Muistellaan kännyköiden alkuaikoja
Nyt mennään muistojen bulevardia 1990-luvulle kännyköiden valtakauden alkuun. Mitä kivaa on jäänyt mieleen? Tässä pari omaa suosikkiani:
Melodiset soittoäänet. Oli niin vekkulia, kun alkuaikojen mekaaniset äänet vaihtuivat Säkkijärven polkkaan yms.
Työpaikan ensimmäiset kännykän saajat. Heistä oli äärettömän tärkeää, että se Mobira soi oikeaan aikaan, kun he olivat kaverien kanssa sopivassa paikassa. Joku tilasi sihteerin soittamaan klo 14.45 eli sopivasti kokouspäivän kahvitauon aikaan, vaikka mitään asiaa ei olisi ollutkaan.
Lisää muistoja, kiitos!
Kommentit (49)
Mun eka puhelin oli muistaakseni tällainen http://lh6.ggpht.com/_Fkm4MH39Y3A/RmUg7RDPiWI/AAAAAAAAByw/2eMvY_5Li2A/I…
Aikaa ennen tekstiviestejä, toi on NMT 900.
Muistan hauskat yksinkertaset piippaussoittoäänet ja matopelin. :D
Silloin oli myös legenda, että lähettämällä tekstiviestinä erään tietyn merkkijonon sai vastaanottajan kännykän totaalisen nurin.
Vierailija kirjoitti:
Tekstiviestiin mahtui vaan 160 merkkiä.
Uskoisitko jos sanoisin että ei siihen edelleenkään mahdu enempää?
Käydäänpä nyt sitten koko historia läpi mitkä muistan huvittavina
1. 1980-luvun autopuhelimeen soitettiin keskuksen kautta mille piti kertoa missä päin auto liikkui mahdollisesti. Kaverin isä oli lakimies ja ilmeisen tärkeä koska muilla ei meillä päin tuollaista ihmettä ollut.
2. 1990-luvulla NMT:t yleistyvät mutta ne älyttömän kokoiset laatikot eivät kyllä matkapuhelimia olleet vaikka saihan se pöntön työpöydälle nostaa
3. Isällä oli todella leuhka hands free mikrofoni autossa. Sen sai laittaa ottaa katosta suun eteen kun halusi puhua.
4. Nokia 5110 oli aivan älyttömän hieno vehje kun sen sain 1990-luvun loppupuolella. Keltainen oli ja matopeli + muistipeli. Tekstiviestejä laitettiin jouluna ja uutena vuotena "kuvaviesteinä" ja verkot oli tukossa.
Vierailija kirjoitti:
Mun eka puhelin oli ericsson jossa oli yksirivinen näyttö ja sai vaihdettua eriväsisen etukannen siihen. Jos muistan oikein niin puhelimessa ei ollut kelloa ollenkaan.
Joo siihen pystyi vaihtaa sen etupanelin :D Olisikohan mallin numero ollut 638.
Mutta täytyy sanoa että tuon kännykän mikki ja kaiutin olivat huippuluokkaa, olivat satsanneet siis enemmän tekniikkaan kuin softaan :)
Muistatteko 6110n kameleonttikuorineen jotka vaihtoi väriä eri valossa? :D Vihreästä siniseen ja lilaan.
Sitten se 8110 "banaanipuhelin" eli kaareva jossa liukuluukku ja siihen pystyi ostamaan keltaiset Chiquitakuoret.
Kaikkien kännyköiden kruunujalokivi oli se Nokian pieni 8880 eli "zipposytkän" näköinen pieni kromattu, olisiko maksanut peräti jotain 6000 markkaa?
Ekassa Ericssonin kapulassa sai kyllä tekstiviestejä vastaanotettua mutta lähettäjän numeroa ei näkynyt missään.
Muistan ne olivat painavia, vyölaukussa yritti pitää työmaalla, niin se luisti koko ajan löysälle. Seuraava oli kevyempi sai rintataskuun.