Lue keskustelun säännöt.
Kun eroaminen on lähes mahdotonta...
15.04.2016 |
Mieheni siis haukkuu mua päivittäin, on väkivaltainen kahdenkesken, moittii ikääni ja muita vastaavia asioita, joihin en pysty vaikuttamaan. Hän on myös huolimaton ja laiska lastenhoidossa. Seksiä ei ole lainkaan ja mies on pihi sekä päättää aivan kaiken sisustuksesta ja lasten vaatteiden ostosta lähtien. Hän rajoittaa voimakkaasti elämääni ihan suihkussakäynnistä ja työuralla etenemisestä lähtien. Anoppi määräilee ja vaikuttaa mieheni päätöksiin vahvasti. Ehkä pitää vain antaa olla. Tuntuu kuin taistelisin tuulimyllyjä vastaan. Kamalaan kiipeliin olen ajautunut, enkä enää pääse täältä pois.
Haluaisin eron, mutta mies asettaa niin tiukat ehdot, että olen alkanut miettiä, pitäisikö minun sittenkin luovuttaa ja vain nöyrtyä osaani. Hän on vain mua vahvempi; en pärjää hänelle. Mä en enää jaksa tätä vääntöä hänen kanssaan. Mun pitäisi varmaan alkaa suunnitella elämääni 15 vuoden päähän, sillä voin varmaan erota, kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Siihen saakka pitäisi jaksaa kitkutella. Olen aivan järkyttävän katkera kyllä. Haluaisin olla vapaa.
Kommentit (58)
Areenaan katsomaan Hercule Poirotteja, saat vinkkejä, millä aineella miehestä pääsee eroon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Aloita eron järjestely tänään, mitä pienempiä lapset ovat sen todennäköisemmin saat pitää lapset luonasi koska olet hoitanut heidät siihenkin asti
2. Kerää todisteita. Kirjaa ylös miehen huolimattomuus lasten kanssa ( ranskalaisten syöttäminen ym ei kelpaa vaan turvaistuimesta autossa ym). Säästä tekstiviestit, sähköpostit jne.
3. Koeta kerätä edes pieni summa rahaa itsellesi jemmaan
4. Selvitä missä lähimmät turvakodit, tallenna numerot kännykkääsi ja "pakoreppuusi". Eli varusta laukku jonka voit napata äkkiä mukaan jos joudut paeta lasten kanssa. Rahaan, lääkkeitä jne miellä selviät hetken.
5. Soita sopivalla hetkellä vaikka turvakotiin ja kerro heille tilanteessasi, saat varmaan neuvoja kuinka edetä.
6. Ero ei ole mahdottomuus mutta se vaatii että toimit etkä jää" tuleen makaamaan".
Tsemppiä ap
Vierailija kirjoitti:
Mun siis pitää sitten elää mahdollisesti monta kuukautta raivokkaan ihmisen kanssa ja jättää ajoittain lapset hänen hoitoonsa. Mies pillastuu totaalisesti, jos saa postista lapun, että ero onkin jo laitettu vireille. Mutta en voi valmiiksi muuttaa poiskaan. Olen "hieman" puun ja kuoren välissä.
Tottakai voit muuttaa pois. Hommaa asunto ja lähde, ei siitä tarvitse miehelle etukäteen sanoa. Tai mene turvakotiin. Keinoja on aina niille, jotka niitä tarvitsevat ja haluavat. Sinusta en ole ihan varma haluatko edes, kun vain jankutat etkä tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOkainen tekee omilla valinnoillaan elämänsä. Jääminen on myös valinta, kuten avun etsiminenkin.
Tässä on vaikeaa hakea apua, kun mitään rikosta ei ole tapahtunut. En myöskään haluaisi sekaantua ls-toimintaan, ellei tulisi jotain konkreettista syytä. Toki jos eron jälkeen tulisi ilmi laiminlyönti, niin tekisin itse ilmoitukset, mutta mä haluaisin vain äkkiä eroon hänestä. Miehen mukaan saan erota vain, jos jätän lapset kokonaan hänelle.
Oletko tosissasi? Apua voi aina hakea, ei siihen mitään rikosta vaadita. Onko miehesi onnistunut aivopesemään sinut täysin? Sitä paitsi jos miehesi on väkivaltainen, niin se on todellakin rikos.
Vierailija kirjoitti:
Eikö turvakodit ole juuri kaltaisillesi? Pakkaa lapset ja pakene sinne hetkeksi. Et sinä mieheltä lupaa lähteä saa - etkä sitä tarvitse, aikuinen ihminen. Itse sinä päätökset teet, myös sen, että jäät ja katkeroidut.
Pelkään että mies tekee rikosilmoituksen, jos vien lapset jonnekin turvakotiin ja syyttää mua lasten kaappaamisesta/sieppaamisesta. Ja jos menen turvakotiin tai avaudun sosiaaöipuolen viranomaisille, niin päädyn vain palaveroimaan tuntikaudet ls-sossujen kanssa, mutta en pääse silti sen kummemmin eroon miehestä. Mies sitä paitsi osaa puhua nätisti naisille ja väittää mustan valkoiseksi sekä väittää minuata kaikkea paikkaansapitämätöntä roskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOkainen tekee omilla valinnoillaan elämänsä. Jääminen on myös valinta, kuten avun etsiminenkin.
Tässä on vaikeaa hakea apua, kun mitään rikosta ei ole tapahtunut. En myöskään haluaisi sekaantua ls-toimintaan, ellei tulisi jotain konkreettista syytä. Toki jos eron jälkeen tulisi ilmi laiminlyönti, niin tekisin itse ilmoitukset, mutta mä haluaisin vain äkkiä eroon hänestä. Miehen mukaan saan erota vain, jos jätän lapset kokonaan hänelle.
Oletko tosissasi? Apua voi aina hakea, ei siihen mitään rikosta vaadita. Onko miehesi onnistunut aivopesemään sinut täysin? Sitä paitsi jos miehesi on väkivaltainen, niin se on todellakin rikos.
Mies on uhannut rikkoa ja heittää pois kaikki tavarani ollessani töissä sekä jopa ajaa päälleni autolla, jos kertoisin jotain poliisille. Sekä sen jälkeen hän ei olisi enää lainkaan yhteistyöhaluinen missään lasten asioissa. Elämästämme tulisi vielä pahempaa painajaista. En vain uskalla. Pelkään miestäni (mies sanoo aina siihen, että "hyvä - häntä pitääkin pelätä").
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö turvakodit ole juuri kaltaisillesi? Pakkaa lapset ja pakene sinne hetkeksi. Et sinä mieheltä lupaa lähteä saa - etkä sitä tarvitse, aikuinen ihminen. Itse sinä päätökset teet, myös sen, että jäät ja katkeroidut.
Pelkään että mies tekee rikosilmoituksen, jos vien lapset jonnekin turvakotiin ja syyttää mua lasten kaappaamisesta/sieppaamisesta. Ja jos menen turvakotiin tai avaudun sosiaaöipuolen viranomaisille, niin päädyn vain palaveroimaan tuntikaudet ls-sossujen kanssa, mutta en pääse silti sen kummemmin eroon miehestä. Mies sitä paitsi osaa puhua nätisti naisille ja väittää mustan valkoiseksi sekä väittää minuata kaikkea paikkaansapitämätöntä roskaa.
Mistä sä sen tiedät? Miten niin et pääse eroon miehestä? Muutat pois etkä kerro osoitetta. Siinäpähän tekee rikosilmoituksen. Lue viesti 23, siinä on selkeät toimintaohjeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOkainen tekee omilla valinnoillaan elämänsä. Jääminen on myös valinta, kuten avun etsiminenkin.
Tässä on vaikeaa hakea apua, kun mitään rikosta ei ole tapahtunut. En myöskään haluaisi sekaantua ls-toimintaan, ellei tulisi jotain konkreettista syytä. Toki jos eron jälkeen tulisi ilmi laiminlyönti, niin tekisin itse ilmoitukset, mutta mä haluaisin vain äkkiä eroon hänestä. Miehen mukaan saan erota vain, jos jätän lapset kokonaan hänelle.
Oletko tosissasi? Apua voi aina hakea, ei siihen mitään rikosta vaadita. Onko miehesi onnistunut aivopesemään sinut täysin? Sitä paitsi jos miehesi on väkivaltainen, niin se on todellakin rikos.
Mies on uhannut rikkoa ja heittää pois kaikki tavarani ollessani töissä sekä jopa ajaa päälleni autolla, jos kertoisin jotain poliisille. Sekä sen jälkeen hän ei olisi enää lainkaan yhteistyöhaluinen missään lasten asioissa. Elämästämme tulisi vielä pahempaa painajaista. En vain uskalla. Pelkään miestäni (mies sanoo aina siihen, että "hyvä - häntä pitääkin pelätä").
Lopeta nyt toi vinkuminen! Jos et uskalla lähteä, pysy siellä! Eihän tuollaista jaksa kukaan lukea! On jumalauta ettei aikuinen ihminen ja äiti halua ottaa mitään vastuuta elämästään, ja antaa lastenkin kärsiä. Helvetti että vituttaa tuollainen ruikutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOkainen tekee omilla valinnoillaan elämänsä. Jääminen on myös valinta, kuten avun etsiminenkin.
Tässä on vaikeaa hakea apua, kun mitään rikosta ei ole tapahtunut. En myöskään haluaisi sekaantua ls-toimintaan, ellei tulisi jotain konkreettista syytä. Toki jos eron jälkeen tulisi ilmi laiminlyönti, niin tekisin itse ilmoitukset, mutta mä haluaisin vain äkkiä eroon hänestä. Miehen mukaan saan erota vain, jos jätän lapset kokonaan hänelle.
Oletko tosissasi? Apua voi aina hakea, ei siihen mitään rikosta vaadita. Onko miehesi onnistunut aivopesemään sinut täysin? Sitä paitsi jos miehesi on väkivaltainen, niin se on todellakin rikos.
Mies on uhannut rikkoa ja heittää pois kaikki tavarani ollessani töissä sekä jopa ajaa päälleni autolla, jos kertoisin jotain poliisille. Sekä sen jälkeen hän ei olisi enää lainkaan yhteistyöhaluinen missään lasten asioissa. Elämästämme tulisi vielä pahempaa painajaista. En vain uskalla. Pelkään miestäni (mies sanoo aina siihen, että "hyvä - häntä pitääkin pelätä").
SITÄ VARTEN NE TURVAKODIT ON ETTÄ NE AUTTAA TUOLLAISESSA UMPIKUJASSA! Meneekö jakeluun?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOkainen tekee omilla valinnoillaan elämänsä. Jääminen on myös valinta, kuten avun etsiminenkin.
Tässä on vaikeaa hakea apua, kun mitään rikosta ei ole tapahtunut. En myöskään haluaisi sekaantua ls-toimintaan, ellei tulisi jotain konkreettista syytä. Toki jos eron jälkeen tulisi ilmi laiminlyönti, niin tekisin itse ilmoitukset, mutta mä haluaisin vain äkkiä eroon hänestä. Miehen mukaan saan erota vain, jos jätän lapset kokonaan hänelle.
Oletko tosissasi? Apua voi aina hakea, ei siihen mitään rikosta vaadita. Onko miehesi onnistunut aivopesemään sinut täysin? Sitä paitsi jos miehesi on väkivaltainen, niin se on todellakin rikos.
Mies on uhannut rikkoa ja heittää pois kaikki tavarani ollessani töissä sekä jopa ajaa päälleni autolla, jos kertoisin jotain poliisille. Sekä sen jälkeen hän ei olisi enää lainkaan yhteistyöhaluinen missään lasten asioissa. Elämästämme tulisi vielä pahempaa painajaista. En vain uskalla. Pelkään miestäni (mies sanoo aina siihen, että "hyvä - häntä pitääkin pelätä").
Ei täällä marina auta sinua yhtään pidemmälle. Apua voit hakea. Sanot miehesi olevan väkivaltainen, mitä se tarkoittaa, huutamista vai lyömistä? Kyllä asioihinsa voi vaikuttaa jos haluaa, pitää vain laittaa aivot toimimaan ja miettiä pienimmän vahingot tapa päästä ulos. Jos ne omat aivot ei toimi niin marssii esim. sosiaalitoimistoon tai neuvolaan jos on pieniä lapsia, auttavat eteenpäin.
Onneksi en ole Ap:n lapsi. Kurjaa että oma äiti ei välitä omista lapsistaan yhtään. Oikein suututtaa tuollaiset äidit, jotka ei ymmärrä äidin tärkeintä tehtävää: lapsensa suojelu.
Mitä luulette, käyttäytyvätkö leijonaemot tuolla tavalla luonnossa, jos joku yrittää satuttaa sitä tai sen pentuja? Ei, leijonaemo tappelee pelottomasti vastaan ja suojelee poikasiaan, vaikka kuolemaansa asti. Minä ainakin haluaisin olla kuin leijonaemo. Olisin valmis vaikka kuolemaan lasteni tähden. Enkä ikinä laittaisi jotain miestä etusijalle lasteni hyvinvointiin nähden.
Mun äiti on samanlainen alistettu tossukka kuin ap. Ei kyenny viemään meitä lapsia turvaan vaikka miten anelimme. Jouduin sitten lähtemään itse heti kun se oli mahdollista, eli 16-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Aloita eron järjestely tänään, mitä pienempiä lapset ovat sen todennäköisemmin saat pitää lapset luonasi koska olet hoitanut heidät siihenkin asti
2. Kerää todisteita. Kirjaa ylös miehen huolimattomuus lasten kanssa ( ranskalaisten syöttäminen ym ei kelpaa vaan turvaistuimesta autossa ym). Säästä tekstiviestit, sähköpostit jne.
3. Koeta kerätä edes pieni summa rahaa itsellesi jemmaan
4. Selvitä missä lähimmät turvakodit, tallenna numerot kännykkääsi ja "pakoreppuusi". Eli varusta laukku jonka voit napata äkkiä mukaan jos joudut paeta lasten kanssa. Rahaan, lääkkeitä jne miellä selviät hetken.
5. Soita sopivalla hetkellä vaikka turvakotiin ja kerro heille tilanteessasi, saat varmaan neuvoja kuinka edetä.
6. Ero ei ole mahdottomuus mutta se vaatii että toimit etkä jää" tuleen makaamaan".
Tsemppiä ap
Kiitoksia! Pakko tehdä näin. Plus laitan sen eropaperin viimein postiin. Ja ensi viikolla varaan valmiiksi lastenvalvojalle ajan (niissä on tosin pitkä jono ja tänään en edes päässyt puhelimella läpi heidän soittoaikanaan).
Oletko sama ihminen, joka on kirjoittanut asiasta monia ketjuja? Jos olet, sinullahan on jo on asunto, johon et muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvakodin kautta. Kaikki ratkeaa sitten. Näin ystäväni selvisi narsistimiehestään.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ole Ap:n lapsi. Kurjaa että oma äiti ei välitä omista lapsistaan yhtään. Oikein suututtaa tuollaiset äidit, jotka ei ymmärrä äidin tärkeintä tehtävää: lapsensa suojelu.
Mitä luulette, käyttäytyvätkö leijonaemot tuolla tavalla luonnossa, jos joku yrittää satuttaa sitä tai sen pentuja? Ei, leijonaemo tappelee pelottomasti vastaan ja suojelee poikasiaan, vaikka kuolemaansa asti. Minä ainakin haluaisin olla kuin leijonaemo. Olisin valmis vaikka kuolemaan lasteni tähden. Enkä ikinä laittaisi jotain miestä etusijalle lasteni hyvinvointiin nähden.
Mun äiti on samanlainen alistettu tossukka kuin ap. Ei kyenny viemään meitä lapsia turvaan vaikka miten anelimme. Jouduin sitten lähtemään itse heti kun se oli mahdollista, eli 16-vuotiaana.
Mies olisi jo pahoinpidellyt mut sairaalakuntoon/työkyvyttömäksi, jos olisin täysin pitänyt puoliani. Hän on niin sitkeä ja peloton lyömään naisia, että ei häntä mun juttuni hetkauta. Mun on ollut ihan pakko vain nöyrtyä. Olen ollut oikeasti ihan konkreettisestikin nyrkin ja hellan välissä lukemattomat kerrat. Ja mies ei edes häpeä/kadu. Hänen mielestään hänellä on omassa asunnossaan "oikeus" olla välittämättä mistään laeista tms. Niin hän ainakin mulle väittää.
Miten kauan sinä ja lapsesi olette tuota katsoneet?
Hienon isän olet lapsillesi valinnut!
Ei mulla muuta ...
Vierailija kirjoitti:
Mies on uhannut rikkoa ja heittää pois kaikki tavarani ollessani töissä
Tavarasi ovat tärkeämpiä kuin lapsesi tai oma terveytesi ja hyvinvointisi? Oletko materialisti?
Oliko miehesi suhteen alussa ns.jännämies?Komea, älykäs ja varakas?
#hästäkjännämies#
Mun siis pitää sitten elää mahdollisesti monta kuukautta raivokkaan ihmisen kanssa ja jättää ajoittain lapset hänen hoitoonsa. Mies pillastuu totaalisesti, jos saa postista lapun, että ero onkin jo laitettu vireille. Mutta en voi valmiiksi muuttaa poiskaan. Olen "hieman" puun ja kuoren välissä.