Lue keskustelun säännöt.
Hei te, joilla on kokemusta muistisairaista vanhuksista esim. työn kautta!
Muistisairaan omainen
18.04.2016 |
Mikä on paras tapa suhtautua muistisairaalla vanhuksella esiintyviin muistiongelmiin, esim. siihen että eräs muistisairaudesta kärsivä sukulaiseni ei muista nimeäni kovin hyvin ja saattaa siksi kutsua minua väärällä nimellä tai kysyä, että eikö se hänen muistamansa väärä nimi olekin minun oikea nimeni? Jos hän kutsuu minua väärällä nimellä, niin pitääkö minun korjata hänen virheensä ja sanoa hänelle, että hän käytti minusta väärää nimeä, minkä jälkeen kerron hänelle oikean nimeni? Tai jos hän kysyy, että eikö se väärä nimi (jonka hän siis muistaa olevan minun nimeni) ole minun nimeni, niin pitääkö minun vastata, että kyllä on vai että ei, ei ole jonka jälkeen kerron hänelle oikean nimeni? Ajattelin asiaa hänen kannaltaan, että kumpi on hänelle vähemmän stressaavaa ja/hämmentävää, että hän minä kerron hänelle oikean nimeni jolloin hän tajuaa olleensa väärässä vai pitääkö minun vain todeta, että se väärä nimi on oikea nimeni, mutta hän saa ehkä hetken päästä tietää asian oikean laidan joltain muulta. Jotenkin vain on helpompaa väittää hänen olleen oikeassa kuin ruveta korjaamaan hänen väärinkäsitystään kun hän kysyy, että onko se väärä nimi oikea nimeni vai ei. Se nimittäin selvästi hämmentää häntä, kun kerron nimeni olevan eri kuin minkä hän muistaa.
Näitä hänen väärin muistamiaan asioita on paljon enemmänkin kuin minun nimeni, mutta käytin sitä nyt tässä esimerkkinä hänen väärin muistamastaan asiasta kun kysyin, että miten muistisairaiden muistivirheisiin tulee suhtautua.
Kommentit (19)
Juu ei pidä korjata. Annat vaan olla ja jatkat höpöttelyä vaan jostain muusta. Aiheuttaa turhaa hämmennystä ja ahdistusta ihmiselle joka tosiaan ei muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman mummon kanssa tein niin, että en hirveästi korjaillut. Kuulin kaikkea hauskaa kun mummo kuvitteli puhuvansa jonkun muun kanssa :D. Ja meillä oli hyviä hetkiä ja en tehnyt mummoa turhaan hämmentyneeksi ja onnettomaksi. Menin myös harhoihin mukaan, kun ne oli onnellisia ja hyviä. Mummo oli esim. kovasti lähdössä juhannustansseihin (helmikuussa) ja mietittiin yhdessä mikä mekko olisi hyvä kun jos se naapuripitäjän komea Matti tulee myös. Mutta sitten, kun mummo oli sitä mieltä että "se venakkohuora" -hoitaja oli hänen rahapussin varastanut, niin rauhoittelin ja mietittiin, että voisikohan se olla jossain hyvässä tallessa. (Yleensä se löytyi vaatekaapista vaatteiden alta.) Mutta mummoa rauhoitti myös se, kun lupasin että jos se ei löydy niin kyllä me poliisille soitetaan. Ja kerran "soitettiinkin" mutta poliisi "pyysi että voitais odottaa seuraavaan aamuun, kun just tuli hälytys", ja mummo tähän suostui. Ja aamulla koko homma olikin jo unohtunut.
Kun tapaat hänet, esittele itsesi aina. Turha aina korjailla, jos ei 3min jälkeen taaskaan muista. Muistisairas saattaa ärsyyntyä jos hänelle muistutetaan aina että "et muista".
Ei yleensä kannata korjailla. Helpompaa ja stressittömämpää on antaa muistivirheiden soljua omalla painollaan eikä oikaista niitä. Toisaalta ei kannata ihan hirveästi mennä harhoihin mukaankaan. Vähän tilanteesta riippuen mutta pääsääntö on, ettei virheistä kannata "nipottaa". Se vaan stressaa muistisairasta.
Ei se korjaaminen paljon auta, eiköhän ensi kerraksi ole taas unohtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen niin työni puolesta jos kyse on asiakkaasta ja tapaamme harvemmin niin voi korjata ja vedota siihen ettei näe niin usein. Mutta jos näette viikossa monta kertaa niin älä korjaa. Se aiheuttaa muistamattomalle turhaa ahdistusta. Jatkaa puheita muista asioista ja myötäilee :)
Minä korjaisin, ainakin sukulaisena ja lisäisin että voi aina minut ja Marja sekoitetaan ei ihme että sinäkin, mutta vai siinä tapauksessa, että dementikko kysyy. Muuten antaisin olla.
Ei pidä valehdella, mutta sivuuttaa taitavasti väärin menevät asiat. Minusta kurjinta on kun läheinen tulee vanhainkotiin ja kysyy vaikkapa äidiltään muistatko kuka olen ja vastaa olen tyttäresi, herran tähden kuka ei ahdistuisi, en muista että minulla on edes lasta, saati tuollaista ryppyistä vanhaa ihmistä tyttärenä, VALEHTELIJA, minä olen 15v ja lähdössä rippikouluun.
Tärkeintä on oleminen niin, että tunnelma on hyvä, sillä vaikka sanat ja asiat unohtuu, tunnelma jää, eli jos joku saa ahdistumaan se jää päälle, jos on rauhallista dementikkokin on rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini äiti kyseli joka kerta missä ovat se ja tämä, vaikka ovat kuolleet aikoja sitten.
Aluksi aina kertoi, että ovat kuolleita. Siitä äitinsä aina alkoibitkeä ja surra kuin juuri kuollutta
Kaverini alkoi sanoa sitten aina, että hän ei ole täällä nyt.
Googlaa TunteVa- tai validaatio menetelmä muistisairaan kohtaamisessa, meidän työpaikalla käytetään tätä menetelmää jotta muistisairas saisi tuntea että häntä oikeasti kuunnellaan ja kohdataan arvokkaana ihmisenä kuolemaan aisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten muistisairaat epäilevät toisia ihmisiä varkauksista hyvin hyvin yleisesti. Ikävää, että usein omaiset uskovat näitä harhoja. Ei uskoisi, mutta tosi tyhmiä ihmisiä on.
Vierailija kirjoitti:
Googlaa TunteVa- tai validaatio menetelmä muistisairaan kohtaamisessa, meidän työpaikalla käytetään tätä menetelmää jotta muistisairas saisi tuntea että häntä oikeasti kuunnellaan ja kohdataan arvokkaana ihmisenä kuolemaan aisti.
Hehehehe! Kun kaikki unohtuu jo parin sekunnin päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtisi aina korjaamaan vaan osoittaisin että ymmärrän mitä tai ketä hän tarkoittaa vaikka käyttääkin väärää ilmaisua tai nimeä. Jos hän kysyy että olenko x (väärä) nimi voisin sanoa että en mutta ei haittaa vaikka hän sillä nimellä minua kutsuukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa TunteVa- tai validaatio menetelmä muistisairaan kohtaamisessa, meidän työpaikalla käytetään tätä menetelmää jotta muistisairas saisi tuntea että häntä oikeasti kuunnellaan ja kohdataan arvokkaana ihmisenä kuolemaan aisti.
Hehehehe! Kun kaikki unohtuu jo parin sekunnin päästä.
Jossain vaiheessa se saattaa jäädä päähän, kerran mummo kysyi minulta mikä päivä tänään on? Minä sunnuntai. Mummo, mikä päivä tänään on? Minä, sunnuntai. Jatkettiin tätä noin kymmenen kertaa, joka kerta rauhallisesti vastasin sunnuntai ja siis mummo kysyi heti kun olin vastannut. Lopulta mummo kysyi mikä päivä tänään on, ai, p..kele siehän sanoit että sunnuntai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs omainen käyttää vierailuaikansa aina siihen, että korjaa vanhuksen sanoja. "Ei, et asu enää siellä vaan olet täällä vanhainkodissa, ei sulla enää niitä lehmiä ole, ei kun sun mies on kuollu, ei se tule tänne, ei kun sä et muista! Ei sun tarvii hoitaa lapsia, ei ne ole täällä ne on maailmalla, siskos on kuollu ja veljes sairaalassa!" ja sitä rataa.
Vanhus on aina loppuillan tosi ahdistunut.
Muistisairas elää hetkessä, paras on vain seurata hänen ajatuskulkujaan, voi olla jopa hauskaa heittäytyä puhumaan "puuta heinää". Muistisairas ei välttämättä tiedä mikä päivä tai kuka on läsnä, mutta hän tietää ja tajuaa onko hyvä meininki ja fiilis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa TunteVa- tai validaatio menetelmä muistisairaan kohtaamisessa, meidän työpaikalla käytetään tätä menetelmää jotta muistisairas saisi tuntea että häntä oikeasti kuunnellaan ja kohdataan arvokkaana ihmisenä kuolemaan aisti.
Hehehehe! Kun kaikki unohtuu jo parin sekunnin päästä.
Sanat saattaa unohtua, mutta tunnetila jää jossa muistisairas sillä hetkellä elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa TunteVa- tai validaatio menetelmä muistisairaan kohtaamisessa, meidän työpaikalla käytetään tätä menetelmää jotta muistisairas saisi tuntea että häntä oikeasti kuunnellaan ja kohdataan arvokkaana ihmisenä kuolemaan aisti.
Hehehehe! Kun kaikki unohtuu jo parin sekunnin päästä.
Jossain vaiheessa se saattaa jäädä päähän, kerran mummo kysyi minulta mikä päivä tänään on? Minä sunnuntai. Mummo, mikä päivä tänään on? Minä, sunnuntai. Jatkettiin tätä noin kymmenen kertaa, joka kerta rauhallisesti vastasin sunnuntai ja siis mummo kysyi heti kun olin vastannut. Lopulta mummo kysyi mikä päivä tänään on, ai, p..kele siehän sanoit että sunnuntai.
Aivan ensimmäinen kerta, kun kuulen tällaisesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa TunteVa- tai validaatio menetelmä muistisairaan kohtaamisessa, meidän työpaikalla käytetään tätä menetelmää jotta muistisairas saisi tuntea että häntä oikeasti kuunnellaan ja kohdataan arvokkaana ihmisenä kuolemaan aisti.
Hehehehe! Kun kaikki unohtuu jo parin sekunnin päästä.
Sanat saattaa unohtua, mutta tunnetila jää jossa muistisairas sillä hetkellä elää.
En ole tällaisesta kuullutkaan! Kyllä muuten on ollut niin, että kun kaikki unohtuu, niin ei mitään vanhaa tunnettakaan jää päälle.
Sukulaisen ollessa kyseessä, varmaan korjaisin. Mutta jos työkseni kävisin jatkuvasti hänen luonaan, en varmaan turhaan hämmentäisi. Kuitenkin saattaa aina olla pieni riski, että sieltä tulee mitä tahansa vastaan; lähentelyä, syyttämistä, suuttumista jne.
Rauhallisuus, ystävällisyys ja se ettei vaadi toista muistamaan - niin hyvin pärjää.