Millaista elämä on aikuisen koiran kanssa?
Meillä on 5 kuukautta vanha labradorinnoutaja, joka on hyvin suloinen, mutta jatkuvasti touhuamassa jotain. Koko ajan saan kytätä sen perään, että se ei syö mitään sopimatonta. Pentu on lapsille tosi kiltti ja aivan ihastuttava tapaus, mutta tämä sähellys rasittaa minua. Minulla on sellainen olo, kuin koko ajan pitäisi keksiä sille tekemistä, että se ei ryhdy pahoihin. Me ulkoilutamme sitä runsaasti ja sen jälkeen se aina nukkuu hetkisen. Helpottaako tämä koskaan? Osaako aikuinen koira viihdyttää itseään sisällä vai etsiikö se jatkuvasti jotain sähellettävää?
Kiitos vastauksistanne.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Kuutonen! Kerrotko lisää koirastasi. Olisi ihanaa kuulla! Koska teillä lopetti kaiken kaluamisen hampailla? Mitä puuhattu päivittäin? Paljonko lenkität? Kuinka sait olemaan hyppimättä pöydille?
Ap
Kannattaisi keskittyä siinä koulutuksessa nyt ennemmin kaluamisen, pöydille hyppimisen yms. häiritsevän käytöksen pois-kouluttamiseen kuin istumiseen, makaamiseen yms. toisarvoiseen temppuiluun. Pennun pitää myös oppia kävelemään hihnassa omistajansa vierellä lähtemättä rähjäämään tai tutustumaan ihmisiin/toisiin koiriin ilman lupaa. Nämä olisi pitänyt aloittaa sinä päivänä, kun koira tuli kotiin. Luoksetulon opettaminen on pennun henkivakuutus. Sen on tultava luoksesi kaikissa tilanteissa miettimättä ja varauksetta. Sitä et voi opettaa kuin luottamuksen kautta. Luoksetulon pitää olla pennulle maailman ihanin asia.
5 kk:n ikäinen pentu on vasta vauva. Sitä ei voi vielä lenkittää täysillä, sillä se on vahingollista pennun luuston ja lihaksiston kehitykselle. Liikunnan tulee tapahtua pennun tarpeiden ja oman vauhdin ja pystymisen mukaan niin kauan, että se on aikuisen kokoinen.
Ole nyt ystävällinen ja ota selvää koirasi ominaisuuksista ja tarpeista, jotta saat siitä kasvatettua yhteiskuntakelpoisen ja mukavan perhekoiran. On ikävä kuulla kenenkään sanovan, että pentuvaihe on rasittava. Sen pitäisi olla teidän yhteisen taipaleenne ikimuistettavinta aikaa eikä tuskien taival. Se, missä fuskaat nyt, näkyy koko koirasi loppuelämän ajan. Jos et halua sitoutua pennun tärkeimmän elämänvaiheen toimintoihin, sinun on parasta hakea koiralle toinen koti. Se onnistuu vielä jotenkuten tuon ikäiselle koiralle, mutta negatiivista on tietysti se, ettei peruskasvatustyötä ole tehdy (hyppiminen yms.).
Surettaa, että ihmiset luulevat koulutuksen olevan jotain anna tassu ja kieri asioita. Koiran peruskoulutukseen kuuluu hyvä käytös kotona ja ympäristössä. Ei saa rähjätä, pitää kävellä kauniisti, hyvät kotitavat yms. jokapäiväiset käytöstavat. Ap:n koira on palveluskoirarotuinen ja 5 kk eikä se ole saanut vielä edes kodissa tarvittavaa käytöskoulutusta. Ja surullisinta kaikesta on se, että omistaja toivoo sen pentuiän olevan pian ohi.
Eikös tuon kieltämisen pitäisi olla ihan itsestään selvä asia? Voin vain kuvitella miltä nykyään näyttäisi, jos tuo meidän 5-vuotias tanskandoggi hyppisi pöydille jos ei olisi koulutettu pennusta asti... :D Tehkää kunnon taustatutkimus rodusta ennen kuin otatte mitään eläintä. Jos ei itse siltikään pärjää, hankkikaa ammattiapua. Koiran kanssa pitää vain olla se auktoriteetti itse talossa, ei koira.
Aikuinen koira ei aina ole huomaamaton. Meillä 12 -vuotias cockerspanieli joka on viimeiset 12 vuotta ollut työläs säheltäjä, ei todellakaan huomaamaton. Se tottelee, on kiltti, mutta sillä on armoton adhd ja se ei siitä miksikään muutu. Jos koiralla sellainen hermorakenne, että se reagoi kaikkeen ja sillä on valtavasti virtaa, niin sitä ei millään koulutuksella saa siitä kitkettyä pois.
Me tehtiin koiran kanssa se virhe, että annettiin sille ensimmäiset vuodet valtavasti virikkeitä, koulutusta ja fyysistä aktiviteettia. Se oli päivät maastossa töissä mukana aina kun se oli mahdollista, ja tottui siihen että se oli kaikessa mukana ja puuhasi ihan koko päivän omiaan. Tällainen koira on aikapommi kun sen pitäisi sopeutua normaaliin perhe-elämään ja normaaleihin lenkitysväleihin eikä sen älyllisten virikkeiden tarvetta joku uuden tempun tai älypelin kanssa touhuaminen täytä mitenkään. Se myös ymmärtää ihmisen puheesta kaikki kriittiset sanat ja reagoi niihin heti. Tälläkin hetkellä koira istuu eteisen kynnyksen edessä vinkumassa ja osoittelemassa naulassa roikkuvaa hihnaa, kun se poimi keskusteluista tietyn paikkakunnan sanan, ja on nyt sitten sitä mieltä että sinnehän me lähdetään ja hän tulee matkaan, totta kai.
Että tän palstan mukaan me ollaan todella epäonnistuneita kasvattajia, koska ei enää voida sitä juoksuttaa tuntikausia ja muutenkaan elämä ei pyöri koiran ympärillä. :) Mun neuvo on, että sen sijaan että hirveästi aktivoisitte koiraa, niin koettakaa ensisijaisesti opettaa sitä rauhoittumaan. Sillä on edessä 15 vuotta koiranelämää, jossa se nukkuu suurimman osan päivästä, ja on parempi ettei se opikaan siihen että koko ajan on oltava jotain puuhaa.
Lenkittämällä koiraa ei saa väsytettyä, nuorella koiralla van pilaa linjat. Älyllinen haaste väsyttää seitsemän kertaa enemmän. Ja sitten pitää myös olla sitä tylsyystreeniä....
Kaikki eläinvauvat säheltää. Ihan niin kuin ihmislapsetkin. Ikä rauhoittaa, oli sitten ihan kenestä tahansa kyse.
Ala opettamaan koiralle jäljestämistä, se vaatii keskittymistä ja väsyttää tehokkaasti jo pieninäkin annoksina =)