Lue keskustelun säännöt.
Ateismi johtuu ihmisen alhaisesta tietoisuudesta
17.04.2016 |
Kerrottakoon tähän heti, että en ole uskovainen, vaan agnostikko. Minulle on oikeastaan yhdentekevää onko "jumalaa" olemassa. Olen itsedtäni kuitenkin huomannut, että silloin kun tietoisuuteni taso on alhaisimmillaan, esim aamuisin tai hieman väsyneenä tai nälkäisenä, en näe yhtään syytä epäillä jumalan olevan kaiken takana. Olemassaolomme tuntuu siis aivan luonnolliselta.
Mutta kun oloni on virkeä (sekä henkisesti että fyysisesti) näen maailman usein ikään kuin laajakuvaperspektiivissä, minut valtaa tunne ettei olemassaolomme voi olla mahdollista ilman jotakin korkeampaa voimaa, jota emme ole vielä kunnolla havainneet. Toisin sanoen heikkoina tietoisuuden hetkinä minulla ei riitä edes mielikuvitusta kuvitellakseni edes mahdollista jumalaa, kun taas niinä selkeinä hetkinä se ajatus tuntuu luonnolliselta. Olen aina ollut sitä mieltä että ihmksten mielikuvitus on keskimäärin aika heikko, tämä pätee myös älykkäisiin ihmisiin. Einstein oli itse asiassa poikkeuksellinen, hän oli tiedemieheksi hyvin luova, herkkä ja intuitiivinen. Ehkä hän ei siksi ollutkaan ateisti?
Pelkästään keskustelu tästä aiheesta todistaa ihmisten olemattoman mielikuvituksen. Useimmat eivät edes kykene kuvittelemaan muuta jumalaa kuin Jeesusta ja ateistit vetoavatkin usein Raamattuun, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa (elleivät kritityt satu olemaan oikeassa).
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Ateismi on huumaavaa. Ei tarvitse totella mitään korkeampaa. Voi olla itse jumala.
Ei ole. Ateismi on hyvin jalat maassa pitävää. Minä en myöskään pidä itseäni minään jumalana vaan hyvin, olemattoman pienenä häivähdyksenä maailmankaikkeuden historiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet agnostikko, olet siis ateisti.
Luulevaisuus johtuu liian alhaisesta tietoisuudesta.
Totta. Älykkyys on kykyä abstraktiin ajatteluun. Ateistit perustavat ajattelunsa konkretiaan. Mitään hienoa siinä ei ole että puuttuu kyky ymmärtää näkymättömiä asioita kuten symbolismia ynnä muuta, joita nämä konkreettiset palikka-ajattelijat eivät myöskään yleensä ymmärrä.
Cat kirjoitti:
Ahven rutakossa ei pysty koskaan uskomaan tai tietämään, että New York on olemassa.
Meidän kykymme ymmärtää tai aistia on samanlaista. Emmehän edes aisti säteilyä. Olemme kuin kala rutakossa mitä tulee tietomme paranormaaleista ilmiöistä. Liian leuhka ei näiden asioiden edessä kannata olla.
Kun et tiedä fysiikasta mitään, niin älä esitä viisasta.
Tunnetko lämmön? Entä näetkö valon ja värejä? Ne ovat säteilyä, pikku höpsöliini.
Paranormaaleja ilmiöitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika muhkean olkiukon sait rökitettäväksesi kasattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittävä on kristitty joka koitta larpata agnostikko. Montako kertaa olet valmis kieltämään uskosi?😅
Meissä jokaisessa on jumala. Huomaan sen kokoajan, kun annan itseni olla positiivinen ja sallin itseni luoda hyvää. Silloin alkaa huomata pikkujuttujen menevän juuri niin kuin haluaa. Ajattelet jotain ja se voi tapahtuakin. Aivan kuin nurkan takana olisi aina mahdollisuus ihanaan yllätykseen. Kannattaa kokeilla muuttaa ajatteluaan ja saatat avata ihan uudenlaisen maailman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meissä jokaisessa on jumala. Huomaan sen kokoajan, kun annan itseni olla positiivinen ja sallin itseni luoda hyvää. Silloin alkaa huomata pikkujuttujen menevän juuri niin kuin haluaa. Ajattelet jotain ja se voi tapahtuakin. Aivan kuin nurkan takana olisi aina mahdollisuus ihanaan yllätykseen. Kannattaa kokeilla muuttaa ajatteluaan ja saatat avata ihan uudenlaisen maailman.
Jahas, nordin-humpuukiakin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Uskominen on tunne. Itselläni ei myöskään ole tuota tunnetta, mutta ymmärrän että jotkut muut kokevat voimakkaasti jonkin jumaluuden olemassa olon. En usko että asiaa voi mitenkään sen enempää järkeillä. Se on sama kuin kuuro yrittäisi järkeillä että miltä musiikki kuulostaa. Kun sitä ei pysty kokemaan niin ei se vaan itselle avaudu.
Se voi olla tunne, mutta se voi olla myös niin sanotusti itsestäänselvä asia jollekin kokemusten pohjalta. Vähän kuin tieto siitä että vesi on märkää. Näin on minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin on mahdotonta kuvitella vähänkään erikoisempia juttuja. Kapasiteetti ei päässä riitä sen myöntämiseen että on eri dimensioita. Kun ei tajuu niin ei tajuu. Kyllähän se sellaista ihmistä kiukuttaa ja itkettää kun joku tajuaakin.
Mitä erikoisempia juttuja?
Tietoisuutta, maailmankaikkeuden kokoa, energiaa, sitä että ei ole mitään kiinteää ainetta, vaan kaikki onkin pelkkää valoa, eli vaikkapa se tuoli jolla istut ei olekaan kiinteä vaikka se sinun perseen alla tuntuu siltä. Ne atomit ovat siinä liikkeessä, ja pilkottavissa aina vaan pienempiin osiin, fotoneiksi.
Aikaa on vaikea yksinkertaisen ajatella. Sitä että se on illuusio.
Yksinkertaisen on vaikea kuvitella ettei hän olekaan maailman napa.
Ei ne fotoneiksi pilkkoudu vaan esimerkiksi elektroneiksi ja kvarkeiksi.
En kyllä ymmärrä miksi tästä asiasta pitää taistella.. Ette te kuitenkaan saa muutettua toistenne mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole agnostikko, olet välinpitämätön.
Ja ateisti siinä sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Einstein oli itse asiassa poikkeuksellinen, hän oli tiedemieheksi hyvin luova, herkkä ja intuitiivinen. Ehkä hän ei siksi ollutkaan ateisti?
Ei, kyllä Einstein oli ateisti. Tämä on vain näitä kristittyjä urbaaneja legendoja, kuten Darwinin uskoontulo kuolinpedilläkin.
Einstein ei ollut uskovainen , mutta uskoi korkeampaan voimaan. Piti mahdottomana ettei ollut korkeampaa voimaa joka synnytti maapallon elämän.
Aloittajan ateismipelko johtuu liian alhaisesta kyvystä johdonmukaiseen ajatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskominen on tunne. Itselläni ei myöskään ole tuota tunnetta, mutta ymmärrän että jotkut muut kokevat voimakkaasti jonkin jumaluuden olemassa olon. En usko että asiaa voi mitenkään sen enempää järkeillä. Se on sama kuin kuuro yrittäisi järkeillä että miltä musiikki kuulostaa. Kun sitä ei pysty kokemaan niin ei se vaan itselle avaudu.
Se voi olla tunne, mutta se voi olla myös niin sanotusti itsestäänselvä asia jollekin kokemusten pohjalta. Vähän kuin tieto siitä että vesi on märkää. Näin on minulla.
Miten sivuutat johdonmukaisen ajattelun ja todisteiden puutteen?
Äh, liian selvä trollaus. Yritän uudestaan.