Petin miestäni...
Elin monta vuotta onnettomana ja yksinäisenä avioliitossamme kunnes erehdyin väärälle tielle ja petin miestäni :-(. Mieheni sai tietää ja halusi eron. Nyt sitten tämä mies kenen kanssa minulla oli suhde jätti minut. Olen totaalisen yksin, lapsemmekin jäivät erossa isälleen. En tiedä miten pääsen yli tästä. Olen niin rikki ja hajalla. Toki olen ansainnut kaiken tämän ja minulle elämä kosti tekoni karvaalla tavalla. Nyt kadun niin paljon tekoani että olisin valmis vaikka kuolemaan. Miksi ihminen on niin tyhmä? Miksi täytyy vajota elämässään noin alas ja tehdä jotain niin tyhmää ja typerää. En ilkiä edes ihmisiä kohdata kun kaikki kaverit tietävät mitä olen tehnyt.
Kommentit (19)
Ei elämä tähän lopu. Uutta miestä vaan etsimään. Kohta on karkkipäivä.
Miltäköhän lapsista tuntuu kun äiti hylkäsi vieraan miehen takia kun vähän ihastui? Sitä saa mitä tilaa mutta lapsiasi käy sääliksi. Onneksi olkoon!
Ihmiset tekevät virheitä. Ihan jokainen. Nyt menet elämässäsi eteenpäin niistä lähtökohdista, mitkä sinulla on.
Lopeta itsesääli ja onnittele itseäsi siitä, että olet oppinut virheistäsi.
Eihän tuo mitään kostoa tai karmaa ole, etköhän sä ole tehnyt kaiken mahdollisen tuon kohtalosi eteen..? Nyt voit yrittää tehdä jotain mistä tulee hyvä olo pidemmälläkin tähtäimellä.
Jos et olisi pettänyt eläisit siis edelleen onnettomana ja yksinäisenä liitossasi joten oikeastaan asialla ei ole mitään väliä. Jospa vaikka yrittäisit lapsiasi nähdä useammin ja alat etsiä uutta parisuhdetta.
Olit onnettomassa liitossa ja petit. Ei ehkä viisain veto, mutta et ole silti huono ihminen. Miksi lapset jäivät isälleen? Oliko kummankin tahto?
"Toki olen ansainnut kaiken tämän ja minulle elämä kosti tekoni karvaalla tavalla."
- Tommoset on paskapuhetta. Elämä mitään kosta ja karmaa ole olemassakaan. Nyt vain asiat tapahtu tällä tavalla. Nokka pystyyn ja jonkun miehen/naisen takia kannata elämäänsä päättää. Kumppaneita täällä riittää.
Kaikki suhteet eivät kestä alkuhuumaa pitempään. Puoliso ei ole hätävara, jonka kanssa ollaan, jos parempaa ei löydy. Et ilmiselvästi rakastanut enää puolisoasi, joten miksi ihmeessä olisit halunnut jatkaa kulissiliitossasi?
Saisitkohan vuoroviikkosysteemin lapsiesi huoltoon?
Vierailija kirjoitti:
Olit onnettomassa liitossa ja petit. Ei ehkä viisain veto, mutta et ole silti huono ihminen. Miksi lapset jäivät isälleen? Oliko kummankin tahto?
Lapset jäi omaan tuttuun kotiin ihan heidän parhaakseen. Omat tutut kuviot, kaverit ja tarha. Mukavampaa heillä siellä kuin täysin uudessa paikassa jossa täytyisi aloittaa kaikki alusta.
Ikävä heitä on kova eivätkä kovin hyvin viihdy luonani... Ymmärrän tämän kaiken nyt, mutta ihan liian myöhään... 😢
Ap
Opitpa pettämään jatkossa salaisemmin
Onneksesi lapset menivät miehelle, niin sinulle jäi mahikset saada kullia myöhemminkin.
Tällaisissa tarinoissa on roisto ja sankari. Sinusta on nyt tehty roisto, ja ex-miehesi on tarinan sankari, joka hoitaa lapset ja kodin. Sinä koet syyllisyyttä, etkä mielestäsi ansaitse paljoakaan.
Tärkeintä olisi nyt selittää asiat lapsille, ja toivoa ettei eksäsi mustamaalaisi sinua lasten silmissä.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Ap, ilman muuta toimit väärin, kun petit. Suhde pitää lopettaa reilusti siinä vaiheessa, jos haluaa jonkun muun eikä rakkautta enää ole. Sen verran pitää kumppania kunnioittaa. Toivottavasti olet pyytänyt anteeksi ja tehnyt selväksi, että kadut sitä tapaa, millä avioliittonne loppui.
MUTTA kerrot olleesi liitossanne yksinäinen ja onneton monta vuotta, joten eikö kuitenkin ole niin, että sen liiton loppuminen on kannaltasi hyvä asia, koska jos tilannetta ei olisi voinut korjata, on kai parempi erota kuin olla onneton vuosikausia?
Vierailija kirjoitti:
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Eikä yksin ruumis vaan koko loppuelämä...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, ilman muuta toimit väärin, kun petit. Suhde pitää lopettaa reilusti siinä vaiheessa, jos haluaa jonkun muun eikä rakkautta enää ole. Sen verran pitää kumppania kunnioittaa. Toivottavasti olet pyytänyt anteeksi ja tehnyt selväksi, että kadut sitä tapaa, millä avioliittonne loppui.
MUTTA kerrot olleesi liitossanne yksinäinen ja onneton monta vuotta, joten eikö kuitenkin ole niin, että sen liiton loppuminen on kannaltasi hyvä asia, koska jos tilannetta ei olisi voinut korjata, on kai parempi erota kuin olla onneton vuosikausia?
Olen pyytänyt anteeksi ja saanutkin. Alkuun mieheni oli vihainen mutta nyt on jo antanut anteeksi ja meillä on hyvät välit. Olen myös kertonut miten kovasti kadun sitä mitä tein ja että vasta nyt ymmärrän miten itsekäs olin jo monen vuoden ajan liittomme aikana enkä huomioinut miestäni tarpeeksi.
Ex-mieheni on jopa tukenut minua sen jälkeen kun tämä toinen mies minut jätti ja ollut muutenkin minulle tukena ja apuna muutettuani asumaan yksin. Harmi että välimme ovat nyt paremmat eromme jälkeen kuin mitä ne oli naimisissa ollessamme.
Ap
Karma.