Lue keskustelun säännöt.
Muistellaan kännyköiden alkuaikoja
Cityman 150
20.04.2016 |
Nyt mennään muistojen bulevardia 1990-luvulle kännyköiden valtakauden alkuun. Mitä kivaa on jäänyt mieleen? Tässä pari omaa suosikkiani:
Melodiset soittoäänet. Oli niin vekkulia, kun alkuaikojen mekaaniset äänet vaihtuivat Säkkijärven polkkaan yms.
Työpaikan ensimmäiset kännykän saajat. Heistä oli äärettömän tärkeää, että se Mobira soi oikeaan aikaan, kun he olivat kaverien kanssa sopivassa paikassa. Joku tilasi sihteerin soittamaan klo 14.45 eli sopivasti kokouspäivän kahvitauon aikaan, vaikka mitään asiaa ei olisi ollutkaan.
Lisää muistoja, kiitos!
Kommentit (49)
Se ARP, jolla soitettiin keskuksen kautta. Olenko ainoa, joka aloitti matkapuhelinajan sellaisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seiskassa oli niitä mainoksia, joista sai tilata härskejä kuvia (ihme pikselisuttua) tai jonkun älyttömän vastaajaviestin.
Ensimmäinen kännykkäni ei (oikeasti) mahtunut taskuun, ja siinä oli ihan naurettavan pitkä se esiin vedettävä antenni :D Sain sen veljeltä, joka ei kyseistä kapulaa huolinut.
Kun avasin omaa rätinälinjan liittymää, niin eteen annettiin pitkä lista numeroita, joista sai valita omansa. Kaverit muistelee, että peräti paperilistaus, mutta minä sain kyllä valita omani ihan näytöltä...
Ja tekstariominaisuus piti avata erikseen! Näin vuonna 1997, jolloin moni vielä vannoi, ettei tarvitse mitään kännykkää, koska kotipuhelimesta saa kiinni.
Kaikilla oli yksi ja sama soittoääni.
Metsälenkillä kävellessä ihmettelin missä soi. Pyörin ja hyörin, että voiko puussa olla jonkun puhelin, mutta joku lintu ( luultavasti rastas) matki nokian tunnaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oota, pätkii, ei ole kenttää"
ja
"Ole nopea, akku loppuu"
Kun kännykkäakku alkoi vanhentua, niin se kesti kolmen minuutin puhelun ja ilman puheluita n. 2 tuntia. Sitten niitä akkuja pantiin pakkaseen, koska sen piti elvyttää sen latauskyky. Ah ja puhelinta ei saanut ottaa laturista pois kesken kaiken, koska se saattoi aiheuttaa "piikkejä" eli jos ei lataa täyteen, niin seuraavalla kerralla se latautuu vain siihen kapasiteettiin, mihin viimeksi.
Tämän takia sitä kännykkää sitten laitettiin laturiin, irti, uudelleen kiinni, irti, kiinni... Ja sitten taas pakastettiin akkua.
Mun eka puhelin oli ericsson jossa oli yksirivinen näyttö ja sai vaihdettua eriväsisen etukannen siihen. Jos muistan oikein niin puhelimessa ei ollut kelloa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesämökeillä käyttäminen oli yhtä tuskaa. Joku löysi kentän kiipeämällä katolle, joku toinen soutamalla järvelle.
Vierailija kirjoitti:
Kun avasin omaa rätinälinjan liittymää, niin eteen annettiin pitkä lista numeroita, joista sai valita omansa. Kaverit muistelee, että peräti paperilistaus, mutta minä sain kyllä valita omani ihan näytöltä...
Ja tekstariominaisuus piti avata erikseen! Näin vuonna 1997, jolloin moni vielä vannoi, ettei tarvitse mitään kännykkää, koska kotipuhelimesta saa kiinni.
Minä valitsin paperilistalta ja vuosi oli ehkä 2001.
Mites muuten nykyään, saako valita vai tuleeko numero vaan randomina? Itsellä sama numero vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverilla oli hieno autopuhelin; se kymmenkiloinen akkuvekotin oli takakontissa piilossa, kojelaudassa oli auton väriin sointuva valkoinen luuri.
Pomo sai citymanin ja ajeli ympäri kaupunkia koko ajan luuri korvalla. Citymanissa oli sellainen pieni punainen valo, joka paloi jos joku oli yrittänyt soittaa - muistanko oikein?
Me naureskeltiin baarissa kaverin kanssa jos miehellä oli kännykkä takataskussa. Mikä lie omahyvänen juppi...😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun avasin omaa rätinälinjan liittymää, niin eteen annettiin pitkä lista numeroita, joista sai valita omansa. Kaverit muistelee, että peräti paperilistaus, mutta minä sain kyllä valita omani ihan näytöltä...
Ja tekstariominaisuus piti avata erikseen! Näin vuonna 1997, jolloin moni vielä vannoi, ettei tarvitse mitään kännykkää, koska kotipuhelimesta saa kiinni.
Vuonna 1999 (luulisin) valitsin numeroni myös paperilistalta, josta oli käsin vedetty jo valittuja numeroita yli :D. Ensimmäinen puhelin oli 5110 keltaisilla kuorilla. Isä painotti käyttöohjeiden lukemisen tärkeyttä, ettei puhelin rikkoonnu. Radiolinjalla oli myös jokin palvelu mistä sai tilattua Jopen vitsejä tekstarilla. Ja ne ohuet suttulogot joita sai jossain palvelussa jopa itse suunnitella, itsellä tietysti tasoa cat power :'D.
Itselle rakkain puhelin oli 8310 jota käytin 7 vuotta, edes akkua ei vaihdettu kertaakaan. Maksoi aikanaan 300-400e, mutta oli sen arvoinen...
Entä se vyöhön kiinnitettävä kännykkäkotelo?! Auts!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niksi-Pirkasta: jos haluat tietää, mitä kello on, lähetä itsellesi tekstiviesti.
Siis puhelimen näytössä ei ollut kelloa, mutta tekstiviestiin tuli päiväys ja kellonaika.
Tekstareita mahtui muistiin 12, ja Tiimarista sai ostaa erityisen vihkon sitä varten, jos halusi tallentaa ne spessut tekstarit jonnekin... Eli kirjoittaa käsin ylös paperille. Itse tein tätä ihan suoraan päiväkirjaan :)
Mutta joitain viestejä piti säilöä ihan viimeiseen asti.
Puhelimen muistiin mahtui 100 numeroa.
Ensimmäiseksi tietty tallennettiin Se Ihana :D ja oli kauhea kosto luovuttaa ykköspaikka sitten seuraavalle. (Siis muistanko oikein, että niitä numeroita ei voinut edes selata aakkosjärjestyksessa vaan tallennusjärjestyksessä?)
Mä hankin ensimmäisen kännykän vasta vuonna 2001. Pistääkö joku paremmaksi?
Ensimmäiseen Nokian Communicatoriin pystyi laittamaan "erityisen" tekstiviestin, joka toi etunäyttöön pysyvästi nauhurisymbolin näkyville. Sitä ei saanut pois muutoin kuin boottaamalla laite toisella SIM-kortilla. Kaveri sai aivan hillittömät "RIKOIT MUN UUDEN KOMMARIN!" kilarit. En meinannut ehtiä selittämään, että sen voi korjata helposti, kun halusi niin kovasti vääntää nenäni solmuun :D
Vierailija kirjoitti:
Niksi-Pirkasta: jos haluat tietää, mitä kello on, lähetä itsellesi tekstiviesti.
Siis puhelimen näytössä ei ollut kelloa, mutta tekstiviestiin tuli päiväys ja kellonaika.
Tekstareita mahtui muistiin 12, ja Tiimarista sai ostaa erityisen vihkon sitä varten, jos halusi tallentaa ne spessut tekstarit jonnekin... Eli kirjoittaa käsin ylös paperille. Itse tein tätä ihan suoraan päiväkirjaan :)
Mutta joitain viestejä piti säilöä ihan viimeiseen asti.
Radiolinjalla oli joku viestipossu netissä, jonne sai tärkeitä tekstareita talteen 😀
Wanha datakääpä kirjoitti:
Ensimmäiseen Nokian Communicatoriin pystyi laittamaan "erityisen" tekstiviestin, joka toi etunäyttöön pysyvästi nauhurisymbolin näkyville. Sitä ei saanut pois muutoin kuin boottaamalla laite toisella SIM-kortilla. Kaveri sai aivan hillittömät "RIKOIT MUN UUDEN KOMMARIN!" kilarit. En meinannut ehtiä selittämään, että sen voi korjata helposti, kun halusi niin kovasti vääntää nenäni solmuun :D
Ah, tästä tulee mieleen se kätevä kämmi, kun vaihdettiin kaverien kännyköistä kielivalikosta joku puola tai... Ruotsikin oli aika eksoottinen. Piti sitten opetella se pikanäppäily, että sen sai korjattua takaisin suomeksi. (Menu-4-3?)
Silloin myös suomen kieli uudistui. Koskaan ennen ei ollut tarvittu kysymystä "Missä sä oot?". Myös "paha paikka" sai uuden merkityksen.