Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä
Tiedetään, että näitä keskusteluja on paljon mutta aina löytyy jotain uutta :)
Kommentit (6827)
Vierailija kirjoitti:
aina jokaisessa perhedraamassa, kuten "brothers and sisters" on naisilla tai tyttölapsillla vaaleat hiukset, ja poikalapsilla/miehilä mustat hiukset, IKINÄ ei ole toisinpäin. Näin vaikka on olevinaan samat vanhemmat. luonnonVaaleat hiukset on aikuisella niin harvinaiset että kyllä ne pojallekin pitäisi periytyä jos ollaan samaa perhettä, ei ainakaan pikimustia. Näin on myös elokuvissa melko vakio.
Tytöllä voi olla mustat hiukset, jos hän on ilkeä. Myös aikuisten naisten kohdalla ilkeät/pahikset ovat yleensä tummahiuksisia, jos päähenkilö eli hyvis on vaalea.
Kun pääsankari lähtee suorittamaan vaarallista tehtävää, hän sanoo lapselleen/rakkaalleen, että tämän pitää pysyä kotona/ ei saa joutua eroon joukosta. Kuitenkin tämä lapsi/rakas livahtaa itsekkäistä syistä omille teilleen ja joutuu pulaan. Vaarallinen tehtävä muuttuu entistä vaarallisemmaksi, kun pitää lähteä pelastamaan pulaan joutunutta ja osa joukosta kuolee tuolla pelastusreissulla. Kukaan ei kuitenkaan koskaan ole vihaisia sille, jonka takia kaikki muut joutuivat vaaraan ja osa jopa menetti henkensä. Viis siitä, että pääsankarin lapsuuden ystävä kuoli, kun itsepäinen läheinen joutui vastustajan panttivangiksi, koska ei vaan voinut pysyä turvassa, vaikka käskettiin.
Pahikset kuolee heti, kun luoti osuu heihin, mutta kun päähahmon kaveria ammutaan niin tämä ei heti kuole vaan tätä pitää ensiksi monta kertaa ampua, jotta kuolee.
Todellisuudessa monet asiat on pelottavia, mitä elokuvissa tapahtuu, mutta elokuvissa nämä jutut eivät välitä pelon tuntua.
Hivenen ohi aiheen, mutta näin keski-ikäisenä kukkahattusetänä olen näemmä loputtuman kyllästynyt Yhdysvalloissa tuotettuihin mainstream toimintaelokuviin.
Haluaisin joskus sohvalla ns. nollata aivoni, mutta jo ajatuskin geneerisesstä kaavasta saa hylkäämään ajatuksen. Aseellisia välikohtauksia, lähitaistelua, juoksemista, erilaisilla kulkuneuvoilla kulkemista, räjäytyksiä, kuokemaa, väkivaltaa etc...
Lopussa päähenkilö ja elokuvan "roisto" ottavat aseettomasti yhteen ja lopputuloksen kaikki tietävätkin.
Motiivina on yleensä kosto, kidnappaus tai jotain käsikrjoituksellisesti huomattavan löysää, joka antaa raamit tälle yleensä hirvittävän kalliille ryminälle.
Liian usein päähenkilö on vielä ex-joku ( koulutuksen saanut ), jolla selitetään kaikki yli-inhimillinen toiminta.
Olen selkeästikin nähnyt näitä jostain syystä elämäni aikana liikaa.
Ollut pakko siirtyä lähes kokonaan draaman ja dokkareiden puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Lapset jotka puhuvat kuin aikuiset.
Esim. "You Should Have Left"-leffassa 4-vuotias tyttö sanoo: "I love you no matter what, don't you know that by now?"
Kukaan lapsi ei puhu noin, eikä aikuinenkaan ellei ole käsikirjoitettu.
Tuossa leffassa huomasin, kun lapsi vipeltää sänkyynsä ja isä aikoo tarkistaa nukkuuko lapsi niin lapsen huoneesta kuvattuna lapsi hyppää sängylle ja peiton alle ja isä onkin heti sitten huoneen kohdalla. Jos oli noin pieni aika ero näiden hahmojen välillä niin isä olisi nähnyt tämän lapsen juoksevan huoneeseensa.
Ja lähtöasetelmiin nähden isä ei noin nopeasti pystyisi olla noin lähellä lapsen perässä.
Elokuvissa ei ole normaalin oloisia homoja.
Naispääosan esittäjän tavallisemman oloisella parhaalla kaverilla on vain yksi tehtävä elämässään: olla kaverinsa tukena ja käsitellä vaan hänen ongelmiaan. Mitään omaa elämää bestiksellä ei ole.
Tapahtuu sekä sarjoissa että leffoissa: Kun henkilö on tehnyt jotain moraalisesti väärää, vaikkapa tappanut tai valehdellut, hän katsoo rikkoutuneeseen peiliin tai muuhun heijastavaan pintaan, josta hänen kasvonsa näkyvät vääristyneenä ja epäselkeänä kuvana, näyttäen hahmon epävarmuutta ja tunnetta kuinka hän ei enää tunnista itseään.
Esimerkkeinä tulee mieleen tähän mm. Breaking Bad ja The 100, mutta onhan näitä samoja kohtauksia niin monissa. Huoh.
Midsommaren
Se kohtaus, kun miespääosan esittäjä istuu ruokapöydässä ja kaikilla on edessään lasi jotain mehua.
Sokeakin näkee otsalumpiollaan, että tän jannun mehulasi on eri värinen kuin muiden, mutta hän itse ei sitä mitenkään huomaa. Kuvaus oikein _alleviivaa_ asiaa, että hönömpikin katsoja tajuaa.
Oikeassa tilanteessa menisi näin, että Hey you guys, why my juice is almost red when yours is yellow?
Mutta ehkä se sitten on niin, että vihjeiden pitää olla räikeitä, että vähän hitaammatkin pysyvät juonessa mukana.
Naisten raskaaksi tuleminen on todella nuriskurista tv-sarjoissa ja elokuvissa. Lähes kaikki raskaudet ovat vahinkoja ja tapahtuvat naisille, jotka eivät oikeasti halua lapsia. Jos taas nainen oikeasti haluaa tulla raskaaksi, hänellä on lähes poikkeuksetta vaikeuksia raskaaksi tulemisessa tai hän ei voi saada lainkaan lapsia. Kun aloin miettiä tätä, keksin esimerkkejä melkein kaikista seuraamistani sarjoista. Esimerkiksi Frendeissä Rachel tulee vahingossa raskaaksi yhden illan jutusta Rossin kanssa, kun taas Monica ei lukuisista yrityksistä huolimatta tule raskaaksi. Sinkkuelämäässä koko elämänsä lapsista haaveillut Charlotte ei saa lasta, kun taas hyvin lapsivastainen Miranda tulee vahingossa raskaaksi.
Lisäksi edellä mainitut vahinkoraskaudet ovat siitä naurettavia, että ne lähes aina opettavat kylmiä, uraansa liikaa keskittyneitä naisia siitä, mikä on oikeasti tärkeää elämässä – äitiys ja lapset. Hollywoodissa ei ikään kuin oikeasti kunnioiteta sitä, etteikö nainen ihan oikeasti voisi olla onnellinen ilman lapsia. Esimerkiksi How I Met Your Mother syyllistyy tähän – koko sarjan ajan Robin on vannoutunut siitä, ettei hän koskaan halua lapsia. Lopulta hän saa tietää, ettei hän voi edes saada lapsia, jolloin hän tajuaa, että hän olisi oikeasti halunnutkin tulla äidiksi. Lopulta hän päätyy yhteen leski-Tedin kanssa ja pääsee äitipuoleksi tämän lapsille ja saa "onnellisen lopun".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
160cm 50kg nainen korkokengissä hakkaa ja heittelee useita 185cm 100kg taistelukoulutuksen saaneita miehiä.
Kyllä! Etenkin jenkkien Marvel-leffoille tämä näyttää olevan kunnia-asia. Mutta ei kai tasa-arvo / "edistyksellisyys" tarkoita fysiikan lakien unohtamista? Onhan kamppailulajeissakin painoluokat?
Luc Bessonin "Annassa" tuo oli saatu edes jotenkin uskottavaksi, siinä suht pienikokoinen päähenkilö hakkasi korstoja erilaisilla improvisoiduilla aseilla, lautasten sirpaleilla sun muilla. Ikäraja menikin siinä vähän tuonne Marvel-juttujen ulottumattomiin.
Marvel leffoissa osalla naishahmoista on supervoimia, joten asia ok niissä. Tarkoitin lähinnä, normaali toimintasarjoissa ja leffoissa.
Painoluokat on syystä kamppailulajeissa. Jo 10kg ero antaa miesten välillä ison edun painavammalle.
Kuka tahansa voi murtautua johonkin laitokseen, ja löytää helposti paperiset tiedostot potilaista. Tämä tapahtuu lähes kaikissa trillereissä jossain vaiheessa. Luulisi että ne tiedostot olisi lukon takana, mutta ne ovat aina avoimessa kaapissa, jonka voi vain avata ja plärätä tiedostoja.
Ja jos laitos on jossain vaiheessa lakkautettu, kukaan ei ole ottanut tiedostoja mukaansa tai hävittänyt niitä, vaan ne ovat yhä siellä rakennuksessa samassa paikassa kuin ennenkin.
Naapureita ei ikinä näy missään sarjassa eikä yleensä edes melua kuulu, on niin hiljaista. Kukaan ei soita esim. musiikkia täysillä naapurissa.
Jos laittaa hiukset ponnarille, tummat lasit ja lippiksen, muuttuu täysin tunnistamattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Naapureita ei ikinä näy missään sarjassa eikä yleensä edes melua kuulu, on niin hiljaista. Kukaan ei soita esim. musiikkia täysillä naapurissa.
Paitsi niissä perhesarjoissa, jossa naapurit tulevat jatkuvasti kutsumatta kylään, keittiön ovesta sisään vaan.
Vierailija kirjoitti:
Joku kaapataan ja hän viettää kuukausia kahlittuna patteriin. Mutta heti kun saa mahdollisuuden, hakkaa kaappaajan henkihieveriin, repii itsensä irti patterista ja juoksee hirveää vauhtia karkuun.
Oikeasti lihakset surkastuisivat tuossa tilanteessa. Hyvä jos pystyisi kävelemään.
Ja miten hän syö, juo ja käy vessassa?
Eihän se ole ollut USA:ssakaan laillista, ennen kuin nyt joissain osavaltioissa.