Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa pysyminen pelkästään lasten vuoksi...
Kommentit (79)
ystäväni, nykyään 22-vuotias, on kyllä selkeästi hieman katkera siitä, että hänen vanhempansa pysyivät yhdessä vain lasten takia.
Eivät hänen vanhempansa kuulema edes riidelleet mitenkään huomattavan paljoa, mutta kai heistä silti näki etteivät enää oikein toisiaan rakastaneet. Tällä ystävälläni on 3 vanhempaa siskoa, joista kukaan ei ole kyennyt luomaan kestävää ja vakaata parisuhdetta - ystäväni epäilee tämänkin olevan osittain seurausta siitä, että lapsuudessa sai aina pelätä eroavatko vanhemmat vai eivät. Hän olisi toivonut vanhempiensa eronneen, epätiotoisuudessa ja koko ajan eroa odotellessa oli kuulema ikävä elää.
Tietysti varmasti joissakin tilanteissa parisuhteessa pysyminen vain lastenkin takia voi olla hyvä juttu (?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Ero on lapsille melkein aina kamala trauma ja sillä on todella pitkäkestoisia vaikutuksia pitkälle aikuisuuteen ja näkemyksiin parisuhteista ja perheistä. Kahden kodin välillä eläminen ja mahdolliset uusperheet vielä siihen päälle niin... Eikä ole merkitystä, vaikka eron hoitaisi "hyvin". Se on joka tapauksessa valtava trauma lapselle.
Itse en pysyisi yhdessä pelkästään lasten vuoksi vaan pyrkisin korjaamaan suhteeni. Rakkauskin kun on monelta osalta tahtotila. Aikuisilla on velvollisuuksia lapset tehtyään, kukaan niitä ei ole pakottanut saamaan ja aikuisen on asetettava omat mielihalunsa ja mukavuudenhalunsa lasten tarpeiden jälkeen. Eihän se aina reilulta tunnu, mutta niin se menee. Mantra lapset voivat hyvin, kun äiti/isä voi hyvin, on todistettu monesti jo täydeksi pupuksi.
On olemassa ihan oikeita syitä erota, mutta en oleta että siinä vaiheessa enää mietitään onko lapsille parempi olla sellaisen ihmisen kanssa samassa talossa vai ei...
Vierailija kirjoitti:
ystäväni, nykyään 22-vuotias, on kyllä selkeästi hieman katkera siitä, että hänen vanhempansa pysyivät yhdessä vain lasten takia.
Eivät hänen vanhempansa kuulema edes riidelleet mitenkään huomattavan paljoa, mutta kai heistä silti näki etteivät enää oikein toisiaan rakastaneet. Tällä ystävälläni on 3 vanhempaa siskoa, joista kukaan ei ole kyennyt luomaan kestävää ja vakaata parisuhdetta - ystäväni epäilee tämänkin olevan osittain seurausta siitä, että lapsuudessa sai aina pelätä eroavatko vanhemmat vai eivät. Hän olisi toivonut vanhempiensa eronneen, epätiotoisuudessa ja koko ajan eroa odotellessa oli kuulema ikävä elää.
Tietysti varmasti joissakin tilanteissa parisuhteessa pysyminen vain lastenkin takia voi olla hyvä juttu (?).
Ystävälläsi ei kuitenkaan ole kokemusta siitä toisesta puolesta. Luuletko tosiaan, ettei sama ihminen syyttelisi vanhempiaan eroamisesta ja heidän elämänsä olisi ollut rankkaa kahden kodin väliä seilatessa. Ja uusperheiden uudet lapset olisivat menneet heidän edelleen, saaneet elää ehjässä ydinperheessä, kun he taas olisivat olleet käytännössä nomadeja?
Itse olen työssäni kohdannut sen verran monta itkevää nuorta, joiden maailma rakoilee eron takia, että en todellakaan helpolla neuvoisi eroamaan. Väkivälta tms on yksi asia, mutta muuten yrittäkää tosissanne, kun olette kerran lapsia halunneet.
Ei ole. Vanhemmat voi huonosti, kun ei ole onnellisia yhdessä ja täytyy lapsille esittää. Ja kun vanhemmat voo huonosti, vaikuttaa tietysti myös lapsiin. Lapsi voi olla ihan onnellinen, vaikka vanhemmat oiskin eronnut. Ja, jos kuitenkin saa molempien vanhempien kanssa viettää aikaa tarpeeksi. Tietysti raskasta aluksi lapselle, mutta kyllä sopeutuvat ajan kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ystäväni, nykyään 22-vuotias, on kyllä selkeästi hieman katkera siitä, että hänen vanhempansa pysyivät yhdessä vain lasten takia.
Eivät hänen vanhempansa kuulema edes riidelleet mitenkään huomattavan paljoa, mutta kai heistä silti näki etteivät enää oikein toisiaan rakastaneet. Tällä ystävälläni on 3 vanhempaa siskoa, joista kukaan ei ole kyennyt luomaan kestävää ja vakaata parisuhdetta - ystäväni epäilee tämänkin olevan osittain seurausta siitä, että lapsuudessa sai aina pelätä eroavatko vanhemmat vai eivät. Hän olisi toivonut vanhempiensa eronneen, epätiotoisuudessa ja koko ajan eroa odotellessa oli kuulema ikävä elää.
Tietysti varmasti joissakin tilanteissa parisuhteessa pysyminen vain lastenkin takia voi olla hyvä juttu (?).
Ystävälläsi ei kuitenkaan ole kokemusta siitä toisesta puolesta. Luuletko tosiaan, ettei sama ihminen syyttelisi vanhempiaan eroamisesta ja heidän elämänsä olisi ollut rankkaa kahden kodin väliä seilatessa. Ja uusperheiden uudet lapset olisivat menneet heidän edelleen, saaneet elää ehjässä ydinperheessä, kun he taas olisivat olleet käytännössä nomadeja?
'
Totta, aina ei voi olla kokemusta molemmista vaihtoehdoista. Kun ystävälläni kuitenkin on kokemusta tästä ei eroamisen vaihtoehdosta, tulin sen tänne kertomaan.
En väitä, etteikö vanhempien erokin olisi voinut olla hänelle rankka kokemus.
Sama, kun tulisin tänne inttämään eronneiden lapsille "no mutta ethän se voi tiedä miten hankalaa ois ollu, jos sun vanhemmat ei ois eronneet! Se ois saattanu just sun kohalla olla vielä hankalampi vaihtoehto!"
Eli parempi pysytellä yhdessä, ilman minkäänlaista vetovoimaa ja seksiä? Elää kuin kämppiksinä? Aika kurja loppuelämä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ainakin vituttaa tietää, että äitini on jättänyt oman elämänsä elämättä ja suostunut alistumaan huonoon parisuhteeseen minun takiani. Ihan kuin olisin sille nyt velkaa jotain, kun se on mun takia jatkanut suhdetta isäni kanssa. Paljon mieluummin olisin ottanut sellaisen äidin, joka olisi rohkeasti eronnut ja elänyt sellaista elämää, mitä itse olisi halunnut.
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli parempi pysytellä yhdessä, ilman minkäänlaista vetovoimaa ja seksiä? Elää kuin kämppiksinä? Aika kurja loppuelämä...
Eikö sitä voi edes hieman harkita, ennen kuin alkaa niitä lapsia tekemään. Ja jos kipinää on joskus ollut, kyllä niiden vaikeiden hetkien yli pääsee.
Omat vanhemmat pysyivät yhdessä 'lasten takia'.
Äiti siitä avautui minulle todella usein. Selitti kuinka ei voi erota kun on lapsia ja kuinka sitten ottaa eron kun lapset on isoja.
Ei tarvinnut erota. Isäni kuoli kun olin 12. Sen jälkeen äiti selitti kuinka kamala avioliittonsa oli ollut ja kuinka meillä 'nyt on kaikki hyvin'.
Vieläkin, yli 20 v myöhemmin jauhaa minulle paskasta avioliitostaan.
Mun mielipide on että ei kannata lasten takia olla huonossa suhteessa eikä ainakaan lapsille selittää ette heidän takiaan menee tässä nyt elämä pilalle.
Tasapainottoman vanhemman tapauksessa ei kuitenkaan erokaan auta mitään.
Kannattaa mennä mieluummin terapiaan kuin kaataa murheitaan lasten kannettaviksi. Ja sitten kun saa päänsä järjestykseen niin voi paremmin arvioida mitä kannattaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon tyytyväinen että omat vanhemmat erosivat, vaikka ero ei ollut mitenkään hyvin hoidettu. Olimme sisarusten kanssa teini iässä ja ymmärsimme että ero on ainoa oikea vaihtoehto. Kaksi epäsipuvaa, naivia ja vähän elämän kokemusta, täysin väärät toisilleen aikanaan naimisiin mennyttä ihmistä. Kyllä se ero joskus on hyvä lastenkin kannalta. Mutta kevein perustein en eroa kannata, mutta ei se hyvä ole jos kotona vain riidellään..
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero. Ovatko nuo jotain mantroja, joita opetetaan jossain lifestyle lehdissä, joissa kannustetaan tavoittelemaan sitä omaa onnea juuri nyt, "because you deserve it!"?
Tässä nyt vaikka yksi tutkimus, monista vastaavista, joissa todetaan että avioero aiheuttaa isomman trauman, kuin yhdessä pysyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat pysyivät yhdessä 'lasten takia'.
Äiti siitä avautui minulle todella usein. Selitti kuinka ei voi erota kun on lapsia ja kuinka sitten ottaa eron kun lapset on isoja.
Ei tarvinnut erota. Isäni kuoli kun olin 12. Sen jälkeen äiti selitti kuinka kamala avioliittonsa oli ollut ja kuinka meillä 'nyt on kaikki hyvin'.
Vieläkin, yli 20 v myöhemmin jauhaa minulle paskasta avioliitostaan.Mun mielipide on että ei kannata lasten takia olla huonossa suhteessa eikä ainakaan lapsille selittää ette heidän takiaan menee tässä nyt elämä pilalle.
Tasapainottoman vanhemman tapauksessa ei kuitenkaan erokaan auta mitään.
Kannattaa mennä mieluummin terapiaan kuin kaataa murheitaan lasten kannettaviksi. Ja sitten kun saa päänsä järjestykseen niin voi paremmin arvioida mitä kannattaa tehdä.
Samaa mieltä. Aikuisten murheet ja päätökset ei kuulu edes aikuisille lapsille. He eivät ole syyllisiä mihinkään, eikä heidän tarvitse niin kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli parempi pysytellä yhdessä, ilman minkäänlaista vetovoimaa ja seksiä? Elää kuin kämppiksinä? Aika kurja loppuelämä...
Eikö sitä voi edes hieman harkita, ennen kuin alkaa niitä lapsia tekemään. Ja jos kipinää on joskus ollut, kyllä niiden vaikeiden hetkien yli pääsee.
Niin kliseistä tekstiä taas. Hyvähän se on olla jälkiviisas, "Mitäs teitte aikoinaan niitä lapsia". Huoh. Olisi aika moni muukin ihminen jäänyt siinä tapauksessa syntymättä. Tottakai erotilanne harmittaa, ja sitä haluaisi tarjota lapsilleen ehjän perheen. Mutta osaatko itse ennustaa elämäsi vaikkapa 5-10 vuoden päähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli parempi pysytellä yhdessä, ilman minkäänlaista vetovoimaa ja seksiä? Elää kuin kämppiksinä? Aika kurja loppuelämä...
Eikö sitä voi edes hieman harkita, ennen kuin alkaa niitä lapsia tekemään. Ja jos kipinää on joskus ollut, kyllä niiden vaikeiden hetkien yli pääsee.
😅 Aika yksinkertainen ja absoluuttinen toteamus. Masennuksestakin parantuu kun hymyilee ja menee ulos kävelemään.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Olen. Onko sinun mielestäsi kahdessa kodissa elämän viettäminen oikeasti parempi vaihtoehto?
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Kuulostaa kyllä aika kauhealta elinympäristöltä.
On fiksua. Lapset ansaitsevat ehjän kodin, jossa vanhemmat ovat ystävällisiä toisilleen ja kasvattavat lasta yhdessä turvallisessa ympäristössä. Eli riidat pois ja fokus oleelliseen.