Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan loppu työttömyyteen ja köyhyyteen
15.04.2016 |
Meillä on yksi lapsi ja olen ollut vuoden työttömänä. Lasta ei ole varaa laittaa hoitoon niin kauan kun saan töitä. Erinäisten syiden takia jouduin jättämään opintoni aikoinaan kesken ja olin ulkomailla töissä ennen lapsen saamista. Nyt en saa töitä mistään. Mies on töissä mutta väsynyt rahattomuuteen, emme saa mitään tukia oman tt- etuuden lisäksi. Mihinkään ei ole rahaa.Lomalla emme ole käyneet kolmeen vuoteen, missään. Asumme kaupungin vuokra-asunnossa huonolla alueella, lapselle olisi parempi joku toinen ympäristö mutta emme ole saaneet vaihtoasuntoa.
Olen katkaissut kaikki yhteydet sukulaisiin ja ystäviin, häpeän tilannettani niin paljon. En tunne muita työttömiä. Mies on hyvässä työssä ja tekee jatko-opintoja (tekniikan alan tohtori), vttuilee jatkuvasti työhön menosta. Ongelma on että tunnen etten enää kelpaa mihinkään. Olen käytännössä syrjäytynyt kun ei ole varaa käydä missään. Lapsen puolesta surettaa, kun ei ikinä pääse mihinkään. Ruokamenoissa olen osaltani säästänyt ja kaikki hankitaan kierrätettynä. Mies säälittää myös, on ok työssä ja opiskellut vuosia ja nyt kiituuttaa niin ettei ole varaa ostaa edes uusia kenkiä.
Tuntuu että kaikki on umpikujassa. Olen vain taakka perheelleni. Lapsellakin olisi parempi kasvaa perheessä, jossa taloudellinen tilanne olisi ok.
Onko muita joilla tälläinen tilanne? Miten olette selvinneet? Itsestä tuntuu, että nyt on tyhjä olo sisältä, eikä itsestä ole enää mihinkään. Minua ei tässä yhteiskunnassa tarvita.Olisin halunnut maksaa veroja tehdystä työstä ja saada palkkaa, olla lomalla, viedä lapsi päiväkotiin, maksaa harrastuksia, hankkia paremman elinympäristön lapselleni jne... Luksusta en haikaile mutta olisi kiva mennä lapsen kanssa joskus johonkin (ilmaisissa kehoissa jne käymme päivittäin).
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
En olisi pystynyt vuosi sitten ikinä kuvittelemaan, että voisin joutua työttömäksi, koska alani toiminnot tuottivat valtiolle nettovoittoa ja työtä oli niin paljon kuin ehti tekemään.
Suomen hallitushan sitten päätti sitten ruveta korjaamaan tilannetta, ja työpaikalleni paukahtivat yt-neuvottelut. Jäin työttömäksi ensimmäisten joukossa, koska määräaikaisuuksia ei tietenkään enää uusittu. Sama tapahtui kaikissa mahdollisissa toimijoissa. Alussa ei edes ymmärtänyt, että tämä voi olla totta ja pysyvää.
Nyt melkein puoli vuotta myöhemmin se on edelleen totta. Edellinen työpaikka on luhistumassa työmäärän alle, koska siellä ei selvitä murto-osalla henkilökunnasta. Voittoa ei siellä enää ehditä tuottamaan ja kaikki osaamisesta infraan mätänee käsiin kun kaikki on lamaannuksissa. Nyt alkaa olla siinä rajoilla, että paikkaa ei ehkä saisi enää pyörimään vaikka kaikki resurssit tulisivat takaisin, koska niin paljon vahinkoa on jo tehty.
....Pahinta on, että en käsitä miten tämän olisi tarkoitus hyödyttää tätä maata. Valtio ei saa enää sitä hyötyä eikä voittoa jonka työpaikkani tuotti, ja sen kalliilla kouluttamaa työvoimaa padotaan kortistoon turhautumaan ja yksi kerrallaan katoamaan ulkomaille (jonne tästä on kohta pakko lähteä). Miten näin voi tehdä?
Minulla suurin piirtein sama tilanne. Viisi vuotta työttömänä "valmiudessa" jos kuitenkin... Koko aikana, siis viiteen vuoteen, ei yhtä ainoata työpaikkaa tarjottu TET-toimistosta. Työhakemuksia lukemattomia, haastatteluun asti muutama.
Lopulta sairastuin syöpään (varmaan stressistä joka oli suuri taloudellisten asioiden vuoksi johtuen työttömyydestä. Tuli kuvioon leikkaukset ja pitkät ja raskaat hoidot.
Edelleen kuitenkin oltava kortistossa sairausloman jälkeen työnhakijana koska sairaus hallinnassa eli remissiossa, olen siis työkykyinen ).
Työmarkkinatuki niin minimi että jo viime vuonna jätin s-estolääkket+muut hakematta apteekissa vaikka myönnettiin joku toimeentulotukilääkkeisiin-lappu että voi ne hakea "meillä on pakko tämä myöntää" , mutta jätin yhden kerran jälkeen hakematta kun apteekin työntekijä pyöritteli silmiään tälle "sossu"lapulle antaessaan lääkkeitäni ja sipisi kollegojensa kanssa tuhahdellen tällä maksuosoitukselle. Muiden lääkkeet laitettiin nätisti pikkupussiin, yllättäen minun lääkkeeni paiskattiin tiskille naama jäykkänä. Kokemus oli niin masentava että ei ikinä enää.
Opintolainanlyhennykset 150 euroa maksan kuukausittain työmarkkinatuesta 520e että luottotiedot säilyy, jos kuitenkin tästä vielä jotenkin... Onneksi on asumistuki.
Tiedän useita jotka jättävät hakematta lääkkeitä koska talous työttömyyden vuoksi niin tiukalla. en ole suinkaan poikkeus.
Työelämässä ollessani maksoin veroja ihan rankemman kautta, mukisematta. Kolminkertaisesti varmaan mitä esimerkiksi se lääkemaksuosoitukselleni tuhahteleva henkilökunta. Tulin todella hyvin toimeen, olin arvostettu alallani ja yhteiskunnan tuottava aktiivinen yksilö.
Ulospäin olen reipas ja otan vastaan rauhallisena kritiikin työttömänä olemisesta, en koskaan ole kertonut ympäristölleni todellista rankkaa tilannetta ennen tätä purkausta tällä palstalla. Loistavassa Cv:ssäni nyt aukko s-hoitojen vuoksi ja kun tämä käy haastattelussa ilmi niin paperini siirtyvät yleensä odottamaan parempia aikoja.
Kiitos ja anteeksi vielä kerran kaikilta työttömyyteni ja loisimiseni , hyvää viikonloppua .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae ne lääkkeet maksusitoumuksella ja lopeta farmaseuttien pelkääminen.
Pahaa tekee, kun lukee nuoren ihmisen ajatuksia elämästä. Itse täytän kesällä 60 vuotta ja jokunen vuosi sitten sain siitäkin huolimatta työpaikan. Sitäkään ennen en kuitenkaan ollut työttömänä onneton vaan tunsin itseni ihan tarpeelliseksi ihmiseksi.
En kuitenkaan kutonut sukkia enkä käynyt missään mummokerhoissa. Tykkään olla ihan omassa hyvässä seurassani ja miten sitä edes muuten voisikaan olla onnellinen ellei viihdy yksin?
Toki minulla on viisi lastenlasta ja ne kyllä saa vipinää elämään, mutta muutenkin pärjää.
Juttele sen miehesi kanssa ja pohtikaa yhdessä, mitä voisi muuttaa. Tietääkö hän edes, kuinka paha sinulla on olla?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan bullshit provo. Siis ap:n mies on hyvässä työssä, asuvat kaupungin vuokra-asunnossa, jossa vuokrat ovat markkinahintoja alhaisemmat. Ap saa työttömyyskorvauksen, vain yksi lapsi.
Ihan idioottimainen PROVO, päästä keksitty tilanne.
Mä olen pienituloinen yh, ei miestä käteen yksin 1700 e ja sillä elätän meidät kummatkin. Kappas kun jää ihan ulkomaanmatkaankin rahaa joka vuosi, eikä ole tuollaista köyhyyttä kuin sulla ap, vaikka saatte työttömyyskorvausken + miehes palkan.
Aina, kun puhutaan köyhyydestä, ilmestyy joku, joka saa vielä vähemmän ja silti hienosti menee. Ihan kuin te ette edes haluaisi asioiden parantuvan!? Kenenkään osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi pystynyt vuosi sitten ikinä kuvittelemaan, että voisin joutua työttömäksi, koska alani toiminnot tuottivat valtiolle nettovoittoa ja työtä oli niin paljon kuin ehti tekemään.
Suomen hallitushan sitten päätti sitten ruveta korjaamaan tilannetta, ja työpaikalleni paukahtivat yt-neuvottelut. Jäin työttömäksi ensimmäisten joukossa, koska määräaikaisuuksia ei tietenkään enää uusittu. Sama tapahtui kaikissa mahdollisissa toimijoissa. Alussa ei edes ymmärtänyt, että tämä voi olla totta ja pysyvää.
Nyt melkein puoli vuotta myöhemmin se on edelleen totta. Edellinen työpaikka on luhistumassa työmäärän alle, koska siellä ei selvitä murto-osalla henkilökunnasta. Voittoa ei siellä enää ehditä tuottamaan ja kaikki osaamisesta infraan mätänee käsiin kun kaikki on lamaannuksissa. Nyt alkaa olla siinä rajoilla, että paikkaa ei ehkä saisi enää pyörimään vaikka kaikki resurssit tulisivat takaisin, koska niin paljon vahinkoa on jo tehty.
....Pahinta on, että en käsitä miten tämän olisi tarkoitus hyödyttää tätä maata. Valtio ei saa enää sitä hyötyä eikä voittoa jonka työpaikkani tuotti, ja sen kalliilla kouluttamaa työvoimaa padotaan kortistoon turhautumaan ja yksi kerrallaan katoamaan ulkomaille (jonne tästä on kohta pakko lähteä). Miten näin voi tehdä?
Minulla suurin piirtein sama tilanne. Viisi vuotta työttömänä "valmiudessa" jos kuitenkin... Koko aikana, siis viiteen vuoteen, ei yhtä ainoata työpaikkaa tarjottu TET-toimistosta. Työhakemuksia lukemattomia, haastatteluun asti muutama.
Lopulta sairastuin syöpään (varmaan stressistä joka oli suuri taloudellisten asioiden vuoksi johtuen työttömyydestä. Tuli kuvioon leikkaukset ja pitkät ja raskaat hoidot.
Edelleen kuitenkin oltava kortistossa sairausloman jälkeen työnhakijana koska sairaus hallinnassa eli remissiossa, olen siis työkykyinen ).
Työmarkkinatuki niin minimi että jo viime vuonna jätin s-estolääkket+muut hakematta apteekissa vaikka myönnettiin joku toimeentulotukilääkkeisiin-lappu että voi ne hakea "meillä on pakko tämä myöntää" , mutta jätin yhden kerran jälkeen hakematta kun apteekin työntekijä pyöritteli silmiään tälle "sossu"lapulle antaessaan lääkkeitäni ja sipisi kollegojensa kanssa tuhahdellen tällä maksuosoitukselle. Muiden lääkkeet laitettiin nätisti pikkupussiin, yllättäen minun lääkkeeni paiskattiin tiskille naama jäykkänä. Kokemus oli niin masentava että ei ikinä enää.
Opintolainanlyhennykset 150 euroa maksan kuukausittain työmarkkinatuesta 520e että luottotiedot säilyy, jos kuitenkin tästä vielä jotenkin... Onneksi on asumistuki.
Tiedän useita jotka jättävät hakematta lääkkeitä koska talous työttömyyden vuoksi niin tiukalla. en ole suinkaan poikkeus.
Työelämässä ollessani maksoin veroja ihan rankemman kautta, mukisematta. Kolminkertaisesti varmaan mitä esimerkiksi se lääkemaksuosoitukselleni tuhahteleva henkilökunta. Tulin todella hyvin toimeen, olin arvostettu alallani ja yhteiskunnan tuottava aktiivinen yksilö.
Ulospäin olen reipas ja otan vastaan rauhallisena kritiikin työttömänä olemisesta, en koskaan ole kertonut ympäristölleni todellista rankkaa tilannetta ennen tätä purkausta tällä palstalla. Loistavassa Cv:ssäni nyt aukko s-hoitojen vuoksi ja kun tämä käy haastattelussa ilmi niin paperini siirtyvät yleensä odottamaan parempia aikoja.
Kiitos ja anteeksi vielä kerran kaikilta työttömyyteni ja loisimiseni , hyvää viikonloppua .
Voi että, voimia!! Voi kun pystyisi keksimään jotain juttua, jolla kaikkien näiden työttömyydestä kärsivien ihmisten kokemuksia voisi helpottaa vaikkapa jonkun yhteistoiminnan kautta. ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloitus kosketti minua parisen viikkoa sitten ja asia on kummitellut mielessäni niin paljon, että oli pakko vastata tähän.
Minulla on hyvä koulutus taustalla, mutta muutama vuosi sitten sairastuin työuupumukseen ja masennukseen enkä ole sen jälkeen löytänyt itseluottamustani. Toisaalta olen koko elämäni kokenut olevani jotenkin erilainen ja ulkopuolinen ja tuntuu, että "en vain osaa", joten itseluottamus on ollut kateissa pidempäänkin. Tällä hetkellä teen matalapalkkaisia osa-aikatöitä ja tutkin työvoimatoimiston sivuja päivittäin, mutta en vain näe itselläni tulevaisuutta missään. Koen suurta ahdistusta hallituksen linjauksista mm. työttömien ja opiskelijoiden tilanteen suhteen ja lisäksi olen surullinen pakolaisten tilanteesta ja maailmantilasta muutenkin.
Tuntuu siltä kuin vastassa olisi musta seinä eikä mitään toivoa paremmasta näy. Hetken ehdin jo itselleni uskotella, että "kyllä tämä tästä" kolmen vuoden psykoterapian jälkeen, mutta enää minulla ei ole siihen varaa ilman kelan tukea. Löytyisikö täältä kohtalotovereita tai vertaistukea? Taustatietoa sen verran, että olen kolmekymppinen nainen.
Lisäyksenä vielä edelliseen viestiin (68), että olen siis osa-aikatöiden lisäksi työttömänä työnhakijana ja pääasiallisen tuloni saan sovitellusta päivärahasta eli en koe olevani mitenkään hyvä ja tuottava yhteiskunnan jäsen.
Riippuu alasta, mutta yliopistossa opiskelu voi olla viimeinen niitti huonolle itsetunnolle ja alemmuudentunteelle. Esim. joku akateemisesti kriittinen ala voi suorastaan tuhota itsetunnon jos sitä alkuunkin on huonosti. Seminaarit jossa puidaan toisten töitä kovasanaisesti, kilpailu jne. Ne jotka sitten on niitä aloja jossa esim. tekstejä ei lytätä muiden edessä ovat yleensä käytännön painotteisia, jossa sitten tulee esiintyminen olemaan haastavaa, jos on huono olla itsensä kanssa. Jossain opekoulutuksessakin joutuu käytännössä jatkuvasti olemaan esillä ja sosiaalinen.
Karaisevaa tietyssä pisteessä, mutta ap:n kohdalla paljonkin mahdollista että pahentaisi vain tilannetta. Jos siis sosiaalialankin opiskelu tuotti hankaluuksia koska koki olevansa huonompi ja alalle sovelltumaton.