ei kuitenkaan ole, mutta ex-puoliso, "ystäväksi" itseään kutsuva henkilö tai joku muu haluaa tehdä kiusaa. Tässä nyt emme voi tietää, mikä on ap:n motiivi 11 lasuun, hän sen itse ehkä tietää, jos hänen mielenterveytensä on ihan kunnossa. 

Tajuatteko millaisia bakteeripesäkkeitä uloste ja oksennus ovat lattialla muhiessaan? Kärpäsiä, torakoita ja rottia tulee, levittävät tauteja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epälooginen provo. Kissat eivät käy likaisella laatikolla, joten aivan sama montako laatikkoa niillä on. Muutenkin jos siellä on pinttyneitä jätöksiä, mutta ne kuitenkin siivotaan useamman kerran vuodessa lasujen takia niin missä se varsinainen, suuri ongelma?

Kyllä kissat vaan käyttää ihan superpaskaistakin laatikkoa. Jotkut kissat saattavat kieltäytyä, mutta huomattavasti yleisempää on pidättely ja käynti siellä paskan keskellä kun ei enää pysty. Ja pidättely johtaa ennen pitkää omiin ongelmiinsa. Kissoilla pitäisi olla vähintään yksi laatikko per nassu joka puhdistetaan vähintään kerran päivässä, yksi yhteinen joka puhdistetaan muutaman kerran vuodessa on... Miten kukaan voi edes vihjata, että se olisi jos ei ideaalia niin ihan käypä tahti kuitenkin. Hitto että olet tyhmä.

Meidän kissat ei käy likaisella laatikolla, mutta ne ovatkin ulkoilevia kissoja, joten niillä on (yleensä) varaa valita niin jos jostain syystä on laatikko niin se ei kelpaa jos on likainen.

No ei likainen laatikko myöskään kelpaa, jos vieressä on puhdas? Luitko molemmat lainaukset?

Ja miksi päästätte laatikon likaantumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 8, tällaista ja tuhat kertaa pahempaa tapahtuu päivittäin.

Niinpä, tuntuu ihan hassulta, että joillakin elämä on niin kaukana tuollaisesta, että ajattelee sen niin kauheaksi ettei tuollaista voisi tapahtua :/

Tuo on siis arkipäivää yllättävän monille suomalaislapsille.

Olen se joka aikaisemmissa viesteissä sanoi tilanteen muistuttavan ihan lapsuudenkotiani..

Että tosiaan tällaista tapahtuu. Googlatkaa himohamstraajat tai hoarder, niin selviää vähän se taso mitä tarkoitan sillä saasteisuudella 😞 ei tosiaan siis tarkoita sitä, että yksi viikkosiivous jäänyt väliin..

Olen itse nyt pienen pojan äiti ja paljonhan tuo oma lapsuus käy mielessä, nyt sitä vasta alkaa kunnolla käsittää miten sairasta meno on ollut. Saastaisuuden lisäksi kun oli siis lemmikkejä ja eläinten paskaa oli seinänvierustat täynnä ja kaikkialla oli todella kammottava haju. Äiti oli tietty sitä mieltä, että me lapset sotkemme 😐 kummasti meidän nyt aikuisten lasten kodit ovat perussiistejä, äidin asunto tiettävästi on edelleen saastainen kaatopaikka.

Siihen päälle vielä väkivalta, niin oi että elämä oli kivaa.

Aiemmin pystyin selittämään itselleni, että varmasti äidillä oli joku helvetin hyvä syy kaikkiin perseilyihinsä, että ei se paha voinut olla. Nyt kun olen itse äiti, niin vasta tajuan ettei tuollaiseen ole koskaan mitään hyvää syytä. En ikinäikinäkoskaan tekisi pojalleni sellaista lapsuutta, mitä itse jouduin kokemaan.

No jos äidilläsi ei ollut siihen mitään hyvää syytä niin miksi hän sitten teki niin? Olisi hauska kuulla. Oletat, että halusi olla paha teille lapsille, vai?

Anna olla.

Jos sulla ei ole mitään kokemusta persoonallisuushäiriöisestä vanhemmasta, niin ole hiljaa, ihan oikeasti, nolaat vain itsesi.

Juuri sunlaisten ihmisten takia eerika tapauskin tapahtui, hyväähän se oma vanhempi vain tahtoo, eikö vain.

No eihän, vaan kirjoittajan olisi hyvä tajuta, ja sinunkin, ettei teillä ole mitään syytä nostaa itseänne ihmisinä arvoltanne kenenkään yläpuolelle. Aivan varmasti tuollaisella äidillä on ollut joku syy käytökselleen, samoin oletan Sirpan kokeneen lapsuudessaan jotain todella häiriintynyttä. Sinun arvomaailmasi takia natsit tappoivat miljoonia juutalaisia. Eri arvoiset ihmiset, katsos. Toisilla oikeus sanoa saako toinen elää vai ei.

Täällä on siis todella vaikeasti häiriintyneitä ihmisiä keskustelemassa, huomaa tästäkin viestistä, ihmisiä, joille lasten kiduttaminen kuoliaaksi on ok.

Todella sairasta, nettivinkkasin sun viestit poliisille, varmuuden vuoksi.

Sinähän se tässä huolestuttavan sairas olet, jos tulkitset Sirpan pitämisen persoonallisuushäiriöisenä lapsen kiduttamisen hyväksynnäksi. Taisi osua se juutalaistenkaasutuskommenttiNi, kun noin hävisi hermot.

Järkyttävän kuuloinen tilanne, aika hiljaiseksi vetää....  Ehdottomasti tuohon pitää puuttua, teet lastensuojeluilmoituksia edelleen ja kerrot painokkaasti huolesi tuosta perheestä.  Muuta ei kai oikein voi tehdä...  On nämä kyllä niin surullisia kohtaloita!!  Ja miksi lastensuojelu ei voisi välillä tehdä yllätyskäyntiä, miksi aina pitää sopia ennakkoon!?  Kai sekin on yksilön oikeus tai joku muu vastaava syy, jonka taakse on hyvä piiloutua viranomaisten.  Toivon todella, että perhe saa apua.  Hieno ja rohkea teko sinulta, että puutut tilanteeseen.  Moni seuraisi sivusta ja päivittelisi tilannetta.