14-vuotiaan univaikeudet ja ahdistuneisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkusiskollani oli univaikeuksia ja kyllä niiden alkulähde oli ihan huonossa äidissä. Eli kiintymyssuhde mätti ja raskaasti. Paljon vaikeuksia ennen kuin saatiin elämä raiteilleen.

Millä tavalla huonossa? Arvaas montako kertaa olen tuotakin pohtinut? T.ap

No niin että ei tarjonnut turvaa, ei hoitanut, oli arvaamaton, torjuva mutta silti ripustautuva.

Itse käytän rentoutuskasettia aika usein, jotta pääsen uneen. Rentoutuminen on muutenkin hyvä taitoa missä tahansa. Lisäksi en käytä myöhään iltaisin enää päätettä tai älypuhelinta. Kirja muuten on oivallinen keino päästä uneen. Kirjan teksti menee mieleen, eikä jää verkkokalvoille. Siitä johtuu, että kirjan lukeminen rauhoittaa, vaikka se olisi joskus jännittäväkin.

Kyllähän tuo kuulostaisi siltä, että nuorisopsykiatrian poliklinikka olisi oikea osoite. Kyseessä ei tunnu olevan pelkkä uniongelma, vaan saattaisi olla jotain muutakin keskusteltavaa, jos nuori kerta kokee ahdistusta. Nuorisopsykalla nimenomaan kartoitettaisiin, että millaisesta ongelmasta on kyse ja autetaan nuorta voimaan paremmin. Meillä on teini asiakkaana ja on kyllä ollut hyvät kokemukset. Vaadi sieltä koululta lähetettä, painota sitä että asiaan liittyy ahdistusta ja kotikonstit eivät ole toimineet. Jos nuori ei saa tukea nyt, niin on aika kauheaa jättää hänet "yksin" asian kanssa ja vain painaa eteenpäin kohti jatko-opintoja ja nuorta aikuisuutta. Jos hänelle ei nyt anneta keinoja ahdistuksen taltuttamiseen ja tilaa pohtia elämäänsä, niin sitten hän luultavasti romahtaa plusmiinus parikymppisenä ja avun hakeminen voi olla kahta vaikeampaa.

Melatoniini ei ole sinällään paras "lääke" tuollaisen ajoittaisen unettomuuden hoitoon, koska se on pitkävaikutteinen ja paras hyöty saavutetaan pitkäaikaisessa käytössä.

Melatoniinihan ei ole varsinainen lääke. Vaan ihmisen elimistön tuottama aine ja näin ollen sen käyttöä nuorella ei mielestäni ole mitenkään vahingollista.

Jos reissun tietää jo etukäteen olisi hyvä aloittaa Melatoniinin käyttöä viikkoa kahta ennen että se toimisi hyvin.

Jotain mieluisaa tekemistä pojalle, jos uni ei tule. Jotain joka veisi ajatukset pois koko asiasta.

Tuli myös mieleen, että osaako poika olla yksin? Yöllä voi helposti tulla yksinäinen olo kun muut nukkuvat.

Itselläni teininä auttoi nukahtamisongelmiin, kun mielessäni suunnittelin täydellistä seuraavaa päivää ihan pikkutarkasti. Esim. "Herään viisi minuuttia ennen kelloa virkeänä. Venyttelen hetken kunnes nousen ylös.-- ruokiksella menemme maijan ja maisan kanssa syömään. Jätämme reput kaappiin ja juoksemme ulkokautta ruokalaan. Jonossa suunnittelemme viikonloppua.--" Ikinä en tainnut päästä iltaan asti. Tämä on vähän kuin lampaiden laskemista, mutta ajatukset ovat positiivisia ja haaveilu rentouttaa.

Tämähän on juuri se äidin suurin pelko.

Eikö kenelläkään ole vinkata hyvää lääkäriä yksityiseltä puolelta?

Vierailija kirjoitti:

Itse käytän rentoutuskasettia aika usein, jotta pääsen uneen. Rentoutuminen on muutenkin hyvä taitoa missä tahansa. Lisäksi en käytä myöhään iltaisin enää päätettä tai älypuhelinta. Kirja muuten on oivallinen keino päästä uneen. Kirjan teksti menee mieleen, eikä jää verkkokalvoille. Siitä johtuu, että kirjan lukeminen rauhoittaa, vaikka se olisi joskus jännittäväkin.

Mulle ei toimi kirja ollenkaan, koska usein käy niin etten malta lopettaa lukemista ja sittten valvon kunnes kirja loppuu :D

Meidän 14-vuotias kärsii migreenistä. Se tulee yleensä valosta mutta hänelle neurologi neuvoi, että kannattaa pitää huolipäiväkirjaa. Eli kun jokin huolettaa tms kirjoittaa sen ylös. Hän ei muuten ole koskaan tykännyt yökyläilyistä.

Meillä on samantyyppistä, ei nuku kuin kotona. Ei siis käy yökyläilemässä kavereilla, muuten myös reipas ja iloinen, joskin herkkä lapsi. Kotona nukkuu hyvin, lomien ym jälkeen nukahtaminen vaikeaa, ei muuten. Ei yllättäen harrasta joukkuelajeja... En ole lähtenyt tuohon lääkärirumbaan, koska on tyytyväinen ja virkeä lapsi.

Meillä lapsi siis lukee iltaisin nukkumaan mennessä kirjoja, puhelinta ei katsella ysin jälkeen enää.

Miksi et mene pelireissuille mukaan? Onhan siellä muitakin vanhempia.

Olen ollutkin. Olen hakenut pojan keskellä yötä pois yhteismajoituksesta useita kertoja. Pienempänä Olin mukana valvojana, mutta noin isoilla valmentajat hoitaa valvonnan. Mutta ihan aina viereisessä huoneessa/lähihotellissa majoittuminen ei ole mahdollista. Enkä kuitenkaan ole halunnut (eikä poika itsekään) jo etukäteen luovuttaa ja nukkua eri paikassa kuin muu joukkue. Epätoivoista?

Ap

Vaikuttaa kyllä siltä että poika on riippuvainen äidistään. Ihan epänormaalia tuonikäiselle jos soittelee yöllä äidille, itkee unettomuuttaan jne. Tai että edes pohditaan ajatusta, että äidin pitäisi tulla mukaan pelireissulle viereiseen hotelliin.

Itsekin olen huono nukkuja ja mun on aina ollut vaikea nukahtaa iltaisin, mutta 14-15-vuotiaana reissuilla yhteismajoituksessa sitten vaan valvoin ja mietin omia asioitani. Ei siitä mitään ahdistusta tullut ja uni tuli joskus aamuyöstä.

Eli vaikuttaa siltä että unettomuus ei nyt ole se ongelma numero yksi, vaan se että poika on tosi ahdistunut ja kiinni äidissään. Tuo voisi viitata ihan persoonallisuuden rakenteen ongelmiin, koska yleensä tuossa iässä kuitenkin alkaa jo se vaihe, kun otetaan etäisyyttä vanhempiin ja itsenäistytään. Silloin se kädestä pitelevä mamma sängyn vieressä on viimeinen asia mitä teini haluaa.

Oletteko siis siellä nuorisopsykiatrisella kertoneet rehellisesti kaikki ongelmaan liittyvät seikat, ei pelkästään unettomuudesta? Unettomuus sinällään teinillä on tosi tavallista ja moni ihminen on huono nukkuja ilman, että asiaan liittyy mitään psyykkistä ongelmaa, joten ei ihme että asiaa ei ole otettu vakavasti. Mutta tuossa on myös sitten se ahdistuneisuus, joka ei ole normaali piirre.

Kiva että teini-ikäiset ovat nykyään pehmompia ja pidempään lapsia kuin ennen, mutta onko oikeasti asiat menneet 15 vuodessa niin pitkälle että tuollainen käytös olisi jotenkin normaalia?

Eihän tuo olekaan "normaalia". Sen vuoksi täällä spus kyselenkin! Arjessa poika ei ole minussa ollenkaan kiinni. Kulkee normaalisti kavereiden kanssa ja on ihan reipas urheilijapoika. Eikä yleensä sius enää kotona saa noita ahdistuskohtauksia vaan sietää valvomista jo aika hyvin. En nuku pojan vieressä enkä edes samassa kerroksessa. Mutta vieraissa ympyröissä tilanne on edelleen hankala. Hän on pienestä asti käynyt yökylässä serkuilla ja mummolassa (ilman minua ja minun kanssani), mutta niissäkin nukkuminen on aina ollut haastavaa. Siellä tutut aikuiset tietävät ongelmasta ja reissusta on selvitty.

Ja olen kertonut tuosta ahdistuneisuuden lääkäreille. Se juuri on minua huolestuttava asia. Mutta kun sille ei ole mitään muuta syytä keksitty kuin näistä vuosien uniongelmista aiheutuva unettomuuden pelko.

Sen vuoksi olisi ehkä järkevää vaikkapa nukahtanuslääkkeillä antaa pojalle varmuus unen tulosta, niin ei olisi tarvetta pelkoon. Mutta tuon ikäinen ei niitä oikein tahdo saada ja se melatoniinikaan ei sinä auta (aluksi se tuntui toimivan tosi hyvin mutta pitkässä käytössä sen teho laimeni tai pojan usko siihen heikkeni. Jompi kumpi.

Mutta onko kenelläkään vinkata hyvää lääkäriä? Psykiatria tai neurologia, joka voisi auttaa.

Ensimmäinen kerta lääkärillä uniongelmista (kauhukohrauksia n.4 -vuotiaan kolme kuukautta putkeen) johti neuropsykan tutkimuksiin. Ei mitään löydöksiä. Ne kauhukohtausjaksot toistuivat vielä 6 ja 7 vuotiaana, mutta nyt ei ole mitään ongelmia nukahtaminen jälkeen. Kun se unk vaan tulisi... Tai sen odottaminen ei aiheuttaisi paniikkia.

Onko tuo ahdistuneisuuskohtaus ikään kuin paniikkihäiriökohtaus vai mikä? Sen tyyppinen tunnehan kyllä invalidisoi aika tehokkaasti ja saa potilaan supistamaan elinpiiriään. 

Päivän kevennys: ap hääyönä viereisessä hotellihuoneessa...