Lue keskustelun säännöt.
Kun eroaminen on lähes mahdotonta...
15.04.2016 |
Mieheni siis haukkuu mua päivittäin, on väkivaltainen kahdenkesken, moittii ikääni ja muita vastaavia asioita, joihin en pysty vaikuttamaan. Hän on myös huolimaton ja laiska lastenhoidossa. Seksiä ei ole lainkaan ja mies on pihi sekä päättää aivan kaiken sisustuksesta ja lasten vaatteiden ostosta lähtien. Hän rajoittaa voimakkaasti elämääni ihan suihkussakäynnistä ja työuralla etenemisestä lähtien. Anoppi määräilee ja vaikuttaa mieheni päätöksiin vahvasti. Ehkä pitää vain antaa olla. Tuntuu kuin taistelisin tuulimyllyjä vastaan. Kamalaan kiipeliin olen ajautunut, enkä enää pääse täältä pois.
Haluaisin eron, mutta mies asettaa niin tiukat ehdot, että olen alkanut miettiä, pitäisikö minun sittenkin luovuttaa ja vain nöyrtyä osaani. Hän on vain mua vahvempi; en pärjää hänelle. Mä en enää jaksa tätä vääntöä hänen kanssaan. Mun pitäisi varmaan alkaa suunnitella elämääni 15 vuoden päähän, sillä voin varmaan erota, kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Siihen saakka pitäisi jaksaa kitkutella. Olen aivan järkyttävän katkera kyllä. Haluaisin olla vapaa.
Kommentit (58)
Mä en vain tiedä, jaksanko enää elää niin kauan. Ja suren sitä, miten huono vaikute mieheni ja hänen vanhempansa (=ainoa sallittu kesänviettopaikka sekä joujen viettopaikka) on lapsille. Miehen perhe on sovinistinen, vanhoillinen, ahdasmielinen ja väkivaltainen. Mies itse on aggressiivinen, väkivaltainen minua kohtaan, äkkipikainen, epätavallisen pihi, summittaisesti rikkoo ja heittelee pois muiden tavaroita, kiroilee jatkuvasti kotona myös lapsillekin, piereskelee äänekkäästi ja naureskelee niille sekä puhuu törkeitä alapäävitsejä sekä kuolaa joidenkin homojulkkisten perään puolisalaa. En vain jaksa enää. Haluan eron, mutta miehelle ei mene se vain jakeluun. Hän haluaa pitää mut kulissivaimona ja syntipukkina sekä kodin- ja lastenhoitajana. Mutta en minä halua häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tämä ulisija taas, täällä on useampi ketju tästä kun en voi erota kun mies ei anna jne ulinaa!!
Ei jaksettais enää vastata, ulise siellä peilin edessä itseksesi!!
Hän varmasti keksii 15-vuoden aikana seuraavat ukaasit joiden avulla et pääse hänestä eroon.
Suosittelen, että taistelet nyt loppuun asti ja sen jälkeen nautit elämästä vaikka sitten rahattomana yms mitä nyt miehesi vaatiikaan. Mielummin se kuin 15 vuoden piina.
Vierailija kirjoitti:
Häivyt teidän yhteisestä asunnosta jo tänään, soitat lakimiehelle ja laitat eron vireille.
En mä vain pysty ja uskalla. Mies nostaisi sellaisen shown että saisin pelätä henkeni puolesta. Hän on uhkaillut mut ihan alakynteen. Häneltä saa helposti nyrkistä, jos yrittää ilmaista omia mielipiteitään. Olen jo oppinut tukahduttamaan omat toiveeni. Mutta olen niin katkera.
Miks sä taas jankutat ja uhriudut täällä. Oot saanu jo ihan tarpeeks neuvoja😒😠
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytkö jossain. Katso ihmisiä ympärilläsi, mieti kuka voisi olla mahdollinen tukija sinulle, reilu ihminen joka auttaisi sinua. Kerro hänelle elämstäsi, kysy vaikka suoraan pystyiskö hän auttamaan sinua. Aina löytyy ihmisiä jotka haluvat auttaa, se voi olla naapuri, ystävä, työtoveri.
Mitä ihmeen ehtoja se mies voi/pystyy laittamaan ? Nykyään eron saa niin helposti, sen kun laitat paperit menemään ja muutat muualla, tai sitten toisessa järjestyksessä.
Nyt tarvitaan vähän yksityiskohtaisempia tietoja jotta päästään ruotimaan onko se ero mahdollinen vai ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitat eron vireille, asunnon hakuun ja siitä sitten etenet. Itsestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Hän varmasti keksii 15-vuoden aikana seuraavat ukaasit joiden avulla et pääse hänestä eroon.
Suosittelen, että taistelet nyt loppuun asti ja sen jälkeen nautit elämästä vaikka sitten rahattomana yms mitä nyt miehesi vaatiikaan. Mielummin se kuin 15 vuoden piina.
En ole kiinnostunut rahasta. Haluan vain kauas pois hänestä ja lapset pois hänen vaikutuspiiristään. Jos mulla olisi rahaa paljon (olisin vaikka monimiljonääri), niin maksaisin hänelle todella paljon, jos hän edes sitten päästäisi meidät pois hänen luotaan. Mä pelkään ihan sairaasti. Joka päivä yritän ottaa asian puheeksi, mutta vastaus on ei ei ei ei. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOkainen tekee omilla valinnoillaan elämänsä. Jääminen on myös valinta, kuten avun etsiminenkin.
Ota nyt ne lääkkeet jo! Me ei jakseta sun jankkaamista enää, ymmärrätkö itse miten hullulta vaikutat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitat eron vireille, asunnon hakuun ja siitä sitten etenet. Itsestä kiinni.
Pelkään, että mies saa huoltajuuden esim. valehtelemalla minusta jotain roskaa ja jopa se 50%/50% vuoroviikkosysteemi on liikaa. Lapset ovat liian pieniä sellaiseen. :( Ja mies on ihan vastuuton, esim. pitää esikoista etupenkillä autossa välillä ilman turvaistuinta sekä antaa lasten juoksennella vapaasti parkkipaikoilla, syöttää heille ranskanperunoita, unohtaa antaa välillä ruokaa tai korvaa aterioita karkilla sekä opettaa kiroilemaan ja nauraa päälle. Mun mies on ihan vastuuton oikeasti. :(
Ota yhteyttä turvakotiin / poliisiin, nämä asiat kuuluvat heille. Ja se voima tulee kyllä sisältä. Et voi eheytyä ennemmin ennenkö pääset vapaaksi. Niin on voimasi kuin on päiväsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota nyt ne lääkkeet jo! Me ei jakseta sun jankkaamista enää, ymmärrätkö itse miten hullulta vaikutat?
Mitkä lääkkeet? En syö mitään lääkkeitä. Miksi vaikutan hullulta? Miehenikin väittää samaa, joten siksi kysyn. En siis ole oikeasti hullu, vaan totaalisen kyllästynyt tähän pinteeseeni.
Vierailija kirjoitti:
JOkainen tekee omilla valinnoillaan elämänsä. Jääminen on myös valinta, kuten avun etsiminenkin.
Tässä on vaikeaa hakea apua, kun mitään rikosta ei ole tapahtunut. En myöskään haluaisi sekaantua ls-toimintaan, ellei tulisi jotain konkreettista syytä. Toki jos eron jälkeen tulisi ilmi laiminlyönti, niin tekisin itse ilmoitukset, mutta mä haluaisin vain äkkiä eroon hänestä. Miehen mukaan saan erota vain, jos jätän lapset kokonaan hänelle.
Olet vatvonut tätä samaa täällä monessa ketjussa. Ainoa joka tuosta sinut saa ulos, on se että kaivat sen selkärangan ja uskalluksen ihan itsestäsi.
Sinua ei voi kukaan auttaa jos itse et ota sitä aloitetta.
Täytyy varmaan ottaa sitten riski ja vain laittaa eropaperi sisään. Mutta se aika ennen huoltajuuden sopimista tulee olemaan pelottavaa. :( Mies on aiemminkin saanut kammottavat raivarit, jos olen tosissani ehdotellut eroa. Olen sitten vetänyt sanani takaisin peloissani.
Eikö turvakodit ole juuri kaltaisillesi? Pakkaa lapset ja pakene sinne hetkeksi. Et sinä mieheltä lupaa lähteä saa - etkä sitä tarvitse, aikuinen ihminen. Itse sinä päätökset teet, myös sen, että jäät ja katkeroidut.
Haloo, ET VOI jäädä tuohon suhteeseen. Ymmärrän, että miehesi on alistanut sinua ja saanut sinutkin ajattelemaan, ettei sinulla ole muutakaan vaihtoehtoa kuin alistua. Mutta se ei ole totta! Miehesi on henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen, tee palvelus lapsillesi ja LÄHDE. Kuvittele, että sinnittelet suhteessa 15 vuotta. Lapsesi joutuvat kasvamaan sairaassa ympäristössä. Ajattele miten katkeria ne on aikuisena, kun ne tajuaa, että niiden oma äiti ei pitänyt niistä huolta. Äitinä lähteminen on sun velvollisuus. Ero tulee varmasti olemaan raskas koettelemus, mutta SÄ SELVIÄT SIITÄ. Hae apua, heti!
Häivyt teidän yhteisestä asunnosta jo tänään, soitat lakimiehelle ja laitat eron vireille.