Hampaitakin hoidetaan nukutuksessa, mutta synnyttää pitää usein ilman mitään kivunlievitystä

No ei oikein voi verrata. Synnytys ei ole toimenpide, vaan kehon luonnollinen, toiminnallinen tapahtuma.

Jos miehet synnyttäis niin ihan varmasti se olisi täysin tuskatonta nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehet synnyttäis niin ihan varmasti se olisi täysin tuskatonta nykypäivänä.

Joo, voihan tätä hokea, mutta kun ei ole olemassa sellaisia keinoja lievittää kipua, joka veisi kivun kokonaan eikä vaikuttaisi kehon muuhun toimintaan mitenkään.

Joo olen miettinyt samaa. Usein avautumisen alussa pantataan kivunlievitystä. Useammalla kaverillani ja myös itselläni on ollut pitkittynyt latenssivaihe. Siis sellainen että supistukset on monta vuorokautta samaa kuin ihan lopussakin. kaikille on vaan sanottu että voivoi kun ethän sä vielä synnytä. Jonkun piikin on saattanut saada. Sitten kun epiduraali annetaan esim 3 vrk päästä, avautuminen tapahtuukin ihan tunnissa ilman kipuja.

Jos joku nilkka nyrjähtää niin kaiken maailman panacodeja tungetaan väkisin suu täyteen, mutta kun olet synnyttämässä niin pari panadolia pitäisi riittää pari kertaa päivässä. Tämä säikäytti eniten synnyttäessä. Olin kuvitellut ettei nykypäivän Suomessa sietämätöntä kipua olisi pakko kärsiä. Eri asia tietenkin jos ei ehditä antaa, annosmäärät on täynnä tms.

Synnytyksessä kivulla on tarkoitus, joten ei voi verrata.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehet synnyttäis niin ihan varmasti se olisi täysin tuskatonta nykypäivänä.

Komppaus tälle.

Tämä naisille valitettavan tyypillinen "kivulla on sinun lapsesi synnytettävä", "näin tämä on hoidettu kautta aikojen", "ei mullakaan ole ollut vaihtoehtoja", "tämä on kehon luonnollinen tapahtuma", "kun en minä, niin ei muutkaan" -asenne on kaiken kehityksen tiellä. Sen saman näkee naisten ura- ja palkkakehityksestäkin.

Jos miehet synnyttäisivät, olisi jo kauan aikaa sitten kehitetty ja keksitty kivuton synnytys. Mutta naisethan on naisille susia eikä kukaan halua koskaan kehittää yhtään mitään.

Minusta synnytyksen ei tarvitse olla täysin kivutonta. Luulen, että olisi jopa vaarallista, jos synnytyksessä ei tuntisi ollenkaan kipua, jäisi ehkä tärkeät muutokset voinnissa huomaamatta.

Ja se raskaus ja synnytys on ihmisen oma valinta, reikä hampaassa tai tulehtunut viisauden hammas useimmiten ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Joo olen miettinyt samaa. Usein avautumisen alussa pantataan kivunlievitystä. Useammalla kaverillani ja myös itselläni on ollut pitkittynyt latenssivaihe. Siis sellainen että supistukset on monta vuorokautta samaa kuin ihan lopussakin. kaikille on vaan sanottu että voivoi kun ethän sä vielä synnytä. Jonkun piikin on saattanut saada. Sitten kun epiduraali annetaan esim 3 vrk päästä, avautuminen tapahtuukin ihan tunnissa ilman kipuja.

Jos joku nilkka nyrjähtää niin kaiken maailman panacodeja tungetaan väkisin suu täyteen, mutta kun olet synnyttämässä niin pari panadolia pitäisi riittää pari kertaa päivässä. Tämä säikäytti eniten synnyttäessä. Olin kuvitellut ettei nykypäivän Suomessa sietämätöntä kipua olisi pakko kärsiä. Eri asia tietenkin jos ei ehditä antaa, annosmäärät on täynnä tms.

Siinä on sellainen jännä pikkujuttu, että kaikki synnytyksen aikana käytetyt lääkkeet vaikuttavat siihen vauvaankin.

Vierailija kirjoitti:

Ja se raskaus ja synnytys on ihmisen oma valinta, reikä hampaassa tai tulehtunut viisauden hammas useimmiten ei ole.

Reikä hampaassa on usein vältettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo olen miettinyt samaa. Usein avautumisen alussa pantataan kivunlievitystä. Useammalla kaverillani ja myös itselläni on ollut pitkittynyt latenssivaihe. Siis sellainen että supistukset on monta vuorokautta samaa kuin ihan lopussakin. kaikille on vaan sanottu että voivoi kun ethän sä vielä synnytä. Jonkun piikin on saattanut saada. Sitten kun epiduraali annetaan esim 3 vrk päästä, avautuminen tapahtuukin ihan tunnissa ilman kipuja.

Jos joku nilkka nyrjähtää niin kaiken maailman panacodeja tungetaan väkisin suu täyteen, mutta kun olet synnyttämässä niin pari panadolia pitäisi riittää pari kertaa päivässä. Tämä säikäytti eniten synnyttäessä. Olin kuvitellut ettei nykypäivän Suomessa sietämätöntä kipua olisi pakko kärsiä. Eri asia tietenkin jos ei ehditä antaa, annosmäärät on täynnä tms.

Siinä on sellainen jännä pikkujuttu, että kaikki synnytyksen aikana käytetyt lääkkeet vaikuttavat siihen vauvaankin.

Jännästi vaikuttaa myös vuorokausikaupalla kestänyt ahdinko. Minun lapsellani esim sykkeet laskivat aina supistuksen aikana...

Synnytin sektiolla ja hoidatan hampaani nukutuksessa. Onneksi nykyään ei tarvitsekaan synnyttää pellon laidalla, tai poistaa tulehtunutta viisaudenhammasta voimapihdeillä.

Vierailija kirjoitti:

Joo olen miettinyt samaa. Usein avautumisen alussa pantataan kivunlievitystä. Useammalla kaverillani ja myös itselläni on ollut pitkittynyt latenssivaihe. Siis sellainen että supistukset on monta vuorokautta samaa kuin ihan lopussakin. kaikille on vaan sanottu että voivoi kun ethän sä vielä synnytä. Jonkun piikin on saattanut saada. Sitten kun epiduraali annetaan esim 3 vrk päästä, avautuminen tapahtuukin ihan tunnissa ilman kipuja.

Jos joku nilkka nyrjähtää niin kaiken maailman panacodeja tungetaan väkisin suu täyteen, mutta kun olet synnyttämässä niin pari panadolia pitäisi riittää pari kertaa päivässä. Tämä säikäytti eniten synnyttäessä. Olin kuvitellut ettei nykypäivän Suomessa sietämätöntä kipua olisi pakko kärsiä. Eri asia tietenkin jos ei ehditä antaa, annosmäärät on täynnä tms.

Minulle kävi noin, eli supistuksia vuorokauden ympäri niin etten saanut nukutuksi. Laittoivat sitten tipan, mistä sai potkua supistuksiin ja lopulta kun epiduraali laitettiin onnistuneesti (eka epäonnistui) niin avauduin lähes heti. No, oli siinä se etu, että itse ponnistusvaihe oli täysin kivuton.

Vierailija kirjoitti:

Joo olen miettinyt samaa. Usein avautumisen alussa pantataan kivunlievitystä. Useammalla kaverillani ja myös itselläni on ollut pitkittynyt latenssivaihe. Siis sellainen että supistukset on monta vuorokautta samaa kuin ihan lopussakin. kaikille on vaan sanottu että voivoi kun ethän sä vielä synnytä. Jonkun piikin on saattanut saada. Sitten kun epiduraali annetaan esim 3 vrk päästä, avautuminen tapahtuukin ihan tunnissa ilman kipuja.

Jos joku nilkka nyrjähtää niin kaiken maailman panacodeja tungetaan väkisin suu täyteen, mutta kun olet synnyttämässä niin pari panadolia pitäisi riittää pari kertaa päivässä. Tämä säikäytti eniten synnyttäessä. Olin kuvitellut ettei nykypäivän Suomessa sietämätöntä kipua olisi pakko kärsiä. Eri asia tietenkin jos ei ehditä antaa, annosmäärät on täynnä tms.

Jos nyt ajatellaan, että miksi niitä lääkkeitä ei voi kourakaupalla synnytyksessä napsia, niin yksi syy on se, että ne vaikuttavat siihen vauvaan, ja toinen syy on se, että ne vaikuttavat synnytyksen kulkuun. Epiduraali vähentää supistuksia, ja se on se syy, miksi sitä ei niin aikaisessa vaiheessa haluta antaa. Se, että puututaan lääketieteellisesti, vaikuttaa siihen, että joudutaan taas puuttumaan lääketieteellisesti (esim. laittamaan oksitosiinitippa) ja se taas voi aiheuttaa lisää lääketieteellistä puuttumista synnytyksen kuluessa. Varmasti joillakuilla kipu voi aiheuttaa latenssivaiheen pitkittymistä, mutta on sille myös syynsä, miksi sitä epiduraalia ei heti anneta.

Yksi vaihtoehto on se, että opettelee sitä lääkkeetöntä kivunlievitystä, jota voi sitten käyttää siihen asti, kun se epiduraali on mahdollista saada. Se, että itse rentouttaa tietoisesti itseään ja pysyttelee pystyasennossa, edistää synnytyksen kulkua. Se taas, että istuu tai makaa, voi edistää vauvan joutumista väärään tarjontaan, ja se taas johtaa lääketieteelliseen puuttumiseen, esim. imukuppiin.

Se, että suunnittelee ottavansa synnytyksessä kivunlievitystä, ei pitäisi tarkoittaa sitä, etteikö liikkeellä, hengityksellä ja äänellä rentouttamista kannattaisi opetelle, juuri siitä syystä, että epiduraalia ei voi saada aina siinä tilanteessa, kun sen haluaisi. Ja kannattaa asennoitua niin, että vaikka kuinka haluaa sen epiduraalin, synnytys on kivulias tapahtuma. Kivun hyväksyminen auttaa kivun kestämisessä.

Tiedän, että saan paljon alapeukkuja, mutta mun on vaikea ymmärtää, miksi synnytykseen ei valmistuta etukäteen ja miksi kuvitellaan, että koko synnytys on mahdollista viettää kivuttomana.

Kätilöt on sadisteja.

Minulla alkoi esikoisen synnytyksessä tulla totaalinen pakokauhu, kun kätilö ei välittänyt yhtään pyynnöistäni. Kun lopulta sain epiduraalin, kun mieskin kävi sitä vaatimassa, synnytys hujahti ohi hetkessä. Jos synnyttäjä on paniikissa, ei se synnytys mihinkään etene sen kivun avulla.

Jos olisikin tapa synnyttää ilman riskejä itselle tai lapselle niin hankkisin lapsia. Nyt en voi kuvitellakaan. Ja niille joiden mielestä alatiesynnytys tekee upeaksi äidiksi, niin adoptioäidit ovat miljardi kertaa parempia äitejä kuin monet synnyttäneet (vrt. esim lapsensa laiminlyövät, pahasti mt-ongelmaiset, narkkarit ja alkoholistit jne).

Vierailija kirjoitti:

Jos olisikin tapa synnyttää ilman riskejä itselle tai lapselle niin hankkisin lapsia. Nyt en voi kuvitellakaan. Ja niille joiden mielestä alatiesynnytys tekee upeaksi äidiksi, niin adoptioäidit ovat miljardi kertaa parempia äitejä kuin monet synnyttäneet (vrt. esim lapsensa laiminlyövät, pahasti mt-ongelmaiset, narkkarit ja alkoholistit jne).

Nyt ihan oikeasti: kuka kuvittelee, että alatiesynnytys tekee upeaksi äidiksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo olen miettinyt samaa. Usein avautumisen alussa pantataan kivunlievitystä. Useammalla kaverillani ja myös itselläni on ollut pitkittynyt latenssivaihe. Siis sellainen että supistukset on monta vuorokautta samaa kuin ihan lopussakin. kaikille on vaan sanottu että voivoi kun ethän sä vielä synnytä. Jonkun piikin on saattanut saada. Sitten kun epiduraali annetaan esim 3 vrk päästä, avautuminen tapahtuukin ihan tunnissa ilman kipuja.

Jos joku nilkka nyrjähtää niin kaiken maailman panacodeja tungetaan väkisin suu täyteen, mutta kun olet synnyttämässä niin pari panadolia pitäisi riittää pari kertaa päivässä. Tämä säikäytti eniten synnyttäessä. Olin kuvitellut ettei nykypäivän Suomessa sietämätöntä kipua olisi pakko kärsiä. Eri asia tietenkin jos ei ehditä antaa, annosmäärät on täynnä tms.

Siinä on sellainen jännä pikkujuttu, että kaikki synnytyksen aikana käytetyt lääkkeet vaikuttavat siihen vauvaankin.

Jännästi vaikuttaa myös vuorokausikaupalla kestänyt ahdinko. Minun lapsellani esim sykkeet laskivat aina supistuksen aikana...

Tuossa oli varmaan pointtina se, että erittäin tehokasta kivunlievitystä olisi olemassa, mutta vauvan takia niitä ei voi käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo olen miettinyt samaa. Usein avautumisen alussa pantataan kivunlievitystä. Useammalla kaverillani ja myös itselläni on ollut pitkittynyt latenssivaihe. Siis sellainen että supistukset on monta vuorokautta samaa kuin ihan lopussakin. kaikille on vaan sanottu että voivoi kun ethän sä vielä synnytä. Jonkun piikin on saattanut saada. Sitten kun epiduraali annetaan esim 3 vrk päästä, avautuminen tapahtuukin ihan tunnissa ilman kipuja.

Jos joku nilkka nyrjähtää niin kaiken maailman panacodeja tungetaan väkisin suu täyteen, mutta kun olet synnyttämässä niin pari panadolia pitäisi riittää pari kertaa päivässä. Tämä säikäytti eniten synnyttäessä. Olin kuvitellut ettei nykypäivän Suomessa sietämätöntä kipua olisi pakko kärsiä. Eri asia tietenkin jos ei ehditä antaa, annosmäärät on täynnä tms.

Jos nyt ajatellaan, että miksi niitä lääkkeitä ei voi kourakaupalla synnytyksessä napsia, niin yksi syy on se, että ne vaikuttavat siihen vauvaan, ja toinen syy on se, että ne vaikuttavat synnytyksen kulkuun. Epiduraali vähentää supistuksia, ja se on se syy, miksi sitä ei niin aikaisessa vaiheessa haluta antaa. Se, että puututaan lääketieteellisesti, vaikuttaa siihen, että joudutaan taas puuttumaan lääketieteellisesti (esim. laittamaan oksitosiinitippa) ja se taas voi aiheuttaa lisää lääketieteellistä puuttumista synnytyksen kuluessa. Varmasti joillakuilla kipu voi aiheuttaa latenssivaiheen pitkittymistä, mutta on sille myös syynsä, miksi sitä epiduraalia ei heti anneta.

Yksi vaihtoehto on se, että opettelee sitä lääkkeetöntä kivunlievitystä, jota voi sitten käyttää siihen asti, kun se epiduraali on mahdollista saada. Se, että itse rentouttaa tietoisesti itseään ja pysyttelee pystyasennossa, edistää synnytyksen kulkua. Se taas, että istuu tai makaa, voi edistää vauvan joutumista väärään tarjontaan, ja se taas johtaa lääketieteelliseen puuttumiseen, esim. imukuppiin.

Se, että suunnittelee ottavansa synnytyksessä kivunlievitystä, ei pitäisi tarkoittaa sitä, etteikö liikkeellä, hengityksellä ja äänellä rentouttamista kannattaisi opetelle, juuri siitä syystä, että epiduraalia ei voi saada aina siinä tilanteessa, kun sen haluaisi. Ja kannattaa asennoitua niin, että vaikka kuinka haluaa sen epiduraalin, synnytys on kivulias tapahtuma. Kivun hyväksyminen auttaa kivun kestämisessä.

Tiedän, että saan paljon alapeukkuja, mutta mun on vaikea ymmärtää, miksi synnytykseen ei valmistuta etukäteen ja miksi kuvitellaan, että koko synnytys on mahdollista viettää kivuttomana.

Blaa blaa blaa blaa. Etenkin esikoista synnyttämään mennessä ei voi tietää mikä on edessä ja miten siihen reagoi. Vaikka miten kuvittelisi hyräilevänsä synnytyslauluaan jumppapallon päällä, todellisuudessa voi käydä niin, että et pysty olemaan missään asennossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo olen miettinyt samaa. Usein avautumisen alussa pantataan kivunlievitystä. Useammalla kaverillani ja myös itselläni on ollut pitkittynyt latenssivaihe. Siis sellainen että supistukset on monta vuorokautta samaa kuin ihan lopussakin. kaikille on vaan sanottu että voivoi kun ethän sä vielä synnytä. Jonkun piikin on saattanut saada. Sitten kun epiduraali annetaan esim 3 vrk päästä, avautuminen tapahtuukin ihan tunnissa ilman kipuja.

Jos joku nilkka nyrjähtää niin kaiken maailman panacodeja tungetaan väkisin suu täyteen, mutta kun olet synnyttämässä niin pari panadolia pitäisi riittää pari kertaa päivässä. Tämä säikäytti eniten synnyttäessä. Olin kuvitellut ettei nykypäivän Suomessa sietämätöntä kipua olisi pakko kärsiä. Eri asia tietenkin jos ei ehditä antaa, annosmäärät on täynnä tms.

Jos nyt ajatellaan, että miksi niitä lääkkeitä ei voi kourakaupalla synnytyksessä napsia, niin yksi syy on se, että ne vaikuttavat siihen vauvaan, ja toinen syy on se, että ne vaikuttavat synnytyksen kulkuun. Epiduraali vähentää supistuksia, ja se on se syy, miksi sitä ei niin aikaisessa vaiheessa haluta antaa. Se, että puututaan lääketieteellisesti, vaikuttaa siihen, että joudutaan taas puuttumaan lääketieteellisesti (esim. laittamaan oksitosiinitippa) ja se taas voi aiheuttaa lisää lääketieteellistä puuttumista synnytyksen kuluessa. Varmasti joillakuilla kipu voi aiheuttaa latenssivaiheen pitkittymistä, mutta on sille myös syynsä, miksi sitä epiduraalia ei heti anneta.

Yksi vaihtoehto on se, että opettelee sitä lääkkeetöntä kivunlievitystä, jota voi sitten käyttää siihen asti, kun se epiduraali on mahdollista saada. Se, että itse rentouttaa tietoisesti itseään ja pysyttelee pystyasennossa, edistää synnytyksen kulkua. Se taas, että istuu tai makaa, voi edistää vauvan joutumista väärään tarjontaan, ja se taas johtaa lääketieteelliseen puuttumiseen, esim. imukuppiin.

Se, että suunnittelee ottavansa synnytyksessä kivunlievitystä, ei pitäisi tarkoittaa sitä, etteikö liikkeellä, hengityksellä ja äänellä rentouttamista kannattaisi opetelle, juuri siitä syystä, että epiduraalia ei voi saada aina siinä tilanteessa, kun sen haluaisi. Ja kannattaa asennoitua niin, että vaikka kuinka haluaa sen epiduraalin, synnytys on kivulias tapahtuma. Kivun hyväksyminen auttaa kivun kestämisessä.

Tiedän, että saan paljon alapeukkuja, mutta mun on vaikea ymmärtää, miksi synnytykseen ei valmistuta etukäteen ja miksi kuvitellaan, että koko synnytys on mahdollista viettää kivuttomana.

Blaa blaa blaa blaa. Etenkin esikoista synnyttämään mennessä ei voi tietää mikä on edessä ja miten siihen reagoi. Vaikka miten kuvittelisi hyräilevänsä synnytyslauluaan jumppapallon päällä, todellisuudessa voi käydä niin, että et pysty olemaan missään asennossa.

Blaa blaa itsellesi. Eihän nyt kukaan voi tietääkään, millaista se synnytyskipu etukäteen on, mutta totta kai siihen voi valmistua, mm. hyväksymällä sen, että kipua on, ja että on olemassa keinoja, jolla siihen kipuun voi vaikuttaa. Koska et kai nyt tosissasi ole sitä mieltä, että rentoutumista, liikkeellä ja äänellä helpottamista ei kannata opetella ja miettiä, koska välttämättä ne eivät auta, ja vain kärvistellä siihen asti, että saa epiduraalin?