Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa pysyminen pelkästään lasten vuoksi...
Kommentit (79)
No ei tähän ole sellaista vastausta että kyllä tai ei.
On tilanteita, joissa ero kannattaa ja tilanteita, joissa se ei kannata lapsen kannalta. Tilanteet ja ympäristö ovat kuitenkin paljon moninaisempia kuin vain yksittäiset asiat, kuten tunnekylmyys, pettäminen, väkivalta, kämppismäisyys jne.
Kyllä, ero on lapelle trauma. Samoin on väkivalta tai riidat. Parisuhdemalli voi olla kaukana normaalista, jos vanhemmat eivät lainkaan osoita läheisyyttä tai välitä toisistaan.
Kyllä yksi normaali, hyvinhoidettu ero ja sen jälkeiset normaalit parisuhdemallit ovat parempi vaihtoehto kuin jatkuva trauma.
Kovin moni ei osaa erota siten, ettei se traumatisoisi lasta entisestään. Se on tietenkin ihan ymmärrettävästi vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Olen. Onko sinun mielestäsi kahdessa kodissa elämän viettäminen oikeasti parempi vaihtoehto?
On. Ihmisten onnellisuus on tärkeämpää kuin seinät ympärillä.
Jännästi tämänkin on todettu olevan puppua. Ero on lähes aina valtava trauma lapselle.
Täältäkin saa lukea, kuinka vkl-lapsi ei tarvitse omaa huonetta, vaan sen voi antaa sille yhdinperheeseen syntyvälle uusimmalle lapselle. Vkl-lapsi voi nukkua ihan hyvin vaikka sohvalla. Kokeekohan tuollaiseen tilanteeseen joutunut lapsi olevansa vanhemmalleen yhtä tärkeä kuin se hänen uusi lapsensa?
Luuletko tosiaan, että tuollaiset vanhemmat olisivat yhtään sen parempia lapselleen, vaikka jatkaisivat yhdessäkin? Eiköhän moiset hirviövanhemmat sairastuta lapsensa joka tapauksessa.
Mutta eiköhän silloinkin se, että on yksi koti, jonka lapsi kokee omakseen, ole plussaa.
Tuskin. Paskat vanhemmat voivat olla paljon onnellisempia ja parempia vanhempia, kun eivät ole toistensa seurassa. Ilmapiiri on varmasti parempi kun ei tarvitse niiden parisuhdeongelmia kärsiä muun paskuuden lisäksi.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa erota. Itse olin helpottunut kun omat vanhemmat erosivat. Kotona oli ahdistava tunnelma kun väkisin pysyivät yhdessä lasten takia vuosikausia. Osittain sen kylmänkalsean parisuhdemallin takia varmaan ajauduin seurustelemaan kylmäkiskoisten miesten ja narsistien kanssa. Nyt onneksi menee paremmin.
Hienosti annat yhden tapauksen perusteella ohjeen muillekin? Vaikka tutkimukset sotii sitä vastaan?
Pistä nyt edes yks tutkimus, jossa on johtopäätöksenä se, että lapsen on parempi kasvaa ympäristössä, jossa "kotona oli ahdistava tunnelma kun väkisin pysyivät yhdessä lasten takia vuosikausia", kuin sellaisessa, jossa vanhemmat ovat sopuisasti eronneet. Elä pliis laita noita juttuja, jossa vain kerrotaan, että eronneiden perheiden lapsilla on enemmän käytöshäiriöitä. Ne ei tässä kontekstissa ole ollenkaan relevantteja.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Olen. Onko sinun mielestäsi kahdessa kodissa elämän viettäminen oikeasti parempi vaihtoehto?
Ai kuin yhdessä kodissa, jossa vanhemmat hengailevat tunnekylmässä suhteessa, riitelevät asioista ja ovat onnettomia elämäänsä vuodesta toiseen? Todellakin olen.
Hassusti tutkimukset ovat eri mieltä.
Eikä lasten edes tarvitse tietää että liitto on tunnekylmä tai kulissi. Vanhemmat voisivat vaikka samalla panostaa siihen suhteeseen.
Tuon linkkaamasi tutkimuksen (1991) johtopäätös oli, että: "At both time points in the U.S. data, parents rated the children's behavior problems." Maalaisjärjelläkin ajateltuna tuo varmasti pitää paikkaansa, sitä ei käy kiistäminen. Lasten on varmasti parempi kasvaa yhtenäisessä perheessä, jossa on molemmat ja rakastavat vanhemmat samassa talossa.
Tutkimus ei kuitenkaan vertaile sitä, että kumpi on parempi elinympäristö lapselle, sopuisasti eronneessa perheessä, vai sellaisessa perheessä, jossa vanhemmat ovat kulissinomaisesti "lasten takia" yhdessä. Kun kerran lukuisat tutkimukset ovat tämän kumonneet, niin pistätkö vaikka yhteen edes linkin?
Miksi kuvittelet, että kaikki avioliitot ovat onnellisia? Eiköhän niissäkin ole iso osuus niitä, joilla on huonoja hetkiä ja hyviä hetkiä.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa erota. Itse olin helpottunut kun omat vanhemmat erosivat. Kotona oli ahdistava tunnelma kun väkisin pysyivät yhdessä lasten takia vuosikausia. Osittain sen kylmänkalsean parisuhdemallin takia varmaan ajauduin seurustelemaan kylmäkiskoisten miesten ja narsistien kanssa. Nyt onneksi menee paremmin.
Hienosti annat yhden tapauksen perusteella ohjeen muillekin? Vaikka tutkimukset sotii sitä vastaan?
Pistä nyt edes yks tutkimus, jossa on johtopäätöksenä se, että lapsen on parempi kasvaa ympäristössä, jossa "kotona oli ahdistava tunnelma kun väkisin pysyivät yhdessä lasten takia vuosikausia", kuin sellaisessa, jossa vanhemmat ovat sopuisasti eronneet. Elä pliis laita noita juttuja, jossa vain kerrotaan, että eronneiden perheiden lapsilla on enemmän käytöshäiriöitä. Ne ei tässä kontekstissa ole ollenkaan relevantteja.
Miksi kodissa pitäisi olla ahdistava tunnelma vaikka vanhemmat olisivat vain lasten takia yhdessä? Ja tässä kontekstissa on hyvinkin relevanttia ymmärtää, että avioerolla on todellisia vaikutuksia lapseen.
Monessa eroperheessäkin on ahdistava tunnelma, monessa yksinhuoltajaperheessäkin on ahdistava tunnelma. Millä lailla tämä eroaa siitä, että ydinperheessä voi olla ahdistava tunnelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole kotona ollut koskaan ahdistava tunnelma vaan ihan kivasti mennyt. Mieheni kuitenkin alkoi etsiä vaihtelua toisesta naisesta. Lapset on pieniä enkä halua rikkoa kotia vaikka ei tämä mikään ideaali tilanne minulle ole. Jos mies sen tekee niin minulla ainakin on puhdas omatunto.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Olen. Onko sinun mielestäsi kahdessa kodissa elämän viettäminen oikeasti parempi vaihtoehto?
On. Ihmisten onnellisuus on tärkeämpää kuin seinät ympärillä.
Jännästi tämänkin on todettu olevan puppua. Ero on lähes aina valtava trauma lapselle.
Täältäkin saa lukea, kuinka vkl-lapsi ei tarvitse omaa huonetta, vaan sen voi antaa sille yhdinperheeseen syntyvälle uusimmalle lapselle. Vkl-lapsi voi nukkua ihan hyvin vaikka sohvalla. Kokeekohan tuollaiseen tilanteeseen joutunut lapsi olevansa vanhemmalleen yhtä tärkeä kuin se hänen uusi lapsensa?
Luuletko tosiaan, että tuollaiset vanhemmat olisivat yhtään sen parempia lapselleen, vaikka jatkaisivat yhdessäkin? Eiköhän moiset hirviövanhemmat sairastuta lapsensa joka tapauksessa.
Mutta eiköhän silloinkin se, että on yksi koti, jonka lapsi kokee omakseen, ole plussaa.
Totta kai on. Onko joku väittänyt päinvastaista?
Kovasti täällä on väitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Olen. Onko sinun mielestäsi kahdessa kodissa elämän viettäminen oikeasti parempi vaihtoehto?
Ai kuin yhdessä kodissa, jossa vanhemmat hengailevat tunnekylmässä suhteessa, riitelevät asioista ja ovat onnettomia elämäänsä vuodesta toiseen? Todellakin olen.
Hassusti tutkimukset ovat eri mieltä.
Eikä lasten edes tarvitse tietää että liitto on tunnekylmä tai kulissi. Vanhemmat voisivat vaikka samalla panostaa siihen suhteeseen.
Tuon linkkaamasi tutkimuksen (1991) johtopäätös oli, että: "At both time points in the U.S. data, parents rated the children's behavior problems." Maalaisjärjelläkin ajateltuna tuo varmasti pitää paikkaansa, sitä ei käy kiistäminen. Lasten on varmasti parempi kasvaa yhtenäisessä perheessä, jossa on molemmat ja rakastavat vanhemmat samassa talossa.
Tutkimus ei kuitenkaan vertaile sitä, että kumpi on parempi elinympäristö lapselle, sopuisasti eronneessa perheessä, vai sellaisessa perheessä, jossa vanhemmat ovat kulissinomaisesti "lasten takia" yhdessä. Kun kerran lukuisat tutkimukset ovat tämän kumonneet, niin pistätkö vaikka yhteen edes linkin?
Miksi kuvittelet, että kaikki avioliitot ovat onnellisia? Eiköhän niissäkin ole iso osuus niitä, joilla on huonoja hetkiä ja hyviä hetkiä.
Kaikki avioliitot eivät ole onnellisia, ja kaikissa parisuhteissa tulee huonoja kausia. En ole väittänyt mitään poikkeavaa tästä, enkä sano, että eropäätöstä tulisi tehdä hätiköiden tai kevyin perustein.
Laitatko nyt linkin johonkin tutkimukseen, joiden olemassaoloa joka toisessa viestissä käytät argumenttina?
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Olen. Onko sinun mielestäsi kahdessa kodissa elämän viettäminen oikeasti parempi vaihtoehto?
On. Ihmisten onnellisuus on tärkeämpää kuin seinät ympärillä.
Jännästi tämänkin on todettu olevan puppua. Ero on lähes aina valtava trauma lapselle.
Täältäkin saa lukea, kuinka vkl-lapsi ei tarvitse omaa huonetta, vaan sen voi antaa sille yhdinperheeseen syntyvälle uusimmalle lapselle. Vkl-lapsi voi nukkua ihan hyvin vaikka sohvalla. Kokeekohan tuollaiseen tilanteeseen joutunut lapsi olevansa vanhemmalleen yhtä tärkeä kuin se hänen uusi lapsensa?
Luuletko tosiaan, että tuollaiset vanhemmat olisivat yhtään sen parempia lapselleen, vaikka jatkaisivat yhdessäkin? Eiköhän moiset hirviövanhemmat sairastuta lapsensa joka tapauksessa.
Mutta eiköhän silloinkin se, että on yksi koti, jonka lapsi kokee omakseen, ole plussaa.
Totta kai on. Onko joku väittänyt päinvastaista?
Kovasti täällä on väitetty.
Ei tämä ketju ole kuin neljä sivua pitkä, mutta silti en löydä tuollaista viestiä. Voisitko auttaa minua tyhmää, ja vaikka lainata yhtä sellaista viestiä, joissa noin on väitetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Olen. Onko sinun mielestäsi kahdessa kodissa elämän viettäminen oikeasti parempi vaihtoehto?
On. Ihmisten onnellisuus on tärkeämpää kuin seinät ympärillä.
Jännästi tämänkin on todettu olevan puppua. Ero on lähes aina valtava trauma lapselle.
Täältäkin saa lukea, kuinka vkl-lapsi ei tarvitse omaa huonetta, vaan sen voi antaa sille yhdinperheeseen syntyvälle uusimmalle lapselle. Vkl-lapsi voi nukkua ihan hyvin vaikka sohvalla. Kokeekohan tuollaiseen tilanteeseen joutunut lapsi olevansa vanhemmalleen yhtä tärkeä kuin se hänen uusi lapsensa?
Luuletko tosiaan, että tuollaiset vanhemmat olisivat yhtään sen parempia lapselleen, vaikka jatkaisivat yhdessäkin? Eiköhän moiset hirviövanhemmat sairastuta lapsensa joka tapauksessa.
Mutta eiköhän silloinkin se, että on yksi koti, jonka lapsi kokee omakseen, ole plussaa.
Totta kai on. Onko joku väittänyt päinvastaista?
Kovasti täällä on väitetty.
Voi kun nämä pahimmat jankkaajat pysyisivät omissa ketjuissaan, pystyisi kiertämään. Harmi kun kaikki keskustelu muutetaan typeräksi jankkaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Olen. Onko sinun mielestäsi kahdessa kodissa elämän viettäminen oikeasti parempi vaihtoehto?
Ai kuin yhdessä kodissa, jossa vanhemmat hengailevat tunnekylmässä suhteessa, riitelevät asioista ja ovat onnettomia elämäänsä vuodesta toiseen? Todellakin olen.
Hassusti tutkimukset ovat eri mieltä.
Eikä lasten edes tarvitse tietää että liitto on tunnekylmä tai kulissi. Vanhemmat voisivat vaikka samalla panostaa siihen suhteeseen.
Tuon linkkaamasi tutkimuksen (1991) johtopäätös oli, että: "At both time points in the U.S. data, parents rated the children's behavior problems." Maalaisjärjelläkin ajateltuna tuo varmasti pitää paikkaansa, sitä ei käy kiistäminen. Lasten on varmasti parempi kasvaa yhtenäisessä perheessä, jossa on molemmat ja rakastavat vanhemmat samassa talossa.
Tutkimus ei kuitenkaan vertaile sitä, että kumpi on parempi elinympäristö lapselle, sopuisasti eronneessa perheessä, vai sellaisessa perheessä, jossa vanhemmat ovat kulissinomaisesti "lasten takia" yhdessä. Kun kerran lukuisat tutkimukset ovat tämän kumonneet, niin pistätkö vaikka yhteen edes linkin?
Miksi kuvittelet, että kaikki avioliitot ovat onnellisia? Eiköhän niissäkin ole iso osuus niitä, joilla on huonoja hetkiä ja hyviä hetkiä.
Kaikki avioliitot eivät ole onnellisia, ja kaikissa parisuhteissa tulee huonoja kausia. En ole väittänyt mitään poikkeavaa tästä, enkä sano, että eropäätöstä tulisi tehdä hätiköiden tai kevyin perustein.
Laitatko nyt linkin johonkin tutkimukseen, joiden olemassaoloa joka toisessa viestissä käytät argumenttina?
Laitoin jo. Samanlaisia on lukuisat määrät. Avioeron kokeneet lapset menestyvät huonommin, kuin ydinperheessä kasvaneet. He kokevat valtavan trauman. Ja useita, mikäli kyseeseen tulee uusperheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ystäväni, nykyään 22-vuotias, on kyllä selkeästi hieman katkera siitä, että hänen vanhempansa pysyivät yhdessä vain lasten takia.
Eivät hänen vanhempansa kuulema edes riidelleet mitenkään huomattavan paljoa, mutta kai heistä silti näki etteivät enää oikein toisiaan rakastaneet. Tällä ystävälläni on 3 vanhempaa siskoa, joista kukaan ei ole kyennyt luomaan kestävää ja vakaata parisuhdetta - ystäväni epäilee tämänkin olevan osittain seurausta siitä, että lapsuudessa sai aina pelätä eroavatko vanhemmat vai eivät. Hän olisi toivonut vanhempiensa eronneen, epätiotoisuudessa ja koko ajan eroa odotellessa oli kuulema ikävä elää.
Tietysti varmasti joissakin tilanteissa parisuhteessa pysyminen vain lastenkin takia voi olla hyvä juttu (?).
Jotenkin ystäväsi tuo mieleen minut vuosia sitten. Minäkin olin 22-vuotiaana sitä mieltä, että vanhempani olivat pilanneet elämänsä pysyessään huonossa liitossa.
Kuitenkin, niin uskomattomalta kuin se 22-vuotiaasta tuntuukin, tuon ikäisen vanhemmilla on todennäköisesti vielä paljon vuosia jäljellä ja mahdollisuus kehittää halutessaan myös parisuhdettaan. Harva lapsi ymmärtää - eikä toki tarvitsekaan - että hänen lähdettyään kotoa vanhemmilla on aivan uusi tilaisuus elvyttää parisuhteensa.
Omille vanhemmilleni kävi juuri näin. Seurasin heidän uutta kuherruskuukauttaan - ja lopulta sitä, kuinka toinen saatteli toisen hautaan. Näin jälkikäteen tuo suhde näyttäytyy minulle elämän rakkautena, vaikka siinä vuosien kylmä kausi olikin. Ja tekeehän se tosi hyvää ajatella, että nuo ihmiset sattuivat juuri minun vanhemmikseni.
Eli lapselleen voi antaa hyvän suhteen mallin vielä sittenkin, kun lapsi on aikuinen ja muuttanut pois kotoa.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Olen. Onko sinun mielestäsi kahdessa kodissa elämän viettäminen oikeasti parempi vaihtoehto?
Ai kuin yhdessä kodissa, jossa vanhemmat hengailevat tunnekylmässä suhteessa, riitelevät asioista ja ovat onnettomia elämäänsä vuodesta toiseen? Todellakin olen.
Hassusti tutkimukset ovat eri mieltä.
Eikä lasten edes tarvitse tietää että liitto on tunnekylmä tai kulissi. Vanhemmat voisivat vaikka samalla panostaa siihen suhteeseen.
Tuon linkkaamasi tutkimuksen (1991) johtopäätös oli, että: "At both time points in the U.S. data, parents rated the children's behavior problems." Maalaisjärjelläkin ajateltuna tuo varmasti pitää paikkaansa, sitä ei käy kiistäminen. Lasten on varmasti parempi kasvaa yhtenäisessä perheessä, jossa on molemmat ja rakastavat vanhemmat samassa talossa.
Tutkimus ei kuitenkaan vertaile sitä, että kumpi on parempi elinympäristö lapselle, sopuisasti eronneessa perheessä, vai sellaisessa perheessä, jossa vanhemmat ovat kulissinomaisesti "lasten takia" yhdessä. Kun kerran lukuisat tutkimukset ovat tämän kumonneet, niin pistätkö vaikka yhteen edes linkin?
Miksi kuvittelet, että kaikki avioliitot ovat onnellisia? Eiköhän niissäkin ole iso osuus niitä, joilla on huonoja hetkiä ja hyviä hetkiä.
Kaikki avioliitot eivät ole onnellisia, ja kaikissa parisuhteissa tulee huonoja kausia. En ole väittänyt mitään poikkeavaa tästä, enkä sano, että eropäätöstä tulisi tehdä hätiköiden tai kevyin perustein.
Laitatko nyt linkin johonkin tutkimukseen, joiden olemassaoloa joka toisessa viestissä käytät argumenttina?
Laitoin jo. Samanlaisia on lukuisat määrät. Avioeron kokeneet lapset menestyvät huonommin, kuin ydinperheessä kasvaneet. He kokevat valtavan trauman. Ja useita, mikäli kyseeseen tulee uusperheet.
Laitoit linkin tutkimukseen, jonka lopputulos oli se, että avioerolapsilla on enemmän käytöshäiriöitä kuin sellaisilla lapsilla, jotka elävät avioliitossa olevien vanhempien kanssa. Et ole laittanut yhtään linkkiä sellaiseen tutkimukseen, jossa todettaisiin, että avioerolapsilla on enemmän käytöshäiriöitä, kuin sellaisilla lapsilla, jotka elävät avioliitossa olevien vanhempien kanssa, jotka eivät enää rakasta toisiaan ja suhtautuvat toisiinsa kylmästi, eli ns. ovat yhdessä vain lasten takia. Etkö ymmärrä näiden eroa?
Vähän kuin väittäisin, että kuu on juustoa, ja laittaisin linkin tutkimukseen, jonka mukaan Edam on juustoa. Kukaan ei ole väittänyt, että Edam ei olisi juustoa, mutta ei siinä tutkimuksessa otettu tuohon kuuhun ja juustoon millään tavalla kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs siinä jos pää kestää olla suhteessa ainoastaan lasten takia.
Yleensä se ei kyllä kestä, tosiasioiden kieltämisestä seuraa aina mielenterveysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Olen. Onko sinun mielestäsi kahdessa kodissa elämän viettäminen oikeasti parempi vaihtoehto?
Ai kuin yhdessä kodissa, jossa vanhemmat hengailevat tunnekylmässä suhteessa, riitelevät asioista ja ovat onnettomia elämäänsä vuodesta toiseen? Todellakin olen.
Hassusti tutkimukset ovat eri mieltä.
Eikä lasten edes tarvitse tietää että liitto on tunnekylmä tai kulissi. Vanhemmat voisivat vaikka samalla panostaa siihen suhteeseen.
Tuon linkkaamasi tutkimuksen (1991) johtopäätös oli, että: "At both time points in the U.S. data, parents rated the children's behavior problems." Maalaisjärjelläkin ajateltuna tuo varmasti pitää paikkaansa, sitä ei käy kiistäminen. Lasten on varmasti parempi kasvaa yhtenäisessä perheessä, jossa on molemmat ja rakastavat vanhemmat samassa talossa.
Tutkimus ei kuitenkaan vertaile sitä, että kumpi on parempi elinympäristö lapselle, sopuisasti eronneessa perheessä, vai sellaisessa perheessä, jossa vanhemmat ovat kulissinomaisesti "lasten takia" yhdessä. Kun kerran lukuisat tutkimukset ovat tämän kumonneet, niin pistätkö vaikka yhteen edes linkin?
Miksi kuvittelet, että kaikki avioliitot ovat onnellisia? Eiköhän niissäkin ole iso osuus niitä, joilla on huonoja hetkiä ja hyviä hetkiä.
Kaikki avioliitot eivät ole onnellisia, ja kaikissa parisuhteissa tulee huonoja kausia. En ole väittänyt mitään poikkeavaa tästä, enkä sano, että eropäätöstä tulisi tehdä hätiköiden tai kevyin perustein.
Laitatko nyt linkin johonkin tutkimukseen, joiden olemassaoloa joka toisessa viestissä käytät argumenttina?
Laitoin jo. Samanlaisia on lukuisat määrät. Avioeron kokeneet lapset menestyvät huonommin, kuin ydinperheessä kasvaneet. He kokevat valtavan trauman. Ja useita, mikäli kyseeseen tulee uusperheet.
Laitoit linkin tutkimukseen, jonka lopputulos oli se, että avioerolapsilla on enemmän käytöshäiriöitä kuin sellaisilla lapsilla, jotka elävät avioliitossa olevien vanhempien kanssa. Et ole laittanut yhtään linkkiä sellaiseen tutkimukseen, jossa todettaisiin, että avioerolapsilla on enemmän käytöshäiriöitä, kuin sellaisilla lapsilla, jotka elävät avioliitossa olevien vanhempien kanssa, jotka eivät enää rakasta toisiaan ja suhtautuvat toisiinsa kylmästi, eli ns. ovat yhdessä vain lasten takia. Etkö ymmärrä näiden eroa?
Vähän kuin väittäisin, että kuu on juustoa, ja laittaisin linkin tutkimukseen, jonka mukaan Edam on juustoa. Kukaan ei ole väittänyt, että Edam ei olisi juustoa, mutta ei siinä tutkimuksessa otettu tuohon kuuhun ja juustoon millään tavalla kantaa.
Etkö ymmärrä sitä, että ei ole olemassa mitään tunnekylmää avioliittoa, jossa vanhemmat ovat yhdessä vain lasten takia? Useimmat näistä ovat kausia, joita useissa parisuhteissa on. Joten voit hyvin rinnastaa sen tuohon tutkimuksen yhdessä pysyneihin vanhempiin.
Ja jos kysymys on, että onko parisuhteessa lasten takia pysyminen fiksua ja linkitän tutkimuksen, jonka mukaan käytöshäiriöitä ja muita ongelmia esiintyy avioeron kokeneilla lapsilla selvästi enemmän, se on validia faktaa.
Siinä vaiheessa kun ilmoitetaan, että ollaan yhdessä vain lasten takia, ne lapset pitäisi äkkiä ottaa huostaan. Lapsi ansaitsee rakastavat ja onnelliset vanhemmat. Perusonnelliset. Jokaisessa parisuhteessa on kausia, jolloin menee huonosti, mutta jos huono olo on vallitseva, täytyy erota.
Vierailija kirjoitti:
ystäväni, nykyään 22-vuotias, on kyllä selkeästi hieman katkera siitä, että hänen vanhempansa pysyivät yhdessä vain lasten takia.
Eivät hänen vanhempansa kuulema edes riidelleet mitenkään huomattavan paljoa, mutta kai heistä silti näki etteivät enää oikein toisiaan rakastaneet. Tällä ystävälläni on 3 vanhempaa siskoa, joista kukaan ei ole kyennyt luomaan kestävää ja vakaata parisuhdetta - ystäväni epäilee tämänkin olevan osittain seurausta siitä, että lapsuudessa sai aina pelätä eroavatko vanhemmat vai eivät. Hän olisi toivonut vanhempiensa eronneen, epätiotoisuudessa ja koko ajan eroa odotellessa oli kuulema ikävä elää.
Tietysti varmasti joissakin tilanteissa parisuhteessa pysyminen vain lastenkin takia voi olla hyvä juttu (?).
Minä en kyllä pysty millään tavalla allekirjoittamaan sitä, että aikuinen ihminen voi "syyttää" vanhempiaan siitä, ettei kykene itse vakaaseen parisuhteeseen. Tämän perustan tosin vain omille kokemuksilleni.
t. yksinhuoltaja teini-äidin kasvatti, nyt jo 20 vuotta vakaassa parisuhteessa.
Judith Wallerstein oli pitkäaikaistutkimuksien pioneeri tässä aiheessa, ja hän oli hyvin vakuuttunut, että kylmäkin liitto on lapsille parempi kuin avioero. Wallersteinin nimen googlaamalla löytää paljon materiaalia.
Luonnollisestikaan Wallersteinin väitettä ei voi todistaa, koska jokainen perhe on oma yksittäistapauksensa (jo Tolstoi kirjoitti, että kaikki onnettomat perheet ovat eri tavoilla onnettomia) eikä lapsuutta voi elää kahteen kertaan kontrolloiduissa tutkimusolosuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun ilmoitetaan, että ollaan yhdessä vain lasten takia, ne lapset pitäisi äkkiä ottaa huostaan. Lapsi ansaitsee rakastavat ja onnelliset vanhemmat. Perusonnelliset. Jokaisessa parisuhteessa on kausia, jolloin menee huonosti, mutta jos huono olo on vallitseva, täytyy erota.
Entäpä, jos onnellisuus tuleekin perheestä eikä parisuhteesta? En sano että näin olisi usein tai pitäisi olla. Mutta kai sekin on mahdollista, että on yhdessä ensisijaisesti lasten vuoksi ja siltikään elämä ei ole jatkuvaa raatelevaa tuskaa.
Se ainakin on tilastojen valossa suorastaan yleistä, että onneton olo jatkuu kumppaninvaihdoksen jälkeenkin.
Totta kai on. Onko joku väittänyt päinvastaista?