Lue keskustelun säännöt.
Uskotko että Suomessa menestyminen on itsestä kiinni?
13.04.2016 |
Jos vastasit ei, oletko aina ollut sitä mieltä vai milloin ja miksi mielipide muuttui?
Oma vastaus: en, ja tämän tajusin 15-vuotiaana kun ikäluokkani alkoi hakea kesätöihin. Ne, joille isin firma ei tarjonnut paikkaa, olivat ilman töitä. Jostain syystä julkisiin instansseihinkin valikoituivat työntekijöiden sukulaiset, vaikka julkisuudessa suosintaa ei tietenkään ole olemassa ja hakijoita kohdellaan tasapuolisesti. Oli tavallaan hyvä herätä todellisuuteen varhain, jotta ei rakenna elämäänsä väärille uskomuksille. Vaikka opiskelinkin sitten alaa, jolta ei töitä löydy, kun ei ole suhteita ja kokemusta, jotka saa suhteilla ja kokemuksella, niin ainakin saw that coming.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Juttelin vasta ihan toisen alan menestyjän kanssa, vertailtiin uriamme. Molemmissa tapauksissa kumpikin puhui tuurista uralla, mutta kun vierestä uran vaiheita kuunteli, huomasi kovan työn merkityksen. On menty työn perässä eri puolille, on tehty hurjia työtunteja. Perhesuunnitelmat on jouduttu laittamaan telakalle kiihkeimpään aikaan. On ollut hurja nälkä onnistua ja tehty tosissaan mikä on näkynyt myös elämän muilla osa-alueilla. Täällä murehditaan kuinka kaikki on kurjistunut, väittäisin, että ainakin näiden tarinoiden perusteella ja vertailemalla niitä nykyisiin nuoriin elämä on mukavistunut ja porukka sen mukana ehkä laiskistunut. Nykyään kaikki pitää saada heti, kaikesta heti hyvä palkka ja työn silti pitää olla mukavaa, lomien pitkiä ja ne lapsetkin on saatava heti eikä kohta. Löytyykö vielä tuota nälkäistä asennetta, olen tekemään kaikkeni menestyksen eteen? Hyväksyykö ne uhraukset, pitkät päivät ja opiskeluun menevät yöt osaksi elämäänsä?
Ihanteellista olisi, jos voisi valita monesta eri arvosta tärkeimmät ja toimia niiden mukaan, menettämättä kokonaan muuta elämää.
Jos työ ja ura on tärkein, tekee juuri niin kuin esimerkissäsi. Mutta ei ole reilua, että perheenperustaminen menee tuonne keski-ikään tai jää kokonaan perustamatta. Myöhemmällä iällä saattaa olla isoja ongelmia löytää sopiva puoliso, seurustella riittävän kauan ennen lapsia ja vielä jaksaa olla vanhempana lapsilleen. Mikäli niitä lapsia edes saa luomusti enää. Piintynyt vanhapoika/piika ei edes sopeudu seurusteluun ja perhe-elämään enää keski-iässä.
Monille perheen perustaminen on se tärkein asia elämässä. Puoliso ja lapset halutaan nuorina ja toivotaan että myöhemmin vielä pääsee mukaan työelämään ja vähintään kykenee elättämään perheensä, jollei nyt mitään huippu-uraa loisikaan. Ikävää vaan, että se tavanomainen palkkatyö suht nopealla koulutuksella on katoamassa pois tai ainakin kilpailu on niin kovaa, ettei moni uskalla tehdä ensin lapsia, sitten vasta pyrkiä työelämään.
Ns. normaalien ihmisten lisäksi on koko joukko erilaisista neurologisista häiriöistä kärsiviä, vammaisia ja heikkolahjaisia. Pilkan ja syyllistämisen viljely ei heitä auta, herättää vaan katkeruutta ja kostoa. Työtä ja toimeentuloa heillekin pitäisi löytää ja nimenomaan niin, että työstä saa palkkaa, ei työttömyyskorvausta ja kulukorvausta.
Maailmassa pitäisi nyt olla enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan, sillä meillä on ruokaa tonneittain pois heitettäväksi, nälkään ei kuolla, terveydenhoito on niin hyvää, että esim. tuberkuloosin takia ei maata eristyksissä kuukausikaupalla, asuntoja on tyhjillään pitkin maata jne.
Siis mikä hitto tässä oikein mättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.
On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia.
Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.
Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.
Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.
Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.
Puhut maailmasta, jota ei enää ole. Isoisäsi kokemuksilla ei ole mitään yhteistä nykypäivän kanssa.
Niin, silloin ei ollut yhtälaisia mahdollisuuksia menestykseen kuin nykyisin, jolloin yhtenäinen globalisaatio ja internet jo luovat monia sellaisia mahdollisuuksia, joita isoisäni lapsuudessa/nuoruudessa ei todellakaan ollut.
Mahdollisuudet ovat nykyään erilaisia, mutta nykyään et voi vain kävellä tehtaaseen ja sanoa, että haluat tehdä töitä. Tällaisia tilaisuuksia oli aikanaan tarjolla vaikka kuinka, mutta nykyään jokaiseen hommaan vaaditaan joku täysin turha lupa ja lupaa varten koulutus. Mutta tämähän johtuu virkamiesten lobbauksesta.
Tuo on aivan totta. Mutta ei tuolloinkaan kävelty tehtaalle ja sanottu, että haluan tehdä työnjohtajan töitä. Menestyminen tarkoitti silloin sitä, että eläkkeelle jäädessäsi olit urasi huipulla. Ensin paiskittiin parikymmentä vuotta ruohonjuuritason hommissa, sitten saatiin ehkä työnjohtajan pesti, kun edellinen jäi eläkkeelle, sen jälkeen edettiin uralla se mikä edettiin. Nykyisin menestyminen pitäisi saavuttaa jo niin paljon nuorempana ja niin vähäisemmillä työvuosilla, että ei ole mitenkään ihmeellistä, että harva siihen pystyy. Ja petytään, kun ei vielä 35-vuotiaanakaan ylletä yli kolmen tonnin kuukausipalkoille. Mä olen tehnyt pitkän työuran ja koen, että olen menestynytkin, mutta se varsinainen menestys eli hyvä palkka ja hyvä asema yrityksessä on tullut vasta sitten, kun vanhimmat lapsistanikin olivat jo muuttaneet omilleen eli yli 50-vuotiaana.
Mutta kun niitä ruohonjuuritason hommia ei jaeta enää sillä tavalla. Tehtaalla katsottaisiin kuin hullua jos joku nobody vaatisi päästä pomon juttusille.
Ei jaetakaan. Mutta silti moni töihin päässytkin kokee, että ei ole menestynyt. Kun nykyisin pitäisi menestyä muutamassa vuodessa eikä vasta sitten, kun alkaa laskea aamuja eläkkeelle pääsyyn. Nuoret haluaisivat, että heillä olisi kolmekymppisenä kaikki se, mitä heidän isovanhemmillaan oli vasta päälle viiskymppisenä. Enkä mä tästä nuoria syytä, koska sellaista arvo- ja ajatusmaailmaahan meille nykyisin mainokset ja media myy. Nuori, kaunis ja menestynyt eikä vanha, rupsahtanut ja menestynyt.
Sä unohdat nyt sen, että koko systeemin rakenne on muuttunut. Nykyisin käydään pitkästi kouluja ennen työelämään menoa. Ei ole järkeä laittaa maisteria respaan tai tuotantolinjalle, ja toisaalta sieltä respasta ja linjalta ei nousta ylöspäin ilman korkeakoulututkintoa.
Kyllä työnantaja voisi laittaa sen maisterin tuotantolinjalle mutta se ei sinne mene. Ei se edes hae sellaista paikkaa. Ei kelpaa.
Jos oletetaan, että menestyminen ja onnistuminen vaatii 100%, väittäisin että 50% ja 50%. Puolet riippuu ihan itsestä. Omasta motivaatiosta, opiskelusta, asioiden eteen uhrautumisesta, panoksesta, työstä ja kovasta yrittämisestä. Toiset puolet sitten taas tuurista, lähipiiristä, varallisuudesta, lahjakkuudesta. Jos toiselta puolen puuttuu jotain, on toiselta puolelta sitä saatava. Jos haluaa vaikka olympiamitalistiksi hiihdossa vaikka elää pyörätuolissa, ei pysty toiselta puolen sitä tuottamaan niin paljon että onnistuisi, vaikka rahaa ja suhteita olisi vaikka muille jakaa. Mutta onnistuu, jos esim. ei ole yliopistoon pyrkiessä rahaa käydä valmennuskurssia, lukee hiukan enemmän kuin muut. Jos ei ole työelämän suhteita valmiiksi, tutustuu ihmisiin jo koulussa ja tekee itselleen tilaa. Jos ei ole kesätyöpaikkaa vanhemmien avulla, opettelee hyvät ja persoonalliset hakemukset ja lähettää niitä monta tuhatta ympäri Suomen.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minun kohdallani tuo on pitänyt paikkansa. Tosin ei ole ollut kivaa tehdä töitä kolmessa eri työpaikassa ja opiskella siinä sivussa, mutta lopulta viiden vuoden lomaton uurastus tuotti tulosta ja jäi aikaa itsellekin.
Olisin voinut sanoa, että en saanut kesätöitä, kun isällä ei ole suhteita tai koska en liiku oikeissa piireissä. Enpä sano, koska sain 15v iässä kesätöitä ihan itse niitä hakemalla ja hyväksymällä sen, että ensimmäiset noin 50 työnantajaa sanoivat kiitos ei. Voisin sanoa, että en päässyt valtiolle töihin, kun ei ollut suhteita. Pääsin ihan omalla osaamisella, mutta vaihdoin myöhemmin työpaikkaa yksityiselle, koska sieltä löytyi kiinnostava projekti.
Menestyminen Suomessa on itsestä kiinni. Tekemällä menestyy, ei ruikuttamalla, että ei tästä mitään tule. Tosin töitä pitää olla valmis tekemään muutenkin kuin virka-aikana.
Totta. Itse tein kesätöitä puhelinmyyjänä (ja kolmisen vuotta opintojen ohella iltatyönä), en koskaan saanut mitään kaupungin kesätyöpaikkoja. Suomessa kuitenkin jokaisella on ne samat tulot opiskelijana ja ilmainen koulutus ihan huippuyliopistoon asti, ei siihen menestykseen loppupeleissä mikään 15-vuotiaan kesätyöarpa paina. Jos haluaa kouluttautua lääkäriksi, niin se on omasta tahdosta ja opsikeluinnosta kiinni. Jos on nuoruutensa opiskeluajat viettänyt viinaa vetämällä ja bilettänyt kotibileissä naapureita häiriten ja tupakkaringissä syljeskellen, samaan aikaan kun menestystä janoavat ovat päntänneet ja painaneet duunia, niin eipä siinä voi muuta kuin itseä syyttää. Ahkerat palkitaan. Ainut hyväksytty syy valittaa on, jos vanhemmat ovat estäneet opiskelemisen esimerkiksi kettingillä vangitsemalla kellariin.
Suomi ei ole mikään USA, jossa vanhempien varallisuudella on iso merkitys, minkätasoiseen collegeen pääset. Täällä kaikki opiskelee ilmaiseksi, ja koulutukseen vaikuttaa vain oma koulumenestys ja pänttäysinnokkuus pääsykokeisiin.
Työttömiä syyllistävät lähinnä suurten ikäluokkien edustajat ja suhteilla tai tuurilla töihin päässeet. Muut ymmärtävät nykytilanteen varsin hyvin. Perhetausta sanelee hyvin paljon, toki niitä ryysyistä rikkauksiin- tarinoita toteutuu aina välillä mutta se kysyy ahkeruuden lisäksi uskomattoman hyvää tuuria. Turha väittää muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.
On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia.
Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.
Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.
Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.
Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.
Nykyään vartija heittää niskavilloista ulos jos yrittää marssia pomon juttusille ilman ajanvarausta eikä ole suhteita. Suomi on ihan erilainen paikka kuin joskus 60-luvulla.
No ehkä jossain isoissa firmoissa kehäkolmosen sisällä tämä voi pitää paikkansa. Minä olen aina marssinut sisään kysymään töitä. Usein tällä konstilla juuri niitä saa. Se vaatii vain omaa aktiivisuutta eikä sohvalla makaamista tai netissä valittamista.
Et tiedä mistä puhut joten jätän puheesi omaan arvoonsa.
Roadwalker kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minun kohdallani tuo on pitänyt paikkansa. Tosin ei ole ollut kivaa tehdä töitä kolmessa eri työpaikassa ja opiskella siinä sivussa, mutta lopulta viiden vuoden lomaton uurastus tuotti tulosta ja jäi aikaa itsellekin.
Olisin voinut sanoa, että en saanut kesätöitä, kun isällä ei ole suhteita tai koska en liiku oikeissa piireissä. Enpä sano, koska sain 15v iässä kesätöitä ihan itse niitä hakemalla ja hyväksymällä sen, että ensimmäiset noin 50 työnantajaa sanoivat kiitos ei. Voisin sanoa, että en päässyt valtiolle töihin, kun ei ollut suhteita. Pääsin ihan omalla osaamisella, mutta vaihdoin myöhemmin työpaikkaa yksityiselle, koska sieltä löytyi kiinnostava projekti.
Menestyminen Suomessa on itsestä kiinni. Tekemällä menestyy, ei ruikuttamalla, että ei tästä mitään tule. Tosin töitä pitää olla valmis tekemään muutenkin kuin virka-aikana.
Totta. Itse tein kesätöitä puhelinmyyjänä (ja kolmisen vuotta opintojen ohella iltatyönä), en koskaan saanut mitään kaupungin kesätyöpaikkoja. Suomessa kuitenkin jokaisella on ne samat tulot opiskelijana ja ilmainen koulutus ihan huippuyliopistoon asti, ei siihen menestykseen loppupeleissä mikään 15-vuotiaan kesätyöarpa paina. Jos haluaa kouluttautua lääkäriksi, niin se on omasta tahdosta ja opsikeluinnosta kiinni. Jos on nuoruutensa opiskeluajat viettänyt viinaa vetämällä ja bilettänyt kotibileissä naapureita häiriten ja tupakkaringissä syljeskellen, samaan aikaan kun menestystä janoavat ovat päntänneet ja painaneet duunia, niin eipä siinä voi muuta kuin itseä syyttää. Ahkerat palkitaan. Ainut hyväksytty syy valittaa on, jos vanhemmat ovat estäneet opiskelemisen esimerkiksi kettingillä vangitsemalla kellariin.
Suomi ei ole mikään USA, jossa vanhempien varallisuudella on iso merkitys, minkätasoiseen collegeen pääset. Täällä kaikki opiskelee ilmaiseksi, ja koulutukseen vaikuttaa vain oma koulumenestys ja pänttäysinnokkuus pääsykokeisiin.
Mutta kaikki eivät halua lääkäriksi tai juristiksi tai ekonomiksi. On helvettiä tehdä väkisin työtä, joka ei kiinnosta pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n teksti oli kuin suoraan minun ajatuksistani!! Itse tajusin myös nuorena kesätyönhakijana, että työn saamisella ei ole mitään tekemistä omien taitojen ja koulumenestyksen kanssa. Kyse on pelkästään suhteista ja ehkä vähän tuuristakin. Minulla ei ole koskaan ollut mitään suhteita, vanhempani ovat töissä alalla, josta ei nuorelle hanttihommien hakijalle ollut mitään hyötyä. Samoin muut lähiomaiset/sukulaiset ovat olleet ihan hyödyttömiä (pieni suku ja etäiset välit). Tuttavaperheet ja kaverien vanhemmat jeesasivat aina vaan omia lapsiaan, jos nyt niitäkään pystyivät. Olen aina ollut ihan omien kykyjeni varassa. Onneksi töitä on kuitenkin aina irronnut jollain ilveellä. Sen kuitenkin tiedän, ettei koulujen arvosanoja ole koskaan kyselty ja aiempikin työkokemus on ollut lähes merkityksetöntä, koska työpaikat ovat olleet niin erilaisia ja työnantajia on tuntunut kiinnostavan vain, miten hyvin ihmisenä sovellun sillä hetkellä kyseiseen duuniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.
On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia.
Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.
Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.
Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.
Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.
Nykyään vartija heittää niskavilloista ulos jos yrittää marssia pomon juttusille ilman ajanvarausta eikä ole suhteita. Suomi on ihan erilainen paikka kuin joskus 60-luvulla.
No ehkä jossain isoissa firmoissa kehäkolmosen sisällä tämä voi pitää paikkansa. Minä olen aina marssinut sisään kysymään töitä. Usein tällä konstilla juuri niitä saa. Se vaatii vain omaa aktiivisuutta eikä sohvalla makaamista tai netissä valittamista.
Et tiedä mistä puhut joten jätän puheesi omaan arvoonsa.
Et halua kuulla totuutta, että minä saan töitä ja sinä et? Vaihdoin viimeksi työpaikkaa parisen vuotta sitten. Eikä ole suhteilla saatu paikka.
Ja että sinua vituttaisi vielä enemmän niin 17v tyttöni soitti juuri äsken iloisena että sen pari vuotta vanhempi poikaystävä oli saanut kesätyöpaikan. Tytöllä on ollut työpaikka jo vuoden. Hän tekee töitä sen lisäksi että opiskelee samalla. Eikä nekään ole saaneet niitä suhteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömiä syyllistävät lähinnä suurten ikäluokkien edustajat ja suhteilla tai tuurilla töihin päässeet. Muut ymmärtävät nykytilanteen varsin hyvin. Perhetausta sanelee hyvin paljon, toki niitä ryysyistä rikkauksiin- tarinoita toteutuu aina välillä mutta se kysyy ahkeruuden lisäksi uskomattoman hyvää tuuria. Turha väittää muuta.
En ole suurten ikäluokkien edustaja enkä ole päässyt töihin suhteilla. Voi kertoa teille miten töitä saa. Ottaa ensin vastaan mitä tahansa työtä vaikka huonolla palkalla ja vaikka ei ole koulutuksen kanssa mitään tekemistä. Sitten hakee parempia paikkoja. Työnantaja ottaa aina mieluummin töihin sellaisen joka on töissä. Mä oon vaihtanut jo monta kertaa ja nyt alkaa palkka olla kohdillaan, yli 4000 kuussa enkä asu enkä ole töissä kehäkolmosen sisällä.
Suurin osa työttömistä ei ota vastaan mitään "duunarityötä" vaan heti pitäisi päästä vähintään päälliköksi. Se tyhjä työpaikkaluettelo näyttääkin todella rohkaisevalta kun hakee sitä päällikköpestiä. Ei kai kukaan sellaista töihin ota.
Vierailija kirjoitti:
Roadwalker kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minun kohdallani tuo on pitänyt paikkansa. Tosin ei ole ollut kivaa tehdä töitä kolmessa eri työpaikassa ja opiskella siinä sivussa, mutta lopulta viiden vuoden lomaton uurastus tuotti tulosta ja jäi aikaa itsellekin.
Olisin voinut sanoa, että en saanut kesätöitä, kun isällä ei ole suhteita tai koska en liiku oikeissa piireissä. Enpä sano, koska sain 15v iässä kesätöitä ihan itse niitä hakemalla ja hyväksymällä sen, että ensimmäiset noin 50 työnantajaa sanoivat kiitos ei. Voisin sanoa, että en päässyt valtiolle töihin, kun ei ollut suhteita. Pääsin ihan omalla osaamisella, mutta vaihdoin myöhemmin työpaikkaa yksityiselle, koska sieltä löytyi kiinnostava projekti.
Menestyminen Suomessa on itsestä kiinni. Tekemällä menestyy, ei ruikuttamalla, että ei tästä mitään tule. Tosin töitä pitää olla valmis tekemään muutenkin kuin virka-aikana.
Totta. Itse tein kesätöitä puhelinmyyjänä (ja kolmisen vuotta opintojen ohella iltatyönä), en koskaan saanut mitään kaupungin kesätyöpaikkoja. Suomessa kuitenkin jokaisella on ne samat tulot opiskelijana ja ilmainen koulutus ihan huippuyliopistoon asti, ei siihen menestykseen loppupeleissä mikään 15-vuotiaan kesätyöarpa paina. Jos haluaa kouluttautua lääkäriksi, niin se on omasta tahdosta ja opsikeluinnosta kiinni. Jos on nuoruutensa opiskeluajat viettänyt viinaa vetämällä ja bilettänyt kotibileissä naapureita häiriten ja tupakkaringissä syljeskellen, samaan aikaan kun menestystä janoavat ovat päntänneet ja painaneet duunia, niin eipä siinä voi muuta kuin itseä syyttää. Ahkerat palkitaan. Ainut hyväksytty syy valittaa on, jos vanhemmat ovat estäneet opiskelemisen esimerkiksi kettingillä vangitsemalla kellariin.
Suomi ei ole mikään USA, jossa vanhempien varallisuudella on iso merkitys, minkätasoiseen collegeen pääset. Täällä kaikki opiskelee ilmaiseksi, ja koulutukseen vaikuttaa vain oma koulumenestys ja pänttäysinnokkuus pääsykokeisiin.
Mutta kaikki eivät halua lääkäriksi tai juristiksi tai ekonomiksi. On helvettiä tehdä väkisin työtä, joka ei kiinnosta pätkääkään.
Niin onkin. Varsinkin kun työkkäri ja sossu maksaa vaikka makaisi kotonakin. Mitä sitä töitä tekemään. Paljon mukavampi roikkua netissä valittamassa että pomon sukulaiset vie mun työt suhteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roadwalker kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minun kohdallani tuo on pitänyt paikkansa. Tosin ei ole ollut kivaa tehdä töitä kolmessa eri työpaikassa ja opiskella siinä sivussa, mutta lopulta viiden vuoden lomaton uurastus tuotti tulosta ja jäi aikaa itsellekin.
Olisin voinut sanoa, että en saanut kesätöitä, kun isällä ei ole suhteita tai koska en liiku oikeissa piireissä. Enpä sano, koska sain 15v iässä kesätöitä ihan itse niitä hakemalla ja hyväksymällä sen, että ensimmäiset noin 50 työnantajaa sanoivat kiitos ei. Voisin sanoa, että en päässyt valtiolle töihin, kun ei ollut suhteita. Pääsin ihan omalla osaamisella, mutta vaihdoin myöhemmin työpaikkaa yksityiselle, koska sieltä löytyi kiinnostava projekti.
Menestyminen Suomessa on itsestä kiinni. Tekemällä menestyy, ei ruikuttamalla, että ei tästä mitään tule. Tosin töitä pitää olla valmis tekemään muutenkin kuin virka-aikana.
Totta. Itse tein kesätöitä puhelinmyyjänä (ja kolmisen vuotta opintojen ohella iltatyönä), en koskaan saanut mitään kaupungin kesätyöpaikkoja. Suomessa kuitenkin jokaisella on ne samat tulot opiskelijana ja ilmainen koulutus ihan huippuyliopistoon asti, ei siihen menestykseen loppupeleissä mikään 15-vuotiaan kesätyöarpa paina. Jos haluaa kouluttautua lääkäriksi, niin se on omasta tahdosta ja opsikeluinnosta kiinni. Jos on nuoruutensa opiskeluajat viettänyt viinaa vetämällä ja bilettänyt kotibileissä naapureita häiriten ja tupakkaringissä syljeskellen, samaan aikaan kun menestystä janoavat ovat päntänneet ja painaneet duunia, niin eipä siinä voi muuta kuin itseä syyttää. Ahkerat palkitaan. Ainut hyväksytty syy valittaa on, jos vanhemmat ovat estäneet opiskelemisen esimerkiksi kettingillä vangitsemalla kellariin.
Suomi ei ole mikään USA, jossa vanhempien varallisuudella on iso merkitys, minkätasoiseen collegeen pääset. Täällä kaikki opiskelee ilmaiseksi, ja koulutukseen vaikuttaa vain oma koulumenestys ja pänttäysinnokkuus pääsykokeisiin.
Kuinka moni pääsee sisään ilman kalliita pääsykoekursseja? Taitaa olla aika pieni prosentti. Myös kannustus, ymmärrys ja tuki ovat tärkeitä. Huonoista lähtökohdista lähtevillä tämä usein puuttuu. Sama ihminen toiseen perheeseen syntyneenä olisi aivan erilainen ja mahdollisuudet menestyä ihan eri luokkaa.
Ei ole mielipide vaan täysin totta meidän perheessä.