Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa tää miehen kiukuttelu
Turhaa valitusta tämäkin
20.04.2016 |
Tai en minä edes tiedä miksi sitä pitäisi sanoa. Selitys on aina se, että on saatananmoinen stressi. Ihmeellistä,kun tarvii kaikesta ottaa aina niin kauhea stressi ettei voi puhua sille rakkaimmalle ihmiselleen.
Eli siinä kohtaa, kun miehellä on se stressi, että se stressi yltää vitutuksen tasolle niin kaikki kohdistuu minuun. Tai niin minä sen koen. Että olen sylkykuppi paskalle ololle.
Lakkaa tuosta vaan puhumasta mulle. Hetkeä aiemmnin on saattanut vaikuttaa, että kaikki on hyvin ja sitten yhtäkkiä tyyliin puoli kahdeksalta illalla voi ollakin kaikki mennyt koko päivän päinvittua ja kaikki on huonosti ja lakkaa puhumasta.
Nytkin toissapäivänä ilmapiiri muuttui kuin veitsellä leikaten. Yritin taas olla välittämättä asiasta ja menin sohvalle kainaloon ja puhuin vähän niitänäitä. Ei reagoinut mitenkään. Aivan kuin en edes olisi ollut siinä. Jos olisin maininnut asiasta niin olisi sanonut, että ei aina huvita puhua. Ei varmaan joo, mutta siinä on silti se kylmyys.
Seuraavana päivänä eli eilen puhui niin kauan kuin meillä oli paikalla ulkopuolisia ihmisiä. Sitten ei enää mitään.
En tiedä... eniten ärsyttää se, että tämä kohdistuu aina minuun, vaikka olen täysin syytön käsittääkseni. Enhän nytkään edes tiedä mikä taas niin saatanasti tökkii.
Ja sekin, että sitten kun miehellä tämä "stressipiikki" menee ohi ja vitutus laantuu niin mitään sanomatta minun pitää heti olla sillai, että "jee mies puhuu taas ja on normaali joten eipä mitään". Eli minä saan töiden jälkeen tänään taas haistella, että puhutaankohan minulle tänään ja jos puhutaan niin sitten minun pitää heti olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Olen pari kertaa seurustellut tuollaisten nillittäjien kanssa, onneksi löysin sopivamman ja positiivisemman kumppanin joka osaa käsitellä minua silloinkin kun en meinaa saada puhuttua ja jopa saa sen lukon murrettua.
Harrastatte hyvin rankkaa henkistä väkivaltaa. Tapatte sillä vielä miehenne.
Ai minä? Minä mielestäni olen kyllä tässä se kohde.
Alkuun yritin paljonkin,koska en kestä tälläistä,mutta sain niin täystyrmäyksen,että alistuin olemaan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa jaa. Kannattaisi asua muutaman vuoden ihan vain kahdestaan niin olisi helppo lähteä ilman että lapset kärsivät. Nyt ymmärrän kuinka helpolla erotaan . Ihan vain siksi että ei pysty muuttamaan toisen luonnetta. Voi hyvänen aika.!!!!
Kyllä ollaan itsekkäitä nykyihmisiä. Sen kyllä olen aina tiennyt.
Kaikilla meillä on niitä huonoja päiviä. Silloin kun minulla on v-käyrä korkealla eikä huvita puhua kenenkään kanssa ilmoitan asiasta lyhyesti tyyliin "Mulla on huono päivä, mutta se menee kohta ohi. Anna mun olla vähän aikaa rauhassa vaan." Perhe ymmärtää, eikä siitä tarvitse tehdä sen suurempaa numeroa.
N46
Vierailija kirjoitti:
Olen pari kertaa seurustellut tuollaisten nillittäjien kanssa, onneksi löysin sopivamman ja positiivisemman kumppanin joka osaa käsitellä minua silloinkin kun en meinaa saada puhuttua ja jopa saa sen lukon murrettua.
Harrastatte hyvin rankkaa henkistä väkivaltaa. Tapatte sillä vielä miehenne.
Oletko aikuinen vai lapsi?
Aikuinen ihminen kykenee käsittelemään omia tunteitaan. Lapsi tarvitsee aikuisen avukseen.
Tuota menoa tapatat puolisosi kun ulkoistat oman tunnetyösi. Kuvottavaa.
Perusmies. Ei vaihtamalla parane. Jos tuo on ainut ongelmasi niin ole tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutko sä sun miehelle tosta asiasta? Kekusteletteko te siitä, miten olisi parempi toimia?
Jos ette, niin ruvetkaa puhumaan ja tehkää muutoksia. Toihan on käytösasia.
Naiset kyllä saa ongelman ihan joka asiasta..."Mies söi iltapalaksi kaksi leipää kun normaalisti syö yhden, mitä teen?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhutko sä sun miehelle tosta asiasta? Kekusteletteko te siitä, miten olisi parempi toimia?
Jos ette, niin ruvetkaa puhumaan ja tehkää muutoksia. Toihan on käytösasia.
Olen puhunut. Hän vain on sellainen. Ei kuulemma pysty muuttumaan. Jos vituttaa niin vituttaa ja se myös näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Naiset kyllä saa ongelman ihan joka asiasta..."Mies söi iltapalaksi kaksi leipää kun normaalisti syö yhden, mitä teen?"
Jotkut miehet ovat kyllä ihan v*tun alkeellisia: kommunikaation puute suhteessa vertaantuu tällaisen mielessä leivän syöntiin.
Ei mikään ihmekään että jotkut naiset saavat taipua ja järjestellä kaiken kun näillä joillakuilla miehillä on kastematoon verrattava tunneälykkyyden taso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen. Minulla on myös hetkiä jolloin vituttaa, väsyttää ja ahdistaa niin jumalattomasti, että en halua puhua. En jaksa puhua. Haluaisin vain olla yksin ja rauhoittua. Mutta eipä mies ja lapset rauhaan jätä siksi aikaa että voisin rauhoittua. Miehelle kyllä monta kertaa selittänyt olotilani ja pyytänyt että älä puhu minulle, anna minullee aikaa rauhoittua. Puhun ja hymyilen heti kun siihen kykenen. Mutta eipä se siihen pysty, aina pitää tulla kyseleen, jankkaan ja selostamaan jotain. Ja usein se päätyy sitten niin että räjähdän. Jätä mut nyt vittu rauhaan hetkeksi ! Lopputuloksena kiukkunen ja loukkaantunut mies, kun pyynnöstä huolimatta antanut mulle tuntia omaa aikaa itseni rauhoittamiseen.
Oo tyytyväinen kun vain mököttää. Mun mies alkaa huutamaan ja kiukuttelemaan. Oiskin hiljaa sohvannurkassa. Ja teille jotka käsketty kokeilemaan pari vuotta elämää ennen lapsia. Kokeiltiin ja hyvin meni. Lapset ja rahattomuus vievät mieheltä hermot. Ei kestä, kun ei ole entiseen tapaan rahaa ja lapset vaatii huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törkeetä kaataa oma vitutus täysin viattoman osapuolen niskaan. Jos siis kyse on siitä että työ tmv stressaa. Omakin mies yritti mokomaa, kilahdin. Minä en ole mikään paskaämpäri jonka niskaan voi kaiken kaataa. Jos on ongelmaa, suu auki ja kertoo mikä on. Ei tarvitse eritellä tunteitaan, riittää kun sanoo että työasiat stressaa, että toinen tietää ettei ole tehnyt mitään väärää. Helpottaa kummasti kun tiedän että nyt on huono päivä, mutta se ei liity minuun.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen. Minulla on myös hetkiä jolloin vituttaa, väsyttää ja ahdistaa niin jumalattomasti, että en halua puhua. En jaksa puhua. Haluaisin vain olla yksin ja rauhoittua. Mutta eipä mies ja lapset rauhaan jätä siksi aikaa että voisin rauhoittua. Miehelle kyllä monta kertaa selittänyt olotilani ja pyytänyt että älä puhu minulle, anna minullee aikaa rauhoittua. Puhun ja hymyilen heti kun siihen kykenen. Mutta eipä se siihen pysty, aina pitää tulla kyseleen, jankkaan ja selostamaan jotain. Ja usein se päätyy sitten niin että räjähdän. Jätä mut nyt vittu rauhaan hetkeksi ! Lopputuloksena kiukkunen ja loukkaantunut mies, kun pyynnöstä huolimatta antanut mulle tuntia omaa aikaa itseni rauhoittamiseen.
No tossa kohtaa ainakin mies aiheuttaa itselleen ongelman kun ei usko tai ei kuuntele puhetta. Olis kyllä ihanaa jos koti olis niin iso että kaikille olis se tila murjottaa rauhassa, mutta harvalla taitaa olla :(
Silti voisit vielä lähteä ihan kävelylle tai kahvilaan tai autoon: jos olet paikalla, olet näemmä lasten mielestä saatavilla vaikka mitä sanoisit - ja tässä lasken miehen yhdeksi lapseksi...
Mulla ei ole kuitenkaan sen suurempaa nokan koputtamista koska edes kommunikoit tarpeitasi muille. Varaan syvän halveksunnan niille urpoille jotka kuvittelevat että puolison velvollisuus on lukea ääneenlausumattomat ajatukset ja toiveet, ja toimia täydellisesti niiden mukaan.
Kyllä sellainenkin joskus onnistuu, mutta jos siihen jatkuvasti luottaa tulee todennäköisemmin kadottaneeksi sen ajatustenlukuun tarvittavan hyvän yhteyden, ja saa vain täyden sodan päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me on vaimon kanssa sovittu että aamuisin ei tarvitse puhua MITÄÄN ennenkuin kahvit on nautittu ja herätty kunnolla. Sitten voidaan käsitellä asioita ihan kivasti ilman riitoja. Ennen tätä pienikin puhuminen aamutoimien aikana aiheutti riidan. Pus pus vaimolle jos lukee tämän.
Vierailija kirjoitti:
Naiset kyllä saa ongelman ihan joka asiasta..."Mies söi iltapalaksi kaksi leipää kun normaalisti syö yhden, mitä teen?"
Itse tunnen erään miehen joka saa kauhean tappelun aikaan pelkästä leivästä tai väärään paikkaan jätetystä yhdestä esineestä. Tyyppi varmaan tykkää draamasta ja 99% syy on aina muissa, vaikka hän itse olisi riidan alkulähde. Kääntää ja vääntää aina mukin toisinpäin ja haastaa lisää riitaa että muile tulisi paha olo. Kun taloon tulee vieraita esitetään kuin kaikki olisi hyvin. Sitten kun herra päättää lopettaa riitelyn ja onkin kiva mies pitäisi leikkiä kun mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Vastaavanlaiseen naiseen en ole vielä koskaan törmännyt.
annasiimaa kirjoitti:
Miehenä voin valoittaa asiaa. Itseäni jos vituttaa niin en silloin puhu vaimolle mitään. On parempi olla hiljaa kuin levittää pahaa oloaan muihin. Vaimolla ei ole osaa eikä arpaa vitutukseen mutta joutuu mykkäkoulun vuoksi sivulliseksi uhriksi. Kumma kun te naiset ette ymmärrä antaa toisen kihistä vitutuksessaan vaan pitäisi pälättää ja halia. Tilaa pliiiiis !
Miehenä voin sanoa, että ylläoleva on yksittäistapaus eikä näin ollen ole yleistettävissä kaikkiin miehiin.
Minä oon Antticja minä oon mies teen töitä kainalot hies.
Jos ahistaa niin tuppisuu kumppani taas viestii äärimmäisestä väolinpitämättömyydestä.
Ai ku tää on ihanaa.
Tässä se stressi vasta pääseekiin oikein kunnolla uusiin sfääreihin kun ignoorataan.
Oma käytökseni saattaa vaikuttaa samalta kuin aloittajan miehen. Itse olen nainen. Syyt mulla erilaiset.
Multa vaan jossain vaiheessa palaa pinna, kun mies useampana päivänä piikittelee ja puhuu lasten nähden rumasti mulle. Kun mulla palaa pinna, haluan ottaa etäisyyttä miehestä, enkä todellakaan jutella. Mies varmaan luulee, että oon stressaantunut töihini vaikka olen oikeasti stressaantunut sen käytökseen. Joskus olen kertonut miehelle syyn vaiteliaisuuteen. Silloin mies suuttuu kunnolla. Siksi olen mieluummin hiljaa ja välttelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan aika samanlainen mies. Ei sille oikein mitään voi. Jonkun sortin introverttiyttähän se on.
Älä ota itseesi, ei se mitenkään "sinuun pura vitutustaan" olemalla puhumatta sinulle, olet se jonka kanssa se voi olla ihan vaan hiljaakin. Nainenhan siinä herkästi sitten tekee sen että alkaa heittämään kahta rankempaa juttua että saisi sen edes jotenkin reagoimaan, mutta se varmaan vetää entistä enemmän lukkoon.
Introverttiys ei ole sama kuin tyhmyys.
Itsekin tiedät, että käytöksesi vaikuttaa muihin, mutta sen sijaan että ottaisit vastuun teostasi (puhumattomuuskin on teko) niin kehotat muita olemasn ottamatta itseensä.Tajuatko miten itsekäs olet?
Edelleen kehotan muuttamaan elämän ja asenteen elämää ja tapahtumia kohtaan sellaiseksi ettei enää vituta!
Mielummin pysyttelen erossa kaltaisistasi.
Olet myös varmaan sitä mieltä, että seksihaluttomuuskin on teko ja pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja antaa puolison nussia vaikket halua.
Ei tarvitse pysytellä erossa kun ei sinulla olisi mitään mahdollisuuksia minuun :)
Kehitä itseäsi ja tunteiden hallintaa. Muuta elämäsi niin pääset vitutuksesta. En tiedä miten sait seksinkin sotkettua tähän aiheeseen eli sinulla on muitakin ongelmia elämässäsi. Voimia ja tsemppiä niiden ratkaisemiseen! Ota vastuu itsestäsi ja elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Kumma kun te miehet ette osaa perus käytöstapoja.. Mykkäkoulu on henkisen väkivallan muodoista jaloin ja tehokkain.
Kun ei ole mitään sanottavaa, niin sitten ei ole mitään sanottavaa ja ollaan hiljaa. Keksimällä keksien puhuttavaa on täydellistä ajanhaaskuuta.
Yritän olla mahdollisimman huomaamaton kotioloissa, mutta kun väen väkisin tullaan tekemään kissanristiäistikuista asiaa.
Valitettavasti aikaa ei voi kääntää taaksepäin, olisin mieluusti jäänyt lapsettomaksi ikipoikamieheksi niin saisi olla rauhassa kotonaan.
Teet palveluksen perheenjäsenilles ku korjaat luus johonki muualle kiukuttelemaan. Saa edes muut alkaa viettää normaalia mukavaa elämää.
Sekin auttaisi,kun kiukun mentyä ohi tulisi ja sanoisi,että "anteeksi kun kiukuttelin turhaan sulle - oli stressiä". Tai jotsin vastaavaa.
Mutta nyt minä vain olen ja seuraan ja kun toteen,että vitutus on ohi niin sit mun pitää vain olla taas kuin ei mitään. Siinä tuntee itsensä hölmöksi.