Ateismi johtuu ihmisen alhaisesta tietoisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Kerrottakoon tähän heti, että en ole uskovainen, vaan agnostikko. Minulle on oikeastaan yhdentekevää onko "jumalaa" olemassa. Olen itsedtäni kuitenkin huomannut, että silloin kun tietoisuuteni taso on alhaisimmillaan, esim aamuisin tai hieman väsyneenä tai nälkäisenä, en näe yhtään syytä epäillä jumalan olevan kaiken takana. Olemassaolomme tuntuu siis aivan luonnolliselta.

Mutta kun oloni on virkeä (sekä henkisesti että fyysisesti) näen maailman usein ikään kuin laajakuvaperspektiivissä, minut valtaa tunne ettei olemassaolomme voi olla mahdollista ilman jotakin korkeampaa voimaa, jota emme ole vielä kunnolla havainneet. Toisin sanoen heikkoina tietoisuuden hetkinä minulla ei riitä edes mielikuvitusta kuvitellakseni edes mahdollista jumalaa, kun taas niinä selkeinä hetkinä se ajatus tuntuu luonnolliselta. Olen aina ollut sitä mieltä että ihmksten mielikuvitus on keskimäärin aika heikko, tämä pätee myös älykkäisiin ihmisiin. Einstein oli itse asiassa poikkeuksellinen, hän oli tiedemieheksi hyvin luova, herkkä ja intuitiivinen. Ehkä hän ei siksi ollutkaan ateisti?

Pelkästään keskustelu tästä aiheesta todistaa ihmisten olemattoman mielikuvituksen. Useimmat eivät edes kykene kuvittelemaan muuta jumalaa kuin Jeesusta ja ateistit vetoavatkin usein Raamattuun, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa (elleivät kritityt satu olemaan oikeassa).

Minulla on hieman samansuuntaisia tuntemuksia kuin sinulla, mutta ne kohdistuvat osin erilaisiin asioihin. Väsyneenä minullakin on monesti sellainen olo, ettei aivotoimintani riitä kuin yksinkertaisiin asioihin ja perustarpeiden tyydyttämiseen. Mutta virkeämpänä, ruokittuna ja levänneenä mielikuvitukseni lentää paremmin.

Ikinä en tosin ole sellaisiin ajatuksiin päätynyt, että kaiken takana olisi jokin korkeampi voima (saati sitten esimerkiksi sellainen jumalhahmo, jonka arvomaailman parasta ennen -päiväys ohitettiin parituhatta vuotta sitten) , vaan syntyjä syviä mietiskellessäni olen lähinnä haltioitunut siitä, miten ihmeellinen maailmankaikkeus onkaan, miettinyt miten paljon sattuma onkaan vaikuttanut ja miten paljon asiat ovat edenneet vääjäämättömästi eteenpäin ja mitäköhän kaikkea sellaista avaruus pitää sisällään, mitä emme osaa kuvitellakaan. Tunnen oloni pieneksi ja mitättömäksi matoseksi ajan ja avaruuden valtaisassa jatkumossa, ja sitä kautta tunnen oloni äärimmäisen vapaaksi ja onnelliseksi siitä, että olen elossa ja olemassa.

Vaikka vapaan ja ennakkoluulottoman ajattelun kautta voi keksiä, ymmärtää tai havaita jotain sellaista, mihin rajoittuneemmat mielet eivät kykene, en itse kuitenkaan näe asiaa niin, että hyvä mielikuvitus kertoisi välttämättä yhtään mitään reaalisesta todellisuudesta. Ihmisillä on rajoittunut havainto- ja ymmärryskyky. Se toimii hyvin näissä olosuhteissa, pysymme elossa ja meillä riittää energiaa muuhunkin kuin pelkästään välttämättömimmän turvaamiseen. Mutta voi olla, ettei aivokapasiteettimme koskaan kykene käsittelemään kunnolla universumin saloja, elämän tarkoitusta (sikäli kuin sellaista on) tai löytää vastauksia muihin meitä askarruttaviin kysymyksiin. Me kuitenkin tarkastelemme maailmankaikkeutta omasta, rajoittuneesta ihmisen näkökulmastamme, mikä johtaa siihen että pyrimme käsittelemään ja lokeroimaan sen meille luontevalla ja järkeenkäyvällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samas mieltä! Ihminen, joka ei usko mihinkään suurempaan voimaan, on tosi vahvasti kiinni tässä materialistisessa maailmassa ja hänen tietoisuutensa "portit"ovat tukossa.

Minä olen todellakin vahvasti kiinni tässä materialistisessa maailmassa, kuinkas muuten.

"Tietoisuuden portit". Mitähän ihmettä silläkin tarkoitetaan?

Tiedän että jumalia tai muita satuolentoja ei ole olemassa, se riittää.

Mistäs sinä sen tiedät? Siitä että sitä ei vielä ole todistettu? The absence of evidence is not evidence of absence.

Kukaan ei ole vielä todistanut, että hevosen hanurissa voisi olla mikroskooppisen pieni ulottuvuus kokonaan omine kansoineen, kulttuureineen ja uskontoineen,ja kun hevonen pieree, niin hengitämme noita universumeja.

Toisin sanoen, maailma toimii niin, että väittäjällä on vastuu todistaa joku asia, ei niin, että me, jotka emme usko, olisimme mitenkään vastuussa mielikuvituksesi aiheuttaman huuhaan todistamisesta. Saahan sitä tuuli huulia heilutella, jumalista, tähtiporteista ja pieru-universumeista, mutta jos ei niitä pysty todistamaan, niin ne kaikki ovat toistensa kanssa samalla viivalla: kukkupuhetta.

Missasit pointtini. Sinä sanoit tietäväsi että jumalaa ei ole, eli esitit väitteen. Missä ovat todisteesi siitä? Edelleen, jumalan olemassaolosta tai -olemattomuudesta ei ole todisteita suuntaan tai toiseen, joten kukaan ei voi sanoa tietävänsä että jumala on/ei ole olemassa. Itse en ole uskovainen, enkä väittänyt mitään.

Positiivisen väitteen esittäjällä on todistustaakka (muutenhan voisimme väittää vaikka mitä, kuten että tästä viestistä löytyy mikroaaltouunin käyttöohjeet latinaksi). Sen sanominen, että jumalaa ei ole, ei ole positiivinen väite.

Jatkan vielä, että eiväthän ainakaan useimmat uskovaiset väitä tietävänsä jumalan olevan olemassa, mutta että he uskovat tai luottavat hänen olemassaoloonsa.

Sitten kun uskon ja luotan teineinihin ja tuohon pelimieheeni, niin minua pidetään hyväuskoisena hölmönä, joka ei suostu näkemään totuutt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samas mieltä! Ihminen, joka ei usko mihinkään suurempaan voimaan, on tosi vahvasti kiinni tässä materialistisessa maailmassa ja hänen tietoisuutensa "portit"ovat tukossa.

Minä olen todellakin vahvasti kiinni tässä materialistisessa maailmassa, kuinkas muuten.

"Tietoisuuden portit". Mitähän ihmettä silläkin tarkoitetaan?

Tiedän että jumalia tai muita satuolentoja ei ole olemassa, se riittää.

Mistäs sinä sen tiedät? Siitä että sitä ei vielä ole todistettu? The absence of evidence is not evidence of absence.

Kukaan ei ole vielä todistanut, että hevosen hanurissa voisi olla mikroskooppisen pieni ulottuvuus kokonaan omine kansoineen, kulttuureineen ja uskontoineen,ja kun hevonen pieree, niin hengitämme noita universumeja.

Toisin sanoen, maailma toimii niin, että väittäjällä on vastuu todistaa joku asia, ei niin, että me, jotka emme usko, olisimme mitenkään vastuussa mielikuvituksesi aiheuttaman huuhaan todistamisesta. Saahan sitä tuuli huulia heilutella, jumalista, tähtiporteista ja pieru-universumeista, mutta jos ei niitä pysty todistamaan, niin ne kaikki ovat toistensa kanssa samalla viivalla: kukkupuhetta.

Missasit pointtini. Sinä sanoit tietäväsi että jumalaa ei ole, eli esitit väitteen. Missä ovat todisteesi siitä? Edelleen, jumalan olemassaolosta tai -olemattomuudesta ei ole todisteita suuntaan tai toiseen, joten kukaan ei voi sanoa tietävänsä että jumala on/ei ole olemassa. Itse en ole uskovainen, enkä väittänyt mitään.

Positiivisen väitteen esittäjällä on todistustaakka (muutenhan voisimme väittää vaikka mitä, kuten että tästä viestistä löytyy mikroaaltouunin käyttöohjeet latinaksi). Sen sanominen, että jumalaa ei ole, ei ole positiivinen väite.

Jatkan vielä, että eiväthän ainakaan useimmat uskovaiset väitä tietävänsä jumalan olevan olemassa, mutta että he uskovat tai luottavat hänen olemassaoloonsa.

Sitten kun uskon ja luotan teineinihin ja tuohon pelimieheeni, niin minua pidetään hyväuskoisena hölmönä, joka ei suostu näkemään totuutt? 

Heh, tässä on tietysti monenlaisia näkökantoja, jotka voi halutessaan ottaa huomioon.

Mitä hyviä ja huonoja puolia on siinä, jos uskoo ja luottaa teineihin sekä pelimieheen? Voi saada nenilleen aika pahasti, jos huonosti käy. Toisaalta elämä on helpompaa, kun ei tarvitse murehtia, että mitä ne nyt puuhaavat. Joskus ne saattavat olla jopa luottamuksen arvoisiakin.

Kun taas jos uskoo jumalaan, niin voi saada taivaspaikan ja mitä lie ihanuuksia, mitä siihen liittyy. Tietenkin jos kunnollinen uskominen jumalaan vaatii jotain sellaisia toimenpiteitä, johon ei ole valmis tai jotka tuntuvat vastenmielisiltä, niin sittenhän ei välttämättä kannata koko elämäänsä sellaiseen kuluttaa, sillä varmuushan meillä on ainoastaan tästä yhdestä ainoasta elämästä. Tosin sitäkin voi miettiä, että jos kykenee tällaiseen etujen ja riskien puntarointiin, niin usko ei välttämättä ole kaikkein vilpittömintä laatua. Mutta ehkä sitä voi opetella hurskaammaksi.

Suomi oli ennen huomattavasti rauhallisempi maa ja kansa erilaisine mielipiteineen yhtenäisempi. Nyt yhteiskuntarauhaamme mädättää kansan selkeä jakautuminen heimoihin, vastakkainasettelu, vihanpito, valehtelu, mustamaalaaminen yms. ja tällaisen sivistymättömän perseilyn pitäminen jopa oikeutettuna ja oikeamielisenä. Uskovaisten mielestä ateistit on jollain tavalla vammaisia ja ateistien mielestä uskovaiset on jollain tavalla vammaisia. Kummaltakin osapuolelta löytyy suvaitsemattomuutta, joka pikkuhiljaa on mädännyt todelliseksi perseilyksi. Kunhan saadaan, keinoja kaihtamatta, toinen osapuoli näyttämään mahdollisimman huonolta.

Uskonvapaus on vapautta uskoa ja vapautta olla uskomatta. Kuinka moni näkee sen sivistyksellisen asennemaailman tämän vapauden takana? Ja kuinka moni osaa arvostaa sitä? Kuinka moni näkee ihmisen ihmisenä, eikä trendien, asenteiden, mielipiteiden jne. rumentamina? Ateisteilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia tuomita uskontoja ja uskovaisuutta, eikä uskovilla ole oikeuksia tuomita uskottomuutta ja tiedettä. Mutta silti evokit ja uskikset perseilee somessa 24/7.

Mikä toi suomeen vihakulttuurin, tai mikä sen sai aikaan? Tämän nykyisen ilmiön mukaan me ennen sivistyneet ja älykkäät suomalaiset olemme taantumassa. Vaikka tässä vaiheessa on turha puhua mistään sisällissodsta tms. tuhoisasta ilmiöstä, niin kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että juuri tällaiset ilmiöt, jotka meilläkin on alkaneet, on olleet AINA ensioireita jostain tulevasta ikävästä tapahtumista. Oisko nyt paikallaan myöntää olleensa tyhmä ja aika alkaa korjata virheitään? Ei meidän Suomi tällainen pitänyt olla.

Ahven rutakossa ei pysty koskaan uskomaan tai tietämään, että New York on olemassa.

Meidän kykymme ymmärtää tai aistia on samanlaista. Emmehän edes aisti säteilyä. Olemme kuin kala rutakossa mitä tulee tietomme paranormaaleista ilmiöistä. Liian leuhka ei näiden asioiden edessä kannata olla.

No voi hitsi, mä kun taas olen aina kokenut päinvastoin. Että yliluonnolliseen uskovat eivät kestä realismia, joten on pakko uskoa ties mihin taivaskeijuihin, että jaksaa elämää.

Se jos mikä on surullista.

Uskontoja pitää hengissä meidän tapamme käsitellä kuolemaa ja kuolemanpelkoa.

Kuollessamme emme toki häviä täysin maailmasta, aine vain muuttaa muotoa ja pieni osa meitä jatkaa lapsissamme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samas mieltä! Ihminen, joka ei usko mihinkään suurempaan voimaan, on tosi vahvasti kiinni tässä materialistisessa maailmassa ja hänen tietoisuutensa "portit"ovat tukossa.

 

Minä olen todellakin vahvasti kiinni tässä materialistisessa maailmassa, kuinkas muuten.

"Tietoisuuden portit". Mitähän ihmettä silläkin tarkoitetaan?

Tiedän että jumalia tai muita satuolentoja ei ole olemassa, se riittää.

Mistäs sinä sen tiedät? Siitä että sitä ei vielä ole todistettu? The absence of evidence is not evidence of absence.

Kunhan nyt ensin todistat jonkin jumalan olemassaolevaksi. Näyttötaakka on sinulla.

Cat kirjoitti:

Ahven rutakossa ei pysty koskaan uskomaan tai tietämään, että New York on olemassa.

Meidän kykymme ymmärtää tai aistia on samanlaista. Emmehän edes aisti säteilyä. Olemme kuin kala rutakossa mitä tulee tietomme paranormaaleista ilmiöistä. Liian leuhka ei näiden asioiden edessä kannata olla.

Jos emme tiedä, niin miksi pitää keksiä mielikuvitusolentoja ja henkimaailmoja ja itsepintaisesti väittää niitä todellisiksi?

Ateismi on huumaavaa. Ei tarvitse totella mitään korkeampaa. Voi olla itse jumala.  

Vierailija kirjoitti:

Ateismi on huumaavaa. Ei tarvitse totella mitään korkeampaa. Voi olla itse jumala.  

Miksi luulevainen tekeydyt ateistiksi?

Oliskohan se juurikin toisinpäin esim Einstein ja Hawking kyseenalaisti jumalan olemassaolon samoin teki Galilei ja laitettiin arestiin.

Kun ymmärrys ihmisellä loppuu astuu uskonnot kehiin.

Olen havainnut, että ateistit ovat tavallisesti henkisesti köyhiä tyhmiä narsisteja. Narsisteja ja henkisesti köyhiä, koska mieluummin palvovat itsensä tavoin erheellisiä ja heikkoja ihmisiä kuin ajattelevat ylevämmin, että maailmassa olisi korkeampi voima kuin pelkkä ihminen. Ovat tyhmiä, koska eivät edes käsitä, että "ateismia" ei ole olemassakaan, vaan että itsekin ovat uskovaisia, koska uskovat sellaisiin yliluonnollisiin konsepteihin, kuten evoluutio ja alkuräjähdys, joita ei voida tieteellisesti tai omin aistein todentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samas mieltä! Ihminen, joka ei usko mihinkään suurempaan voimaan, on tosi vahvasti kiinni tässä materialistisessa maailmassa ja hänen tietoisuutensa "portit"ovat tukossa.

 

Minä olen todellakin vahvasti kiinni tässä materialistisessa maailmassa, kuinkas muuten.

"Tietoisuuden portit". Mitähän ihmettä silläkin tarkoitetaan?

Tiedän että jumalia tai muita satuolentoja ei ole olemassa, se riittää.

Et sinä tiedä. Ei kukaan tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen havainnut, että ateistit ovat tavallisesti henkisesti köyhiä tyhmiä narsisteja. Narsisteja ja henkisesti köyhiä, koska mieluummin palvovat itsensä tavoin erheellisiä ja heikkoja ihmisiä kuin ajattelevat ylevämmin, että maailmassa olisi korkeampi voima kuin pelkkä ihminen. Ovat tyhmiä, koska eivät edes käsitä, että "ateismia" ei ole olemassakaan, vaan että itsekin ovat uskovaisia, koska uskovat sellaisiin yliluonnollisiin konsepteihin, kuten evoluutio ja alkuräjähdys, joita ei voida tieteellisesti tai omin aistein todentaa.

Itse ateistina kyseenalaistan kaikki nykyteoriat

Vierailija kirjoitti:

Olen havainnut, että ateistit ovat tavallisesti henkisesti köyhiä tyhmiä narsisteja. Narsisteja ja henkisesti köyhiä, koska mieluummin palvovat itsensä tavoin erheellisiä ja heikkoja ihmisiä kuin ajattelevat ylevämmin, että maailmassa olisi korkeampi voima kuin pelkkä ihminen. Ovat tyhmiä, koska eivät edes käsitä, että "ateismia" ei ole olemassakaan, vaan että itsekin ovat uskovaisia, koska uskovat sellaisiin yliluonnollisiin konsepteihin, kuten evoluutio ja alkuräjähdys, joita ei voida tieteellisesti tai omin aistein todentaa.

Heh, sekoitat nyt havainnot omiin harhoihisi. Et edes tunne yhtään ateistia kun pyörit vain omissa luulevaispiireissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samas mieltä! Ihminen, joka ei usko mihinkään suurempaan voimaan, on tosi vahvasti kiinni tässä materialistisessa maailmassa ja hänen tietoisuutensa "portit"ovat tukossa.

 

Minä olen todellakin vahvasti kiinni tässä materialistisessa maailmassa, kuinkas muuten.

"Tietoisuuden portit". Mitähän ihmettä silläkin tarkoitetaan?

Tiedän että jumalia tai muita satuolentoja ei ole olemassa, se riittää.

Et sinä tiedä. Ei kukaan tiedä. 

 

Kun ei tiedä, niin miksi sitten pitää kehitellä mielikuvitusolentoja ja pitää niitä totena?

Höpöhöpö.

Tunne  olemisesta osana jotain suurempaa, se, mitä usein pidetään tietoisuutena ja henkisyytenä, ei ole sidoksissa jumaluskoon.

Kun vielä omasin jumaluskon, koin ehkä jotain ap:n kuvaamaa.

Uskoni haihduttua tunne oli edelleen läsnä.

Tähtitaivas, auringonlasku suon laidalla jne. saa edelleen aikaan saman haltioituneen olotilan.

T: nimim. Assburger

Hyvällä mielellä ollessasi onnellisuushormonit saavat sinut ilmeisesti hieman päihtyneeseen tilaan, tiedän tunteen. Silloin ei kannata tehdä mitään suuria päätöksiä kun aivot toimivat tyhmästi. Samaan tilaan voi päästä myös huumeita käyttämällä. 

Cat kirjoitti:

Ahven rutakossa ei pysty koskaan uskomaan tai tietämään, että New York on olemassa.

Meidän kykymme ymmärtää tai aistia on samanlaista. Emmehän edes aisti säteilyä. Olemme kuin kala rutakossa mitä tulee tietomme paranormaaleista ilmiöistä. Liian leuhka ei näiden asioiden edessä kannata olla.

Ulottuvuuksiakin saattaa olla paljon enemmän, mutta me pystymme käsittämään niistä vain muutaman.