21-vuotias kotiäiti, jolla 57-vuotias mies vastailee kysymyksiin

kuin kaksikymppinen! Hiukka epäilen... En ole nähnyt yhtään edes nelikymppistä äijää, joka ois kuin kaksikymppinen.



Surullinen olen sun puolestasi. Olisi kannattanut odottaa sitoutumisen kanssa vielä vähintään 5 v.

Vierailija:

Mielestäni olen 21-vuotiaana nainen enkä tyttö.

Terveysongelmista eli teidän mielestä en saisi olla rakkauteni kanssa, koska hän on vanhempi. Rakastan häntä ja rakastaisin vaikka istuisi pyörätuolissa. Te ilmeisesti hylkäisitte miehenne jos hän vaikka vammautuisi vakavasti.

t. ap

ensinnäkin haluan sanoa että äitini seurustelee 16 vuotta itseään vanhemman miehen kanssa, ja kaikki ollaan alusta asti sopeuduttu. Ja ap otti mielestäni tärkeän seikan esille... mummoni on ollut lapsesta asti nivel- ja lihasreumaa sairastava ihminen. Noin 25 vuotta sitten mummo joutui pyörätuoliin, ja hän ei enää pystynyt tekemään ruokaa tai siivoamaan yms....tätä nykyä ei edes kunnolla syö itse.... ja silti hänen miehensä, minun pappani on edelleen hänen rinnallaan. Tiedän että he ovat vanhempaa sukupolvea, mutta ap:n kirjoituksesta tuli kyllä yksi kysymys mieleen: hylkäisitkö sinä miehesi jos hän vaikka halvaantuisi vyötäröstä alaspäin tai sairastuisi muuten vakavasti??

No joo, minustakin tuo ikäero on aika hirmuisen suuri ja väkisinkin ensimmäinen ajatus on, että eihän tuollaisesta mitään tule.



Nimenomaan nämä terveysongelmat jne.



Toisaalta taas ihmisillä on oikeus valintoihin. Tässä tapauksessa kyseessä on kaksi aikuista ihmistä ja ap ainakin vaikuttaa hyvin fiksulta ja arvostelukykyiseltä nuorelta naiselta.



Helvetin helppoahan se olisi jos aina kaikki menisi saman kaavan mukaan perhe-elämässä tai missään muussakaan. Ja minusta osoittaa ihmisen tyhmyyttä nimenomaan sellainen ahdaskatseisuus, jonka seurauksena kaikki vähänkin " normaalista" poikkeava tuomitaan samantien punnitsematta asiaa tarkemmin lainkaan.



Ap:n lapsilla on isä. Miettikää miten monella ei ole.



Samon RisaMayan perusteet olivat vähintäänkin horjuvia.



Tietenkin ap:lle miehineen voi tulla vastaan kaikki mainitsemanne ongelmat. Tai sata muuta ongelmaa. Tai sitten ei tule mitään.



Jos ap:n mies olisi 22, hän saattaisi ottaa haulikon ja ampua koko konkkaronkan viinapäissään.



Asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia. Opetelkaa itsekukin suvaitsevaisuutta, vannon, että se kannattaa.

Minusta ap vaikuttaa rohkealta ja fiksulta naiselta!



Sielunkumppanit harvoin ovat ns maallisesti yhteensopivia, vaan usein on erilaisia eroja jotka punnitsevat sen halutaanko oikeasti olla yhdessä. Saattaa olla iso ikäero, pitkä välimatka, uskontoerot tms.



Elämässä pitäisi uskaltaa tarttua onneen eikä pelätä mahdollisia haasteita. Haasteet on luotu voitettaviksi.



Toivon ap:lle elämään runsautta ja paljon rakkautta!!

kaikki vaan ovat niin erilaisia ihmisiä:) mieheni sisko seurustelee itseään 18 vuotta vanhemman miehen kanssa. on siis itse 25-vuotias. ovat seurustelleet jo monta vuotta(sisko oli juuri 18 täyttänyt,kun alkoivat seurustella) ja asuvatkin yhdessä. miehellä on edellisestä liitosta 2 lasta,jotka ovat täysi-ikäisiä. mies on tosi nuorekas,ei kuitenkaan mitenkään lapsellinen:)tämä sisko taas on aina ollut jotenkin " ikäisiään vanhempi" ,siis eri mielenkiinnonkohteet yms. molemmat ovat siis mieleltään suurinpiirtein saman ikäisiä,vaikka eivät sitä fyysisesti olekaan:) mikäs siinä,kun ovat onnellisia. en voisi kyllä edes kuvitella tätä siskoa oman ikäisen miehen kanssa:) miehen veli taas seurustelee itseään 6 vuotta vanhemman tytön kanssa. veli on siis 17v:) hyvin tuntuu toimivan tämäkin suhde,vaikka aluksi kyllä ihmettelin,mitä yhteistä näillä kahdella voi olla:) mutta paljonkin tuntuu olevan yhteisiä juttuja:) oma siskoni seurustelee myös 7 vuotta vanhemman " pojan" kanssa. hän itse on 18v. aluksi tuntui kummalliselta,että mitä tämä voi haluta siskostani,mutta tosi hyvältä ja tasapinoiselta tämäkin suhde vaikuttaa. ei läheskään yhtä isot ikäerot kuin ap:lla on miehensä kanssa,mutta aika isoja ikäeroja tämän ikäisillä kuitenkin:) (minun mielestäni:))

oma mieheni on minua vain vuoden vanhempi, ja hyvin on meidänkin juttu toiminut, eli ei se kai ikäerosta ole kiinni:)

onnea vaan ap:lle ja miehelleen, toivottavasti miehesi ja sinä saatte elää pitkän ja terveen elämän!:)



p.s. pitää vielä lisätä,ettei se aina ole iästä kiinni,kauanko on elämää jäljellä... minun lähipiiristäni on kuollut sekä vakavaan sairauteen,äkilliseen sairaskohtaukseen että tapaturmaisesti 4 ihmistä vuoden aikana, ikävälillä 20-50... ja toisaalta taas esim.isovanhempani porskuttelevat eteenpäin, monista sairauksista huolimatta, hyvää ja melko omatoimista elämää:)

Mulla on 57-vuotias isä, itse olen 35. Jos isäni olisi leski, en laittaisi pahakseni jos löytäisi itselleen nuoren uuden vaimon (nyt ovat äitini kanssa onnellisesti yhdessä, joten avioeron jälkeen en ehkä olisi niin suvaitsevainen, tosin silloin ei varmaan auttaisi vaikka uusi vaimokin olisi 57...) Olisin iloinen jos isäni olisi onnellinen.



Itse seurustelin 21-vuotiaana itseäni 13 vuotta vanhemman miehen kanssa, ja se päättyi kyllä siihen että ikäero tuntui liian suurelta. Miehellä oli jo lapsia ja minä itse olin hyvin lapsellinen vielä silloin(kin). Mutta ihmiset ovat niin erilaisia ja ikä numeroina ei kerro kenestäkään mitään.



Joka tapauksessa ap:lle hyvää jatkoa ja onnellisia vuosia teidän perheelle! Onneksi sinulla tuntuu olevan vahva itsetunto kun uskallat täälläkin ottaa asian esiin.



Ja kuten moni on edellä todennut, koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua nuorelle ja terveelle perheenisälle yhdessä silmänräpäyksessä.

mielipide on mielipide ja suurin osa täällä vastanneista ei pidä " normaalina" tuollaista ikäeroa ja sillä ei ole mitään tekemistä henkisen iän kanssa. Kaikki tehköön niin kuin parhaakseen katsoo, kunhan eivät riko lakia tai aiheuta toiselle kärsimystä, mutta pidetäänkö me kaikki muut sitä normaalina on jo asia erikseen.

Mies on nuorekas ja ei mikään papparainen.



t. ap

Tule erittäin hyvin toimeen isäni kanssa, joka muuten on 46-vuotias eli miestäni jonkun verran nuorempi, mutta isäni taas on paljon vanhemman oloinen.



t. ap

Meinaan silloin miehesi on todella huonokuntoinen vanhus (no vanhus ainakin, melkein 80-vuotias) mutta sinä vasta nelikymppinen...

Kyllä aiomme olla yhdessä loppuun asti ja voihan olla, että mies elää yli 100-vuotiaaksi ja minä taas kuolen esim. 60-vuotiaana. Mistäs sitä ikinä tietää.



t. ap

jos siis noin kävisi. Rakkaus on ihana asia eikä katso ikää.



t. ap

ottaa 5-6-kymppistä patua ukokseni ja vielä vääntää sille kersoja. Mitäs muuten kotiväkesi tykkäsi, kun kuulivat suhteesta?

Emme koe ongelmaksi, vaikka lastemme isä onkin vähän vanhempi biologisesti, mutta henkisesti on kuin parikymppinen.



Perheeni aluksi vähän kauhistui, mutta nyt ovat jo iloisia ihanasta vävypojasta.



t. ap

...jota joku vanha namu-setä käyttää hyväkseen?



Mites muuten muutaman vuoden päästä sun tarpeet naisena, kun miehelläs lerpahtaa alta aika yksikön?

.... isännällä ottaa eteen vai onko sinisiä taikakapseleita apuna?

kiva kun isäs sanoo kavereilleen että lähdenpä tästä vävypoikani kanssa kalaan... pitää opettaa sille miten mein suvussa toimitaan jne...jne... heh =)

Mies on kunnoltaankin kuin parikymppinen eli en usko, että mitään terveysongelmia on odotettavissa lähiaikoina.



t. ap

Oot sitten sairaamn uihmisen löytäny itelles.. Sanonpahan vain että teillä tulee olemaan vaikeata! Sinä et ole henkisesti nähnyt aikuisikää kun miehelläsi lakkaa stondaamasta.. Mitä sillä miehellä liikkuu päässä??? Omaa lastaan nais..

kun liikutte yhdessä, kaikki luulee, että isä ja tyttöhän se siinä ja sitten pussaatte, hah olette varmaan näkemisen arvoinen pari