Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia paniikkikohtauksesta tai muunlaisista fyysisistä ahdistusoireista?
Kommentit (4)
Kerron oman kokemukseni. Aloin oireilla töissä niin, että minua alkoi ahdistamaan ja puristamaan rintaa ja mahaa.
Tätä esiintyi joka keskiviikko sellaisessa tilaisuudessa jossa oli paljon ihmisiä ja huono istua.
Aloin pelkäämään, että minulla oli sydämmessä jotain vikaa, mutta en jotenkaan uskaltanut mennä lääkäriin. Lopulta puhuin vaimolleni, joka sanoi, että kuulostaa siltä, että olen ahdistunut.
En puhunut murheistani kelleen.
Minun ajatukset olivat vain, että ei minulla mitään ahdistuneisuushäiriötä ole.
Ja enhän minä edes ajattele ikinä sitä puristusta tai ole mitenkään ahdistunut.
Aloin pelätä tosissaan sydän vikaa ja puristukset pahenivat ja moneen kertaa luulin, että se on menoa nyt.
Pelkäsin kovasti olevani sairas joko sydän vikaa tai jotenkin muuten.
Lähdimme yhtenä kesä viikon loppuna mökille korpeen keskelle ei mitään pelkäsin koko ajan jo matkalla, että nyt sydän kohtaus pamahtaa sielä mökillä ja kuolen takuu vatmasti.
En puhunut tästä kuitenkaan vaimolleni.
Aloin illalla olla todella ahdistunut.
Menin saunan kuistille ja tällä kertaa minua sattui ja puristi rintaa niin kovasti, että kaatusin kuistille mahalleen enkä saanut millään henkeä ja alkoi tuntua, että tukehdun.
Olin varma, että kuolen nyt 30 vuotiaana sydänkohtaukseen.
Lopulta ilmeisesti pyörryin hetkeksi.
Kunnes sitten tapahtui jotain outoa. Heräsinkin ja oireet olivat poissa.
Ja tajusin katsoessani kelloa, että olin maanut kuistilla vain viisi minuuttia, vaikka luulin maaneeni pidempää.
Lähdettiin lääkäriin ja minua tutkittiin sielä. Otettiin ekg ja kuuneltiin sydäntä sekä keuhkoja eikä mistään löytynyt mitään vikaa.
Siinä vaiheessa kerroin ahdistuksestani ja minulle lopulta tuli diagnoosiksi ahdistuneisuushäiriö.
Olin ikionnellinen vain siitä, että saan vain olla ja nauttia elämästä sekä olla elossa.
Olin tämän jälkeen todella onnellinen, vaikka jäin työttömäksi.
Nyt olen 46 eli 16 vuotta mennyt yhä elossa ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena olin puoli vuotta sellaisessa tilassa, että joku kohta kropasta (selkä, toinen jalka tai puolet koko vartalosta) saattoi puutua ja pistellä tuntikausia. Mitään syytä ei löytynyt. Olin saanut vihdoin tehtyä gradun, kun tuo alkoi.
Sittemmin olen kärsinyt mm. käsien "jäätymisestä", hillittömästä sydämen takomisesta, joka kuuluu niin, ettei voi nukkua. Sekä tietysti rytmihäiriöistä, joissa välillä sydämen lyöntitiheys on järkyttävän suuri, joskus se ottaa vain raskaan tömähdyksen ja jatkaa sitten. Ja tietysti välillä pyörryttää... Kaikki yleensä stressaavan kokemuksen tai elämäntilanteen jälkeen.
Kun lisää vielä epämääräiset migreenityyppiset aistiharhat, lähinnä näköjutut, mutta myös muita, selvinpäin, ja ilman että niitten jälkeen tulee päänsärky, niin paletti onkin valmis. Mut elossa!
55 v.