Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
lapsuuden kodissa vierailu ahdistaa
14.04.2016 |
Olenko ainoa kenellä näin on?
Tuntuu, että kemiat oman äidin kanssa ei vaan kohtaa. Oltiin monta vuotta jo aika hyvissä väleissä isäni kuoltua ja nyt taas, ei vaan nappaa.. Samaa köyhyydestä ruikuttamista kun olen kuullut koko lapsuuteni, samaa ei niin herkullista eikä terveellistä ruokaa, ikuista laihduttamista ihan väärällä tavalla.
Olen miettinyt äitini rahallista jeesaamista, mutta ihan duunari olen ja jäämässä äitiyslomalle ja hoitovapaalle joten ei kai sekään oikein mun tehtävä ole.
Olen itse tottunut tekemään vähän liikaakin töitä, asuntolaina on melkein nyt 35- v maksettu, äiti on sairaseläkkeellä ja t
Nyt aina 6h tunnin työpäivää kun verottajahan siitä vaan hyötyy jos enempi tekee joten on ihan itse syyllinen huonoon eläkkeensä.
Kommentit (6)
Olisikin niin onnellinen tilanne, että äitisi voisi muuttaa teille lapsia hoitamaan, säästyisi vuokrarahat omaan käyttöön ja saisi ruoatkin samasta kattilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Toisaalta vähän mietityttää, että olenkohan tulevaisuudessa tai joidenkin mielestä jo nyt samalla tavalla vanhoihin tapoihin ja tietoon jämähtänyt, eikä mikään perustelu enää muuta näkökantoja. Eikä edes haluta ottaa selvää, vaan uskotaan siihen kansakoulussa luettuun aapiseen.
ahdistaa juu. tosin se johtuu siitä kun lapsena meillä oli huono ilmapiiri. kaikki vihas toisiaan ja riideltii koko aja
Muakin ahdistaa, vaikkei huonoja muistoja niin ole. Tuntuu vaan aina kuin matkustaisi menneisyyteen.
Jos voit, niin auta toki äitiäsi rahallisesti. Sairauseläkkeellä olokaan ei ole helppoa.
Alue: Aihe vapaa
Niinpä..