Lue keskustelun säännöt.
Ystävä lopetti yhteydenpidon totaalisesti aloitettuaan seurustelun pitkän sinkkujakson jälkeen :(
19.04.2016 |
Eikä olla mitään teinejä enää vaan nelikymppisiä ja on tunnettu vuosia pelkästään niin että olemme molemmat olleet sinkkuja. Kaikki suorat ja epäsuorat ehdotukset yhteisestä tekemisestä valuivat kuin vesi hanhen selästä. Lopetin yksipuolisen yhteydenpidon kokonaan toivottomana kuukausi sitten.
AIvan kauhea olo. Olen samaan aikaan kade ja onnellinen ystävän puolesta, mutta surkuttelen ystävyyssuhdettamme, joka oli ainakin minulle hyvin tärkeä. Kertokaa miten tästä selviää. Ystäviä ja kavereita minulla ei ole yhtään liikaa.
Kommentit (34)
Onhan se pettymys, mutta tuollaisia ihmisiä on paljon :(. Ei kannata kiintyä kehenkään, koska kokemukseni mukaan 95% ihmissuhteista loppuu, kun se toinen ei enää tarvitse sinulta jotain ja/tai löytää seuraa josta on hänelle itselleen enemmän hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuollaista sattuu usein ja on normaalia, jos tilanne palaa ennalleen vuoden kuluttua seurustelun aloittamisesta (itsellänikin kävi niin. Olin siis seurustelun aloittanut osapuoli ja olen pahoillani, että suhteen alussa muut ihmissuhteet jäivät taka-alalle). Vuodessa nk. ensihuuma menee ohi.
Itselläni sisko on jättänyt yhteydenpidon melko minimiin, kun on pariutunut. Ensin pidin asiaa aivan normaalina. Nyt on kuitenkin asunut puolisonsa kanssa yhdessäkin jo vajaa kaksi vuotta. Edelleen siskon yhteydenpito on melko vähäistä. Jos tavataankin, ovat tapaamiset lyhyitä. Ja siskon pitää melko pian soitella puolisolleen, mihin kellonaikaan on tulossa kotiin. Asia on alkanut vaivata minua ja mietin, onko siskon parisuhteessa kaikki ok. Mietin, voisiko puolisonsa olla liian kontrolloiva, mustasukkainen tms. Toivon, että siskolla on kuitenkin kaikki ok.
Sinulle toivon ymmärtämystä ja jaksamista ystäväsi uuden suhteen osalta! Toivon ja uskon, että hänellä on jälleen aikaa sinulle, kun ensihuuma on ohi. Sen jälkeen hän jälleen nauttii seurastasi ja on iloinen, että olet hänen ystävänsä!
Ei sellainen ole mikään oikea ystävä, että pariuduttuaan heti hylkää. On normaalia, että tapaamiset voivat alussa ja pysyvästikin vähentyä, mutta mikään selitys ensihuumasta ei oikeuta välien yksipuolista viilenemistä!
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä tuohon sanoisi. Pidä kiinni niistä, jotka sinulla vielä on.
Minun jokainen kaverini katosi aikoinaan juuri tuolla tavalla. Jotkut yrittivät palailla takaisin tarvitessaan lapsenvahtia, mutta ei se onnistunut, kun selvästi ei kaivattu vanhaa kaveria vaan jotakuta lapsenvahdiksi. Pariutuneet viettävät aikaa pariskuntien kanssa, eikä sinkkukaveri enää sovi siihen "aikuisten" kuvioon. Aikuisena on tosi hankala löytää uusia kavereita, kun kaikilla muilla tuntuu olevan jo kiintiö täynnä. Siksipä minäkin olen näin viisikymppisenä sekä sinkku että kaveriton.
Ikävä kuulla. Nyt kun ajattelen, teoriasi voi olla olla liiankin totta. -ap
Vierailija kirjoitti:
Onhan se pettymys, mutta tuollaisia ihmisiä on paljon :(. Ei kannata kiintyä kehenkään, koska kokemukseni mukaan 95% ihmissuhteista loppuu, kun se toinen ei enää tarvitse sinulta jotain ja/tai löytää seuraa josta on hänelle itselleen enemmän hyötyä.
Olen aikuisikäni taistellut kyynistymistä vastaan, minkä olen nähnyt monessa ikätoverissani ja sukulaisissa ihmissudesotkujen jälkeen ja olinkin siksi niin onnellinen, kun minulla oli ystävä, joka oli ikään kuin kaiken hyvän puolella. Sitä pahemmalta tuntuu nyt. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehillähän tämä menee niin, että välillä ollaan tekemisissä hyvinkin paljon ja sit voi tulla pitkiäkin (vuosia kestäviä) jaksoja, ettei olla oikein missään tekemisissä. Jossain vaiheessa sit taas ollaan tekemisissä ja juttu lähtee siitä mihin jäikin, eikä mikään ole muuttunut siinä välissä. Tästä syystä ehkä miehelle ei tunnu yhtään ihmeelliseltä tollanen kaveruus, et "unohdetaan" välillä täysin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuollaista sattuu usein ja on normaalia, jos tilanne palaa ennalleen vuoden kuluttua seurustelun aloittamisesta (itsellänikin kävi niin. Olin siis seurustelun aloittanut osapuoli ja olen pahoillani, että suhteen alussa muut ihmissuhteet jäivät taka-alalle). Vuodessa nk. ensihuuma menee ohi.
Itselläni sisko on jättänyt yhteydenpidon melko minimiin, kun on pariutunut. Ensin pidin asiaa aivan normaalina. Nyt on kuitenkin asunut puolisonsa kanssa yhdessäkin jo vajaa kaksi vuotta. Edelleen siskon yhteydenpito on melko vähäistä. Jos tavataankin, ovat tapaamiset lyhyitä. Ja siskon pitää melko pian soitella puolisolleen, mihin kellonaikaan on tulossa kotiin. Asia on alkanut vaivata minua ja mietin, onko siskon parisuhteessa kaikki ok. Mietin, voisiko puolisonsa olla liian kontrolloiva, mustasukkainen tms. Toivon, että siskolla on kuitenkin kaikki ok.
Sinulle toivon ymmärtämystä ja jaksamista ystäväsi uuden suhteen osalta! Toivon ja uskon, että hänellä on jälleen aikaa sinulle, kun ensihuuma on ohi. Sen jälkeen hän jälleen nauttii seurastasi ja on iloinen, että olet hänen ystävänsä!
Kiitos kauniista sanoista! Ehkä olen päässäni jo ajatellut, että tämä on lopullista edes ajattelematta enää muita mahdollisuuksia. Tämä alku ja sen totaalinen hiljaisuus on vain ollut niin murskaava. Melodramaattista ehkä, mutta nytkin tätä kirjoittaessa rintaa puristaa niin ettei tahdo henki kulkea. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi samoin kun alkoivat hankkia lapsia. Enää on yksi ystävä jäljellä, mutta kaipa sekin pian perheen perustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri hävis aikoinaan siten, että kun aloitti seurustelun, niin tuore poikaystävä kävi pitämässä mulle ja toiselle kaverille (oltiin tiivis kolmikko) napakan puhuttelun siitä, miten meidän pitää jättää tää meidän kaveri nyt rauhaan, kun hän on astunut kuvioihin. No mehän pöyristyttiin tuosta ja otettiin yhteyttä tähän kaveriin, joka sitten ei suinkaan nakannut tuota törkeää tyyppiä mäkeen vaan kertoi, että ehkä on parempi pitää vähän aikaa etäisyyttä.
No mehän sitten pidettiin. Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin, kun tän kaverin lapset on lentäny pesästä ja avioerokin napsahtanu kuvioihin, tulee jatkuvalla syötöllä viestiä. Pitäis lähteä bilettämään taas "niinkuin vanhaan hyvään aikaan". Noh, oman elämäntilanteen vuoksi biletykset ei tosiaan kiinnosta eikä suoraan sanottuna muutenkaan yhteydenpito tän ihmisen kanssa. Tuntuu jotenkin siltä, että tää kaveri pisti elämänsä hylllylle ja nyt yrittää jatkaa sitä kaksikymppisen elämää. Me muut ollaan taas menty elämässämme "vähän" eteenpäin.
M39 kirjoitti:
Miehillähän tämä menee niin, että välillä ollaan tekemisissä hyvinkin paljon ja sit voi tulla pitkiäkin (vuosia kestäviä) jaksoja, ettei olla oikein missään tekemisissä. Jossain vaiheessa sit taas ollaan tekemisissä ja juttu lähtee siitä mihin jäikin, eikä mikään ole muuttunut siinä välissä. Tästä syystä ehkä miehelle ei tunnu yhtään ihmeelliseltä tollanen kaveruus, et "unohdetaan" välillä täysin.
Naisilla puoliso ei ehkä niin usein ole se paras ystävä. Naiset peilaavat parisuhdettaan ystäviensä kanssa heidän parisuhteisiinsa ns. Sinkkuelämää-malliin ja puhelevat muutenkin syvällisiä. Miehen kanssa on enemmän sitten sitä arkea ja edustamista sukujuhlissa. Siksi ystävän menetys kirpaisee aivan eri mitassa. Miehillä taas puoliso on paras ystävä ja kavereiden kanssa käydään metsällä, pelataan sählyä tai istutaan saunassa. Sitä on helppo jatkaa siitä mihin 2006 jäätiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa elämään vaikka sitten vasta nelikymppisenä. Meillä tuo kaveruuden laskelmointi alkoi jo 15-vuotiaana seurustelun ja ennenkaikkea kesätöiden tultua kuvioihin. Koulun tylsinkin tyyppi kutsuttiin yhtäkkiä kaikkialle mukaan, kun hänen vanhempiensa kautta järjestyi töitä.
Mulla on myös yksi kaveri, joka lopetti yhteydenpidon kuin seinään sen jälkeen, kun alkoi seurustelemaan ja pamahti paksuksi. Nykyään laittaa viestiä vaan jos tarvitsee jotain, mutta muunlainen yhteydenpito ei sitten kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella kurja tilanne :(
Minulle kävi vastaavasti viime syksynä. Nelikymppinen ystäväni löysi uuden miesystävän ja yhteydenpitomme hiipui olemattomiin. Ennen joulua päätin, etten enää roiku ystävässäni, sillä parinkymmenen vuoden aikana näitä tilanteita on ollut useita ja olen ylläpitänyt ystävyyttämme näiden tilanteiden yli. Itse olen perheellinen, mutta en vastaavalla tavalla hurahda miehiin, eivätkä lapset sekoita (tai ole sekoittaneet) elämääni niin, etten voisi pitää ystäviini normaalisti yhteyttä.
Monesti on surullinen olo ja kaipaan ystävääni, mutta ystävästäni ei ole kuulunut kertaakaan puolen vuoden aikana. Uusinta seurustelua ennen pidimme yhteyttä päivittäin.
Nelikymppinen täälläkin. Yksi ystävä katosi seurustelun myötä viisi vuotta sitten eikä ole vielä ilmaantunut takaisin kuin noin kerran tai kaksi vuodessa. Jotenkin olen ymmärtänyt, että nyt he parina bondaavat toisten pariskuntien kanssa, joten yhtä sinkkua ei kutsuta sinne sekaan ja työ ja tuo sosiaalinen elämä vie sen verran aikaa, että ei sitten löydy aikaaa (halua) kuin kerran tai kaksi vuodessa.
kaipaus kirjoitti:
Todella kurja tilanne :(
Minulle kävi vastaavasti viime syksynä. Nelikymppinen ystäväni löysi uuden miesystävän ja yhteydenpitomme hiipui olemattomiin. Ennen joulua päätin, etten enää roiku ystävässäni, sillä parinkymmenen vuoden aikana näitä tilanteita on ollut useita ja olen ylläpitänyt ystävyyttämme näiden tilanteiden yli. Itse olen perheellinen, mutta en vastaavalla tavalla hurahda miehiin, eivätkä lapset sekoita (tai ole sekoittaneet) elämääni niin, etten voisi pitää ystäviini normaalisti yhteyttä.
Monesti on surullinen olo ja kaipaan ystävääni, mutta ystävästäni ei ole kuulunut kertaakaan puolen vuoden aikana. Uusinta seurustelua ennen pidimme yhteyttä päivittäin.
Voi ei, sama tilanne sinullakin. Mutta ehkä minunkin täytyy vain _päättää_ päästää irti ja mennä eteenpäin yksin jollakin keinoin. Kiitos viestistäsi, siitä oli apua. -ap
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri hävis aikoinaan siten, että kun aloitti seurustelun, niin tuore poikaystävä kävi pitämässä mulle ja toiselle kaverille (oltiin tiivis kolmikko) napakan puhuttelun siitä, miten meidän pitää jättää tää meidän kaveri nyt rauhaan, kun hän on astunut kuvioihin. No mehän pöyristyttiin tuosta ja otettiin yhteyttä tähän kaveriin, joka sitten ei suinkaan nakannut tuota törkeää tyyppiä mäkeen vaan kertoi, että ehkä on parempi pitää vähän aikaa etäisyyttä.
No mehän sitten pidettiin. Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin, kun tän kaverin lapset on lentäny pesästä ja avioerokin napsahtanu kuvioihin, tulee jatkuvalla syötöllä viestiä. Pitäis lähteä bilettämään taas "niinkuin vanhaan hyvään aikaan". Noh, oman elämäntilanteen vuoksi biletykset ei tosiaan kiinnosta eikä suoraan sanottuna muutenkaan yhteydenpito tän ihmisen kanssa. Tuntuu jotenkin siltä, että tää kaveri pisti elämänsä hylllylle ja nyt yrittää jatkaa sitä kaksikymppisen elämää. Me muut ollaan taas menty elämässämme "vähän" eteenpäin.
Sinuna sanoisin tuolle ex-kaverille asiasta ihan suoraan. Vaikka se ei muutakkaan mennyttä, niin kaveri voisi ehkä oppia jotain tulevaisuutta varten, ja ei ainakaan turhaan enää häiriköisi sinua. Sanoisin "Olit minulle aikoinaan tärkeä ystävä, ja olin hyvin pahoillani kun et halunnut enää olla yhteydessä. Koin, että hylkäsit minut enkä ollutkaan sinulle ystävänä tärkeä. En usko että voimme enää palauttaa tuon nuoruuden yhteyden, sillä koen, että en pysty enää luottamaan sinuun kun silloin lopetit ystävyytemme tuosta vaan. Tein silloin surutyön ystävyytemme loppumisen vuoksi, enkä halua joutua tekemään sitä uudelleen. Toivon sinulle kaikkea hyvää, mutta on varmaan parempi että jatkamme tahollamme niitä eri reittejä, joille elämämme silloin 20 vuotta sitten läksivät."
No ei oikea ystävä noin tee joten nyt tiedät että kelpaat vain "seuraneidiksi" silloin kun ei ole parempaa tekemistä/seuraa tarjolla. Ap:n "ystävä" varmaan ottaa taas yhteyttä kun tulee ero tai muu ryppy rakkauteen tai on jotain apua vailla!
Naiset eivät siedä erilaisuutta. Kaveriporukassa jokaisen on oltava sinkku, tai jokaisen on oltava parisuhteessa. Pääasia että kaikki ovat samanlaisia. Erilaisuus kun loisi kilpailua naisten välille. Nyt kilpailu on miesten välillä, he pyrkivät erottumaan toisistaan, ja näin naisten on helpompi tunnistaa hyvät puolisoehdokkaat huonommista.
Mitäpä tuohon sanoisi. Pidä kiinni niistä, jotka sinulla vielä on.
Minun jokainen kaverini katosi aikoinaan juuri tuolla tavalla. Jotkut yrittivät palailla takaisin tarvitessaan lapsenvahtia, mutta ei se onnistunut, kun selvästi ei kaivattu vanhaa kaveria vaan jotakuta lapsenvahdiksi. Pariutuneet viettävät aikaa pariskuntien kanssa, eikä sinkkukaveri enää sovi siihen "aikuisten" kuvioon. Aikuisena on tosi hankala löytää uusia kavereita, kun kaikilla muilla tuntuu olevan jo kiintiö täynnä. Siksipä minäkin olen näin viisikymppisenä sekä sinkku että kaveriton.