Asiakaspalvelijat! Onko asiakas pyytänyt sinulta koskaan jotain asiaa/tuotetta jota et ole ymmärtänyt/tiennyt mikä se on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juustotiskillä asiakas pyysi muuminlihaa. Hetken selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että hakusessa oli mozzarella.

Tää on taatusti ollu mun mies.

Joka on lukenut av-palstaa. 😂

Ehtoota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häftaa. Apteekissa. Muistaakseni se oli jonkinlaista laastaria.

Miksi tähän alapeukkuja? Ei kai se, etten ole joku alemman tason juntti jostain maalta, jonka kodissa olisi puhuttu häftasta ole alapeukutuksen arvoinen asia. Jotkut, joiden suku ei ole muuta eläessään tehnyt kuin istunut tehtaalla sorvin ääressä alapeukuttivat XD

Varmaan jotkut typerykset alapeukuttavat sitä, että häfta oli kirjoitettu Ä:llä, eli "pakkoruotsiksi". Hefta oli ihan normaali sana laastarille kun olin lapsi, mutta silloin jo laastari -sana alkoi vallata alaa. Olen 46-vuotias stadilainen.

Älä kiihdy pienestä. Meidän perheessä haavoille laitetaan laastaria, heftää (tai häftaa) ja plåsteria. Ja piharatamoa. :)

Aijaa :D Pakkoruotsiksi, okei :D no, minkä minä sille voin, etten tiedä edes sanan kirjoitusasua ja kun ihmiset sen ovat lausuneet, niin se ei ole ollut selkeä hEfta, vaan he ovat lausuneet häfta/ hæfta. Kuulen sen ä:n siis siellä. Ja vaikka isoäitini äidin kotikieli on ollut ruotsi, niin edes isoäitini ei koskaan käyttänyt tuota sanaa :)

Kuka se juntti olikaan 😉

No se, joka ei pysty sanomaan laastaria laastariksi, vaan sanalla, joka ei ole suomea. Meillä päin se oi laastari nimenomaan siksi, että ei olla juntteja. Mutta ole sä juntti tajuamatta omasta junttimaailmastasi käsin, että heftasta puhuminen on junttia. Olisin kuullut sanan, jos se kuuluisi sofistikoituneiden eli hienostuneiden ihmisten sanastoon.

Hefta on meänkieltä eli Perä-Pohjolan murretta. Sitä puhutaan Ruotsin rajalla Länsi-Lapissa suunnilleen Torniosta Muonioon myös Ruotsin puolella rajaa. Sanavarastoon kuuluvat myös hantuuki (pyyhe tai liina) ja kläppi tai läppi ( lapsi) sekä blöija (vaippa). Juntti vai ei, en ota kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häftaa. Apteekissa. Muistaakseni se oli jonkinlaista laastaria.

Miksi tähän alapeukkuja? Ei kai se, etten ole joku alemman tason juntti jostain maalta, jonka kodissa olisi puhuttu häftasta ole alapeukutuksen arvoinen asia. Jotkut, joiden suku ei ole muuta eläessään tehnyt kuin istunut tehtaalla sorvin ääressä alapeukuttivat XD

Varmaan jotkut typerykset alapeukuttavat sitä, että häfta oli kirjoitettu Ä:llä, eli "pakkoruotsiksi". Hefta oli ihan normaali sana laastarille kun olin lapsi, mutta silloin jo laastari -sana alkoi vallata alaa. Olen 46-vuotias stadilainen.

Älä kiihdy pienestä. Meidän perheessä haavoille laitetaan laastaria, heftää (tai häftaa) ja plåsteria. Ja piharatamoa. :)

Aijaa :D Pakkoruotsiksi, okei :D no, minkä minä sille voin, etten tiedä edes sanan kirjoitusasua ja kun ihmiset sen ovat lausuneet, niin se ei ole ollut selkeä hEfta, vaan he ovat lausuneet häfta/ hæfta. Kuulen sen ä:n siis siellä. Ja vaikka isoäitini äidin kotikieli on ollut ruotsi, niin edes isoäitini ei koskaan käyttänyt tuota sanaa :)

Kuka se juntti olikaan 😉

No se, joka ei pysty sanomaan laastaria laastariksi, vaan sanalla, joka ei ole suomea. Meillä päin se oi laastari nimenomaan siksi, että ei olla juntteja. Mutta ole sä juntti tajuamatta omasta junttimaailmastasi käsin, että heftasta puhuminen on junttia. Olisin kuullut sanan, jos se kuuluisi sofistikoituneiden eli hienostuneiden ihmisten sanastoon.

Hefta on meänkieltä eli Perä-Pohjolan murretta. Sitä puhutaan Ruotsin rajalla Länsi-Lapissa suunnilleen Torniosta Muonioon myös Ruotsin puolella rajaa. Sanavarastoon kuuluvat myös hantuuki (pyyhe tai liina) ja kläppi tai läppi ( lapsi) sekä blöija (vaippa). Juntti vai ei, en ota kantaa.

Mun mummo oli umpihämäläinen ja se puhuit heftasta, hantuukista, santasokerista jne.

Vieruskaverini ei tiennyt viikko sitten tiskin takana mikä on pitkä

Heh, menikö peukut tunteisiin?

Itse olen ollut tällainen asiakas. Kun muutin Turusta Helsinkiin ja pyysin kahvilassa piispanmunkkia. En voinut käsittää miksei homma toimi, kun tiskissä niitä kerran on.

Wc -supistaja. Ikää oli 20 ja en todellakaan tiennyt, mikä ihme se on. Luulin asiakkaan lausuvan väärin ja tarkoittavan wc -puhdistajaa...... :)

Mulla ei ollut mitään hajua, mikä on rooki. Kuulemma on ihan tavallinen sana, sanoi Oulusta kotoisin oleva asiakas. Minä tunnen vain oveen kiinnitettävän koukun tai hakasen. Oon Savosta.

Vierailija kirjoitti:

Olubaarissa ärsyttää myös asiakkaiden tilaukset "yksi olut kiitos" ja vastaavat. Koita siinä sitten kysyä, että minkähän oluen aasi haluaa, meidän 50+ oluen valikoimasta.

Suomi taitaa olla ainoa maa jossa asiakaspalveluammatissa voi olla viikkoa pidempään tuolla "ihan asiallisen tilauksen tehnyt asiakas on aasi"-asenteella saamatta kenkää.

95 prosentissa suomalaisista baareista on tasan yksi hana josta tulee tämän kuppilan hovihankkijana toimivan panimon olutta eli yleensä koffia, karhua tai karjalaa ja tämän tosiasian tietää jokainen täysi-ikäinen vaikka ei olisi ikinä baaritiskin toisella puolella työskennellytkään.

Asiakas joka tilaa "yhden oluen" olettaa että hänelle ojennetaan tuoppi sitä vaaleaa, kotimaista laageria jota on hanassa ja joka kattaa 90% paikan olutmyynnistä.  Tässä tapauksessa asiakas ei selvästikään tajunnut astuneensa epähuomiossa oikeaan olutravintolaan jossa tämä vaihtoehto on jätetty tarkoituksella kokonaan pois (sillä jopa tämä "asiakaspalvelija" olisi varmasti vääntänyt hanasta puolen litran tuopin koffia jos sitä vain olisi ollut tarjolla)

Paikallisessa olutravintolassa baarimikot osaavat vastata tähän asiallisesti esitettyyn "yksi olut" pyyntöön juuri niin kuin pitääkin: "meillä ei ole hanassa lainkaan suomalaisia peruslagereita mutta lähin vastaava olisi saksalainen XX, laitetaanko sellainen?" Tämän vastakysymyksen jälkeen asiakas yleensä havahtuu tajuamaan että paikassahan on 200 erilaista olutlaatua ja innostuu kyselemään niistä lisää sekä tilaamaan jotain mitä ei ole koskaan maistanut vaikka se maksaakin enemmän.

HEL-NYC kirjoitti:

[

En tiedä onko sukupuoliriippuvaista, mutta minulle ainakin oli heti selvää, mitä tarkoitat :D En minäkään tiedä mikä sen nimi on? Jos se olisi pistokesuoja, niin kai se peittäisi pistokkeenkin. Pistokekehys?

Ilmeisesti kyseinen... tavara kulkee ihan vain nimellä töpseli :D Ainakin näin miesmyyjä jupisi kassalla kun naismyyjä sitten häntä opasti että mitähän minä mahdoinkaan olla vailla.

Vierailija kirjoitti:

Mun mummo oli umpihämäläinen ja se puhuit heftasta, hantuukista, santasokerista jne.

Minun mummoni oli kotoisin Turun ja Tampereen puolivälistä ja puhui myös heftasta tai häftasta.

Olen ollut aina siinä uskossa että Hefta tai Häfta on ollut joskus aikoja sitten niin yleinen laastarimerkki että siitä on tullut synonyymi (kangas)laastarille. Vähän samaan tapaan kuin isoisä puhui pertaanista kun tarkoitti kiväriä ylipäänsä. (Berdan oli Venäjän armeijan käytössä 1800-luvun lopussa ollut sotilaskivääri joita päätyi paljon Suomeenkin ja lopulta metsästyskäyttöön kun armeija hankkiutui niistä eroon vanhentuneita)

Tuosta on väännetty myös (tilapäistä) korjaamista tarkoittava verbi eli "pitää heftata" jotain.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin joskus muinoin vieraalla seudulla kyläilemässä, lähdimme ulos lähiökapakkkaan ja tilattiin tyttökaverin kanssa ihan vaan "oluet". Omistaja kysyi, että nallea vai evakkoa?

Kaverini pelasti minut ja kysyi minulta, että halauanko Karhua vai Karjalaa, omistaja oli r-vikainen, mutta enhän minä sitä tiennyt toisin kuin tämä paikkakuntalainen ystävättäreni.

Jos tästä nyt joku itsensä tunnistaa, niin oli hyvä reissu ja kiva paikka!

Kerran olin Tampereella jossain Hesessä ja myyjäpoika kysyi mutisten, että  "otakko colaa?" Mä en jostain kumman syystä meinannut millään tajuta, mitä hän kysyi, vaikka toisti (samalla mutinalla) varmaan kolme kertaa. Poikakaveri sitten suomensi, että se kysyy, haluatko cocista myös. Mä vaan kuulin jotenkin että "ota kokolaa" ja ihmettelin, mitä se mulle yrittää oikein tuputtaa. Oma mokani oli kyllä täysin, mutta jotenkin odotin, että palveluammatissa toimivalla ois artikulaatio paremmin kohdillaan.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

[

En tiedä onko sukupuoliriippuvaista, mutta minulle ainakin oli heti selvää, mitä tarkoitat :D En minäkään tiedä mikä sen nimi on? Jos se olisi pistokesuoja, niin kai se peittäisi pistokkeenkin. Pistokekehys?

Ilmeisesti kyseinen... tavara kulkee ihan vain nimellä töpseli :D Ainakin näin miesmyyjä jupisi kassalla kun naismyyjä sitten häntä opasti että mitähän minä mahdoinkaan olla vailla.

Töpseli on se mikä työnnetään pistorasiaan. Töpseli on valmiiksi kiinni sähkölaitteissa.

Liian helppo ratkaisu? Jos asiakas ei täsmennä, palvelija vaan palvelisi asiallisesti, wittuilematta.

Jos asiakas tilaisi hampurilaisen, saisi hampurilaisen, jos aterian, saisi aterian, jos jäätelön, saisi jäätelön, jos oluen saisi oluen. Mukavaa ja nopeaa molemmille ;-)

Selasin ketjun läpi. Suurin ongelma näyttää olevan tutkimuksissakin todettu teinien kovin rajoittunut sanavarasto. Mutta eikö hyvä myyjäteini voisi vain kohteliaasti pahoitella ja pyytää selittämään toisin sanoin. Ainakin lasten vanhempien kanssa todennäköisesti löytyy se yhteinenkin termi, aikuiset kun jossain määrin hallitsevat teinikieltäkin.

Pappani olin jonkinmoinen koiranleuka ja testaili joskus osuuskaupan myyjäneitien hoksottimia. Hän saattoi ihan pokkana pyytää töppösenlestiä ja kylmää potaatvoita. Varsinkaan uudet myyjät eivät tienneet, mistä oli kysymys. Siis ei sen kummemmasta kuin ranskanleivästä ja jäätelöstä! - Kylän rääväsuisen sepän tilaus samassa kaupassa: Sen mitta makkaraa. Myyjällä sattuivat olemaan hoksottimet kohdallaan. Hän otti tiskistä kokonaisen sipulimakkaratangon ja kysyi pokkana: Riittääkö?

Tuosta häftasta vielä: jos muistini ei ihan heitä häränpyllyä, niin ennen laastaripaketin kyljessä luki ruotsiksi Häftplåster ja siitä vääntyi häfta tai ehkä yleisemmin hefta, joskus jopa hehta, kun tuo äffä on aika hankala. Plåsterista sitten vääntyi laastari.

Lopuksi vielä oma nolo kokemus. Ollaan jossain 60-luvun alussa ja puukengät olivat tulleet muotiin, ei vielä hollannikkaat, vaan sellaiset, joissa oli muotoiltu puupohja ja yksi kapeahko remmi jalan yli. Näitä kenkiä kutsuttiin terveyskengiksi. Olin saanut isovanhemmilta rahaa ostaa tällaiset jalkineet. Kaupassa myyjä tuli kysymään, mitä halusin. Olin aika ujo tyttönen, joten ääni oli hiljainen, kun pyysin terveyskenkiä. Myyjä palasi kohta takaisin, mutta kädessä ei ollut kenkälaatikkoa, vaan paketti ... terveyssiteitä. Olin varmasti punainen kuin pioni, kun luikahdin itku kurkussa ulos kaupasta. Hävetti niin julmetusti, vaikka niitäkin jo silloin tarvitsin. Kengät hankin toisesta kaupasta vähän myöhemmin!

Vierailija kirjoitti:

Liian helppo ratkaisu? Jos asiakas ei täsmennä, palvelija vaan palvelisi asiallisesti, wittuilematta.

Jos asiakas tilaisi hampurilaisen, saisi hampurilaisen, jos aterian, saisi aterian, jos jäätelön, saisi jäätelön, jos oluen saisi oluen. Mukavaa ja nopeaa molemmille ;-)

Mä olen varmaan sitten vittumainen aspa, mutta pakko nyt vielä kysyä. Jos jäätelökioskista tilaa yhden jäätelön, niin mitä antaisit? Yhden pallon mansikkajäätelöä, vai yhden eskimopuikon vai mitä? Tai yksi limppari? Onko se mustaa, valkoista vai keltaista? Entäs kun asiakas pyytää tupakkaa?

Itse kysyn aina tarkentavan kysymyksen, koska pääsen paljon nopeammalla jos menee kerralla oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa tai älkää, mä en vielä 18-vuotiaana ollut kuullutkaan sanasta "kahvileipä". Olin töissä Heburgerissa ja asiakas kysyi, löytyykö meiltä kahvileipää. Tarjosin sille salaattisämpylää, "kun ei meillä oikein muutakaan leipää ole myynnissä" :D Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että tyhmä sana. Leipä leipänä, pullat pullina.

Bisseä tilasin kerran pikkupaikkakunnalla Itä-Suomessa, ja 30-vuotias baarimikko kysyi että "anteeksi mitä". Kai kaikki nyt bissen tietää? Asenneongelma?

OT mutta mä käytän kahvileivästä ilmaisua "kastettava",siis tyyliin "Tulee vieraita huomenna,täytyy ostaa jotain kastettavaa".Eipä siinäkään kyllä tunnu olevan järkeä,kun ei niitä pullia yleensä mihinkään dippailla,lapsuudenkodissa opittu sana.Mikä on "järkevä" ilmaisu kahvileivälle?(Jos siis viitataan yleisesti kahvin kanssa tarjottaviin makeisiin leivonnaisiin).

PULLA

Tai leivonnainen, miksi sanoa kahvileipää.