Millä perusteella olet saanut keisarinleikkauksen?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut kaksi kertaa sektioon perätilan takia.
Mikä sun muksuissa on vikana, kun eivät ymmärrä kääntyä oikeaan asentoon?
Näkyykö se nyt myöhemmin jotenkin?
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa kovasti, että pelkosektiot ovat yleistymässä, ja niistä puhutaan niin paljon. Miten ensisynnyttäjä voi tietää, ettei kykene/ sattuu liikaa? Kivunlievitykseen on hyvin keinoja nykyään, ja pelkojakin voi jossain määrin helpottaa. Itse olen synnyttänyt kertaalleen, ja se oli todella upea kokemus, kivusta huolimatta. Odotan hyvillä mielin toista synnytystä, ja toivon, että sektiota ei missään nimessä tarvittaisi, leikkaus olisi paljon pelottavampi kuin synnytys.
Alatiesynnytyksestä on etua myös lapsen terveyttä ajatellen, se auttaa lapsen vastustuskykyä ja bakteerikantaa kehittymään oikeanlaiseksi, ehkäisee mm. Astmaa, allergioita ja ylipainoa.
Sektiolle on tottakai paikkansa ja aikansa, silloin kun sitä oikeasti tarvitaan lääketieteellisistä syistä, mutta eikö pelko olisi voitettavissa millään muulla keinoin?
Se että sinulla meni kaikki hyvin ei tarkoita että kaikilla menee. Sinua harmittaa? Mitä se sulle kuuluu? Plus, sektiomäärät pysyneet hyvin tasaisina viime vuosikymmeninä, eivät siis ole lisääntyneet. Tutustu thl: n tilastoihin ennen kuin tuut selittämään "faktojasi".
Jännä juttu tämä synnytyspelko.
Itse kammoaisin viiltelyä tosi paljon. Vedetään vatsanahka auki ja täysin luonnottomalla tavalla nostetaan vauva ulos kuin joku ufo.
Oletteko synnytyspelkoiset liikaa katsoneet telkkarista draamasarjojen synnytyksiä?
Oikeassa elämässä usemmiten se menee vähän hammasta purren. Ne hullut huudot ovat samaa settiä kuin superorgasmitkin ja painajaisten jälkeen pystyyn koukkaamiset.
Oikeasti tavallinen synnytys on helpompi kuin hammaslääkärillä käynti.
-neljä ihan tavallisesti...
Ensimmäisen sektion syynä perätila, ilmoitin että en aio edes yrittää puskea vauvaa kaksinkerroin ulos. Paranin sektiosta niin nopeasti, että seuraavan syntyessä vaadin sektion jo raskauden alkumetreillä, kolmas olikin sitten automaattisesti sektio. En koe menettäneeni mitään, toivuin nopeasti vaikka iso leikkaus onkin. Hoidin jokaisen sektion jälkeen lapset itse kotona, myös ne vähän isommat lapset, mies piti isyyslomaa mun sairaalassaoloajan verran tokan ja kolmannen sektion jälkeen. Lapset syntyivät parin vuoden välein.
Kerrankin jäi sellainen olo, että sain katetta verorahoilleni, sen verran roimasti yksityisyrittäjää verotetaan. Nyt kun pienimmän syntymästä on kolme vuotta, en voi olla kuin tyytyväinen päätökseeni. Kyllä sektion saa ilman pelkopoliakin, ihan Suomessakin.
Synnytyspelko ekan synnytyksen jäljiltä. Isot repeämät siitä ja istukka ei irronnut. Kävin juttelemassa ennen raskautta pelkopolilla ja sanoin suoraan etten tee lisää lapsia, jos en saa sektiota. Onneksi lääkäri oli sama joka pelasti minut ekassa synnytyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa kovasti, että pelkosektiot ovat yleistymässä, ja niistä puhutaan niin paljon. Miten ensisynnyttäjä voi tietää, ettei kykene/ sattuu liikaa? Kivunlievitykseen on hyvin keinoja nykyään, ja pelkojakin voi jossain määrin helpottaa. Itse olen synnyttänyt kertaalleen, ja se oli todella upea kokemus, kivusta huolimatta. Odotan hyvillä mielin toista synnytystä, ja toivon, että sektiota ei missään nimessä tarvittaisi, leikkaus olisi paljon pelottavampi kuin synnytys.
Alatiesynnytyksestä on etua myös lapsen terveyttä ajatellen, se auttaa lapsen vastustuskykyä ja bakteerikantaa kehittymään oikeanlaiseksi, ehkäisee mm. Astmaa, allergioita ja ylipainoa.
Sektiolle on tottakai paikkansa ja aikansa, silloin kun sitä oikeasti tarvitaan lääketieteellisistä syistä, mutta eikö pelko olisi voitettavissa millään muulla keinoin?
Miksi se sinua harmittaa niin kovasti miten muut synnyttävät? Ei sitä pelkosektiota todellakaan tyrkytetä kenellekään vaan päinvastoin, siitä omasta kannastaan pitää yleensä pitää tiukasti kiinni ja vaatia sektiota.
Enkä kyllä ymmärrä tuota väittämääsi että pelkosektiot olisivat jotenkin pelottavasti yleistymässä. Suomessa kaikkien (suunniteltujen, kiireellisten ja hätä) sektioiden määrät pysyneet vuosikymmeniä samalla tasolla ja Suomessa syntyvistä lapsista n. 1 % syntyy pelkosektiolla. Mikä tässä trendissä on huolestuttavaa? Sekö että 1 % syntyy pelkosektiolla vaikka vaikeasti synnytyspelosta kärsii 6-10 % synnyttäjistä? Tällöinhän suurimman osan äitien pelkoja ollaan pystytty lievittämään. Minusta nämä luvut ovat enemmänkin lohdullisia eivätkä millään tapaa huolestuttavia.
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa kovasti, että pelkosektiot ovat yleistymässä, ja niistä puhutaan niin paljon. Miten ensisynnyttäjä voi tietää, ettei kykene/ sattuu liikaa? Kivunlievitykseen on hyvin keinoja nykyään, ja pelkojakin voi jossain määrin helpottaa. Itse olen synnyttänyt kertaalleen, ja se oli todella upea kokemus, kivusta huolimatta. Odotan hyvillä mielin toista synnytystä, ja toivon, että sektiota ei missään nimessä tarvittaisi, leikkaus olisi paljon pelottavampi kuin synnytys.
Alatiesynnytyksestä on etua myös lapsen terveyttä ajatellen, se auttaa lapsen vastustuskykyä ja bakteerikantaa kehittymään oikeanlaiseksi, ehkäisee mm. Astmaa, allergioita ja ylipainoa.
Sektiolle on tottakai paikkansa ja aikansa, silloin kun sitä oikeasti tarvitaan lääketieteellisistä syistä, mutta eikö pelko olisi voitettavissa millään muulla keinoin?
Niin no, se mikä sinulle on pelottavampaa ei välttämättä ole jollekin toiselle.
Minä olisin kyllä enemmän huolissani ihan pienille lapsille ensimmäisen kolmen elinvuoden aikana syötetyistä ab-kuureista johonkin niinkin pelottavaan kuin korvatulehdukseen - jokainen ab-kuuri nimittäin tuhoaa sen suoliston bakteerikannan vähintään puoleksi vuodeksi, osalla ab-kuurista toipuminen kestää jopa vuosia. Siinä ei alatiesynnytyksessä saatu bakteerikanta kauaa auta.
Jos aletaan tekemään jotain rajanvetoa tähän: epiduraali + muu mahdollinen kipulääkitys vaikuttaa myös vauvaan, eikö olisi parempi synnyttää ihan luomuna ilman kipulääkkeitä? Jos kerran sitä lapsen terveyttä ajatellaan?
t: sektion muutaman kerran kokenut
Esikoisen synnytys ei edennyt, joten kiireellinen sektio. Toisen lapsen synnytyksessä tuli mutkia matkaan roppakaupalla joten se meni hätäsektioksi.
Olen onnellinen, että molemmat päätyi sektioon, koska synnytyspelko oli läsnä kokoajan. Ennen esikoisen synnytystä kävin lantiokuvauksessa, koska iso vauva oli tulossa, vauvan synnyttyä kätilö mietti että ei ehkä olisi mahtunut syntymään alakautta.
On todella huojentunut olo, että mahdollinen seuraava synnytys on automaattisesti sektio =)
Kiireellinen sektio, en muistanut edes kysyä miksi. Pääasia että vauva oli terve.
Mä jouduin kiireelliseen sektioon, kun lapsen perätila huomattiin vasta synnytyssalissa. Lapsivesien menosta oli silloin jo lähes kaksi vuorokautta ja vauvalla (ja mulla) tulehdus päällä.
Se on keisarileikkaus, ei keisarinleikkaus.
Ei leikata keisareita.
Olispa mun äiti saanu sektion, olin 4,5kg ja äiti lähemmäs 40v, astma ja ties mitä muita tauteja. Tuloksena hermovauriot raajaan joita ei ikinä pystytä korjaamaan ja kärsin niistä päivittäin. No eipä ole allergioita tai astmaa!
OT: "Vuodesta 2004 lähtien on kerätty tietoa välilihan 3.−4. asteen repeämän ompeluista. Niiden osuus pysyi vuoteen 2011 asti samalla tasolla: 0,9 prosenttia kaikista alatiesynnytyksistä. Vuodesta 2012 lähtien välilihan 3.−4. asteen repeämien määrä hieman lisääntyi ja oli 1,1 prosenttia vuonna 2014. "
Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2014
Vuonna 2014 synnytyksiä oli 57019: yli 600 äitiä siis sai vaikean välilihan 3.-4. asteen repeämän. Ja jos jollekin on epäselvää, mitä repeämillä tarkoitetaan:
3. aste: Välilihan lisäksi peräaukon sulkijalihas on repeytynyt joko osittain tai kokonaan:
3 a) Alle 50% sulkijalihaksen paksuudesta on repeytynyt.
3 b) Yli 50% peräaukon ulkoisen sulkijalihaksen paksuudesta on repeytynyt.
3 c) Ulkoinen ja sisäinen sulkijalihas on repeytynyt.
4. aste: Välilihan ja peräaukon ulkoisen ja sisäisen sulkijalihaksen vaurioiden lisäksi peräsuolen limakalvo on repeytynyt.
Kuka tahansa itsestään välittävä nainen saa kyllä minun puolestani valita sektion. Näitä kun ei voi ennustaa, kenen kohdalle tällainen tulee, eikä hoito Suomessa ole kovinkaan helposti saatavilla. Päin vastoin, näitä vähätellään melkoisesti.
oon synnyttänyt kahdesti, eka oli kamala, toka aika helppo. jotenki itse pelkäisin sitä leikkausta enemmän, normaalista synnytyksestä kuitenkin toipuu nopeampaa? jos takana olisi kamala ensimmäinen synnytys hirveine repeämisineen, niin ymmärrän hyvin tällaista pelkopotilasta, joka seuraavaksi haluaa sektion. mutta jos ensimmäistä lähtee synnyttämään ja haluaa sektion, niin en oikein kässää..
Vauva oli suuri, 4,6 kg. Ei raskausdiabetesta, mutta geenit on vain isoja miehen puolella. Mun suvussa taas ei synnytetä pieniäkään lapsia ilman ongelmia. Yritettiin käynnistää, mutta todettiin päivän jälkeen että ei tapahdu mitään ja mentiin kiireelliseen sektioon. Paranin tosi nopeasti ja lapsi on ollut todella hyvinvoiva, virkeä ja osasi heti imeä rintaa.
Sektio on kallis operaatio, täytyy olla oikea syy. Ei turhia sektioita. Kallista yhteiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Sektio on kallis operaatio, täytyy olla oikea syy. Ei turhia sektioita. Kallista yhteiskunnalle.
Mutta ne korjausleikkaukset eivät ole? On verrattu vain oppikirjan mukaan menevä alatiesynnytystä, mutta suurin osa ei ole.
Ja sitäpaitsi, jos tuo on ainoa argumentti - miksi ei anneta sitten mahdollisuutta maksaa se väli? Itse olisin valmis maksamaan 10 000 euroa ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vauva oli suuri, 4,6 kg. Ei raskausdiabetesta, mutta geenit on vain isoja miehen puolella. Mun suvussa taas ei synnytetä pieniäkään lapsia ilman ongelmia. Yritettiin käynnistää, mutta todettiin päivän jälkeen että ei tapahdu mitään ja mentiin kiireelliseen sektioon. Paranin tosi nopeasti ja lapsi on ollut todella hyvinvoiva, virkeä ja osasi heti imeä rintaa.
Lapsen syntymäpainoon ei vaikuta isän koko.
Raskausmyrkytys. Kiireellinen sektio rv 30.
Yritettiin käynnistää synnytystä vauvan pienen koon ja vaihtelevien sykkeiden takia. "Sain" kiireellisen sektion sitten kun vauvalta hetkeksi katosi sydänäänet kokonaan. Loppujen lopuksi vauva olikin sitten ollut napanuora jalan ympärillä ja avosuisessa tarjonnassa joten parempi näin kuin että olisin joutunut kärsimään supistuksista pitkäänkin ja sitten olisi voitu mennäkin jo hätäsektioon. Jos joskus vielä saan toisen lapsen, haluaisin kuitenkin välttää tämän sektion "saamisen".