Voiko viimeisillään raskaana ajaa autoa?
Otsikon kysymys varmaankin kuulostaa todella tyhmältä, mutta olen ihan tosissani. Suunnitellaan miehen kanssa lapsen hankkimista ja asutaan kaukana taajamasta (lähimpään kauppakeskittymään 25 km, ei julkista liikennettä), ja tämä tuli yhtäkkiä mieleen.
Eli onko auton ajaminen loppuraskaudessa jo niin epämukavaa että ei pysty, pitääkö siihen varautua silloinkin jos raskaus menee muuten ihan hyvin? Yltääkö kaltaiseni lyhyt ja lyhytkätinen mahan kanssa edes rattiin? Kokemuksia?
Kaikkea sitä joutuukin miettimään.
Kommentit (21)
Se raskaus kun on niin yksilöllistä, että aika paha mennä sanomaan. Jos pystyt istumaan pidemmänkin matkab ongelmitta ja ennenkaikkea mahdut ratin ja penkin väliin niin, että yltät vielä polkimille ja turvavyössä riittää mitta niin tottakai voit.
Helposti, itse ajoin viimeisimälläni mm. 2*650 km matkan ongelmitta. Ja olin jo yli 41v.
Voi, jos oma vointi sallii.
Itse ajan nyt rv37 lähes päivittäin parisenkymmentä kilometriä. Jo ennen raskauden puoltaväliä aloin huomata huomiokykyni herpaantuvan, joten pitää keskittyä enemmän. Olen pitkä, pitkäraajainen ja viikkoihin nähden pienivatsainen, joten teknisestikään ajaminen ei tuota ongelmia. Autoon meno ja poistuminen on välillä hieman hankalaa/epämukavaa, matala auto.
Mä ajoin torstaina klo 12 ja seuraavana aamuna oli 6.30 vauva sylissä 41+2
Yksilöllistä ja riippuu paljon autostakin. En minä tiedä miten isoksi sun maha kasvaa (rakenteellista: pitkäselkäisillä vatsa ei välttämättä näytä niin isolta koska sitä tilaa siinä on toisella tavalla, lyhyillä ihmisillä vatsa näyttä isommalta koska se kasvaa eteen/sivuille.), millainen tila sun autossa on, tuleeko sulla olemaan loppuraskaudessa selkäkiupa/hermot puristuksissa, jne.
Itse pystyin ajamaan autoa loppuun asti, mutta mielelläni en sitä tehnyt. Nukahdin nimittäin auton kyytiin aina, pienilläkin matkoilla. Niinkuin pieni vauva. Kerran jouduin ajamaan 350 km noin puolessa välissä raskautta, ja taukoja täytyi pitää ihan koko ajan! Se oli puuduttava matka. Mutta tämä on niin yksilöllistä. Mulla oli näin, mutta jollain muulla ei ole.
Mutta kyllä ne ihmiset lapsia hankkii maaseudullakin. Tai Lapissa jossa välimatkat voi olla 200 km.
Minä olen lyhytkätinen ja -jalkainen ja loppuraskaudesta jäi vatsan ja ratin väliin noin kolme senttiä. Eli pikkaisen lyhemmillä käsillä, isommalla vatsalla tai erilaisella autolla en olisi enää mahtunut penkin ja ratin väliin. Enkä tiedä olisiko ollut turvallista kolarissa, kun ratti oli noin lähellä vatsaa.
Mutta kannattaa varautua joka tapauksessa siihen, että autoa ei syystä tai toisesta jaksa ajaa tai muuten liikkua hirveästi minnekään.
En ymmärrä, miksi alapeukutitte vastaustani. Etsikää itse se tilastotieto, jos ette usko.
vastaaja nro 1
Ajoin viime raskaudessa noin 100km matkan ja siitä parin tunnin päästä alkoi synnytyssupistukset. Rv 40+3
Voi ajaa.
Terveisin lyhytkätinen ja -jalkainen, joka ajoi itse noin 150 km synnytyssairaalaan omalla autollaan laskettuna synnytysaikana. Se synnytys ei tosin koskaan käynnistynyt, vaan sektioon mentiin.
itse ajoin viimeisille päiville asti ite autoa. toki vähä seurailin omaa tilaa ajaessa ja jos joku supistus tuntu yllättävän voimakkaalta jo nii pysähyin hetkeksi katselemaan et onko nyt hätä vai ei.
ja penkkiäkin pidin samassa kohdassa ku ennenkin. olen itsekkin melko lyhyt joten penkki oli niin lähellä rattia ku mahdollista. lopulta piti vähän vaihtaa ratin paikkaa ku vastasi maha siihen mutten mitää ongelmia muute
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi alapeukutitte vastaustani. Etsikää itse se tilastotieto, jos ette usko.
vastaaja nro 1
Minä alapeukutin koska kirjoitit "pystynyt seurata".
Itse ainakin pystyin. Ajoin myös synnärille, kun supistusten väli oli 5 min. Sairaala siis lähellä, ja olin mitannut ajomatkan pariin otteeseen eri vuorokaudenaikoina. Silloisella miehellä ei ollut ajokorttia, joten ei ollut vaihtoehtoja - paitsi tietenkin taksilla ajelu.
Kaiken kaikkiaan raskauteni oli superhelppo, mutta ne seuraavat kuukaudet olivatkin sitten jotakin ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi alapeukutitte vastaustani. Etsikää itse se tilastotieto, jos ette usko.
vastaaja nro 1
Minä alapeukutin koska kirjoitit "pystynyt seurata".
Alapeukutatko myös muita puhekielisyyksiä? Olihan siinä ainakin mä, musta ja kuskata.
ilmanen näyte muumi baby vaipoista
Olen lyhyt ja lyhytkätinen.
Mulla on kolme lasta ja joka raskaudessa olen ajanut loppuun asti. Nuorimmaisen kohdalla ajoin vielä syntymäpäivän aamuna 38+6 suunniteltuun sektioon.
Lyhyenä ihmisenä (=lyhyet kädet, valtava maha, lyhyet jalat eli penkki mahdollisimman edessä, että yletän polkimille) kaksosraskaudessa oli loppuvaiheessa mahdotonta mahtua ratin ja penkin väliin siten, että olisin ylettänyt polkimille. Mut ihan viimeinen viikko tai jotain.
Tottakai kaikissa raskauksissa olen ollut tavanomaista väsyneempi (hb alle sata), joten matkat piti suunnitella siten, että aina oli mahdollista pitää pysähdyksiä.
Voi ajaa, mutta minulle kaikki liikkuminen oli todella tukalaa ja aiheutti supistuksia, mistä syystä mies hoiti meillä loppuraskauden kauppareissut.
Voi ajaa ja yltää. Turvavyö tulee laittaa lantion päälle mahan alle.
En tosin ajanut viimeiseen 2-3 viikkoon (syntyi viikko la jälkeen) ennen synnytystä, kun olin niin kipeä ja menin mieluummin kyydillä, jos ylipäätään menin johonkin.
Voi ajaa. Ei ole kokemusta lyhytkätisenä ajamisesta, joten sitä en osaa kommentoida. Mutta kerron kuitenkin oman kokemukseni: mä en voinut viimeisillä viikoilla ajaa enää autoa. Musta tuntui ajaessa, että olin jossain ihan muussa todellisuudessa, en pystynyt seurata liikennettä ollenkaan (onneksi asun pienellä paikkakunnalla). Pyysin miestä kuskaamaan viimeiset viikot. Mies oli sitten googlettanut tätä asiaa, ja löytänyt jonkun tilaston, jonka mukaan viimeisillään raskaana olevilla naisilla on ihan tilastollisestikin merkittävä riski ajaa kolari.