Lue keskustelun säännöt.
14-vuotiaan univaikeudet ja ahdistuneisuus
17.04.2016 |
Pojalla on ollut ihan vauvasta asti kaikenlaista univaikeutta. On ollut heräilyä, painajaisia, kauhukohtauksia, uni ei ole tullut illalla tai poika on herännyt älyttömän aikaisin.
Nykyään pari kertaa kuussa on sellainen ilta kotona, että uni ei tule. Tuohon tilanteeseen liittyy voimakas ahdistus. Poika itkee ja pelkää tuota unettomuutta. Kotona auttaa, kun olen hänen kanssaan hetken ja rauhoittelen.
Melatoniinia on lääkärin määräyksellä aika-ajoin käytetty, mutta muuta apua emme ole lääkäristä ikinä saaneet. Erityisen pahaa tuo valvominen oli 11-vuotiaaksi asti. Siihen saakka poika herätti minut lähes joka yö.
Nyt tilanne on siis paljon parempi, mutta kodin ulkopuolella yöpyminen on edelleen vaikeata.
Ongelma liittyy nyt siihen, että ahdistus tulee aina, kun pitäisi nukkua poissa kotoa/eri paikassa kuin äiti. Tuntuu hassulta, kun poika on noin iso eikä päivisin ole mitenkään arka kotikissa. Hän harrastaa aktiivisesti joukkuelajia, jossa pitäisi aina välillä yöpyä pelireissuilla. Itse olen nyt aika neuvoton.
Pitääkö pojan eristäytyä ikäisistään ja jättää yöreissut kokonaan? Nyt käy usein niin, että reissu menee muuten hyvin, mutta yöllä minulle tulee viestiä/puheluita. Ahdistavinta on kuulema se kun muut nukkuu ja hän ei saa unta.
Onko nuorille joku vain tarpeen tullen otettava ahdistus/nukahtamislääke? Lastenlääkärit ovat antaneet vain sitä melatoniinia, mutta jos tuo ahdistus pääsee "päälle" se ei riitä.
Miten muut unihäiriöisten nuorten reissut sujuu? Miten olette löytäneet apua asiaan? Koulupsykologi ei osannut auttaa, koululääkäri eikä tehnyt näin lievässä tapauksessa lähetettä nuorisopsykiatriaan. Olen neuvoton ja pelkään, että lopulta tämä asia eristää muuten reippaan ja aktiivisen nuoren kotiin äidin helmoihin.
Kommentit (36)
Ei ahditus-tai unilääkkeitä! Aiheuttaa riippuvuutta
Mielummin terapiaa tai sitten vaan valvoo ne muutamat yöt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä maassa saat apua/hoitoa siinä vaiheessa kun lyö nykkiä pöytään ja vaatii hoitoa/apua.
Varaa siis uudestaan aika lääkärille etkä lähde sieltä ennen kun olette saaneet avun. Vaadi lähete psykuatriselle, ja piste.
Yksityinen terapia? Oletko aina odottanut lapsen vierellä, että nukahtaa etkä jättänyt nukahtamaan yksin?
Nyt on toimittu niin, että on rohkaistu poikaa valvomaan, jos uni ei tule. Hänestä ei taatusti koskaan tule hyvää nukkujaa. Mutta kun se ahdistus tulee, niin hän menee ihan lukkoon eikä osaa rauhoittaa itseään esim.kuuntelemalla musiikkia. Paniikki iskee ja sitä on ihan kamala äitinä kuunnella puhelimessa. Saati sitten millaista se on lapselle olla ahdistunut yksin, vieraassa paikassa yöllä.
Olisiko ihan mahdoton ajatus viedä muksu omakustanteisesti yksityiselle psykiatrille?
Joo, se maksaa, mutta jos tuota asiaa ei hoideta nyt kuntoon, niin nuo unettomuuden ja ahdistuksen kokemukset todennäköisesti varjostavat hänen koko loppuelämäänsä. Suosittelen myös valitsemaan samantien nimenomaan aiheeseen erikoistuneen, pätevän psykiatrin.
On niitä rahoja varmaan joskus turhempaankin hassattu kuin oman lapsen mielenterveyteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika nukahtaa aina itse, en nuku hänen kanssaan. Ihan pienenä nukkui välillä vieressä. Psykologialla käytiin muutama kerta, mutta hän ei osannut auttaa, kun ahdistukseen ei ole muuta syytä kuin koko lapsuuden kestäneet unuongelmat. Poika vaan yksinkertaisesti on valvonut niin paljon, että se aiheuttaa ahdistusta.
Rahasta tämä ei ole kiinni. Lääkäreillä on käyty omakustaisesti monta kertaa. Onko kellään vinkata sopivaa yksityistä psykiatria? Täälläpäin kaikki lasten psykiatrit, joista olen saanut hyvää palautetta ovat kunnallisella puolella ja sinne en ole saanut sitä lähetettä. Pojalla kun koulu ja harrastukset sujuu erittäin hyvin ja kavereitakin on, niin ei ole tarvetta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä musiikkia olette kokeilleet? Yrittäkää delta waveseja youtubesta. Mikä ahdistaa konkreettisesti? Valvottavatko iltatreenit, keho kirroksilla? Tv-ohjelmat, mieli kierroksilla? Älylaitteiden sinivalo? Wifi lähellä sänkyä? Liian valoisaa? Aamulla aikainen herätys?
Poika vaikuttaa näin tekstin perusteella olevan reipas nuori mies. Nukkuuko poika muuten hyvin? Meillä on 13-vuotias tyttö, jolle nukahtaminen on vaikeaa, uni ei vain meinaa tulla. Mitään syytä asialle ei ole, mutta asia ahdistaa tyttöä. Olen kehottanut ottamaan "ahdistuksen vastaan" . Mitään pahaa ei tapahdu, jos uni ei tule. Jos ei nukuta niin silloin valvotaan. Tytär lukee tai piirtelee puolille öin ahdistuksen tullessa. Kännykkää ei käytä, se pysyy yöt eri huoneessa. Nämä konstit on tuoneet apua, aamulla on väsyttänyt mutta seuraavina iltoina nukahtaminen on ollut helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ongelma on ollut vuosikausia niin kyllähän siihen olisi potänyt puuttua aikaisemmin! Onko isä kuvioissa? Onko teille tapahtunut jotain joka laukaissut tuon? Miksi hän roikkuu juuri sinussa?
Ahdistus on usein pelkoa ja uhan tunnetta jotain sellaista kohtaan, jota emme pysty nimeämään ja kohdistamaan selkeästi. Taustalla voi olla joku lapsuudenaikainen kokemus, joka on painunut syvälle mieleen. Terapialla tällaiset tapahtumat pyritään paljastamaan ja käsittelemään. Aina ei terapia ole tarpeen, vaan jo luomalla rauhallinen ja turvallinen nukkumishetki, henkilö voi vaipua rentoutuneeseen uneen.
Keskustelu on ahdistustilanteissa avainsana lääkehoidon rinnalla, jos lääkkeet ovat edes tarpeen. Kannattaa aina jutella lapsen kanssa, mitä hän mahdollisesti kokee uhaksi tai mikä huolettaa. Kun asiat saa ulos mielestään, niitä pystyy sanoilla myös käsittelemään. Lääkärit pyrkivät ikävä kyllä aina tarjoamaan ainoaksi vaihtoehdoksi lääkkeitä, jotka eivät välttämättä avaa sitä syvintä solmua, vaan saattavat jopa peittää sen alleen. Lääkäreillä on iniin kiire, että keskusteluun ei ole aikaa. Kääntyisin myös psykologin puoleen.
Toisaalta unettomuutta ei aina pidä pelätä eikä liian herkästi reagoida parin päivän unettomuuteen, jos muut asiat ovat kunnossa.
Lapsesi on murrosiässä, jolloin aivot ovat kypsymis- ja myllerrysvaiheessa. Parin vuoden päästä tilanne voi olla rauhoittunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti jotakin rauhoittavaa toisinaan yöksi.Kierre on valmis kenellä tahansa jos ei saa nukuttaua,
eikä se katso onko ikää 14 vai 40 ! Johan siinä tulee jo sekopäinen olo vähemmästäkin.
Kunhan saa nukuttua niin alkaa pikkuhiljaa palautua ja pystyy mahdollisesti rauhoittumaan paremmin.
Nukkuminen vieraissa paikoissa ei ole kaikille aikuisillekaan helppoa, uskon että aika tekee tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä jotkut rentoutumiskeinot ennen nukkumaanmenoa vois auttaa? Ja mun mielestä olisi tärkeää, että lääkäri/psykologi/ joku opettaisi lapselle rauhoittumiskeinoja kun paniikki meinaa iskeä, jota hän sitten käyttäisi. En tiiä olisko hypnoosista apua tai joku Unitutkimuksenklinikka. Pojan ei missään nimessä tule erakoitua,mielestäni siinä lähdetään jo hyvin väärälle polulle. Joogan on kerrottu helppaavan moneen, itsellä ei ole kokemusta. Tsemppiä!
Meillä unen tuloa ei estä mikään konkreettinen asia. Poika lopettaa pelaamisen aikaisin, ei juo kokoista/energiajuomia, käytetään pimennysverhoja, ei käytä puhelinta (paitsi niissä reissuissa). On kokeiltu rentoutusmusiikkia, on kokeiltu pientä ulkoilua illalla, on kokeiltu lukemista ja äänikirjaa, on laskettu lampaita. On määrätty olemaan vaan sängyssä hiljaa, on otettu viereen ja juteltu... Ihan kaikkea, mitä 14 vuodessa on keksitty.
Mä en tosiaan usko, että hänestä tulee koskaan hyvää nukkujaa, mutta käsittämättömän hyvin hän on aina pärjännyt pienellä unimäärällä. Äiti ei aina niinkään...
Itse olisin valmis kokeilemaan niitä lääkkeitäkin. Jos ne saisivat mielen rauhoittumaan silloin, kun uni ei tule. Nyt paniikki iskee ja sitten se uni ei ainakaan tule.
Pikkusiskollani oli univaikeuksia ja kyllä niiden alkulähde oli ihan huonossa äidissä. Eli kiintymyssuhde mätti ja raskaasti. Paljon vaikeuksia ennen kuin saatiin elämä raiteilleen.
Isä on ihan normaalisti kuvioissa eli olemme ihan ydinperhe. Tuo öinen takertuminen juuri minuun liittynee siihen, että mieheni on todella surkea valvomaan. On hänkin oman osansa tehnyt ja yrittänyt. Jostain syystä poika vaan takertuu juuri minuun. Pikkuveljellä uniongelmia ei ole ollut koskaan. Nämä uniongelmat on tällä pojalla jatkuneet siis ihan vauvasta asti. Mä en usko (paljon asiasta olemme puhuneet) että ahdistuksen takana olisi mitään muuta kuin tuo unen tulemattomuuden pelko. Mitään traumaattista ei (minun tietääkseni) meillä ole tapahtunut. Ei päihteitä, väkivaltaa, eroa, kuolemaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Pikkusiskollani oli univaikeuksia ja kyllä niiden alkulähde oli ihan huonossa äidissä. Eli kiintymyssuhde mätti ja raskaasti. Paljon vaikeuksia ennen kuin saatiin elämä raiteilleen.
Millä tavalla huonossa? Arvaas montako kertaa olen tuotakin pohtinut? T.ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä unen tuloa ei estä mikään konkreettinen asia. Poika lopettaa pelaamisen aikaisin, ei juo kokoista/energiajuomia, käytetään pimennysverhoja, ei käytä puhelinta (paitsi niissä reissuissa). On kokeiltu rentoutusmusiikkia, on kokeiltu pientä ulkoilua illalla, on kokeiltu lukemista ja äänikirjaa, on laskettu lampaita. On määrätty olemaan vaan sängyssä hiljaa, on otettu viereen ja juteltu... Ihan kaikkea, mitä 14 vuodessa on keksitty.
Mä en tosiaan usko, että hänestä tulee koskaan hyvää nukkujaa, mutta käsittämättömän hyvin hän on aina pärjännyt pienellä unimäärällä. Äiti ei aina niinkään...Itse olisin valmis kokeilemaan niitä lääkkeitäkin. Jos ne saisivat mielen rauhoittumaan silloin, kun uni ei tule. Nyt paniikki iskee ja sitten se uni ei ainakaan tule.
Aivan, olen itse aina kärsinyt ns. uniongelmista, koska olen kantanut kaiken maailman huolia ja pelkoja mielessäni. Mutta samalla olen ns. lyhytuninen. Itse katson, että tämä huonounisuus on erityisominaisuuteni, jonka kanssa tulen varsin hyvin toimeen. Nukun 7 tuntia putkeen ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, sen sijaan nytkin heräsin 5,5 tunnin yöunen jälkeen ja olen heti ns. vedossa.
Monelle suurempi ongelma kuin huonounisuus on että siitä kehittää liian suuren ongelman itselle.
Kuulostaa erittäin epäpätevältä toiminnalta lääkärien puolesta. Suomi on sadistien luvattu maa.