Eronneen miehen vaihtoehdot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäsuhde ihanaan naiseen, molemmat asuvat omaa talouttaan ja näkevät kun lapset ovat toisella vanhemmallaan. Ihania laatuviikonloppuja kahdestaan ja ei ehdi kyllästyä toiseen vaan on aikaa tutustua kunnolla.

Se ihana nainen varmaan ottaisi mieluummin miehen, jonka kanssa voi viettää laatuelämää asumalla kunnolla yhdessä, ilman mitään vanhojen suhteiden painolastia ja useamman osoitteen kikkailuja :)

Kun valitsee oikein ei kyllästymistä tapahdu, ja yhdessä eläessä on todellakin mahdollisuus tutustua kunnolla.

Kauheeta kuraa. Mikä pakko sitä on yhdessä asua? mikä sen ihanampaa kuin nähdä tasan silloin, kun toisen kanssa on todella valmis viettämään aikaa ja käyttää energiaa - sekä pitää arki ja arkielämä erossa parisuhteesta. Näin ollaan eleskelty jo useampi vuosi ja tämä on elämäni ensimmäinen parisuhde, jossa esimerkiksi seksielämä ei ole väljähtänyt ja rutinoitunut.  En myöskään ikinä olisi ottanut miestä, jolla ei ole suhdetta takana, en todellakaan aio olla kenenkään harjoittelualusta, koska KUKAAN ei ole seppä ensimmäisessä suhteessaan. Useampi osoite ei myöskän ole mitään kikkailua vaan maailman yksinkertaisinta, ei esimerkiksi tarvitse riidellä rahasta eikä kotitöistä eikä muistakaan suhdetta turhaan kuluttavista asioista.

Oli kyllä typerin kommentti taas vähään aikaan tällä palstassa tuo.

Voi idiootti-pieni, meitä on niin moneen junaan. Sinulle kelpaa tuollainenkin, toiset haluavat enemmän.

Siis haluavat vähemmän… 

Mielestäni yhteenmuutto on yleensä aina taloudellisten seikkojen pakottama ratkaisu. Eniten suhteesta saa, kun muuteta yhteen. 

Voitko ihan konkreettisesti kertoa, mitä ne asiat on, mitä saa, jos taloudellisia etuja ei lasketa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sellainen vela-prinsessa kai. En ole oikein tajunnutkaan, että olisin ihan surkea saalis, kun haluan asua yksin omassa asunnossani, pitää raha-asiat erillään parisuhteesta ja tavata lapsetonta tai lapsellista kumppania silloin kun meille molemmille sopii.

Jotain kodinhoitopalveluitako miehen pitäisi saada? Vai onko hän lompakkoloinen (hui!), jonka kumppanin pitää tuoda asunnon ja perheauton maksamiseen rahaa?

Tuo on varmaan sitä prinsessatouhua ap:n mielestä. Hedonistisesti vain rentoutuisit kodissasi, etkä äitipuolena hoivailisi lapsia, siivoaisi kotia, pesisi pyykkiä jne vaan kaikki jäisi miehen hoidettavaksi. Eikä tosiaan olisi pahitteeksi toimia jokailtaisena panopuuna sekä maksaa vähän lastenkin asumiskuluja.

No en ole piikaa enkä sijaisäitiä lapsilleni hakemassa. Uskon kuitenkin että vanhemmuus kasvattaa ihmistä. Tässä ketjussa esitetyt seurustelumallit kelpaisivat itselleni oikein hyvin. Pitäisi vaan löytää ihminen, joka jakaisi samanlaisen elämäntavan ja myös kipinöisi.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa kukaan  eronneista naistutuistani, jotka ovat hyvissä töissä, eivät halua muuttaa miehen kanssa yhteen. Vain he haluavat, jotka ovat joutuneet laskemaan hurjasti elintasoaan eron jälkeen eivätkä pysty elämään ns. hyvin. 

Mun mielestä seurustelu ilman yhteisasumista on aina paras vaihtoehto, mutta aina siihen ei pk-seudulla ole ihmisillä varaa. Yritetään sitten säästää pistämällä hynttyyt yhteen. 

Minä kuulun heihin, joka elättää itse itsensä ja lapsensa. Miehestä haluan vain kumppanin harrastuksiin, matkusteluun ja seksiin. 

Sama homma omassa tuttavapiirissä. Ne kenellä ero laski elintasoa, haluavat nimenomaan muuttaa yhteen vaikkeivät sitä myönnäkään. Perustelevat tätä juuri näillä "haluaa täyden parisuhteen" jutuilla ja juuri he haluavat avioon ja muuta. Sitten ne eronneet, joilla menee taloudellisesti hyvin, eivät ole muuttaneet yhteen. 

Miksi nuokin eivät vaan voisi myöntää, että kyse on ennenkaikkea taloudellisista ja elintasojutuista? 

Ei kai se nyt ihan noin ole vaikkakin aika lähellä totuutta kylläkin jos mies on jotain 30-45v

Mutta olen jopa täältäkin lukenut että löytyisi 30-40v vapaita naisia joista jopa osa haluaisi löytää jonkun miehen kenen kanssa perustaa perheen ja osan joka haluaa vain oman rakkaan löytää mutta ei välttämättä lapsia joten kyllä ihan hyviäkin mahdollisuuksia on . Eikä nuo 4 vaihtoehtoa mitään huonoja ole, riippuu tietysti ihmisestä.

Meillä myös näin, olen 3 lapsen yh ja asun lasten kanssa. Seurustelen kyllä, mutta en halua enää asua miehen kanssa yhdessä. Näin toimii paremmin, kun molemmilla omat kodit.

Itselläni on vielä yksi lapsi kotona, olen 40 plus. En halua jakaa kotiani kenenkään kanssa, mutta seurustella voisin kyllä. Ja ihan mielelläni viettäisin aikaa toisinaan niinkin, että molempien tai jomman kumman lapset ovat kanssamme. En voisi kuvitella seurustelua lapsettoman miehen kanssa. Kyllähän lapset ovat opettaneet elämää ja pitkäpinnaisuutta niin paljon, että vaikea olisi olla miehen kanssa, jolla tämä kokemus puuttuu.

Mulle tärkeintä on elämänkumppanuus ja arjen jakaminen jonkun kanssa.

Mitä tuollainen silloin tällöin tapailu antaa pidemmän päälle. Alkuun toki voi olla muutaman vuoden noinkin.

Vierailija kirjoitti:

Ihanat vahvat eronneet naiset myös nauttivat arjestaan ja omista lapsistaan, töistä, menoistaan ja rahoistaan, siihen ei oikein mahdu ajallisestikaan ketään miestä jokapäiväisesti.

Juuri näin. Elintaso laski roimasti eron jälkeen, mutta pärjään. Teen itse omat arkiset valinnat ja en ole tilivelvollinen kellekään. Nukun halutessani, hankin haluamani huonekalut ja muut täysin itsenäisesti. Huomio ei jakaudu mies-lapset-välille. Voin vaikka avioituakin, mutta pidän oman osoitteeni. Luottamus on avainasana.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tärkeintä on elämänkumppanuus ja arjen jakaminen jonkun kanssa.

Mitä tuollainen silloin tällöin tapailu antaa pidemmän päälle. Alkuun toki voi olla muutaman vuoden noinkin.

Niin. On meitä pariskuntia, jotka olemme asuneet kymmenen vuotta eri paikkakunnilla ja olemme naimisissa. Moni asuu eri maanosissakin. Ei kaikilla ole tarve nyhjätä 24h saman katon alla.