Näinkö se elämä muuttuu?

Ihan niinku vain kotona voisi imettää. Joku harso messiin jos pelkäät että Teri Niitti tulee paikalle...kohta tulee kesä pääset nauttimaan vaunulenkeistä, ja toi vaihe on pian ohi. Lapsi kohta kävelee, juttelee, tapaatte ihmisiä puistossa, käytte harrastuksissa ja kerhoissa... Sulla on ihanat ajat edessä!

Vierailija kirjoitti:

Lievästi itseaiheutettu ongelma jos tulee mökkihöperöksi imetyksen takia. Minä opettaisin lapsen pullolle ja lähtisin ulos joka päivä. Luontoon, istumaan puistoon, taidenäyttelyyn.

Voin kertoa että ihan olen tässä pari viikkoa yrittänyt opettaa pullolle. Noin kymmenelle erilaiselle. AP

Mut se on sillee jännää et se kasvaa se lapsi

Vierailija kirjoitti:

Ihan niinku vain kotona voisi imettää. Joku harso messiin jos pelkäät että Teri Niitti tulee paikalle...kohta tulee kesä pääset nauttimaan vaunulenkeistä, ja toi vaihe on pian ohi. Lapsi kohta kävelee, juttelee, tapaatte ihmisiä puistossa, käytte harrastuksissa ja kerhoissa... Sulla on ihanat ajat edessä!

Ei haittaa Teri Niitit, pystyn kyllä imettämään julkisesti. Minua ei haittaa jos joku pahoittaa siitä mielensä. Vauva vaan haluaisi syödä hiljaisuudessa ja mieluiten makuultaan. Ihan niin reteä en kuitenkaan oo että heittäisin vauvan kanssa pötkölleen jossain ostoskeskuksessa. :D ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä elämä muuttuu siinä kohtaa kun lapsen saa, ei sille mitään voi, mutta ei se sillä tavalla muutu että pitäisi olla yksinäinen, tai vaan vauvan kanssa kahdestaan kökkiä. Lapsi kasvaa nopeasti eikä enää sun kainalossa viihdy, se on yksi hujaus kun pikkulapsiaika on ohi, ja ikävöit aikaa kun lapsesi tuli syliin, pian se lapsi on kavereiden kanssa jossain, tai kyhjöttää huoneessaan pelaamassa tai jotain, eikä edes puhu sulle mitään mistään. Mulla on esikoinen ollut ulkomaillakin jo jopa vuoden kerrallaan, ja on taas ensikuussa lähdössä yli vuodeksi, poikaystävä on ranskalainen, en tiedä näenkö sitten tulevia lapsenlapsiakaan kuin netin kautta... Se on se 15-16 vuotta jonka lapsen saat kotona pitää, sitten maailma houkuttaa. Nauti siitä että sulla on lapsi, lapset on vain lainaa, ja tee elämästäsi hänen kanssaan mukavaa, harrasta omia juttuja ja harrasta lapsenkin kanssa, niistä jää kivat muistot.

Onhan se tuotakin, mutta ikinä enää ei missään hetkessä tai tilanteessa voi olla täysin vapaa, koska lapsesta on aina huoli. "Pienennä pienet murheet, isona isot." Vauva-aikaan olin todella uupunut ja odotin vaan että lapsi kasvaisi ja asiat helpottuisivat. En uskonut kun äitini sanoi noin.. Totta se oli.

Kyllä mulla on huoli muistakin kuin lapsista, esim. miehestä, vanhemmista, sisaruksista... se on vaan elämää että rakkaistaan kantaa huolta, ei tietenkään liiallisuuksiin saa mennä. En ole lapsenakaan ollut täysin vapaa, enkä tiedä kuka olisi, elämään kuuluu se että on ihmissuhteita ja muita velvoitteita. Ne joista huolehtii, huolehtii myös susta.

Vierailija kirjoitti:

Lievästi itseaiheutettu ongelma jos tulee mökkihöperöksi imetyksen takia. Minä opettaisin lapsen pullolle ja lähtisin ulos joka päivä. Luontoon, istumaan puistoon, taidenäyttelyyn.

Niin, se imetys on kyllä hankalaa pidemmän päälle, mutta tosiaan oma valinta. Mulla ei onnistunut kenenkään lapsen kanssa imetys paria kuukautta kauempaa, nuorimmaisille ensimmäisen kuukauden pumppasin maitoa kun he olivat vielä sairaalassa, se vasta oli rankkaa, mutta aika aikansa kutakin. Kyllä yhden lapsen kanssa on helppo lähteä kotoa, jos ei tosiaan tuollainen hankala imetysjuttu sido kotiin. Kun mun esikoinen oli pieni, niin laitoin rattaisiin ja lähdin kotoa, niin heti nukahti, minä kävin kaupoilla kattelemassa tavaroita ja ihmisiä aikani kuluksi, ei ollut mitään ongelmaa kun lapsi heräsikin, sitten lapsikin katseli kaikkea ihan tyytyväisenä.