Lue keskustelun säännöt.
Kun eroaminen on lähes mahdotonta...
15.04.2016 |
Mieheni siis haukkuu mua päivittäin, on väkivaltainen kahdenkesken, moittii ikääni ja muita vastaavia asioita, joihin en pysty vaikuttamaan. Hän on myös huolimaton ja laiska lastenhoidossa. Seksiä ei ole lainkaan ja mies on pihi sekä päättää aivan kaiken sisustuksesta ja lasten vaatteiden ostosta lähtien. Hän rajoittaa voimakkaasti elämääni ihan suihkussakäynnistä ja työuralla etenemisestä lähtien. Anoppi määräilee ja vaikuttaa mieheni päätöksiin vahvasti. Ehkä pitää vain antaa olla. Tuntuu kuin taistelisin tuulimyllyjä vastaan. Kamalaan kiipeliin olen ajautunut, enkä enää pääse täältä pois.
Haluaisin eron, mutta mies asettaa niin tiukat ehdot, että olen alkanut miettiä, pitäisikö minun sittenkin luovuttaa ja vain nöyrtyä osaani. Hän on vain mua vahvempi; en pärjää hänelle. Mä en enää jaksa tätä vääntöä hänen kanssaan. Mun pitäisi varmaan alkaa suunnitella elämääni 15 vuoden päähän, sillä voin varmaan erota, kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Siihen saakka pitäisi jaksaa kitkutella. Olen aivan järkyttävän katkera kyllä. Haluaisin olla vapaa.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Mieheni siis haukkuu mua päivittäin, on väkivaltainen kahdenkesken, moittii ikääni ja muita vastaavia asioita, joihin en pysty vaikuttamaan. Hän on myös huolimaton ja laiska lastenhoidossa. Seksiä ei ole lainkaan ja mies on pihi sekä päättää aivan kaiken sisustuksesta ja lasten vaatteiden ostosta lähtien. Hän rajoittaa voimakkaasti elämääni ihan suihkussakäynnistä ja työuralla etenemisestä lähtien. Anoppi määräilee ja vaikuttaa mieheni päätöksiin vahvasti. Ehkä pitää vain antaa olla. Tuntuu kuin taistelisin tuulimyllyjä vastaan. Kamalaan kiipeliin olen ajautunut, enkä enää pääse täältä pois.
Haluaisin eron, mutta mies asettaa niin tiukat ehdot, että olen alkanut miettiä, pitäisikö minun sittenkin luovuttaa ja vain nöyrtyä osaani. Hän on vain mua vahvempi; en pärjää hänelle. Mä en enää jaksa tätä vääntöä hänen kanssaan. Mun pitäisi varmaan alkaa suunnitella elämääni 15 vuoden päähän, sillä voin varmaan erota, kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Siihen saakka pitäisi jaksaa kitkutella. Olen aivan järkyttävän katkera kyllä. Haluaisin olla vapaa.
Mieti millaisen mallin näytät lapsille elämästä, ja mitä jos hekin joskus tulevaisuudessa ovat huonossa suhteessa. Itse olen ikuisesti katkera siitä että äiti jäi isän luo vaikka sen näki ja näkee ulkopuolisetkin että suhde on mätä. Itkin teininä monet yöt kuunnellen vähättelyjä ja tappeluja, oli järkyttävää kuultavaa miten molemmat käytti ja käyttää edelleen erittäin alhaista väheksyvää kieltä toisistaan ja mitrn niin rumasti oikeasti voi toisesta puhua! Ja vielä muidenkin kuullen.
Aikuisikä on mennyt kamppaillessa masentuneena vaikka molemmat vanhemmat sinänsä rakastavia olivatkin ja eikä meitä lapsia ikinä mitenkään vähätelty tai muutenkaan laiminlylty. Melkein yltäkylläisyydessä sai kasvaa mutta henkisesti olin ja olen jokseenkin vieläkin romuna.
Sillä on suuri merkitys lasten hyvinvointiin ja tulevaisuuteen kuinka vanhemmat toisiaan kohtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan sinä ja lapsesi olette tuota katsoneet?
Mies on väkivaltainen lähinnä silloin kun lapset nukkuvat (esim. yöllä) tai ovat päiväkodissa tms. Mies käyttäytyi pari vuotta ihan asiallisesti, mutta alkoi väkivaltaiseksi raskausaikana. Naimisiin menon jälkeen tilanne paheni entisestään. Ihan aluksi siis hän kohteli ihan hyvin. Se nöyryyttäminen, pilkkaaminen ja systemaattinen itsetunnon nujertaminen alkoi tosiaan vasta raskausaikana. Yhtäkkiä olinkin "paskamaha" ja "lihava lehmä", vaikka siis olin ollut ennen raskautta hoikka kuin pajunoksa ja raskausaikanakin normaalipainoinen. Pari kertaa hän tönikin mua silloin ja sain pelätä keskenmenoa ym. En viimeisillään raskaana uskaltanut erota, sillä ajattelin, että olin jo niin sitoutunut mieheen, että pitäisi pysyä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen ehtoja se mies voi/pystyy laittamaan ? Nykyään eron saa niin helposti, sen kun laitat paperit menemään ja muutat muualla, tai sitten toisessa järjestyksessä.
Nyt tarvitaan vähän yksityiskohtaisempia tietoja jotta päästään ruotimaan onko se ero mahdollinen vai ei
Kyllä tommoset tyypit, jotka nyrkillä ja ivalla pistäöntoisen nurkkaan voi keksiä mitä vaan. Siinä on ton nurkassa olevan itsetunto poljettu ja onhan se nyrkilläkin tohjonnettu.
Ei oo helppo, mutta on mahdollista löhteä ja sen kriisin jälkeen voi elää ehjää elämää. Pitää uskaltaa antaa itselleen mahdollisuus.
Jossain syvällä sillä poljetulla on sellainen olo, että hän on syyllinen ja vastuussa ja tietyllä lailla korvaamaton ja prinsessa, jota ilma tuo paha susi ei pärjää.
Mutta sen prinsessan pitää tehdä siirtoja..,uskaltaa vaan, vaikka pelottaa. Mikään ei muutu, jos mikään / kukaan ei muuta mitään. Jos joku muuttaa jotain, niin toistenkin on pakko muuttaa jotain.
Sieltä itsesäälistä nyt vaan ulos. Ja ymmärrä, että et ole kaikesta tässä maailmassa vastuussa. Itsestäsi olet...ja mieti lapsia... Heille voit suoda olon ilman pelkoa. Onko teillä lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Oliko miehesi suhteen alussa ns.jännämies?Komea, älykäs ja varakas?
#hästäkjännämies#
Oli. Tosin myös hieman nörttimäinen. Mutta komea, älykös ja varakas sekä supliikkityyppi ja itsevarma.
Kannatti varmaan lisääntyä tuollaisen kanssa?Vitun idiootti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannatti varmaan lisääntyä tuollaisen kanssa?Vitun idiootti!
Mies rupesi hirveäksi minua kohtaan vasta raskausaikana, kun olin hänen omiensakin sanojen mukaan "nalkissa". Sitä ennen hän oli ehkä vähän junttimainen ja tökerö, mutta kuitenkin ihan muuten normaalin oloinen. En olisi ikinä arvannut, että hän voi muuttua niin törkeäksi ja aggressiiviseksi.
Provo. Sun kirjoitustaoa natsaa muuten aika yks yhteen hel-nycin kanssa! Sulla on pahoja mielenterveysongelmia, toivottavasti saat pian apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provo. Sun kirjoitustaoa natsaa muuten aika yks yhteen hel-nycin kanssa! Sulla on pahoja mielenterveysongelmia, toivottavasti saat pian apua.
Kirjoitustapa siis. Oot kovin samanlainen lisäkysymyksiä kysyvä ("mikä minusta tekee hullun?") ja ihan samalla tavalla vänkäät ja jaarittelet. Kai sulla vaan on tylsää ja tykkäät täällä luoda ja ylläpitää keskustelua, aiheilla mistä varmasti jutusteltavaa riittää.
Hei, ap. Olen itse ollut samassa tilanteessa. Olin hulluuden partaalla, vietin puoli vuotta sisällä, tehden ruokaa, ottaen turpiin ja etsimällä töitä ja asuntoa salaa. Olin 19 v.
Mutta löysin asunnon, löysin jopa töitä, ja muutin pois. Hiljalleen henkinen mielentilani on tervehtynyt. Olen nyt 22, enkä enää edes koe ns. "Flashbackejä" väkivaltatilanteista.
Mutta ap, olet aivan yksin tilanteessasi, useimmat ihmiset ovat neuvottomia auttamaan millään tavalla. Et saa heiltä muuta kuin melkein ainoastaan ilkeitä kommentteja.
Ymmärrän, kuinka alistettu olet, mutta sinun pitää keskittyä että pääset lähtemään sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota nyt ne lääkkeet jo! Me ei jakseta sun jankkaamista enää, ymmärrätkö itse miten hullulta vaikutat?
Mitkä lääkkeet? En syö mitään lääkkeitä. Miksi vaikutan hullulta? Miehenikin väittää samaa, joten siksi kysyn. En siis ole oikeasti hullu, vaan totaalisen kyllästynyt tähän pinteeseeni.
Voi että nää muutamat idiootit pilaa koko av:n. Please, HelNyc, hanki itsellesi elämä, suurin osa meistä muista haluaisi vain pikaisesti käydä lukemassa jotain oikeaa elämää ja vastata siihen omiin kokemuksiin pohjaten, te trollit olette ällöttäviä!
Tää on tää sama valittaja! Luo se EDELLINEN ketju niin saat sieltä ne vastaukset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muka haluaa pois, mutta sitten sosiaalityöntekijöiden kanssa keskusteleminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa?! 😂 Sähän tarttet niitä, ne haluaa auttaa!
Vittu miten kädetön akka.
Vierailija kirjoitti:
Provo. Sun kirjoitustaoa natsaa muuten aika yks yhteen hel-nycin kanssa! Sulla on pahoja mielenterveysongelmia, toivottavasti saat pian apua.
Voisitko analysoida hieman tarkemmin, millaisista ongelmista voisi olla kyse? Mun ongelmani katoaisivat tai ainakin helpottaisivat, kunhan pääsisin miehestä eroon. Olin ihan rento, sosiaalinen ja hyväitsetuntoinen, kun tapasin mieheni, mutta en ole edelleenkään "hullu". Tuollaiset kommentit tuntuvat todella loukkaavilta. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei eroa tarvitse "ottaa puheeksi". Koska haluat erota niin otat ja lähdet. Asunnon saat kyllä kun on lapsiakin. Jos mies uhkailee tai hakkaa soitat poliisille. Se voi tuntua vaikealta mutta elämä helpottaa kun teet sen. Tsemppiä! <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo. Sun kirjoitustaoa natsaa muuten aika yks yhteen hel-nycin kanssa! Sulla on pahoja mielenterveysongelmia, toivottavasti saat pian apua.
Voisitko analysoida hieman tarkemmin, millaisista ongelmista voisi olla kyse? Mun ongelmani katoaisivat tai ainakin helpottaisivat, kunhan pääsisin miehestä eroon. Olin ihan rento, sosiaalinen ja hyväitsetuntoinen, kun tapasin mieheni, mutta en ole edelleenkään "hullu". Tuollaiset kommentit tuntuvat todella loukkaavilta. :(
No höö, todella tylsää, etkö voisi lopettaa palstalla trollaamista, surullista kun ihmiset suotta pohtivat trollin kirjoituksia. Teistä jää paskan maku suuhun, eipä kiinnosta enää seurata tätä palstaa.
Pakkaa laukut, otat lapset kainaloon ja lähdet turvakotiin. Nyt.
Olen vastannut sulle niin monta kertaa, sttä en jaksa enempää. Nyt hitto lähdet sieltä heti etkä kysele lupia mieheltä. Alan kallistua siihen, että olet provo kun eihän kukaan jaksa jauhaa samaa tekemättä mitään. Olet saanut satoja ohjeita, että vaan lähdet ja silti vaan kökötät siellä ja jauhat samaa, ettei mies suostu. Lähde heti.
Leikitään, että tämä aloitus ei ole provo ja kuvitellaan AP:n miehen olevan tuollainen. Seuraavaksi tulee mieleen, että miksi ihmeessä tuollaisen kanssa on pitänyt lisääntyä? Enkä usko, ettei mitään merkkejä ollut ilmoilla ennen lastensaantia.