Minä haluaisin muuttaa johonkin toiseen maahan ja aloittaa kokonaan alusta.
Minulla ei ole ainuttakaan sellaista ystävää, jonka vuoksi haluaisin ehdottomasti jäädä Suomeen. On hyviä ystäviä, mutta kaikki ovat sellaisia, joita voi hyvin nähdä vaikka kerran vuodessa ja se riittää hyvin. Sukulaisia ei tarvitse nähdä niitäkään kuin kerran vuodessa.
Minulla on sekä ammattikorkeakoulututkinto että yliopistotutkinto, mutten saa niillä töitä. Syykin on oma. Olin pitkään kotona hoitamassa omia lapsia, eikä työkokemusta ole kertynyt. Opiskeluaikana toitotettu työvoimapula ei ollutkaan totta, eikä töitä saa. Jos tämän olisin etukäteen tiennyt, en todellakaan olisi ollut kahdeksaa vuotta kotona.
Mies ei halua lähteä, vaikkei sitäkään pidättele Suomessa mikään muu kuin työ. Lapset ovat teini-ikäisiä ja muuttavat pian pois kotoa muutenkin.
Kommentit (20)
Voi pimpoparka. Tää ei oo elokuvaa
Joo! Me täällä av -palstalla voimme valita Sinulle maan mihin muutat? Itse ehdotan Jamaikaa.
Onko pakko muuttaa koko elämä ulkomaille? Veikkaan, että jo kolmen kuukauden ulkomailla asuminen tekisi sinulle eetvarttia.
Vierailija kirjoitti:
Voi pimpoparka. Tää ei oo elokuvaa
Peiliin katsot ja noin hoet itsellesi.
Mikäpä siinä.
Minulla ihan sama tilanne. Tosin ystäviä ei ole yhtään.
Olisi niin ihana lähteä, mutta meidän lapset on vielä aika pieniä. Ja onhan täällä Suomessa työttömän hyvä olla... Toista se olisi muualla, jos ei töitä saisikaan.
Mutta olen niin kyllästynyt suomalaiseen kulttuuriin. Ihmiset on sisäänpäinkääntyneitä, kateellisia ja joka asiasta valittajia. Perheet puuhastelevat vain keskenään omia pikkujuttujaan. Korkeintaan se lähin ystäväperhe otetaan mukaan.
Vaput, juhannukset sun muut vietetään kännäten. Ei toivoakaan, että ne voisi olla iloisia koko perheen juhlia ystäväperheiden kesken.
Olit 8 v kotona ja nyt lapset teinejä
Vierailija kirjoitti:
Olit 8 v kotona ja nyt lapset teinejä
Niin. Ja opiskelin ammattikorkeakoulututkinnon ja yliopistotutkinnon. Kyllä niihinkin meni vuosi jos toinenkin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olit 8 v kotona ja nyt lapset teinejä
Voiskohan johtua siitä, että ap on myös opiskellut? Kannattaisko sunkin, oppisit laskemaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi pimpoparka. Tää ei oo elokuvaa
Hahaahaa! Siinä yksi historiantaidoton pikku pölvänä, joka ei lainkaan tunne maamme siirtolaisuushistoriaa.
Vierailija kirjoitti:
Ranska? Italia?
Kumpikin ovat umpibyrokraattisia maita, joissa ei ole helppoa aloittaa alusta. Mutta onhan sinnekin muuttaneita toki olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olit 8 v kotona ja nyt lapset teinejä
Voiskohan johtua siitä, että ap on myös opiskellut? Kannattaisko sunkin, oppisit laskemaan.
Opiskelin kyllä. Ja tein lapset myöhemmin
Kävin samalla töissä
Miksi ap on ensin 8 v kotona ja sitten opiskelee alaa, johon ei työllisty xxx vuotta
Ja hämmästelee ettei töitä löydy
Viimeksi käynyt töissä viime vuosituhannella?
Tee se! Tosiaan, vaikkei toisessa maassa yleinen elintasosi muuttuisi paremmaksi (todennäköisesti hieman huonommaksi) niin varmasti olet onnellisempi. Jo pelkkä ilmasto ja ihmiset vaikuttavat mielialaan päivittäin. Suomessa sekä ympäristö, että ihmiset ovat niin harmaata, että itsekin melkein muuttuu harmaaksi!! Älä enää viivyttele vaan lähde :)))))
Mä taas haluaisin muuttaa Suomeen ja aloittaa kokonaan alusta.
Elämä ulkomailla ei ole todellakaan helppoa ilman kunnollista työpaikkaa, täällä ei ole sossut eikä työkkärit useinkaan itsestäänselvyys.
Itselläni on työpaikka ollut täällä alusta saakka, mutta ärsyttää moni asia ja Suomi on ihan todella hyvä maa.
Mitäs sä ressukka siellä ulkomailla tekisit, että leivän syrjässä pysyisit? Ei työkokemusta, ei verkostoja, ei mitään. Osaatko edes kieliä?
Voithan sä mennä, mutta yhtä tyhjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olit 8 v kotona ja nyt lapset teinejä
Voiskohan johtua siitä, että ap on myös opiskellut? Kannattaisko sunkin, oppisit laskemaan.
Opiskelin kyllä. Ja tein lapset myöhemmin
Kävin samalla töissä
Miksi ap on ensin 8 v kotona ja sitten opiskelee alaa, johon ei työllisty xxx vuotta
Ja hämmästelee ettei töitä löydy
Viimeksi käynyt töissä viime vuosituhannella?
Hmm. Mitenkä tämä nyt on niin vaikea käsittää? Pääsin yliopistoon opiskelemaan, menin naimisiin, tulin raskaaksi. Olin yliopistossa kirjoilla ja opinnot etenivät hitaasti, mutta etenivät kuitenkin. Olin kahdeksan vuotta kotona kolmen lapsen kanssa, sen jälkeen suoritin maisteritutkintoni loppuun. Työtilanne näytti sen verran huonolta, että päätin hankkia samalta alalta vielä käytännönläheisemmän koulutuksen, ammattikorkeakoulututkinnon. Opiskelin sitä neljä vuotta.
Eli pääsin 19-vuotiaana yliopistoon. 20-vuotiaana esikoiseni syntyi. Olin kotona, kunnes täytin 28 vuotta. Valmistuin maisteriksi 30-vuotiaana ja ammattikorkeakoulusta 34-vuotiaana.
Nyt olen tehnyt pari vuotta töitä, jotka eivät millään tavalla liity ammattiosaamiseeni tai koulutukseeni. Olen 36-vuotias. Lapset ovat siis 16v, 15v ja 12v.
Ja kyllä, olisi pitänyt opiskeluaikana ja sinä aikana, kun olin lasten kanssa kotona, olla olematta lasten kanssa kotona ja tehdä töitä. Mutta en tehnyt, koska silloin yliopistossa jo ensimmäisenä vuonna sanottiin, että meidät tullaan repimään töihin valmistuttuamme. Työvoimapula olikin satu, jonka silloin uskoin. Ja koska en hakenut töitä, minulle ei valjennut työnsaannin vaikeus ennen kuin aloin valmistuttuani niitä töitä hakea.
Jäikö vielä jotain ymmärtämättä?
ap
Kannattaa käydä kokeilemassa. Harmittaa vain, jos jää pelkkään haaveiluun.
Itse olen myös toinen jalka ulkona ja perhesyistä toistaiseksi täällä. Olen kuitenkin käynyt kiertelemässä useamman maan ja kerännyt infoa vielä useammasta sekä keskustellut lukuisten expatien kanssa.
Jos haluat ottaa yhteyttä, niin se käy blogini kautta (avauspostauksessa myös spostiosoite)
http://vuodentyoton.blogspot.fi/
Muutaman vinkin, jos heittäisi...
-kannattaa tietää mitä haluaa (työ, kulttuuri, jne) ennen kuin muuttaa
-kannattaa tutustua maahan etukäteen käymällä siellä
-toisten expatien kanssa voi jutustella vaikka yhteisössä nimeltään internations
-kannattaa olla työpaikka valmiina, jos muuttaa EUroopan ulkopuolelle ja mielellään EUroopassakin (kyllä, kirjoitin EU tahallisesti isolla)
-kielitaito! aloita oleellisen kielen opiskelu jo nyt, jos tiedät mihin maahan haluat muuttaa, kielitaito on muutenkin aina hyvä sijoitus
-lyhyille keikoille onnistuu tiettyihin maihin working holiday (esim Australia, Kanada...), joka on suht turvallinen tapa tutustua uuteen maahan ja sen työelämään
-tarkista maan asuinkustannukset ennen kuin suostut mihinkään palkkaan (esim numbeo)
-lokaa tulee niskaan vähintään suomalaisilta kun puhut asiasta, kun lähdet, jos palaat
-jos palaat, niin huomaa, että ulkomaan työkokemus ei ole Suomessa useimmissa työpaikoissa oikeastaan minkään arvoista (työnantajan silmissä)
-peruselämä on kaikkialla vain elämää
-siellä muualla sinä olet mamu ja kaikki muut odottavat sinun sopeutuvan
-lähes kaikki kokevat kulttuurishokin ja todennäköisesti haluavat palata 'kotiin' (1.muutto 2.alkuinnostus 3.kulttuurishokki/ahdistus 4.tottuminen 5.elämästä nauttiminen)
-jos olet vähänkin pidempään poissa ja päätätkin sitten palata, niin palatessa koet vielä suuremman kulttuurishokin
Vierailija kirjoitti:
Tee se! Tosiaan, vaikkei toisessa maassa yleinen elintasosi muuttuisi paremmaksi (todennäköisesti hieman huonommaksi) niin varmasti olet onnellisempi. Jo pelkkä ilmasto ja ihmiset vaikuttavat mielialaan päivittäin. Suomessa sekä ympäristö, että ihmiset ovat niin harmaata, että itsekin melkein muuttuu harmaaksi!! Älä enää viivyttele vaan lähde :)))))
Ulkomailla on kyllä parempi ilmasto ja vähemmän harmaat ihmiset! Tulet onnelliseksi!
Lähde. Mä lähden ensi syksynä, arki ja elämä harvoin on helpompaa muuallakaan, mutta pakko on jotain yrittää. Onneksi en lapsia ole vielä tehnyt niin on vapaa lähtemään, nykyisen ja lähitulevaisuuden luonnonkatastrofit ja humanitaariset kriisit huomioiden olemme miehen kanssa päättäneet jäädä kokonaan ilman.