Lue keskustelun säännöt.
Kammottava "kummitusmetsä" Pohjanmaalla, missä?
18.04.2016 |
Kuulemma jossain päin Pohjanmaalla on metsä jonne kukaan lähiseudun asukkaista ei mene koska siellä aistitaan jotain kauheaa. Nettikeskustelusta tästä luin. Metsän reunassa sijaitsevan entisen maatilan asukas kuvaili tunnelmiaan siitä kun oli mennyt metsään juuri tilalle muutettuaan.
Paikan maineesta hän ei ollut vielä ehtinyt kuulla. Jonkun matkaa käveltyään hän oli alkanut tuntea selittämätöntä, todella voimakasta pelkoa ja kauhua. Mikään ei ollut metsässä muuten muuttunut mutta tunnelma oli ollut äärimmäisen kammottava.
Hän oli kiirehtinyt takaisin kotiin ja saanut paikallisilta myöhemmin tietää että metsässä muutkin aistivat jotakin kammottavaa. Naapurin hirvenmetsästystä harrastava mies oli myös kertonut että metsässä ei ole hirviä ja vaikka olisikin niin sinne ei jahtiin mentäisi.
Tällä metsän laidalla asuvalla on myös hevosia joiden laitumen yksi sivu on ihan metsän reunassa. Hevoset eivät kuulemma ikinä laidunna sillä sivulla ja ne säikkyvät sitä. Monta kertaa ovat myös karanneet laitumelta pihalle, juosseet sähköaidoista läpi aivan paniikissa ilman mitään näkyvää syytä.
Kerran hän oli sukulaisensa kanssa ollut tekemässä iltatallia ja yhtäkkiä metsästä oli kuulunut jonkinlaista musiikkia ja kuin kirkonkellojen soittoa. Hevoset olivat menneet paniikkiin, pyörineet karsinoissaan aivan hiessä, ja hän ja tämä toinen ihminen olivat kokeneet suunnatonta kauhua ja hyvin syvää toivottomuuden tunnetta, jopa itsetuhoisia ajatuksia.
Metsään olisi myös kadonnut ihmisiä, tuon metsän reunassa olevan tilan entinen isäntä muutama sukupolvi sitten ja joku lapsi 60-luvulla. Joissakin paikallisissa vanhoissa kartoissa ja lehdissä metsää on kuulemma kuvailtu "paholaisen pesäksi".
Itse suhtaudun yliluonnollisiin epäilevästi ja tuo edellinen tarina on sen verran uskomaton että sitä helposti epäilisi taitavan tarinankertojan huvikseen keksimäksi. Tosin kirjoitustyyli oli sellainen että se ei vaikuttanut sepitteeltä. Sen verran mielenkiintoinen juttu on että kiinnostaisi tietää missä päin Pohjanmaalla moinen metsä sijaitsee jos jossain tosiaan on tuollaisen kauhumetsän maineessa oleva paikka. Tietääkö kukaan?
Kommentit (122)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tattarisuon legendasta olen kyllä lukenut.
mikä ihmeen metsä. Suomessa ei ole mitään metsiä, ihan vaan skuttaa atlantilta tyynelle merelle ja suomi on jossain siinä keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Eläinten näkökyky ei aina ole täysin samalla alueella kuin ihmisillä. Mm. lehmät ja koirat näkevät osin ihmisen näköalueen ulkopuolelle.
Kaikkialla maailmassa on tarinoita koirista, jotka murisevat kummitustaloissa näennäisesti tyhjää. Tai pakenevat jotain "näkymätöntä" karvat pystyssä.
Ufotapauksista tiedetään tapauksia, joissa koirat ovat alkaneet haukkumiset jonkin verran ennen kuin ufoilmiö on ollut ihmisten havaittavissa. Lähellä olevaa ufoa koira yleensä kammoaa. Ei enää haku, vaan karkaa.
Jos olet menossa outoon paikkaa ja koira alkaa jarrata, voi olla viisasta kääntyä pois.
Koirille annetaan kyllä vähän liikaa painoarvoa näissä asioissa. Oma koirani pelkää pimeää. Sytkii ja sätkii hämärässä kaikkien kivien ja postilaatikoiden kohdalla ja vähän väliä katselee taakse ja kääntyilee, kuin tarkistaen ettei perässä tule ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aokigahara
Ei sielläkään mitään ihmeellistä tunne.
Metsä kuin metsä, jalansijoiltaan kyllä heikko kun on täynnä laavakiveä ja sammalen peittämää onkaloa joihin nyrjäyttää nilkan jollei varo.
Vastoin legendoja siellä on lintuja myös. Kompassikin on omilla retkilläni toiminut. Gps tietysti toimii sielläkin aina.
Koirista tuli se mieleen, että oma koira alkoi erään kerran pelkäämään Nuuksiossa. Olimme siellä kävelyllä ja oli kolme ihmistä mukana. Alkoi yhdessä vaiheessa vinkua ja pyöriä sekä oli muuten levoton. Sitten, kun käännyimme takaisin päin niin veti niin paljon, että vahva remmi hajosi. Koira myös läähätti todella paljon ja eräs ohikulkijakin sanoi, että mikä nyt koiralle oikein tuli. Tähän ei ollut mitään erityistä syytä, eikä ollut kuulunut mitään ääniä yms. Koira on joskus säykky esim laukauksille, mutta tuolloin kuulunut mitään ääniä. Ajattelin itse, että jos haistoi jonkin petoeläimen ja lähti sen takia pakenemaan. Oli päiväsaika ja huhtikuun alkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erterter kirjoitti:
Ei ole mitenkään ihmeellistä, että jos on kuullut jostain paikasta kauhutarinoita niin sitten sinne mentäessä alkaa oma mieli tehdä tepposia. Jos ei tietäisi missä metsässä on, tuskin tuntuisi yhtään miltään.
Joskus voi olla jopa kyse matalista äänitaajuuksista, jotka syntyvät jossain paikassa jostain luonnollisesta syystä. Äänitaajuuksia on tutkittu ja sellaisilla äänillä joita ihminen ei edes kuule, voidaan aiheuttaa esimerkiksi pahoinvointia tai kauhun tuntemuksia.
Tämä äänihomma. Jossain dekkarissa soitettiin jotain niin matalaa ääntä, ettei ihmiskorva kuule.
Urbaanilegendat ovat mielenkiintoisia. Tuonne on harmi vähän liian pitkä matka omasta kodistani, mutta jos jollain on kokemusta pahakorvesta, kertokaa siitä. Muitakin tarinoita voi tähän laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitat varmaan pahakorpea? Luin eilen jodelia ja sielä joku kerto että oli menny sinne illalla kolmen kaverin kans ja tää kaveri oli kävelly 2m toisia kavereitaan eellä ja yhtäkkiä sen kaverit rupes HUUTAMAAN niinku niitä leikattais!Ne kaks kaveria katto samaan suuntaan ja ne oli nähny jonku tosi korkeen Luikkumaisen hahmon jolla oli tosi pitkät ohuet kädet. Nää lähti sitten juoksee t
Äkkiä autolle ja ovet lukkoon ja kaasu pohjaan.
Sitten joku toinenkin kommentoi että oli javereineen nähnyt samaisen hahmon D:::
Voiko olla sattumaa ??o:ei voi olla keksittyä! ja kirjoittajan kirjoitustyyli oli todellisen tuntui en.
Hui kuulostaa pelottavalle!! Onko kukaan muu käynyt kyseisessä metsässä? Mielenkiintoista mutta pelottais mennä!
Mun kaveri on mukana metsästysporukoissa. Kävivät kerran tuolla pahassakorvessa metsällä. Oli kuulemma käynyt muutamakin outo tilanne. 1. Saavuttuaan kohteeseen, oli tien laidassa joku vaatetus joka olikin yhtä-äkkiä kadonnut.
2. Mukana ollut koira oli vaisu ja kokoajan omistajassa kiinni, ei ollut halunnut lähteä juoksentelemaan, kuten normaalisti oli juossut ihan innokkaasti.
3. Nuotio ei meinannut syttyä millään, vaikka nuotioitten sytyttämisestä on paljon kokemusta. Kun se viimein syttyi, tipahti nokipannu itsekseen ja vesi pannussa sammutti koko nuotion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla Turun läheltä kun siellä asuin mielenkiintoinen kokemus. Kävelin usein koirieni kanssa yhden kallioisen paikan ohi metsässä. Koirani, luupäisiä terrierejä jotka ei yleensä pelkää mitään, jostain syystä yhdessä kohtaa aina alkoivat vahvasti esittää varuillaan olon, jopa pelon eleitä. Niskakarvat nousivat pystyyn, katselivat tavallista valppaampina ympärilleen, ja kerran siellä alueella meni orava - yleensä se olisi tarkoittanut että koirat vetävät sinne päin henkensä edestä, mutta nyt ei. Päätin oikein yrittää saada koirat tulemaan sinne tutkimaan, että ihan vaaraton paikka on, mutta ne alkoivat vikistä ja jarruttaa täysillä, joten en viitsinyt pakottaa. Olkoon sitten, ehkä siellä asuu kivenkoloissa joku villieläin jonka vieras haju pelottaa, ajattelin, eikä viitsi sitäkään häiritä, joten koirat saivat tahtonsa läpi.
Kuljin paikasta parin vuoden aikana lukemattomia kertoja, kunnes kerran sumuisella säällä koin itsekin jotain. Yhtäkkiä tuli vahva tunne, että joku on paikalla. Koirani alkoivat myös taas reagoida pelokkaasti ja vetää poispäin. Katselin ympärilleni, odotin että joku ihminen tai eläin olisi siellä - olen joskus aistinut esim. hirven läsnäolon samalla tavalla kihelmöintinä niskassa ja tunteena että joku tarkkailee. Sen sijaan näin kun ilmassa oleva sumu alkoi tietyn kallion päällä tiivistyä ihmisen hahmoon. Odotinkin ensin että sieltä oikeasti tulee joku, mutta vähitellen sumu vaan alkoi näyttää naiselta, joka osoittaa toisella kädellä maata siinä kohdassa missä seisoi. Ja sen sumuhahmon läpi näkyi puita. Skeptikkona en halunnut uskoa että mikään kummitus olisi kyseessä. Sumu nyt pyörteilee kaikenlaisilla tavoilla, ja siitä samoin kuin pilvistä voi luova mieli tulkita kaikenlaista, yritin vakuutta itselleni. Käännyin poispäin ja takaisin - nainen oli yhä siellä. Jos koirat ei olisi olleet paniikissa, olisin saattanut mennä katsomaan lähempää, mutta niiden yrittäessä henki koristen paeta hihnoissaan vetäen en voinut.
Myöhemmin kuulin että paikalla on muinaisaikojen uhrikallio. En vieläkään oikeastaan usko että kummituksia on olemassa, vaan että jostain kummallisesta syystä mielikuvitukseni teki tepposet. Mutta se että koiratkin reagoi, ja jo ennen kuin minä aistin mitään, on kyllä tehnyt sen etten ole enää ainakaan pilkallinen niitä kohtaan jotka uskovat näihin ilmiöihin ja kokevat niitä.
Nainen osoitti sinulle aarteen.
Vierailija kirjoitti:
Aokigahara
Olen ollut siellä kahdesti.
Geologialtaan mielenkiintoinen, muttei muuten erikoinen.
Ja kyllä, linnutkin toisinaan laulavat vaikka legendat väittävät toisin.
Pelottavaa siellä on ainoastaan kivikkoinen maasto, jossa taittaa jalkansa helposti tai pahimmillaan putoaa johonkin umpeen kasvaneeseen onkaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koirista tuli se mieleen, että oma koira alkoi erään kerran pelkäämään Nuuksiossa. Olimme siellä kävelyllä ja oli kolme ihmistä mukana. Alkoi yhdessä vaiheessa vinkua ja pyöriä sekä oli muuten levoton. Sitten, kun käännyimme takaisin päin niin veti niin paljon, että vahva remmi hajosi. Koira myös läähätti todella paljon ja eräs ohikulkijakin sanoi, että mikä nyt koiralle oikein tuli. Tähän ei ollut mitään erityistä syytä, eikä ollut kuulunut mitään ääniä yms. Koira on joskus säykky esim laukauksille, mutta tuolloin kuulunut mitään ääniä. Ajattelin itse, että jos haistoi jonkin petoeläimen ja lähti sen takia pakenemaan. Oli päiväsaika ja huhtikuun alkua.
Oletan, että olit koirasi kanssa Nuuksion Karjakaivon alueella. Tällä seudulla on todistetusti tehty havaintoja lemminkäisistä, jotka tanssivat alueen metsissä. Kyseessä ovat henkiolennot ja niiden olemassaolon koirat aistivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aokigahara
Olen ollut siellä kahdesti.
Geologialtaan mielenkiintoinen, muttei muuten erikoinen.
Ja kyllä, linnutkin toisinaan laulavat vaikka legendat väittävät toisin.Pelottavaa siellä on ainoastaan kivikkoinen maasto, jossa taittaa jalkansa helposti tai pahimmillaan putoaa johonkin umpeen kasvaneeseen onkaloon.
Ja, se että voit törmätä ihmisen tuoreisiinkiin jäänteisin Aokigaharassa.
Ei Pohjanmaalla oo metsää se on lattana pelto.
Onko niillä kynttilöillä joku tarina,jotka palavat tien vieressä metsässä?
Ihan tavalliselta suomalaiselta männiköltähän tuo Pahakorpi näyttää. Vähän jo innostuin, että lähtisikö katsomaan, miten hieno paikka se on, mutta turha vaiva olisi, mäntyjä riittää tässä lähimetsissäkin.
Up