Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan loppu työttömyyteen ja köyhyyteen
15.04.2016 |
Meillä on yksi lapsi ja olen ollut vuoden työttömänä. Lasta ei ole varaa laittaa hoitoon niin kauan kun saan töitä. Erinäisten syiden takia jouduin jättämään opintoni aikoinaan kesken ja olin ulkomailla töissä ennen lapsen saamista. Nyt en saa töitä mistään. Mies on töissä mutta väsynyt rahattomuuteen, emme saa mitään tukia oman tt- etuuden lisäksi. Mihinkään ei ole rahaa.Lomalla emme ole käyneet kolmeen vuoteen, missään. Asumme kaupungin vuokra-asunnossa huonolla alueella, lapselle olisi parempi joku toinen ympäristö mutta emme ole saaneet vaihtoasuntoa.
Olen katkaissut kaikki yhteydet sukulaisiin ja ystäviin, häpeän tilannettani niin paljon. En tunne muita työttömiä. Mies on hyvässä työssä ja tekee jatko-opintoja (tekniikan alan tohtori), vttuilee jatkuvasti työhön menosta. Ongelma on että tunnen etten enää kelpaa mihinkään. Olen käytännössä syrjäytynyt kun ei ole varaa käydä missään. Lapsen puolesta surettaa, kun ei ikinä pääse mihinkään. Ruokamenoissa olen osaltani säästänyt ja kaikki hankitaan kierrätettynä. Mies säälittää myös, on ok työssä ja opiskellut vuosia ja nyt kiituuttaa niin ettei ole varaa ostaa edes uusia kenkiä.
Tuntuu että kaikki on umpikujassa. Olen vain taakka perheelleni. Lapsellakin olisi parempi kasvaa perheessä, jossa taloudellinen tilanne olisi ok.
Onko muita joilla tälläinen tilanne? Miten olette selvinneet? Itsestä tuntuu, että nyt on tyhjä olo sisältä, eikä itsestä ole enää mihinkään. Minua ei tässä yhteiskunnassa tarvita.Olisin halunnut maksaa veroja tehdystä työstä ja saada palkkaa, olla lomalla, viedä lapsi päiväkotiin, maksaa harrastuksia, hankkia paremman elinympäristön lapselleni jne... Luksusta en haikaile mutta olisi kiva mennä lapsen kanssa joskus johonkin (ilmaisissa kehoissa jne käymme päivittäin).
Kommentit (68)
Kiitos teille kaikille vastauksista! Luin kaikki läpi ja auttoi moni vinkki. Olen käynyt terapiassa ja syönyt masennuslääkkeitä aiemmin melkein 10 vuotta, ajattelin etteivät auttaneet mutta nyt mietin, auttoivatko sittenkin? Niiden käytön aikana sain monia asioita tehtyä ja uskalsin... terapia vähän hävettää, tietyllä tavalla on noloa käydä näin aikuisena vuosia vatvomassa lapsuuden traumoja, kun on paljon ihmisiä joille tapahtuu paljon pahaa tälläkin hetkellä. Ja se että tuntuu että koko elämä menee asioiden vatvomiseen masentaa lisää, olisi ihanaa päästä eteenpäin, päästää irti vanhasta ja olla onnellinen. En vaan siihen kykene.
En nyt ehdi kirjoittaa enempää, palaan asiaan myöhemmin.Kiitos kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen asenne kuulosta todella ikävältä. Tee vittuilusta loppu välittömästi: Te olette perhe, joka pitää yhtä vastoinkäymisissä. Budjetoikaa, löytäkää säästökohteet ja ennen kaikkea puhaltakaa yhteiseen hiileen. Parisuhteessa on kyse toisen tukemisesta, ei sen polkemisesta, joka on jo maassa.
No mutta ainaskin lohduttaa, että äänestit pakolaisten ottamisen puolesta, eikö? Nyt on parempi mieli kun irakilaisen elintasopakolaisen saat elätettyä, eikö? Mitä sä sillä 880€ vuodessa oisit edes tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. Ei ole rahaa harrastaa tai matkustaa, käydä treffeillä tai ravintoloissa. Juu ei ole miestäkään. Ja olen sentään töissä. Käteen ei jää mitään kun laskut ja vuokran maksaa. Yksi lapsi kuitenkin elätettävänä. Lisäksi hirvee stressi töistä.
Mikä ihme sulla on hätänä? Saat tuloillasi hankittua KAIKKI perustarpeet, eli sun elämä on ihan fine. Mitään muuta sun ei tuloillasi tarvitse saadakaan hankittua.
Huh, huh... Kyllä työllä pitäisi voida hankkia myös virkistystä, iloa, estetiikkaa jne. Toisaalta monet hyvät asiat ovat ainakin melkein ilmaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. Ei ole rahaa harrastaa tai matkustaa, käydä treffeillä tai ravintoloissa. Juu ei ole miestäkään. Ja olen sentään töissä. Käteen ei jää mitään kun laskut ja vuokran maksaa. Yksi lapsi kuitenkin elätettävänä. Lisäksi hirvee stressi töistä.
Mikä ihme sulla on hätänä? Saat tuloillasi hankittua KAIKKI perustarpeet, eli sun elämä on ihan fine. Mitään muuta sun ei tuloillasi tarvitse saadakaan hankittua.
Huh, huh... Kyllä työllä pitäisi voida hankkia myös virkistystä, iloa, estetiikkaa jne. Toisaalta monet hyvät asiat ovat ainakin melkein ilmaisia.
Lyödäänkö vetoa että 99/100 näistä "afrikassa lapsilla on nälkä" tyypeistä ei ole omassa elintasossaan puutetta perustason ylittävästä "luksuksesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otapa yhteyttä alueesi te-toimistoon (oma asioinnista pankkitunnuksilla yhteydenottopyyntö) ja kysy, olisiko sinulla mahdollista tehdä tutkintosi loppuun niin, että saat työmarkkinatukea + 9e verotonta rahaa/opiskelupäivä kuluihin. Voi hyvinkin olla mahdollista. Sitten yhteys oppilaitokseen ja sen selvittäminen, voisiko opintoja jatkaa. Jos voi jatkaa, niin sitten te-toimistoon uusi soitto ennen opiskelujen alkua siitä, miten edetään (joku lomake sinne pitää täyttää, jotta sen tuen myös saa). Turha mitään elämässä on hävetä, vaan rohkeasti kohti tulevaa. Sitä paitsi susta tulisi varmaan hyvä sosiaalialan työntekijä, kun on kokemusta asioista itsekin ja ymmärrät sitä, miltä ihmisistä voi tuntua etkä mee ylhäältäpäin pätemään ja neuvomaan. Käytä näitä vaikeita tunteita ja aikoja vahvuutenasi tulevaisuudessa muiden auttamisessa. Kaikkea hyvää sinulle jatkoon!
Täällä myös yksi työttömyyteen, köyhyyteen ja näköalattomuuteen totaalisesti kyllästynyt.
Itse olen tehnyt asiantuntijatehtäviä määräaikaisissa työsuhteissa julkisella sektorilla. Olin tehnyt töitä jo vuosia matalalla palkalla, mutta tyytyväisenä siihen että voin olla hyödyksi ja tehdä työtä joka kiinnostaa, ja jolla on tarkoitus. En olisi pystynyt vuosi sitten ikinä kuvittelemaan, että voisin joutua työttömäksi, koska alani toiminnot tuottivat valtiolle nettovoittoa ja työtä oli niin paljon kuin ehti tekemään.
Suomen hallitushan sitten päätti sitten ruveta korjaamaan tilannetta, ja työpaikalleni paukahtivat yt-neuvottelut. Jäin työttömäksi ensimmäisten joukossa, koska määräaikaisuuksia ei tietenkään enää uusittu. Sama tapahtui kaikissa mahdollisissa toimijoissa. Alussa ei edes ymmärtänyt, että tämä voi olla totta ja pysyvää.
Nyt melkein puoli vuotta myöhemmin se on edelleen totta. Edellinen työpaikka on luhistumassa työmäärän alle, koska siellä ei selvitä murto-osalla henkilökunnasta. Voittoa ei siellä enää ehditä tuottamaan ja kaikki osaamisesta infraan mätänee käsiin kun kaikki on lamaannuksissa. Nyt alkaa olla siinä rajoilla, että paikkaa ei ehkä saisi enää pyörimään vaikka kaikki resurssit tulisivat takaisin, koska niin paljon vahinkoa on jo tehty.
Minulla ei ole enää tulevaisuutta kotimaassani. En ole voinut puoleen vuoteen suunnitella tulevaisuuttani edes huomiseen asti, koska olen odottanut että saatan päästä aloittamaan taas työt. Pelkään, että lakkaan odottamasta. Alkaisin vain sopia keskelle päivää tanssitunteja ja ex tempore -risteilyjä, tai paperinarun virkkauskursseja. Sitten ei tarvitsisi enää odottaa, koska en työllistyisi enää koskaan siihen ammattiin mitä olen syntynyt tekemään, sillä alallani selviäminen vaatii jatkuvaa harjoittelua ja kehityksen mukana pysymistä.
Pahinta on, että en käsitä miten tämän olisi tarkoitus hyödyttää tätä maata. Valtio ei saa enää sitä hyötyä eikä voittoa jonka työpaikkani tuotti, ja sen kalliilla kouluttamaa työvoimaa padotaan kortistoon turhautumaan ja yksi kerrallaan katoamaan ulkomaille (jonne tästä on kohta pakko lähteä). Miten näin voi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja tuntuu että haluaisin hoitaa lapseni itse, että teen edes jotain hyödyllistä. Kyllä olen kaiket illat työpaikkoja etsinyt ja miettinyt eri koulutuksia, mutta en vain keksi mitään, mihin hakea. Vaikka lapsi olisi hoidossa, ei niitä mahdollisuuksia yhtäkkiä ilmesty sen enempää. Olen miettinyt esimerkiksi merkonomin tutkintoa, tradenomiksi tuskin pääsisin opiskelemaan, mutta se on kuulemma ihan turha tutkinto eikä lisää mahdollisuuksia. Muut alat eivät käy, hoito- ja sosiaaliala, tekniikan ala... mitä niitä muita edes on? Yliopistoon ei ole lukupäätä, se on ihan turha haave vaikka moni opintoala kiinnostaisi. Helsingissä on todella vaikeaa päästä yliopistoon ellei mahdotonta.
Sosiaalialle pääsin sovelutuvuusosan ansiosta, vaikka yo todistus on tosi huono. Aikoinani opiskelin sairaanhoitajaksi, pääsin myös sovelutuvuusosan takia opiskelemaan mutta keskeytin nekin opinnot kun tunsin olevani liian huono ja etten pärjää. Niin tunnen ja olen tuntenut oikeastaan aina (häpeä ja huonoude tunne seksuaalisen hyväksikäyön takia)ja terapiassa on käyty mutta kohdallani siitä ei ollut hyötyä. Ongelmieni taki alisuoriuduin lapsesta asti.
Säälittää lapsi ja tietenkin mies, parisuhteissani on aina ollut ongelmia jotka johtuvat minusta ja huonouden tunteestani. Ei minulle oikeastaan mitään voi sanoa loukatakseen, kun niin ajattelen joka hetki itsestäni muutenkin.
No, näillä eväillä mennään eteenpäin, ja olen varautunut etten ikinä työllisty. Ainakin olen läsnä lapselleni. Mietin vain sitä, miten kohentaisin elämäämme niin että lapseni saisi ystäviä ja kivoja kokemuksia? Kerhoissa jne en ole tutustunut kehenkä'än, kai olen masentuneen oloinen sielläkin ja ihmiset varovat seuraani.
Sinä ainakin osaat analysoida tilanteen.
Hei Ap!
Täällä yksi yhden pienen lapsen äiti jolla on hyvin samankaltainen tilanne! Jos haluat vaihtaa ajatuksia niin kirjoittele mememeim@gmail.com
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap!
Täällä yksi yhden pienen lapsen äiti jolla on hyvin samankaltainen tilanne! Jos haluat vaihtaa ajatuksia niin kirjoittele mememeim@gmail.com
Anteeksi korjaan: mememeim82@gmail.com
Länsimainen yhteiskuntahan perustuu velkaan ja "rahaan" jota ei ole sidottu mihinkään. Toki näillä paperilappusilla voi ostella kaikkea niin kauan kun tämä härdelli on pystyssä. Tavallisen duunarin osa on pysyä hengissä,elämään ei pysty sillä tavalla,kuin esim. mainoksissa tuodaan esille,muutoin kuin ottamalla velkaa.Kaikki perustuu kulutukselle,kulutukselle,kulutukselle......Säästämistä ei suosita tässä ajassa,vaan sijoittamista,mistä pankit ja vakuutusyhtiöt hyötyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa, niin et ole yksin .
Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2016 helmikuussa 248 000 (virhemarginaali ±18 000).
Kyllä todellinen työttömyys on ainakin luokkaa 370000, en tiedä miten Tilastokeskus saa väännetyksi noin "alhaisen lukeman".
Lisäksi on paljon eräänlaista piilotyöttömyyttä, eli joko henkilö ei ole enää työnhakija edes ollenkaan tai on pakon edessä mennyt vain opiskelemaan "jotain" jne.
Työllisyysastehan kuvaa parhaiten sitä kuinka paljon oikeasti on työttömyyttä.
Hyvä ap,
Kuulostaa, että ongelmasi ei ole niinkään rahan puute ja työttömyys vaan tunteet, joita tilanne sinussa herättää. Nämä häpeän ja itsesyytösten tunteet itse asiassa aiheuttivat koko tämän hetkisen tilanteesi. Elät juuri sitä elämää, minkä katsot ansainneesi. Ja koska, et juurikaan arvosta itseäsi, lopputulema on tämä.
Mitä siis tarvitset? Asenteen muutosta, kykyä jälleen rakastaa itseäsi ja sen jälkeen kaikki konkreettisetkin asiat järjestyvät.
Veikkaan, että sinulla on joitakin vaikeita kokemuksia historiassasi. Jokin koettu vetää sinua alaspäin ja sinun tehtäväsi on karistaa se kaikki harteiltasi ja voit lentää taas!
Tuo ei tietenkään ole yhden päivän juttu, mutta kun muutos alkaa, kaikki muuttuu.
Jostain syystä kirjoituksesi kosketti ja haluaisin auttaa sinua. Jos haluat, että kuljen hetken vierelläsi sähköpostittelun kautta, voin tekaista tunnistamattoman sähköpostiosoitteen ja laittaa tänne.
Rakkautta elämääsi toivottaen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun miehellä on sentään töitä, meillä tilanne on vähä huonompi. Kummatkin ollaan työttömiä miehen kanssa ja vieläpä on 7kk ikäne lapsi, hyvin kyllä pärjätään mutta välillä tekee tiukkaa rahan kanssa. Tälle ei vaan voi mitään, töitäkään ei ole tarjolla..
Itse olen tullut siihen tulokseen, että hallituksen toimissa ei ole tarkoituskaan olla kyse mistään järjestä. Toiminta on puhtaan ideologista, oli se sitten kuinka järkenvastaista ja tuhoisaa tahansa.
Ei muuten ole sattumaa, että nykyinen tilanne muistuttaa asioista joista on kerrottu edellisestä, 1990-luvun lamasta: työttömiä syyllistetään, laajan työttömyyden kautta pyritään heikentämään ay-liike ja alentamaan laajasti palkkoja, ja sosiaaliturvaa leikataan rankalla kädellä. Keskeistä poliittista valtaa kun käyttää sama henkilö kuin silloinkin - tuolloin pääministerinä, nyt pääministerin keskeisenä neuvojana. Sekä silloin että nyt ideologia ohjaa toimintaa, oli se toiminta sitten miten järjetöntä ja tuhoavaa.
Kannattaisko hakea apua vaikka työvoimatoimistosta ?
Kun katselee esim omia kummilapsia, haluavat opiskella mistä tykkäävät mutta yhtään ei ajattele mikä työllistää.
Opiskeluoikeutta voi saada, kun haet uutena opiskelija sisään ja vanhat osioit voit hyväksilukea.
Lopeta voivottelu ja surkuttelu ja hae apua ammattilaiselta.
Jos on näköalattomuuden tunnetta ja tilanne on haastava, ehkä kannattaa pysähtyä miettimään. Siis kaikkia niitä asioita, joita omassa elämässä on hyvin. Helposti otetaan itsestäänselvyyksinä hyvä terveys, puoliso, lapset, isovanhemmat, ystävät, koulutus, asunto. Jos ihminen ohittaa omat voimavaransa näkemättä niitä, totta kai takki on tyhjä. Työttömyydestäkin on niin monta tarinaa kuin on työtöntäkin. Ap:n tuskastuminen vuoden työttömyyteen on varsin pientä verrattuna siihen, jos olet ollut työttömänä yli kymmenen vuotta. Vuoden työttömyys ei ole vielä mikään katastrofaalinen aukko työhistoriassa.
Jos ei osaa arvostaa omaa terveyttään - sitä että omat jalat kantaa, aistit pelaa, pystyy ajamaan autoa, jaksaa suoriutua arkitoimista - pitää mennä katsomaan sairaita. Niitä jotka makaavat sairaalavuoteessa ehkä loppuikänsä ja odottavat vain lopullista poispääsyä.
Välillä myös ihmettelen näitä, jotka "eivät kestä" ja sitten ilmenee, että taustalla vaikuttaa puoliso, isovanhemmat, ystäviä ja sukulaisia. Siis on paljon ihmisiä, joilla ei ole ketään tukemassa. Kukaan ei kuuntele ja harvaa kiinnostaa mitä "minulle" kuuluu.
Entäs se lapsi sitten. Se on perusterve. Siitäkin voi olla onnellinen. Sillä on tulevaisuus avoinna ja mahdollisuudet väitellä tekniikan tohtoriksi isän jalanjäljissä. Samaa ei voi sanoa, jos lapsi käy erityiskoulua.
Aineellisesta köyhyydestäkään me emme tiedä yhtään mitään. Valtaosalla on katto pään päällä, vaatteet ja ruokaa viikoksi eteenpäin. Mitä me tiedämme nälästä tai puutteesta?
Kun tunnustaa tosiasiat voi katsoa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan bullshit provo. Siis ap:n mies on hyvässä työssä, asuvat kaupungin vuokra-asunnossa, jossa vuokrat ovat markkinahintoja alhaisemmat. Ap saa työttömyyskorvauksen, vain yksi lapsi.
Ihan idioottimainen PROVO, päästä keksitty tilanne.
Mä olen pienituloinen yh, ei miestä käteen yksin 1700 e ja sillä elätän meidät kummatkin. Kappas kun jää ihan ulkomaanmatkaankin rahaa joka vuosi, eikä ole tuollaista köyhyyttä kuin sulla ap, vaikka saatte työttömyyskorvausken + miehes palkan.
Mietippä jos ap:n mies tienaa esim. niin että käteen jää 2000e (Suomen verotus..), ja heillä on yksi aikuisen suu, aikuisen vaatteet, ja aikuisen menot enemmän. Laskuja totta kai enemmän kun on kaksi aikuista ja vieläpä mies varmaan maksaa opintolainaa pois. Vuokra voi olla täysin eri luokkaa riippuen kaupungista missä asuvat jne. Kyllä vaan pariskunnalla voi olla paljonkin tiukempi tilanne kuin yksin olevalla joka asuu suht halvalla vuokralla jne.
Mutta pienituloiset harvoin ymmärtävät, että vaikka palkassa olisi bruttona toisella tonni enemmän, niin nettona erot voivat olla vain pari sataa ja ihmisten kulut vaihtelevat niin paljon esim. sairauksien, asuinpaikan, opintolainojen yms. mukaan että todellisuudessa ne suhteelliset tulot ja menot voi olla ihan eri luokkaa.
Ja kaupungin vuokra-asunto ei todellakaan ole tae halvasta vuokrasta esim. pääkaupunkiseudulla, tai oikeastaan monissa muissakaan paikkakunnilla. Jos asuu kuitenkin vielä ns. siedettävällä alueella edes.
60
Ongelma on se, että ilman rahaa syrjäytyy, jopa pienipalkkainen työssäkäyvä. Ilman rahaa ei ole mitään. Tämä on vaan karu totuus.