Lue keskustelun säännöt.
En oikeasti jaksa tätä nykyajan tapailukulttuuria!!
16.04.2016 |
Olen nytkin ollut yhteyksissä erään miehen kanssa. Kaikenlaista on juteltu ja päivittäin oltu yhteyksissä. Nyt hän sitten lähti viikonlopun kestävään tapahtumaan, ja kas vain, minkäänlaista viestiä ei ole tullut!
Myönnän että tuntuu pahalta, että nyt hän katsoo oikeudekseen olla enää vastaamatta minulle, kun on pitämässä hauskaa.
Myönnän, että mietin tapahtuukohan siellä jotain. Myönnän, että ärsyttää, että nykyään yleinen mielipide on, ettei minulla ole tässä kohtaa mitään oikeutta kysyä, onko hän kenties pannut jotakuta viikonlopun aikana, ilman että vaikutan sekopäältä, takertuvalta idiootilta.
Hänestä saattaa kuulua seuraavan kerran huomenna, tai maanantaina, ja kyllä, tuntuu vähän ikävältä jatkaa juttelua muina naisina miettien, onko hän viikonloppuna tavannut jonkun.
Jokaisen uuden tuttavuuden kanssa jossain kohtaa alkaa kaihertaa, montakohan sillä mahtaa olla kierroksessa. On todella inhottavaa, kun mitään varmuutta ei ole mistään, mies saattaa panna vaikka kymmentä naista, ja minä olen vain yksi muiden joukossa. Välit saattavat katketa yhtäkkiä. Mies saattaa yhtäkkiä ilmoittaa alkaneensa seurustelemaan, enkä minä tiennyt mitään.
En vain jaksa tätä nykyaikaa. Enkä ole edes vanha.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs on taas hellyyttävä konsensus täällä kuinka mieshän se tietysti tämänkin ilmiön syypää on. Ihan jo se minkälaisia miehiä te valitsette voitte te vaikuttaa ja kyllä te suositte kokopäivä kusipäitä, pelimiehiä. Toinen juttu, jos mies on liian innokas alussa alkaa iiik se stalkkaa mua, se on creepy, pervo ja epätoivoinen kiljunta.
Ai mistä tiedän tämän, koska olen mies ja nähnyt tätä touhua ties kuinka kauan, te naiset ette muutu koskaan, asia mikä on pysyvää te suositte kusipäitä ja pelimiehiä, sitten te itkette kun samat miehet kohtelee teitä kuin alinta saastaa, mutta itsehän olette miehenne valinneet.Miten sen voisi tietää etukäteen, millaisen miehen sitä on deiteilleen valinnut? Eikös deiteillä vasta tutustuta. Mikäs ihme se on, että juuri silloin se huono valinta vasta huomataan?
Jospa miettisitte niitä muitakin miehiä joita myös on tarjolla, heitäkin kun on mutta he ei ole niitä jotka kiinnittää teidän huomion. Mutta mitä tätä selittämään, kun ei mikään muutu samat ääliöt ja kusipäät teitä pyörittelee ja vie kun pässiä narussa ja te rakastatte sitä, koska alapäähän tulee jännä fiilis, muulla ei väliä, kusipäät saa alapään kihelmöimään.
Entä jos te miehet lähestyisitte niitä muita naisia, niitä joista on helppo arvata, että muut miehet eivät pidä kiinnostavina? Sellaisia, jotka eivät yksinkertaisesti saa muilta vastauksia?
No miksi kukaan mies jotain jämänaista haluaisi? Sama kuin kysyisi naisilta, että miksi et ota sossupillua vaativaa, elämäntapatyötöntä lassukkaa mieheksi. Jos kaksi paskaa yhdistyy, niin siinä on lopputuloksena vaan isompi kasa paskaa.
Precis. Ja kuitenkin naisten pitäisi kiinnostua jämämiehistä. Niin kauan kuin miehet haluavat olla vapaita valitsemaan keneen haluavat tutustua, niin kauan se vapaus on myös naisilla. Täysin riippumatta siitä, jäävätkö jotkut "jämäniehet" ilman seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on edelleen ihan oma valinta millaisia miehiä/naisia tapailee.
Siinähän se juuri onkin, että tuota aloituksen kaltaista tekevät fiksut ja sitoutumiskykyiset miehet yhtälailla. Ei voi vaan tietää, että ihastuuko mies sinuun vai ei.
Ei he oikeasti mitään sitoutumiskykyisiä ole jos tuota tekevät, tai ilmeisesti sulle sitoutumiskyvyksi riittää että kykenee ylipäätään päättämään että olen yhden kerrallaan kanssa ja ollaan yhdessä niin kauan kuin minulla on kivaa.
Lasken sitoutumiskykyisiksi sen perusteella, että ovat aiemmin olleet pitkissä parisuhteissa, joten jotain kykyä sitoutumiseen kuitenkin löytyy.
Missä logiikka? Sitoutumiskyvystähän se enemmänkin kertoo, jos on ollut useissa parisuhteissa ja ne ovat kaikki kariutuneet. Neitsyt on paljon sarjaseurustelijaa turvallisempi veto, jos haluaa sitoutumiskykyä.
Erittäin loogistahan se on: me emme elä 1950-luvulla, jossa naimisiin mentiin ensimmäisestä suhteesta ja erota ei saanut. Jos on vasta vähän yli parikymppinen, niin lasken 3-5 vuoden aiemmat suhteet pitkiksi ja osoituksiksi sitoutumiskyvystä. Harvemmalla ensisuhteet kestävät pitkiä aikoja.Silloin alkaa olla eri asia, että takana on useampia alle vuoden, korkeintaan parin vuoden suhteita, mikä kielii jo usein ongelmista parinvalinnassa.
Tekeekö tämä sitten ihmisestä jotenkin kelpaamattoman parisuhteeseen? Että on valinnut useamman kerran väärin? Eihän se kerro sitoutumisesta yhtään mitään, vaan kumppanin valinnasta. Oletko huono kuski, jos ostat useamman huonon auton?
En väittänyt missään vaiheessa, että tekisi kelvottomaksi. En vain kategorisoisi noin lyhyissä suhteissa viihtynyttä ihmistä sitoutumiskykyiseksi / sitoutumishaluiseksi. Johtui lopputilanne sitten syystä X tai Y.
Mistä sinä voit tietää, miten pitkässä suhteessa tämä ihminen olisi halutessaan viihtynyt? Kun se parisuhde on tasan niin pitkä, kuin siinä on kaksi vapaaehtoista osapuolta. Pelkästään toisen sitoutumishalu ei riitä.
Nyt ei riitä sinulla luetun tulkitseminen. Lyhyet toistuvat parisuhteet kulminoituvat juuri mainitsemaani kahteen jakoon: joko olet sitoutumiskyvytön (sinuun ei haluta sitoutua, tulet jätetyksi vasten tahtoasi) tai olet itse sitoutumishaluton (jätät toisen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs on taas hellyyttävä konsensus täällä kuinka mieshän se tietysti tämänkin ilmiön syypää on. Ihan jo se minkälaisia miehiä te valitsette voitte te vaikuttaa ja kyllä te suositte kokopäivä kusipäitä, pelimiehiä. Toinen juttu, jos mies on liian innokas alussa alkaa iiik se stalkkaa mua, se on creepy, pervo ja epätoivoinen kiljunta.
Ai mistä tiedän tämän, koska olen mies ja nähnyt tätä touhua ties kuinka kauan, te naiset ette muutu koskaan, asia mikä on pysyvää te suositte kusipäitä ja pelimiehiä, sitten te itkette kun samat miehet kohtelee teitä kuin alinta saastaa, mutta itsehän olette miehenne valinneet.Miten sen voisi tietää etukäteen, millaisen miehen sitä on deiteilleen valinnut? Eikös deiteillä vasta tutustuta. Mikäs ihme se on, että juuri silloin se huono valinta vasta huomataan?
Jospa miettisitte niitä muitakin miehiä joita myös on tarjolla, heitäkin kun on mutta he ei ole niitä jotka kiinnittää teidän huomion. Mutta mitä tätä selittämään, kun ei mikään muutu samat ääliöt ja kusipäät teitä pyörittelee ja vie kun pässiä narussa ja te rakastatte sitä, koska alapäähän tulee jännä fiilis, muulla ei väliä, kusipäät saa alapään kihelmöimään.
Entä jos te miehet lähestyisitte niitä muita naisia, niitä joista on helppo arvata, että muut miehet eivät pidä kiinnostavina? Sellaisia, jotka eivät yksinkertaisesti saa muilta vastauksia?
No miksi kukaan mies jotain jämänaista haluaisi? Sama kuin kysyisi naisilta, että miksi et ota sossupillua vaativaa, elämäntapatyötöntä lassukkaa mieheksi. Jos kaksi paskaa yhdistyy, niin siinä on lopputuloksena vaan isompi kasa paskaa.
Precis. Ja kuitenkin naisten pitäisi kiinnostua jämämiehistä. Niin kauan kuin miehet haluavat olla vapaita valitsemaan keneen haluavat tutustua, niin kauan se vapaus on myös naisilla. Täysin riippumatta siitä, jäävätkö jotkut "jämäniehet" ilman seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs on taas hellyyttävä konsensus täällä kuinka mieshän se tietysti tämänkin ilmiön syypää on. Ihan jo se minkälaisia miehiä te valitsette voitte te vaikuttaa ja kyllä te suositte kokopäivä kusipäitä, pelimiehiä. Toinen juttu, jos mies on liian innokas alussa alkaa iiik se stalkkaa mua, se on creepy, pervo ja epätoivoinen kiljunta.
Ai mistä tiedän tämän, koska olen mies ja nähnyt tätä touhua ties kuinka kauan, te naiset ette muutu koskaan, asia mikä on pysyvää te suositte kusipäitä ja pelimiehiä, sitten te itkette kun samat miehet kohtelee teitä kuin alinta saastaa, mutta itsehän olette miehenne valinneet.Miten sen voisi tietää etukäteen, millaisen miehen sitä on deiteilleen valinnut? Eikös deiteillä vasta tutustuta. Mikäs ihme se on, että juuri silloin se huono valinta vasta huomataan?
Jospa miettisitte niitä muitakin miehiä joita myös on tarjolla, heitäkin kun on mutta he ei ole niitä jotka kiinnittää teidän huomion. Mutta mitä tätä selittämään, kun ei mikään muutu samat ääliöt ja kusipäät teitä pyörittelee ja vie kun pässiä narussa ja te rakastatte sitä, koska alapäähän tulee jännä fiilis, muulla ei väliä, kusipäät saa alapään kihelmöimään.
Entä jos te miehet lähestyisitte niitä muita naisia, niitä joista on helppo arvata, että muut miehet eivät pidä kiinnostavina? Sellaisia, jotka eivät yksinkertaisesti saa muilta vastauksia?
No miksi kukaan mies jotain jämänaista haluaisi? Sama kuin kysyisi naisilta, että miksi et ota sossupillua vaativaa, elämäntapatyötöntä lassukkaa mieheksi. Jos kaksi paskaa yhdistyy, niin siinä on lopputuloksena vaan isompi kasa paskaa.
Määrittele jämänainen. Ominaisuuksia, ulkonäkö, luonne, millainen sosioekonominen asema, jne.
Kaikki osaavat kyllä kuvitella naisen, jonka ainoa positiivinen ominaisuus on neitsyys.
Miten tuollainen nainen on parempi kuin hoikka, korkeakoulutettu, kasvoiltaan perusnätti ja mukava nainen, jolle av:n miesten mukaan sopiva mies olisi alkoholisoitunut mies (= jämämies)?
Vierailija kirjoitti:
Herrasmiehen käytöksellä ei pääse mihinkään. Sillä voi korkeintaan välttää kusipään maineen.
Suomalaiset naiset on mestareita salaamaan kiinnostuksensa. Pari kuukautta voi mennä tapaillessa ja mies on täysin pihalla mitä naisen mielessä liikkuu!
Eikö tapailun edetessä kysellä, mitä suhteelta halutaan ja mitä sille on itse valmis antamaan? En minäkään halua miehestä pelkästään lenkkeilyseuraa tai kaveria kahville tai leffaan. Nuo voin tehdä yksinikn tai naisten kanssa.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herrasmiehen käytöksellä ei pääse mihinkään. Sillä voi korkeintaan välttää kusipään maineen.
Suomalaiset naiset on mestareita salaamaan kiinnostuksensa. Pari kuukautta voi mennä tapaillessa ja mies on täysin pihalla mitä naisen mielessä liikkuu!
Tietääkö se nainen silloin sen enempää, mitä miehen päässä liikkuu?
En mäkään jaksaisi jahdata miestä. En päivääkään. Joko natsaa tai sit ei natsaa, mutta kuka haluaa mitään tapailupeliä. Me tavattiin mun miehen kanssa netissä kuusi vuotta sitten. Ekat treffit kestivät kaksi vuorokautta ja heti oli selvää, että pari ollaan. Kun oikean ihmisen tapaa, se on menoa heti, ja niin kuuluukin olla. Noista "kattellaan"-tyypeistä harvoin tulee mitään tosi rakkauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on edelleen ihan oma valinta millaisia miehiä/naisia tapailee.
Siinähän se juuri onkin, että tuota aloituksen kaltaista tekevät fiksut ja sitoutumiskykyiset miehet yhtälailla. Ei voi vaan tietää, että ihastuuko mies sinuun vai ei.
Ei he oikeasti mitään sitoutumiskykyisiä ole jos tuota tekevät, tai ilmeisesti sulle sitoutumiskyvyksi riittää että kykenee ylipäätään päättämään että olen yhden kerrallaan kanssa ja ollaan yhdessä niin kauan kuin minulla on kivaa.
Lasken sitoutumiskykyisiksi sen perusteella, että ovat aiemmin olleet pitkissä parisuhteissa, joten jotain kykyä sitoutumiseen kuitenkin löytyy.
Missä logiikka? Sitoutumiskyvystähän se enemmänkin kertoo, jos on ollut useissa parisuhteissa ja ne ovat kaikki kariutuneet. Neitsyt on paljon sarjaseurustelijaa turvallisempi veto, jos haluaa sitoutumiskykyä.
Erittäin loogistahan se on: me emme elä 1950-luvulla, jossa naimisiin mentiin ensimmäisestä suhteesta ja erota ei saanut. Jos on vasta vähän yli parikymppinen, niin lasken 3-5 vuoden aiemmat suhteet pitkiksi ja osoituksiksi sitoutumiskyvystä. Harvemmalla ensisuhteet kestävät pitkiä aikoja.Silloin alkaa olla eri asia, että takana on useampia alle vuoden, korkeintaan parin vuoden suhteita, mikä kielii jo usein ongelmista parinvalinnassa.
Tekeekö tämä sitten ihmisestä jotenkin kelpaamattoman parisuhteeseen? Että on valinnut useamman kerran väärin? Eihän se kerro sitoutumisesta yhtään mitään, vaan kumppanin valinnasta. Oletko huono kuski, jos ostat useamman huonon auton?
En väittänyt missään vaiheessa, että tekisi kelvottomaksi. En vain kategorisoisi noin lyhyissä suhteissa viihtynyttä ihmistä sitoutumiskykyiseksi / sitoutumishaluiseksi. Johtui lopputilanne sitten syystä X tai Y.
Mistä sinä voit tietää, miten pitkässä suhteessa tämä ihminen olisi halutessaan viihtynyt? Kun se parisuhde on tasan niin pitkä, kuin siinä on kaksi vapaaehtoista osapuolta. Pelkästään toisen sitoutumishalu ei riitä.
Nyt ei riitä sinulla luetun tulkitseminen. Lyhyet toistuvat parisuhteet kulminoituvat juuri mainitsemaani kahteen jakoon: joko olet sitoutumiskyvytön (sinuun ei haluta sitoutua, tulet jätetyksi vasten tahtoasi) tai olet itse sitoutumishaluton (jätät toisen).
Juuri näin. En voisi luottaa mieheen, jolla monia lyhyitä suhteita takana (tai vaikkapa useampi avioliittokin) . Jos suhteet ovat päättyneet pettämisiin tai muuten epämääräisesti. Asun pienehköllä paikkakunnalla ja eronneet ja karanneet ovat aika moni sitten viettäneet aikaa toistensa kanssa. Olen sinkku ja en alkaisi surustella miehen kanssa, jolla epämääräinen menneisyys lyhyine suhteineen tai että on seurustellut naisen kanssa, jolla monia miehiä ennastaan. Tylyä näin sanoa, mutta kertoohan se jotain miehen tasosta, jos sitoutumispelkoa ja/ tai toistuvia pieleen menneitä suhteita taustalla.Miten sellainen mies yhtäkkiä korjaisi tapansa minuun tutustuessaan?
Vierailija kirjoitti:
En mäkään jaksaisi jahdata miestä. En päivääkään. Joko natsaa tai sit ei natsaa, mutta kuka haluaa mitään tapailupeliä. Me tavattiin mun miehen kanssa netissä kuusi vuotta sitten. Ekat treffit kestivät kaksi vuorokautta ja heti oli selvää, että pari ollaan. Kun oikean ihmisen tapaa, se on menoa heti, ja niin kuuluukin olla. Noista "kattellaan"-tyypeistä harvoin tulee mitään tosi rakkauksia.
Kun ikää alkaa olla sellaiset 40v paremmalla puolella, tulee varovaisemmaksi. On lapsia ja omaisuutta, työpaikat ja kokemusta ties mistä, ei voi noin vain heittäytyä suhteeseen, kun on vastuussa muistakin kuin itsestään. Ainakin itse joudun suunnittelemaan ajankohtaa mahdollisille tapaamisille ja ne eivät todellakaan ole mitään yön yli-juttuja. Tavataan julkisella paikalla ja lähtiessä sanotaan, että palaillaan. Ja usein on tavattukin muutama kerta ilman että mitään suhdetta koskaan edes alkaa. Kun perheellinen alkaa miettiä uutta kumppania, siinä on kyseessä moni muukin seikka kuin oma mukavuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en ymmärrä miten jotkut voivat ripustautua niin tiukasti ihan vieraaseen ihmiseen.
Olen itse ollut sinkkuna tässä nyt puoli vuotta ja kiinnostuneita miehiä pörrää ovista ja ikkunoista. Se, jos suostun treffeille, ei tarkoita vielä seurustelua ja mielestäni voin treffailla muidenkin kanssa. En ole myöskään lainkaan mustasukkainen, jos se toinen tekee samoin.
Tiedän olevan ihastuttava ihminen, minuun ihastutaan todella helposti. Itse olen vain hyvin hitaastilämpiävä ja varautunut persoona. Ahdistun liiasta niskaanhönkimisestä ja sellaisessa tilanteessa lopetan tapailun hyvin pian.
Ihan turha valita se ensimmäinen kiinnostunut, vaan täytyy vaatia parasta ja kilpailuttaa nämä kilpakosijat, jos siihen kerran on mahdollisuus!
Vasta sitten suhteessa tuntuisi pahalle, jos en olisi toisen prioriteettilistan kärjessä. Enkä kyllä tuntisi niin, jos miehestä ei kuuluisi yhden viikonlopun aikana mitään.
N22
Kannattaa käyttää aikaa tutustumiseen kunnolla. T. Mummosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä miten jotkut voivat ripustautua niin tiukasti ihan vieraaseen ihmiseen.
Olen itse ollut sinkkuna tässä nyt puoli vuotta ja kiinnostuneita miehiä pörrää ovista ja ikkunoista. Se, jos suostun treffeille, ei tarkoita vielä seurustelua ja mielestäni voin treffailla muidenkin kanssa. En ole myöskään lainkaan mustasukkainen, jos se toinen tekee samoin.
Tiedän olevan ihastuttava ihminen, minuun ihastutaan todella helposti. Itse olen vain hyvin hitaastilämpiävä ja varautunut persoona. Ahdistun liiasta niskaanhönkimisestä ja sellaisessa tilanteessa lopetan tapailun hyvin pian.
Ihan turha valita se ensimmäinen kiinnostunut, vaan täytyy vaatia parasta ja kilpailuttaa nämä kilpakosijat, jos siihen kerran on mahdollisuus!
Vasta sitten suhteessa tuntuisi pahalle, jos en olisi toisen prioriteettilistan kärjessä. Enkä kyllä tuntisi niin, jos miehestä ei kuuluisi yhden viikonlopun aikana mitään.
N22
Olet siis tosi kokenut näissä asioissa ja varmaan olet jo ehtinyt aidosti rakastua, rakastaakin jopa. Not. Kyllä elämä vielä opettaa, sitä ennen ole vaiti 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä miten jotkut voivat ripustautua niin tiukasti ihan vieraaseen ihmiseen.
Olen itse ollut sinkkuna tässä nyt puoli vuotta ja kiinnostuneita miehiä pörrää ovista ja ikkunoista. Se, jos suostun treffeille, ei tarkoita vielä seurustelua ja mielestäni voin treffailla muidenkin kanssa. En ole myöskään lainkaan mustasukkainen, jos se toinen tekee samoin.
Tiedän olevan ihastuttava ihminen, minuun ihastutaan todella helposti. Itse olen vain hyvin hitaastilämpiävä ja varautunut persoona. Ahdistun liiasta niskaanhönkimisestä ja sellaisessa tilanteessa lopetan tapailun hyvin pian.
Ihan turha valita se ensimmäinen kiinnostunut, vaan täytyy vaatia parasta ja kilpailuttaa nämä kilpakosijat, jos siihen kerran on mahdollisuus!
Vasta sitten suhteessa tuntuisi pahalle, jos en olisi toisen prioriteettilistan kärjessä. Enkä kyllä tuntisi niin, jos miehestä ei kuuluisi yhden viikonlopun aikana mitään.
N22
Olet siis tosi kokenut näissä asioissa ja varmaan olet jo ehtinyt aidosti rakastua, rakastaakin jopa. Not. Kyllä elämä vielä opettaa, sitä ennen ole vaiti 😂
Kyllä minä tiedän mille ihastuminen ja ehkä jopa rakastuminen tuntuu. Pysyn silti pöksyissäni. Kiitos vaan.
Kerros sitten, miten voi rakastua ihan vieraaseen ihmiseen? Vai sekotatko sen ihastumiseen tai kenties panetukseen? Ei ole normaalin ihmisen touhua roikkua yhtään kenessäkään, vähiten ventovieraiden helmoissa. Totuus on, ettei sitä toista tunne, vaikka aivokemiat heittääkin häntä ajatellessa häränpyllyä.
N22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on edelleen ihan oma valinta millaisia miehiä/naisia tapailee.
Siinähän se juuri onkin, että tuota aloituksen kaltaista tekevät fiksut ja sitoutumiskykyiset miehet yhtälailla. Ei voi vaan tietää, että ihastuuko mies sinuun vai ei.
Ei he oikeasti mitään sitoutumiskykyisiä ole jos tuota tekevät, tai ilmeisesti sulle sitoutumiskyvyksi riittää että kykenee ylipäätään päättämään että olen yhden kerrallaan kanssa ja ollaan yhdessä niin kauan kuin minulla on kivaa.
Lasken sitoutumiskykyisiksi sen perusteella, että ovat aiemmin olleet pitkissä parisuhteissa, joten jotain kykyä sitoutumiseen kuitenkin löytyy.
Missä logiikka? Sitoutumiskyvystähän se enemmänkin kertoo, jos on ollut useissa parisuhteissa ja ne ovat kaikki kariutuneet. Neitsyt on paljon sarjaseurustelijaa turvallisempi veto, jos haluaa sitoutumiskykyä.
Erittäin loogistahan se on: me emme elä 1950-luvulla, jossa naimisiin mentiin ensimmäisestä suhteesta ja erota ei saanut. Jos on vasta vähän yli parikymppinen, niin lasken 3-5 vuoden aiemmat suhteet pitkiksi ja osoituksiksi sitoutumiskyvystä. Harvemmalla ensisuhteet kestävät pitkiä aikoja.Silloin alkaa olla eri asia, että takana on useampia alle vuoden, korkeintaan parin vuoden suhteita, mikä kielii jo usein ongelmista parinvalinnassa.
Tekeekö tämä sitten ihmisestä jotenkin kelpaamattoman parisuhteeseen? Että on valinnut useamman kerran väärin? Eihän se kerro sitoutumisesta yhtään mitään, vaan kumppanin valinnasta. Oletko huono kuski, jos ostat useamman huonon auton?
En väittänyt missään vaiheessa, että tekisi kelvottomaksi. En vain kategorisoisi noin lyhyissä suhteissa viihtynyttä ihmistä sitoutumiskykyiseksi / sitoutumishaluiseksi. Johtui lopputilanne sitten syystä X tai Y.Mistä sinä voit tietää, miten pitkässä suhteessa tämä ihminen olisi halutessaan viihtynyt? Kun se parisuhde on tasan niin pitkä, kuin siinä on kaksi vapaaehtoista osapuolta. Pelkästään toisen sitoutumishalu ei riitä.
Nyt ei riitä sinulla luetun tulkitseminen. Lyhyet toistuvat parisuhteet kulminoituvat juuri mainitsemaani kahteen jakoon: joko olet sitoutumiskyvytön (sinuun ei haluta sitoutua, tulet jätetyksi vasten tahtoasi) tai olet itse sitoutumishaluton (jätät toisen).
Ahaa. Minä ymmärrän sanan sitoutumiskyvytön siten, että se sitoutuminen on itselle vaikeaa enkä siten, että sinuun on vaikea sitoutua. Vähän niin kuin puhekyvytön ei pysty itse puhumaan, mutta hänelle voidaan kyllä puhua.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä miten jotkut voivat ripustautua niin tiukasti ihan vieraaseen ihmiseen.
Olen itse ollut sinkkuna tässä nyt puoli vuotta ja kiinnostuneita miehiä pörrää ovista ja ikkunoista. Se, jos suostun treffeille, ei tarkoita vielä seurustelua ja mielestäni voin treffailla muidenkin kanssa. En ole myöskään lainkaan mustasukkainen, jos se toinen tekee samoin.
Tiedän olevan ihastuttava ihminen, minuun ihastutaan todella helposti. Itse olen vain hyvin hitaastilämpiävä ja varautunut persoona. Ahdistun liiasta niskaanhönkimisestä ja sellaisessa tilanteessa lopetan tapailun hyvin pian.
Ihan turha valita se ensimmäinen kiinnostunut, vaan täytyy vaatia parasta ja kilpailuttaa nämä kilpakosijat, jos siihen kerran on mahdollisuus!
Vasta sitten suhteessa tuntuisi pahalle, jos en olisi toisen prioriteettilistan kärjessä. Enkä kyllä tuntisi niin, jos miehestä ei kuuluisi yhden viikonlopun aikana mitään.
N22
Veikkaan ettet oikein anna mahdollisuutta, kun on niin paljon valikoimaa. Minunkin on todella vaikea valita esimerkiksi parasta karkkipussia kaupassa, kun on niin paljon hyviä. Tuolla menolla päätyy helposti ikisinkuksi, mikä ei ole tietenkään huono tai paheksuttava asia missään nimessä. Monet naiset tykkäävät nykyään olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on edelleen ihan oma valinta millaisia miehiä/naisia tapailee.
Siinähän se juuri onkin, että tuota aloituksen kaltaista tekevät fiksut ja sitoutumiskykyiset miehet yhtälailla. Ei voi vaan tietää, että ihastuuko mies sinuun vai ei.
Ei he oikeasti mitään sitoutumiskykyisiä ole jos tuota tekevät, tai ilmeisesti sulle sitoutumiskyvyksi riittää että kykenee ylipäätään päättämään että olen yhden kerrallaan kanssa ja ollaan yhdessä niin kauan kuin minulla on kivaa.
Lasken sitoutumiskykyisiksi sen perusteella, että ovat aiemmin olleet pitkissä parisuhteissa, joten jotain kykyä sitoutumiseen kuitenkin löytyy.
Missä logiikka? Sitoutumiskyvystähän se enemmänkin kertoo, jos on ollut useissa parisuhteissa ja ne ovat kaikki kariutuneet. Neitsyt on paljon sarjaseurustelijaa turvallisempi veto, jos haluaa sitoutumiskykyä.
Erittäin loogistahan se on: me emme elä 1950-luvulla, jossa naimisiin mentiin ensimmäisestä suhteesta ja erota ei saanut. Jos on vasta vähän yli parikymppinen, niin lasken 3-5 vuoden aiemmat suhteet pitkiksi ja osoituksiksi sitoutumiskyvystä. Harvemmalla ensisuhteet kestävät pitkiä aikoja.Silloin alkaa olla eri asia, että takana on useampia alle vuoden, korkeintaan parin vuoden suhteita, mikä kielii jo usein ongelmista parinvalinnassa.
Tekeekö tämä sitten ihmisestä jotenkin kelpaamattoman parisuhteeseen? Että on valinnut useamman kerran väärin? Eihän se kerro sitoutumisesta yhtään mitään, vaan kumppanin valinnasta. Oletko huono kuski, jos ostat useamman huonon auton?
En väittänyt missään vaiheessa, että tekisi kelvottomaksi. En vain kategorisoisi noin lyhyissä suhteissa viihtynyttä ihmistä sitoutumiskykyiseksi / sitoutumishaluiseksi. Johtui lopputilanne sitten syystä X tai Y.Mistä sinä voit tietää, miten pitkässä suhteessa tämä ihminen olisi halutessaan viihtynyt? Kun se parisuhde on tasan niin pitkä, kuin siinä on kaksi vapaaehtoista osapuolta. Pelkästään toisen sitoutumishalu ei riitä.
Nyt ei riitä sinulla luetun tulkitseminen. Lyhyet toistuvat parisuhteet kulminoituvat juuri mainitsemaani kahteen jakoon: joko olet sitoutumiskyvytön (sinuun ei haluta sitoutua, tulet jätetyksi vasten tahtoasi) tai olet itse sitoutumishaluton (jätät toisen).
Juuri näin. En voisi luottaa mieheen, jolla monia lyhyitä suhteita takana (tai vaikkapa useampi avioliittokin) . Jos suhteet ovat päättyneet pettämisiin tai muuten epämääräisesti. Asun pienehköllä paikkakunnalla ja eronneet ja karanneet ovat aika moni sitten viettäneet aikaa toistensa kanssa. Olen sinkku ja en alkaisi surustella miehen kanssa, jolla epämääräinen menneisyys lyhyine suhteineen tai että on seurustellut naisen kanssa, jolla monia miehiä ennastaan. Tylyä näin sanoa, mutta kertoohan se jotain miehen tasosta, jos sitoutumispelkoa ja/ tai toistuvia pieleen menneitä suhteita taustalla.Miten sellainen mies yhtäkkiä korjaisi tapansa minuun tutustuessaan?
Mikä ihmeen logiikka tässä on? Miksi lyhyet suhteet tarkoittaisivat sitä, että ne ovat päättyneet pettämisiin tai epämääräisesti? Onko tosiaan ihan mahdoton sellainen ajatus, että on päätynyt yhteen ihmisten kanssa, joista jonkun ajan kuluttua huomaa, että homma ei vain toimi. Ei kai voi olettaa, että kaikki, joiden kanssa tutustut seurustelumielessä ovat niitä "oikeita". Aika matalat kriteerit tuntuvat joillakin olevan pitkään parisuhteeseen, jos jokaisen vakavamman tapailun pitää johtaa vuosikausien suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä miten jotkut voivat ripustautua niin tiukasti ihan vieraaseen ihmiseen.
Olen itse ollut sinkkuna tässä nyt puoli vuotta ja kiinnostuneita miehiä pörrää ovista ja ikkunoista. Se, jos suostun treffeille, ei tarkoita vielä seurustelua ja mielestäni voin treffailla muidenkin kanssa. En ole myöskään lainkaan mustasukkainen, jos se toinen tekee samoin.
Tiedän olevan ihastuttava ihminen, minuun ihastutaan todella helposti. Itse olen vain hyvin hitaastilämpiävä ja varautunut persoona. Ahdistun liiasta niskaanhönkimisestä ja sellaisessa tilanteessa lopetan tapailun hyvin pian.
Ihan turha valita se ensimmäinen kiinnostunut, vaan täytyy vaatia parasta ja kilpailuttaa nämä kilpakosijat, jos siihen kerran on mahdollisuus!
Vasta sitten suhteessa tuntuisi pahalle, jos en olisi toisen prioriteettilistan kärjessä. Enkä kyllä tuntisi niin, jos miehestä ei kuuluisi yhden viikonlopun aikana mitään.
N22
Olet siis tosi kokenut näissä asioissa ja varmaan olet jo ehtinyt aidosti rakastua, rakastaakin jopa. Not. Kyllä elämä vielä opettaa, sitä ennen ole vaiti 😂
Kyllä minä tiedän mille ihastuminen ja ehkä jopa rakastuminen tuntuu. Pysyn silti pöksyissäni. Kiitos vaan.
Kerros sitten, miten voi rakastua ihan vieraaseen ihmiseen? Vai sekotatko sen ihastumiseen tai kenties panetukseen? Ei ole normaalin ihmisen touhua roikkua yhtään kenessäkään, vähiten ventovieraiden helmoissa. Totuus on, ettei sitä toista tunne, vaikka aivokemiat heittääkin häntä ajatellessa häränpyllyä.
N22
Sinin iässäsi ihastuin ja rakastuin ihan tuntemattomaan mieheen, josta tuli vuotta myöhemmin aviomieheni ja siitä pari vuotta eteen päin ensimmäisen lapseni isä, samoin toisen ja kolmannenkin. Parsiuhdetta yli 15v ja ihan se lähti ihastumisesta tuntemattomaan. Luojan kiitos, ei tarvitse nykymaailmassa olla hakemassa aviomiestä ja isä-ehdokasta. Tuntuu niin vaikelta jo seurustelujen aloituskin tuossa liian kirjavassa viidakossa, kun valintaa niin paljon ja jokainen tuntuisi tarvitsevan vielä parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on edelleen ihan oma valinta millaisia miehiä/naisia tapailee.
Siinähän se juuri onkin, että tuota aloituksen kaltaista tekevät fiksut ja sitoutumiskykyiset miehet yhtälailla. Ei voi vaan tietää, että ihastuuko mies sinuun vai ei.
Ei he oikeasti mitään sitoutumiskykyisiä ole jos tuota tekevät, tai ilmeisesti sulle sitoutumiskyvyksi riittää että kykenee ylipäätään päättämään että olen yhden kerrallaan kanssa ja ollaan yhdessä niin kauan kuin minulla on kivaa.
Lasken sitoutumiskykyisiksi sen perusteella, että ovat aiemmin olleet pitkissä parisuhteissa, joten jotain kykyä sitoutumiseen kuitenkin löytyy.
Missä logiikka? Sitoutumiskyvystähän se enemmänkin kertoo, jos on ollut useissa parisuhteissa ja ne ovat kaikki kariutuneet. Neitsyt on paljon sarjaseurustelijaa turvallisempi veto, jos haluaa sitoutumiskykyä.
Erittäin loogistahan se on: me emme elä 1950-luvulla, jossa naimisiin mentiin ensimmäisestä suhteesta ja erota ei saanut. Jos on vasta vähän yli parikymppinen, niin lasken 3-5 vuoden aiemmat suhteet pitkiksi ja osoituksiksi sitoutumiskyvystä. Harvemmalla ensisuhteet kestävät pitkiä aikoja.Silloin alkaa olla eri asia, että takana on useampia alle vuoden, korkeintaan parin vuoden suhteita, mikä kielii jo usein ongelmista parinvalinnassa.
Tekeekö tämä sitten ihmisestä jotenkin kelpaamattoman parisuhteeseen? Että on valinnut useamman kerran väärin? Eihän se kerro sitoutumisesta yhtään mitään, vaan kumppanin valinnasta. Oletko huono kuski, jos ostat useamman huonon auton?
En väittänyt missään vaiheessa, että tekisi kelvottomaksi. En vain kategorisoisi noin lyhyissä suhteissa viihtynyttä ihmistä sitoutumiskykyiseksi / sitoutumishaluiseksi. Johtui lopputilanne sitten syystä X tai Y.
Mistä sinä voit tietää, miten pitkässä suhteessa tämä ihminen olisi halutessaan viihtynyt? Kun se parisuhde on tasan niin pitkä, kuin siinä on kaksi vapaaehtoista osapuolta. Pelkästään toisen sitoutumishalu ei riitä.
Nyt ei riitä sinulla luetun tulkitseminen. Lyhyet toistuvat parisuhteet kulminoituvat juuri mainitsemaani kahteen jakoon: joko olet sitoutumiskyvytön (sinuun ei haluta sitoutua, tulet jätetyksi vasten tahtoasi) tai olet itse sitoutumishaluton (jätät toisen).
Juuri näin. En voisi luottaa mieheen, jolla monia lyhyitä suhteita takana (tai vaikkapa useampi avioliittokin) . Jos suhteet ovat päättyneet pettämisiin tai muuten epämääräisesti. Asun pienehköllä paikkakunnalla ja eronneet ja karanneet ovat aika moni sitten viettäneet aikaa toistensa kanssa. Olen sinkku ja en alkaisi surustella miehen kanssa, jolla epämääräinen menneisyys lyhyine suhteineen tai että on seurustellut naisen kanssa, jolla monia miehiä ennastaan. Tylyä näin sanoa, mutta kertoohan se jotain miehen tasosta, jos sitoutumispelkoa ja/ tai toistuvia pieleen menneitä suhteita taustalla.Miten sellainen mies yhtäkkiä korjaisi tapansa minuun tutustuessaan?
Mikä ihmeen logiikka tässä on? Miksi lyhyet suhteet tarkoittaisivat sitä, että ne ovat päättyneet pettämisiin tai epämääräisesti? Onko tosiaan ihan mahdoton sellainen ajatus, että on päätynyt yhteen ihmisten kanssa, joista jonkun ajan kuluttua huomaa, että homma ei vain toimi. Ei kai voi olettaa, että kaikki, joiden kanssa tutustut seurustelumielessä ovat niitä "oikeita". Aika matalat kriteerit tuntuvat joillakin olevan pitkään parisuhteeseen, jos jokaisen vakavamman tapailun pitää johtaa vuosikausien suhteeseen.
Kenellä kuinkin, mutta omalla kohdallani tapailut ovat tapailua ja seurustelu on seurustelua. Ja seksi kuuluu vain tuohon jälkimmäiseen, kun on sitouduttu edes jollain tasolla ja ei tapailla muita siinä ohessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä miten jotkut voivat ripustautua niin tiukasti ihan vieraaseen ihmiseen.
Olen itse ollut sinkkuna tässä nyt puoli vuotta ja kiinnostuneita miehiä pörrää ovista ja ikkunoista. Se, jos suostun treffeille, ei tarkoita vielä seurustelua ja mielestäni voin treffailla muidenkin kanssa. En ole myöskään lainkaan mustasukkainen, jos se toinen tekee samoin.
Tiedän olevan ihastuttava ihminen, minuun ihastutaan todella helposti. Itse olen vain hyvin hitaastilämpiävä ja varautunut persoona. Ahdistun liiasta niskaanhönkimisestä ja sellaisessa tilanteessa lopetan tapailun hyvin pian.
Ihan turha valita se ensimmäinen kiinnostunut, vaan täytyy vaatia parasta ja kilpailuttaa nämä kilpakosijat, jos siihen kerran on mahdollisuus!
Vasta sitten suhteessa tuntuisi pahalle, jos en olisi toisen prioriteettilistan kärjessä. Enkä kyllä tuntisi niin, jos miehestä ei kuuluisi yhden viikonlopun aikana mitään.
N22
Veikkaan ettet oikein anna mahdollisuutta, kun on niin paljon valikoimaa. Minunkin on todella vaikea valita esimerkiksi parasta karkkipussia kaupassa, kun on niin paljon hyviä. Tuolla menolla päätyy helposti ikisinkuksi, mikä ei ole tietenkään huono tai paheksuttava asia missään nimessä. Monet naiset tykkäävät nykyään olla yksin.
Olen kyllä aika varma, että sitten kun itse ihastun ihan täysillä, annan silloin sille miehelle vähän enemmän omistautumistakin. Viime suhteeni oli aika onneton ja siinä panostin kaikkeni mieheen, joka ei huomionosoituksiani arvostanut, eikä ansainnut. Siitä on nyt opittu ja siksi miehen täytyy nähdä vähän vaivaakin minut hurmatakseen. Liika ahdistelu on silti aika ikävää varsinkin vasta tapailuvaiheessa. Kaiken pitää osua nappiin, muuten olen mielummin yksin.
Sinkkunakin olen ollut vasta niin vähän aikaa, ettei mitään kiirettä ole. Ikisinkkuus kuulostaa kyllä vähän vieraalta ajatukselta, pohjimmiltani olen kuitenkin parisuhdeihminen. Olen vain nyt opetellut nauttimaan tästä sinkkuudesta ja heti on miesten huomio taattu! Roikkuminen antaa epätoivoisen vaikutelman.
N22
Mistäpä miehen kiinnostuksen tietää eli ahdistuuko mies naisen viesteistä tai tapaamisehdotuksesta? Mulla on uusin kokemus miehestä, joka ihan miellyttävä ja rauhallinen, jutteli paljon. Kertoi ekalla tapaamisella aiemmista tapailuistaan ja millaisia naisia olivat olleet. Yhteyksiä piti silloin, kun oli aikaa ja joku tapaaminen peruuntui. Sain tuttavan kautta tietää, että jotain hämärää taustaa miehellä oli. Päättyneen parisuhteen jälkeen oli tehnyt ilkivaltaa entiselle naiselleen, en tarkemmin tiedä, mutta ainakin taloudellista vahinkoa oli aiheuttanut.
Edellinen tapaaminen täytti varmaankin kriteerit siitä, että kiinnostuneen miehen kyllä huomaa. Jatkuvasti yhteyksiä, lahjoja, supliikki ja hyvin varma mies. Tapailu loppui parin kk jälkeen kuin seinään.
Kummassakaan tapailussa ei ollut seksiä. Onneksi.
En enää jaksa kiinnostua deittailuista. Tuntuu ajanhaaskaukselta odotella ja sopia tapaamisia ja sitten ei olekaan aitoa kiinnostusta. Toinen haki koko ajan parempaa ja ilmeisesti toisella oli vielä entinen suhde kahlaamatta läpi.