Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa pysyminen pelkästään lasten vuoksi...
Kommentit (79)
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Olen. Onko sinun mielestäsi kahdessa kodissa elämän viettäminen oikeasti parempi vaihtoehto?
Ai kuin yhdessä kodissa, jossa vanhemmat hengailevat tunnekylmässä suhteessa, riitelevät asioista ja ovat onnettomia elämäänsä vuodesta toiseen? Todellakin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Olen. Onko sinun mielestäsi kahdessa kodissa elämän viettäminen oikeasti parempi vaihtoehto?
Ai kuin yhdessä kodissa, jossa vanhemmat hengailevat tunnekylmässä suhteessa, riitelevät asioista ja ovat onnettomia elämäänsä vuodesta toiseen? Todellakin olen.
Hassusti tutkimukset ovat eri mieltä.
Eikä lasten edes tarvitse tietää että liitto on tunnekylmä tai kulissi. Vanhemmat voisivat vaikka samalla panostaa siihen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Uusperhekään ei ole avain onneen, vaikka äidin ja isäpuolen välillä säkenöisi tunteet roihuten.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Olen. Onko sinun mielestäsi kahdessa kodissa elämän viettäminen oikeasti parempi vaihtoehto?
On. Ihmisten onnellisuus on tärkeämpää kuin seinät ympärillä.
Jännästi tämänkin on todettu olevan puppua. Ero on lähes aina valtava trauma lapselle.
Täältäkin saa lukea, kuinka vkl-lapsi ei tarvitse omaa huonetta, vaan sen voi antaa sille yhdinperheeseen syntyvälle uusimmalle lapselle. Vkl-lapsi voi nukkua ihan hyvin vaikka sohvalla. Kokeekohan tuollaiseen tilanteeseen joutunut lapsi olevansa vanhemmalleen yhtä tärkeä kuin se hänen uusi lapsensa?
No mitäs jos se toinen osapuoli suostuu jatkamaan muttei lopettamaan pettämistä? Ihan tottako siihen pitäis sitten jäädä lasten takia?
Ja silloin kun lapsia tein, en tästä voinut tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitäs jos se toinen osapuoli suostuu jatkamaan muttei lopettamaan pettämistä? Ihan tottako siihen pitäis sitten jäädä lasten takia?
Ja silloin kun lapsia tein, en tästä voinut tietää.
No eikö täälläkin ole aika moneen kertaan todettu, että on tilanteita, joissa ero on parempi ratkaisu. Pettäminen, väkivalta, alkoholismi, psykoosi yms. ovat tilanteita, joissa on kaikille osapuolille joskus parempi erota.
Vanhempani erosivat kun olin 6, nyt ikää 23 vuotta ja omaa perhettä perustamassa. Aloin oireilemaan erosta vasta jokunen vuosi tapahtuneen jälkeen ja välit isääni katkesivat lähes kokonaan. Kesti jokunen vuosi saada homma toimimaan ja teini-iän alkuvaiheessa tajusin eron olleen loppupeleissä kaikille se paras ratkaisu. Nykyään olen kiitollinen, molemmat vanhemmat onnellisia tahoillaan ja olen saanut elämääni niin paljon hyvää eron myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän toisenlainen tarina, vaikka vain muistutukseksi että yksittäisen henkilön kokemukset eivät kerro koko totuutta. Minä olen eroperheen lapsi ja eron seurauksena sairastuin dissosiaatiohäiriöön, josta olen nyt kärsinyt 24 vuotta. Sisaruksistani tai sisarpuolistani yksikään ei ole vakavassa parisuhteessa. Olemme 25-35-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani erosivat kun olin 6, nyt ikää 23 vuotta ja omaa perhettä perustamassa. Aloin oireilemaan erosta vasta jokunen vuosi tapahtuneen jälkeen ja välit isääni katkesivat lähes kokonaan. Kesti jokunen vuosi saada homma toimimaan ja teini-iän alkuvaiheessa tajusin eron olleen loppupeleissä kaikille se paras ratkaisu. Nykyään olen kiitollinen, molemmat vanhemmat onnellisia tahoillaan ja olen saanut elämääni niin paljon hyvää eron myötä.
Me erosimme kun lapset olivat teinejä. Ero hoidettiin niin mallikkaasti kuin mahdollista, kumpikaan ei koskaan ole haukkunut toista. Tietenkin ero sattui lapsiin. Mutta lapsilla säilyi hyvät välit molempiin vanhempiin, jäimme exän kanssa asumaan samalle asuinalueelle ja lapset kulkivat päivittäin kotien väliä, aina halutessaan saattoivat pistäytyä tai sopia treffit kavereittensa kanssa äitille tai isälle vaikka toisen viikko olisi ollutkin. Nyt aikuisina eivät tunnu katkerilta tapahtuneesta. Näkivät etäistä ja ahdistavaa "yhteiseloa" aiemmin ja oppivat nauramaan ja hassuttelemaan enemmän kahden kodin mallissa joissa molemmissa paljon vapautuneempi tunnelma kuin yhteisessä oli. Uskon, että exäkin allekirjoittaisi tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs jos se toinen osapuoli suostuu jatkamaan muttei lopettamaan pettämistä? Ihan tottako siihen pitäis sitten jäädä lasten takia?
Ja silloin kun lapsia tein, en tästä voinut tietää.
No eikö täälläkin ole aika moneen kertaan todettu, että on tilanteita, joissa ero on parempi ratkaisu. Pettäminen, väkivalta, alkoholismi, psykoosi yms. ovat tilanteita, joissa on kaikille osapuolille joskus parempi erota.
Miksi muka pettäminen on syy erota?
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs jos se toinen osapuoli suostuu jatkamaan muttei lopettamaan pettämistä? Ihan tottako siihen pitäis sitten jäädä lasten takia?
Ja silloin kun lapsia tein, en tästä voinut tietää.
No eikö täälläkin ole aika moneen kertaan todettu, että on tilanteita, joissa ero on parempi ratkaisu. Pettäminen, väkivalta, alkoholismi, psykoosi yms. ovat tilanteita, joissa on kaikille osapuolille joskus parempi erota.
Eikö pettäminen ole huonompi syy erota kuin vuosikausia jatkuva tunnekylmä parisuhde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs jos se toinen osapuoli suostuu jatkamaan muttei lopettamaan pettämistä? Ihan tottako siihen pitäis sitten jäädä lasten takia?
Ja silloin kun lapsia tein, en tästä voinut tietää.
No eikö täälläkin ole aika moneen kertaan todettu, että on tilanteita, joissa ero on parempi ratkaisu. Pettäminen, väkivalta, alkoholismi, psykoosi yms. ovat tilanteita, joissa on kaikille osapuolille joskus parempi erota.
Eikö pettäminen ole huonompi syy erota kuin vuosikausia jatkuva tunnekylmä parisuhde?
En usko että on. Pettäminen on niitä asioita, jotka vahingoittavat lasta ja hänen kuvaansa parisuhteesta. Kun taas tunnekylmä parisuhde voi kuitenkin olla turvallinen ja mukava koti lapselle.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs jos se toinen osapuoli suostuu jatkamaan muttei lopettamaan pettämistä? Ihan tottako siihen pitäis sitten jäädä lasten takia?
Ja silloin kun lapsia tein, en tästä voinut tietää.
No eikö täälläkin ole aika moneen kertaan todettu, että on tilanteita, joissa ero on parempi ratkaisu. Pettäminen, väkivalta, alkoholismi, psykoosi yms. ovat tilanteita, joissa on kaikille osapuolille joskus parempi erota.
Miksi muka pettäminen on syy erota?
Joillekin se on. Ymmärrän sen paremmin kuin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Olen. Onko sinun mielestäsi kahdessa kodissa elämän viettäminen oikeasti parempi vaihtoehto?
On. Ihmisten onnellisuus on tärkeämpää kuin seinät ympärillä.
Jännästi tämänkin on todettu olevan puppua. Ero on lähes aina valtava trauma lapselle.
Täältäkin saa lukea, kuinka vkl-lapsi ei tarvitse omaa huonetta, vaan sen voi antaa sille yhdinperheeseen syntyvälle uusimmalle lapselle. Vkl-lapsi voi nukkua ihan hyvin vaikka sohvalla. Kokeekohan tuollaiseen tilanteeseen joutunut lapsi olevansa vanhemmalleen yhtä tärkeä kuin se hänen uusi lapsensa?
Luuletko tosiaan, että tuollaiset vanhemmat olisivat yhtään sen parempia lapselleen, vaikka jatkaisivat yhdessäkin? Eiköhän moiset hirviövanhemmat sairastuta lapsensa joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Olen. Onko sinun mielestäsi kahdessa kodissa elämän viettäminen oikeasti parempi vaihtoehto?
On. Ihmisten onnellisuus on tärkeämpää kuin seinät ympärillä.
Jännästi tämänkin on todettu olevan puppua. Ero on lähes aina valtava trauma lapselle.
Täältäkin saa lukea, kuinka vkl-lapsi ei tarvitse omaa huonetta, vaan sen voi antaa sille yhdinperheeseen syntyvälle uusimmalle lapselle. Vkl-lapsi voi nukkua ihan hyvin vaikka sohvalla. Kokeekohan tuollaiseen tilanteeseen joutunut lapsi olevansa vanhemmalleen yhtä tärkeä kuin se hänen uusi lapsensa?
Luuletko tosiaan, että tuollaiset vanhemmat olisivat yhtään sen parempia lapselleen, vaikka jatkaisivat yhdessäkin? Eiköhän moiset hirviövanhemmat sairastuta lapsensa joka tapauksessa.
Mutta eiköhän silloinkin se, että on yksi koti, jonka lapsi kokee omakseen, ole plussaa.
Mä niin nostan hattua niille, jotka onnistuvat tekemään rakkaudettomasta liitosta onnellisen ydinperheen lapsille. Olisin todellakin halunnut siinä onnistua mutta viiden vuoden yrittämisen jälkeen me luovutettiin. Pyöriteltiin viimeiset pari vuotta ajatusta avoimesta suhteesta, mutta eroon päädyttiin. Mulle lapset oli yksi iso tekijä eroratkaisussa. Halusin antaa lapsilleni terveemmän mallin kahden aikuisen pari- ja rakkaussuhteesta. Heidän vanhemmillaan se ei sellainen ollut. Viimeiset vuodet oli lisäksi niin ahdistavia, että en olisi enää loppuaikoina halunnut mennä kotiin. Ollenkaan. Vaikka siellä oli ne lapsetkin, ei pelkästään ex. Ero pyrittiin hoitamaan niin lapsilähtöisesti kuin mahdollista, mutta valehtelisin jos väittäisin että lapsiin ei olisi sattunut. Silti uskon että ero on tuonut ja tuo tulevaisuudessakin lapsille myös positiivisia asioita. Itse olen enemmän läsnä nyt, enkä ole kireä ja ahdistunut kuten ennen eroa. Isällään on uusi parisuhde ja alussa lapset kertoivat silmät pyöreinä, kuinka isä oli pussannut tätä. Mehän ei toisiimme enää loppuvuosina koskettu, ellei ollut aivan pakko. Kukaan ei varmasti kiellä sitä, etteikö onnellinen ydinperhe olisi lapselle paras ympäristö kasvaa. Itselleni avioero oli suurin epäonnistuminen elämässä. Varmaan vasta tulevaisuus näyttää, oliko ratkaisu lapsien kannalta oikea.
Kannattaa erota. Itse olin helpottunut kun omat vanhemmat erosivat. Kotona oli ahdistava tunnelma kun väkisin pysyivät yhdessä lasten takia vuosikausia. Osittain sen kylmänkalsean parisuhdemallin takia varmaan ajauduin seurustelemaan kylmäkiskoisten miesten ja narsistien kanssa. Nyt onneksi menee paremmin.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole fiksua. Lapset eivät saa tunnekylmästä kulissilitosta hyvää pohjaa omalle parisuhteelleen.
Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin ero.
Tunnekylmä kulissiliitto on parempi kuin ero? Ootko nyt ihan tosissasi?
Olen. Onko sinun mielestäsi kahdessa kodissa elämän viettäminen oikeasti parempi vaihtoehto?
Ai kuin yhdessä kodissa, jossa vanhemmat hengailevat tunnekylmässä suhteessa, riitelevät asioista ja ovat onnettomia elämäänsä vuodesta toiseen? Todellakin olen.
Hassusti tutkimukset ovat eri mieltä.
Eikä lasten edes tarvitse tietää että liitto on tunnekylmä tai kulissi. Vanhemmat voisivat vaikka samalla panostaa siihen suhteeseen.
Tuon linkkaamasi tutkimuksen (1991) johtopäätös oli, että: "At both time points in the U.S. data, parents rated the children's behavior problems." Maalaisjärjelläkin ajateltuna tuo varmasti pitää paikkaansa, sitä ei käy kiistäminen. Lasten on varmasti parempi kasvaa yhtenäisessä perheessä, jossa on molemmat ja rakastavat vanhemmat samassa talossa.
Tutkimus ei kuitenkaan vertaile sitä, että kumpi on parempi elinympäristö lapselle, sopuisasti eronneessa perheessä, vai sellaisessa perheessä, jossa vanhemmat ovat kulissinomaisesti "lasten takia" yhdessä. Kun kerran lukuisat tutkimukset ovat tämän kumonneet, niin pistätkö vaikka yhteen edes linkin?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa erota. Itse olin helpottunut kun omat vanhemmat erosivat. Kotona oli ahdistava tunnelma kun väkisin pysyivät yhdessä lasten takia vuosikausia. Osittain sen kylmänkalsean parisuhdemallin takia varmaan ajauduin seurustelemaan kylmäkiskoisten miesten ja narsistien kanssa. Nyt onneksi menee paremmin.
Hienosti annat yhden tapauksen perusteella ohjeen muillekin? Vaikka tutkimukset sotii sitä vastaan?
On. Ihmisten onnellisuus on tärkeämpää kuin seinät ympärillä.