Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa tää miehen kiukuttelu
Turhaa valitusta tämäkin
20.04.2016 |
Tai en minä edes tiedä miksi sitä pitäisi sanoa. Selitys on aina se, että on saatananmoinen stressi. Ihmeellistä,kun tarvii kaikesta ottaa aina niin kauhea stressi ettei voi puhua sille rakkaimmalle ihmiselleen.
Eli siinä kohtaa, kun miehellä on se stressi, että se stressi yltää vitutuksen tasolle niin kaikki kohdistuu minuun. Tai niin minä sen koen. Että olen sylkykuppi paskalle ololle.
Lakkaa tuosta vaan puhumasta mulle. Hetkeä aiemmnin on saattanut vaikuttaa, että kaikki on hyvin ja sitten yhtäkkiä tyyliin puoli kahdeksalta illalla voi ollakin kaikki mennyt koko päivän päinvittua ja kaikki on huonosti ja lakkaa puhumasta.
Nytkin toissapäivänä ilmapiiri muuttui kuin veitsellä leikaten. Yritin taas olla välittämättä asiasta ja menin sohvalle kainaloon ja puhuin vähän niitänäitä. Ei reagoinut mitenkään. Aivan kuin en edes olisi ollut siinä. Jos olisin maininnut asiasta niin olisi sanonut, että ei aina huvita puhua. Ei varmaan joo, mutta siinä on silti se kylmyys.
Seuraavana päivänä eli eilen puhui niin kauan kuin meillä oli paikalla ulkopuolisia ihmisiä. Sitten ei enää mitään.
En tiedä... eniten ärsyttää se, että tämä kohdistuu aina minuun, vaikka olen täysin syytön käsittääkseni. Enhän nytkään edes tiedä mikä taas niin saatanasti tökkii.
Ja sekin, että sitten kun miehellä tämä "stressipiikki" menee ohi ja vitutus laantuu niin mitään sanomatta minun pitää heti olla sillai, että "jee mies puhuu taas ja on normaali joten eipä mitään". Eli minä saan töiden jälkeen tänään taas haistella, että puhutaankohan minulle tänään ja jos puhutaan niin sitten minun pitää heti olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.suhdesoppa.fi/parisuhde/miksi-mies-vetaytyy/
Kun mies on vetäytynyt luolaan, hän on yleensä haavoittunut tai stressaantunut ja haluaa ratkaista ongelmansa yksin. Hän ei kaipaa empaattista kuuntelua saatika tilanteen ja tunteiden tenttaamista.
John Gray antaa naisille kuusi vinkkiä, joilla miestä voi tukea luolassa olon aikana. Näiden avulla mies tulee myös luolasta lyhyemmässä ajassa ulos.
1. Älä paheksu miehen vetäytymistarvetta.
2. Älä yritä auttaa häntä ongelman selvittämisessä tarjomalla ratkaisuja.
3. Älä yritä hoivata häntä kyselemällä hänen tunteistaan.
4. Älä istu luolan suulla odottamassa, että hän tulisi pois.
5. Älä ole huolissasi hänestä äläkä sääli häntä.
6. Tee jotain, mistä itse pidät.
Mies toivoo saavansa ongelmatilanteessa rauhan, koska hänen on tärkeää tuntea puolisonsa luottavan, että hän pystyy hoitamaan omat asiansa. Luottamus miehen kykyyn ratkaista omat ongelmansa on hyvin tärkeä hänen kunnialleen, ylpeydelleen ja itsetunnolleen. Siksi on tärkeää, että nainen ymmärtää miehensä luolakäyttäytymistä ja osaa tukea häntä siinä oikealla tavalla.
Toimisi, jos maailmassa olisi yksi ainut mies ja hän ajattelisi juuri noin. Mutta koska miehiä on enemmän kuin yksi, tuo lista on naurettavaa pelleilyä.
Kirja on parisuhteessa elävän miehen kirjoittama ja siihen on tehty paljon tutkimustyötä.
Tuo on nimenomaan miehen tapa toimia stressitilanteessa. Naisen tapa on puhua kunnes helpottaa.
Sinä taidat olla nainen etkä kovin ymmärtäväinen, jos pidät listaa naurettavana.
T: kantapään kautta oppii
Eli miehen ehdoilla on mentävä? Miksi miehen ei tarvitse tajuta, että tuollainen voi olla naiselle ahdistavaa ja naisen on saatava tietää miksi mies vetäytyy?
Itse ajattelen, että kommunikointi on kuitenkin terveempi ja rakentavampi keino ihmissuhteissa kuin vetäytyminen. Toki joskus on oltava yksinkin, mutta sen voi myös tehdä niin ettei toista jätetä epätietoisuuteen. Hiljaa voi olla ja käydä vaikka autotallissa yms. mutta ei sitä tartte olla sanomatta yhtään mitään.
Molempien pitää tehdä myönnytyksiä ellei ole joku maaginen 100% yhteensopivuus.
Jos sinä et syystä tai toisesta kykene juuri nyt harrastamaan seksiä, sinun ei tarvitse harrastaa seksiä vaikka toinen kuinka haluaisi, jos kumppanisi kiristää sinua tai vaatimalla vaatii tai suorastaan ottaa väkisin, kyse on raiskauksesta.
Jos toinen ei syystä tai toisesta kykene juuri nyt puhumaan ja sinä kiristät, suutut, vaadit tai suorastaan pakotat, kyse on henkisestä väkivallasta.
Itse ajattelen, että kommunikointi on kuitenkin terveempi ja rakentavampi keino ihmissuhteissa kuin vetäytyminen.
Itse ajattelen, että seksin harrastaminen vaikkei tee mieli on kuitenkin terveempi ja rakentavampi keino ihmissuhteissa kuin kieltäytyminen.
Jos olet niin tolvana, että kuvittelet näiden vetäytyvien tai kommunikaatiolukkoon menevien ihmisten jotenkin vaan päättävän, että "minä olen nyt hiljaa koska minua ärsyttää", niin sinulla on aika paljon opittavaa vielä ihmisistä.
Se reaktio on hyvin lähellä paniikkikohtausta ja saattaa tuntua ihan fyysisenä ahdistuksenakin. Haluaisi sanoa jotain, mutta ei vaan pysty. Siinä on kieltämättä kyse todennäköisesti sellaisesta asiasta josta voi oppia pois tai parantua esim. terapian kautta, mutta ei varmasti vastapuolen kiukuttelulla, vaatimuksilla tai ehdotuksella, että "jos nyt vaan puhuisit etkä mököttäisi kun se on minusta rakentavampaa!".
Ns. mykkäkoulu on aivan eri asia ja jos ei henkistä väkivaltaa, niin ainakin lapsellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä huomaan omasta miehestäni joskus, että töissä on ollut huono päivä, kun on hiljainen töistä tullessaan. Jos mä puhun jotain, niin tuntuu ettei edes kuuntele. Mä olen sit huomannu, etä parempi kun antaa olla omissa oloissaan vähän aikaa, teen omia hommiani ja juttelen tienien kanssa. En mä mitenkään ala tiukkaamaan että mikä on, aattelen että puhuupahan jos puhuu. Sitten huomaa että mies alkaa pikkuhiljaa taas juttelemaan, mutta en mä sittenkään ala tiukkaamaan, että mikä sulla oli enkä sen kummemmin vatvo asiaa . Tiedän, että miehellä on stressiä töissä, ja yleensä mies siitä sitten myöhemmin puhuuukin eikä mun tartte sen kummemmin udella asiasta. Ollaan oltu naimisissa kohta 30 vuotta, ehkäpä siinä ajassa jo oppii toisen tuntemaan niin että osaa antaa tälle myös tilaa jos toinen näyttää sitä tarvitsevan. Miksi et ap anna miehes vaan olla ja mököttää, ja keskity omiin juttuihisi? Miksi sun pitää mennä viereen ja höpöttää, anna toisen ajatella rauhassa? Ja kun mies on taas juttutuulella, niin miksi sun pitää alkaa mököttämään? Jos kerta vielä tiedät, että miehelläs on stressiä, anna sen olla rauhassa oman aikansa.
Saatko sinä toimia noin kuin miehesi, vai oletko sitten veemäinen kiukuttelija?
Meillä nimittäin vain mies saa ottaa omaa tilaa ja mököttää, mulla ei samaa oikeutta hänen mielestään ole, vaan alkaa julmettu draama, tivaaminen, syyttely ja vouhotus.
Saattaa olla että on kohtapuoliin entinen suhde tämä.
Saan toimia. Meillä saa kaikki olla puhumatta jos ei huvita eikä siitä tarvii erikseen laittaa ilmoitustaululle lappua ja perustella kolmena kirjallisena kappaleena mikä tänään vituttaa. Jos teinikin tulee koulusta ja painuu huoneeseensa sanomatta sanaakaan, en taatusti lähde kyselemään, että onko kulta pieni nyt ollut huono päivä. Kyllä se sieltä ilmaantuu ja juttelee sit taas ihan ok. Nykyään joka jumalan asiasta pitäisi koko ajan olla puhumassa ja analysoimassa ja silti voidaan huonommin kuin koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan aika samanlainen mies. Ei sille oikein mitään voi. Jonkun sortin introverttiyttähän se on.
Älä ota itseesi, ei se mitenkään "sinuun pura vitutustaan" olemalla puhumatta sinulle, olet se jonka kanssa se voi olla ihan vaan hiljaakin. Nainenhan siinä herkästi sitten tekee sen että alkaa heittämään kahta rankempaa juttua että saisi sen edes jotenkin reagoimaan, mutta se varmaan vetää entistä enemmän lukkoon.
Mieheni on introvertti eikä siltikään käyttäydy noin. Ei se, että suuttuessa alkaa mykäksi, ole mikään tempperamenttipiirre vaan opittu tapa. Puhumaan voi opetella. Voi sanoa, että nyt harmittaa se ja se asia ja haluaisin olla rauhassa. Tai voi sanoa, että nyt suututtaa, voitaisko puhua siitä.
Aluksi mieheni ei osannut puhua. Hänen kotonaan ei koskaan puhuttu mistään tunteista. Mieheni alkoi myös vain mykäksi, mutta en kestä sitä yhtään, joten aina suutuin sanoen, että tuo tuntuu pahalta eikä meidän parisuhde tule koskaan kestämään jos et puhu ja että puhumattomuus on henkistä väkivaltaa. Nykyisin mies osaa puhua tunteet auki tai vain sanoa, että haluan olla hetken aikaa yksin eikä enää koskaan mökötä.
Miten teillä on tollasia miehiä? Mun mies ei ole koskaan sanonu mulle että olen vittumainen mököttäjä, vaikka en aina ilopilleri olisikaan. Enkä mä sano hänelle, vaikka ei aina jaksaiskaan olla iloinen ja puhelias. Meillä saa kumpikin tilaa, jos tarvii, ilman että toinen siitä suuttuu ja alkaa puolestaan mököttämään. Ja ihan jos aattelee, että mä haluaisin omaa tilaa ja hiljaisuutta, ja toinen työntyis kainaloon väkisin räpättämään ja kommentoimaan ja kyselemään, niin olishan se aika hirveetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan aika samanlainen mies. Ei sille oikein mitään voi. Jonkun sortin introverttiyttähän se on.
Älä ota itseesi, ei se mitenkään "sinuun pura vitutustaan" olemalla puhumatta sinulle, olet se jonka kanssa se voi olla ihan vaan hiljaakin. Nainenhan siinä herkästi sitten tekee sen että alkaa heittämään kahta rankempaa juttua että saisi sen edes jotenkin reagoimaan, mutta se varmaan vetää entistä enemmän lukkoon.
Mieheni on introvertti eikä siltikään käyttäydy noin. Ei se, että suuttuessa alkaa mykäksi, ole mikään tempperamenttipiirre vaan opittu tapa. Puhumaan voi opetella. Voi sanoa, että nyt harmittaa se ja se asia ja haluaisin olla rauhassa. Tai voi sanoa, että nyt suututtaa, voitaisko puhua siitä.
Aluksi mieheni ei osannut puhua. Hänen kotonaan ei koskaan puhuttu mistään tunteista. Mieheni alkoi myös vain mykäksi, mutta en kestä sitä yhtään, joten aina suutuin sanoen, että tuo tuntuu pahalta eikä meidän parisuhde tule koskaan kestämään jos et puhu ja että puhumattomuus on henkistä väkivaltaa. Nykyisin mies osaa puhua tunteet auki tai vain sanoa, että haluan olla hetken aikaa yksin eikä enää koskaan mökötä.
Siis toi nyt oikeesti kuulostaa siltä, kun oltais lastentarhassa ja mietittäis mikä mua nyt tänään harmittaa ja puhutaanpas siitä. Aikuisilla ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä on tollasia miehiä? Mun mies ei ole koskaan sanonu mulle että olen vittumainen mököttäjä, vaikka en aina ilopilleri olisikaan. Enkä mä sano hänelle, vaikka ei aina jaksaiskaan olla iloinen ja puhelias. Meillä saa kumpikin tilaa, jos tarvii, ilman että toinen siitä suuttuu ja alkaa puolestaan mököttämään. Ja ihan jos aattelee, että mä haluaisin omaa tilaa ja hiljaisuutta, ja toinen työntyis kainaloon väkisin räpättämään ja kommentoimaan ja kyselemään, niin olishan se aika hirveetä.
Sulla onkin mies eikä naista. Vaikuttaa siltä että tässä aiheessa ollaan hämmentävän vahvasti sukupuolen mukaan jakauduttu eri leireihin. Julmaa porukkaa.
No antakaa meidän mennä sitten. Minä oikeasti yritän, mulla on nimenomaan ompeluhuone, mutta ei kun mies tulee kyseleen missä on se ja se ja eikö oo ruokaa ja miten pestään vaate x, miksi murjotan ja mitä ompelen. Ja nimenomaan sanon, että mua ahdistaa ja tahon ommella/neuloa vähän aikaa rauhassa niin ei, en saa edes sitä puolta tuntia yksin. Harvoin mä vetäydyn ja aina sanon, että ahdistaa ja anna tilaa. Jos on joku opiskeluasia mikä stressaa, niin kerron kyllä miehelle mikä mua riivaa ja miehen näkökulma yleensä auttaa mua tajuamaan, että eihän tässä oikeestaan oo mitään stressattavaa ja minä pieni perfektionisti stressaan enemmän kuin oikeasti edes tarvisi. Ennen tenttejä mies välillä piilottaa mun matskut ja kiskoo sohvalle katsoon leffaa tai nukkumaan edellisenä iltana etten istu pikkutuneille päättämässä asioita jotka kyllä jo osaan.