Uskotko että Suomessa menestyminen on itsestä kiinni?

Joskus aikaisemmin olisin voinut uskoakin, mutta enää en usko. Suomesta on kaikkien niiden kansaan kohdistuvien leikkausten ja hyväveliverkostojen kasvamisen myötä tullut sellainen maa, että ainoastaan eliitti menestyy. Ja entistä vaikeammaksi tulee tulevaisuudessa nouseminen menestyväksi ihmiseksi, kun esim. otetaan se huomioon, että esim. yliopistoihin tulee lähes 100% varmuudella jossain vaiheessa lukukausimaksut myös suomalaisille. Siinä sitten jää vähävaraisten perheiden lapset kouluttautumatta ja koulutus on mahdollista vain rikkaiden perheiden lapsille.

Suomessa on todella hyvät koulutusmahdollisuudet. Muualla maailmassa koulut maksavat ja niihin pääsevät vain ne joiden isillä ja äiteillä on varaa. Mitä enemmän rahaa, sen parempi koulu. Täällä on kaikki hyvin ja ihmiset vain ruikuttavat turhasta. Itse olen ollut 13-vuotiaasta asti kesätöissä ja ammattikorkeakoulun jälkeen sain heti töitä. Työpaikkoja on kertynyt jo kymmenkunta ja päivääkään ei ole tarvinut olla työttömänä. Yhtään ainutta työpaikkaa en ole saanut suhteilla.

Meillä on neljä lasta joista kolme sai tänä kesänä kesätöitä. Yksi on vielä liian nuori kesätöihin. Yksikään paikka ei ole suhteilla. Ei meidän suhteilla eikä sukulaisten.

Suomessa on vain liian hyvä sosiaalihuolto että kaikki laiskurit saavat maata kotona valittamassa. Työttömyys myös kulkee suvussa koska esimerkiksi yrittäjien lapset työllistyvät hyvin vieraan töihinkin, mutta työttömien lapsista tulee työttömiä. Vika on kotoa opitussa asenteessa. Jos rahaa tulee makaamallakin, miksi hikoilla sen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on todella hyvät koulutusmahdollisuudet. Muualla maailmassa koulut maksavat ja niihin pääsevät vain ne joiden isillä ja äiteillä on varaa. Mitä enemmän rahaa, sen parempi koulu. Täällä on kaikki hyvin ja ihmiset vain ruikuttavat turhasta. Itse olen ollut 13-vuotiaasta asti kesätöissä ja ammattikorkeakoulun jälkeen sain heti töitä. Työpaikkoja on kertynyt jo kymmenkunta ja päivääkään ei ole tarvinut olla työttömänä. Yhtään ainutta työpaikkaa en ole saanut suhteilla.

Meillä on neljä lasta joista kolme sai tänä kesänä kesätöitä. Yksi on vielä liian nuori kesätöihin. Yksikään paikka ei ole suhteilla. Ei meidän suhteilla eikä sukulaisten.

Suomessa on vain liian hyvä sosiaalihuolto että kaikki laiskurit saavat maata kotona valittamassa. Työttömyys myös kulkee suvussa koska esimerkiksi yrittäjien lapset työllistyvät hyvin vieraan töihinkin, mutta työttömien lapsista tulee työttömiä. Vika on kotoa opitussa asenteessa. Jos rahaa tulee makaamallakin, miksi hikoilla sen eteen.

Taas yhden todellisuudesta vieraantuneen mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Käänteisesti ainakin. Tarkoitan, että mitään et saa, jos et edes yritä. Et edes lottovoittoa, jos et lottoa. Toki paljon on tuuristakin kiinni, ei pelkästään omista valinnoista. Minä olisin nuorena halunnut lähteä yliopistoon opiskelemaan suomensukuisia kieliä ja arkeologiaa, mutta realistina tiesin, että työpaikasta olisi sillä koulutuksella turha haaveilla. 

Minäkin kävin arkeologian pääsykokeessa, mutta menin kuitenkin lukemaan fysiikkaa, koska työttömästä fyysikosta ei ollut kukaan kuullutkaan 90-luvulla. Nyt olen sitten työtön tohtori, joten lopputulema on ihan sama kuin jos olisin mennyt lukemaan vaikka sitä arkeologiaa.

Julkaisuluetteloni on btw paljon pidempi kuin monella apurahoja ja muuta rahoitusta saaneella, mutta kun en tunne henkilökohtaisesti rahanjakajia, jään hauissa aina rannalle.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on todella hyvät koulutusmahdollisuudet. Muualla maailmassa koulut maksavat ja niihin pääsevät vain ne joiden isillä ja äiteillä on varaa. Mitä enemmän rahaa, sen parempi koulu. Täällä on kaikki hyvin ja ihmiset vain ruikuttavat turhasta. Itse olen ollut 13-vuotiaasta asti kesätöissä ja ammattikorkeakoulun jälkeen sain heti töitä. Työpaikkoja on kertynyt jo kymmenkunta ja päivääkään ei ole tarvinut olla työttömänä. Yhtään ainutta työpaikkaa en ole saanut suhteilla.

Meillä on neljä lasta joista kolme sai tänä kesänä kesätöitä. Yksi on vielä liian nuori kesätöihin. Yksikään paikka ei ole suhteilla. Ei meidän suhteilla eikä sukulaisten.

Suomessa on vain liian hyvä sosiaalihuolto että kaikki laiskurit saavat maata kotona valittamassa. Työttömyys myös kulkee suvussa koska esimerkiksi yrittäjien lapset työllistyvät hyvin vieraan töihinkin, mutta työttömien lapsista tulee työttömiä. Vika on kotoa opitussa asenteessa. Jos rahaa tulee makaamallakin, miksi hikoilla sen eteen.

Saitko ekan työpaikkasi tuntematta työnantajaa ennestään? Tuntevatko lapsesi kesätyönantajat heidät ennestään?

Kysyn, koska usein tiiviissä yhteisöissä kuten pikkupaikkakunnilla ja uskonnollisissa piireissä toimivat näkevät työnsaannin omana ansionaan, vaikka todellisuudessa on kyse siitä, ettei piirin ulkopuolisia palkata, jolloin kilpailu on lähes olematonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.

On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia. 

Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.

Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.

Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.

Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.

Puhut maailmasta, jota ei enää ole.  Isoisäsi kokemuksilla ei ole mitään yhteistä nykypäivän kanssa. 

Niin, silloin ei ollut yhtälaisia mahdollisuuksia menestykseen kuin nykyisin, jolloin yhtenäinen globalisaatio ja internet jo luovat monia sellaisia mahdollisuuksia, joita isoisäni lapsuudessa/nuoruudessa ei todellakaan ollut.

Mahdollisuudet ovat nykyään erilaisia, mutta nykyään et voi vain kävellä tehtaaseen ja sanoa, että haluat tehdä töitä. Tällaisia tilaisuuksia oli aikanaan tarjolla vaikka kuinka, mutta nykyään jokaiseen hommaan vaaditaan joku täysin turha lupa ja lupaa varten koulutus. Mutta tämähän johtuu virkamiesten lobbauksesta.

Tuo on aivan totta. Mutta ei tuolloinkaan kävelty tehtaalle ja sanottu, että haluan tehdä työnjohtajan töitä. Menestyminen tarkoitti silloin sitä, että eläkkeelle jäädessäsi olit urasi huipulla. Ensin paiskittiin parikymmentä vuotta ruohonjuuritason hommissa, sitten saatiin ehkä työnjohtajan pesti, kun edellinen jäi eläkkeelle, sen jälkeen edettiin uralla se mikä edettiin. Nykyisin menestyminen pitäisi saavuttaa jo niin paljon nuorempana ja niin vähäisemmillä työvuosilla, että ei ole mitenkään ihmeellistä, että harva siihen pystyy. Ja petytään, kun ei vielä 35-vuotiaanakaan ylletä yli kolmen tonnin kuukausipalkoille. Mä olen tehnyt pitkän työuran ja koen, että olen menestynytkin, mutta se varsinainen menestys eli hyvä palkka ja hyvä asema yrityksessä on tullut vasta sitten, kun vanhimmat lapsistanikin olivat jo muuttaneet omilleen eli yli 50-vuotiaana.

Mutta kun niitä ruohonjuuritason hommia ei jaeta enää sillä tavalla. Tehtaalla katsottaisiin kuin hullua jos joku nobody vaatisi päästä pomon juttusille.

Ei jaetakaan. Mutta silti moni töihin päässytkin kokee, että ei ole menestynyt. Kun nykyisin pitäisi menestyä muutamassa vuodessa eikä vasta sitten, kun alkaa laskea aamuja eläkkeelle pääsyyn. Nuoret haluaisivat, että heillä olisi kolmekymppisenä kaikki se, mitä heidän isovanhemmillaan oli vasta päälle viiskymppisenä. Enkä mä tästä nuoria syytä, koska sellaista arvo- ja ajatusmaailmaahan meille nykyisin mainokset ja media myy. Nuori, kaunis ja menestynyt eikä vanha, rupsahtanut ja menestynyt. 

Sä unohdat nyt sen, että koko systeemin rakenne on muuttunut. Nykyisin käydään pitkästi kouluja ennen työelämään menoa. Ei ole järkeä laittaa maisteria respaan tai tuotantolinjalle, ja toisaalta sieltä respasta ja linjalta ei nousta ylöspäin ilman korkeakoulututkintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.

On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia. 

Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.

Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.

Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.

Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.

Puhut maailmasta, jota ei enää ole.  Isoisäsi kokemuksilla ei ole mitään yhteistä nykypäivän kanssa. 

Niin, silloin ei ollut yhtälaisia mahdollisuuksia menestykseen kuin nykyisin, jolloin yhtenäinen globalisaatio ja internet jo luovat monia sellaisia mahdollisuuksia, joita isoisäni lapsuudessa/nuoruudessa ei todellakaan ollut.

Mahdollisuudet ovat nykyään erilaisia, mutta nykyään et voi vain kävellä tehtaaseen ja sanoa, että haluat tehdä töitä. Tällaisia tilaisuuksia oli aikanaan tarjolla vaikka kuinka, mutta nykyään jokaiseen hommaan vaaditaan joku täysin turha lupa ja lupaa varten koulutus. Mutta tämähän johtuu virkamiesten lobbauksesta.

Tuo on aivan totta. Mutta ei tuolloinkaan kävelty tehtaalle ja sanottu, että haluan tehdä työnjohtajan töitä. Menestyminen tarkoitti silloin sitä, että eläkkeelle jäädessäsi olit urasi huipulla. Ensin paiskittiin parikymmentä vuotta ruohonjuuritason hommissa, sitten saatiin ehkä työnjohtajan pesti, kun edellinen jäi eläkkeelle, sen jälkeen edettiin uralla se mikä edettiin. Nykyisin menestyminen pitäisi saavuttaa jo niin paljon nuorempana ja niin vähäisemmillä työvuosilla, että ei ole mitenkään ihmeellistä, että harva siihen pystyy. Ja petytään, kun ei vielä 35-vuotiaanakaan ylletä yli kolmen tonnin kuukausipalkoille. Mä olen tehnyt pitkän työuran ja koen, että olen menestynytkin, mutta se varsinainen menestys eli hyvä palkka ja hyvä asema yrityksessä on tullut vasta sitten, kun vanhimmat lapsistanikin olivat jo muuttaneet omilleen eli yli 50-vuotiaana.

Mutta kun niitä ruohonjuuritason hommia ei jaeta enää sillä tavalla. Tehtaalla katsottaisiin kuin hullua jos joku nobody vaatisi päästä pomon juttusille.

Ei jaetakaan. Mutta silti moni töihin päässytkin kokee, että ei ole menestynyt. Kun nykyisin pitäisi menestyä muutamassa vuodessa eikä vasta sitten, kun alkaa laskea aamuja eläkkeelle pääsyyn. Nuoret haluaisivat, että heillä olisi kolmekymppisenä kaikki se, mitä heidän isovanhemmillaan oli vasta päälle viiskymppisenä. Enkä mä tästä nuoria syytä, koska sellaista arvo- ja ajatusmaailmaahan meille nykyisin mainokset ja media myy. Nuori, kaunis ja menestynyt eikä vanha, rupsahtanut ja menestynyt. 

Sä unohdat nyt sen, että koko systeemin rakenne on muuttunut. Nykyisin käydään pitkästi kouluja ennen työelämään menoa. Ei ole järkeä laittaa maisteria respaan tai tuotantolinjalle, ja toisaalta sieltä respasta ja linjalta ei nousta ylöspäin ilman korkeakoulututkintoa.

Olet aivan oikeassa. Ja tässä on muuten yksi mielestäni suuri ongelma: opiskeluajat ovat lyhentyneet. Aikaisemmin sait roikkua yliopiston tai korkeakoulun kirjoilla ihan niin pitkään kuin halusit. Tämä tarkoitti myös, että saatoit luoda uraasi opintojen ohella. Ei ollut mitenkään tavatonta, että esimerkiksi kauppakorkeakoulussa opiskeleva meni ensimmäisen vuoden jälkeen kesätöihin pankkiin. Ihan sinne asiakaspalvelutiskille merkonomien joukkoon. Seuraavana kesänä saattoi jo sijaistaa pankinjohtajaa tai ainakin työtehtävät olivat vaativampia kuin pelkkä asiakaspalvelu tiskillä. Pikkuhiljaa työelämä vei voiton ja lopulta olit asemassa, jossa sekä osaaminen että työkokemus oli pulkassa,  mutta vain se viimeinen rutistus eli paperit ulos kauppakorkeasta puuttui. Homma hoidettiin työn ohella tai kesälomalla ja asemasi oli valmis. Nykyisin pitäisi opiskella mahdollisimman nopeasti. Sitten valmistutaan ilman kummoistakaan työkokemusta. Ei päästä hyvään asemaan, koska työkokemus puuttuu. Mutta ei päästä myöskään sinne pankin tiskille tai respaan tai muuhun ruohonjuuritason hommaan, koska ollaan ylikoulutettuja. 

En kyllä keksi juurikaan yhtään maata, jossa menestyminen olisi helpommin vain itsestä kiinni kuin Suomessa.

Luonne on kohtalo.

Jos olet paksunahkainen, kovapäisyyteen asti yritteliäs, väsymätön, pärjäät lyhyillä yöunilla, fiksu ja sosisalisesti taitava, todennäköisesti menestyt.

Siis sillä tavalla se on itsestä kiinni.

Jos olet jerkkä, lannistut helposti, et kiinnostu rahan tekemisestä, haaveilet ja viihdyt yksin, menestyminen on vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käänteisesti ainakin. Tarkoitan, että mitään et saa, jos et edes yritä. Et edes lottovoittoa, jos et lottoa. Toki paljon on tuuristakin kiinni, ei pelkästään omista valinnoista. Minä olisin nuorena halunnut lähteä yliopistoon opiskelemaan suomensukuisia kieliä ja arkeologiaa, mutta realistina tiesin, että työpaikasta olisi sillä koulutuksella turha haaveilla. 

Minäkin kävin arkeologian pääsykokeessa, mutta menin kuitenkin lukemaan fysiikkaa, koska työttömästä fyysikosta ei ollut kukaan kuullutkaan 90-luvulla. Nyt olen sitten työtön tohtori, joten lopputulema on ihan sama kuin jos olisin mennyt lukemaan vaikka sitä arkeologiaa.

Julkaisuluetteloni on btw paljon pidempi kuin monella apurahoja ja muuta rahoitusta saaneella, mutta kun en tunne henkilökohtaisesti rahanjakajia, jään hauissa aina rannalle.

Miksi et sitten ole lähtenyt ulkomaille? Monilla aloilla tutkijoista on huutava pula, hankala löytää post doc tason ihmisiä hankkeisiin. Ja ulkomaillaolon jälkeen taas oma ura Suomessa etenee paremmin. Ei niitä apurahoja suhteilla pelkästään jaeta, kyllä niissä on selkeitä periaatteita. Jos jollakin kierroksella jää rannalle, seuraavalla voi onnistaa. Itse olen työskennellyt useammassa maassa ja Suomessa muuttanut useamman kerran töiden vuoksi. Kyllä se on palkinnut, nyt on hyvä eläkevirka ja mielekäs työ. Enkä tätä, niinkuin yhtään muutakaan paikkaa ole suhteilla saanut, CV ja julkaisut ovat riittäneet, nykyvirassa lisäksi asiallinen haastattelu jossa en tuntenut yhtään haastattelijoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.

On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia. 

Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.

Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.

Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.

Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.

Nykyään vartija heittää niskavilloista ulos jos yrittää marssia pomon juttusille ilman ajanvarausta eikä ole suhteita. Suomi on ihan erilainen paikka kuin joskus 60-luvulla.

Olet oikeassa, nykyään meillä on paljon paremmat menestyksen mahdollisuudet kuin silloin 30-luvulla, jolloin sotakin vielä tuli vaivoiksi.

Sota antoi paljon tilaisuuksia monille, sen jälkeinen jälleenrakennus vaati yhteisiä ponnisteluja ja elintaso nousi kaikilla. Mutta jonkun isoisä menestyi, jonkun toisen isoisä saattoi pelata ja juoda oman ja lastensa (isonkin) perinnön taivaan tuuliin, muutama ansaitsi rikoksilla lapsillensa hyvän elämän jne. On monta tarinaa, eikä vaan yhtä ja samaa.

Ei, ei ole, naapurista se kiikastaa :(

Vierailija kirjoitti:

Jos vastasit ei, oletko aina ollut sitä mieltä vai milloin ja miksi mielipide muuttui?

Oma vastaus: en, ja tämän tajusin 15-vuotiaana kun ikäluokkani alkoi hakea kesätöihin. Ne, joille isin firma ei tarjonnut paikkaa, olivat ilman töitä. Jostain syystä julkisiin instansseihinkin valikoituivat työntekijöiden sukulaiset, vaikka julkisuudessa suosintaa ei tietenkään ole olemassa ja hakijoita kohdellaan tasapuolisesti. Oli tavallaan hyvä herätä todellisuuteen varhain, jotta ei rakenna elämäänsä väärille uskomuksille. Vaikka opiskelinkin sitten alaa, jolta ei töitä löydy, kun ei ole suhteita ja kokemusta, jotka saa suhteilla ja kokemuksella, niin ainakin saw that coming.

Ehkä näitä suhteita liikaa korostetaan, pärjäsin siedettävästi vaikka kuinka pyrittiin estämään.  Ehkä tietty ryhmä olemassa, joka puolustaa toisiaan, on kai tullut määränsä päähän.

Jo 80-luvullakin lietsottiin ettei kannata edes hakea kun ei saa kesätöitä, silti monet saivat.

Vierailija kirjoitti:

Luonne on kohtalo.

Jos olet paksunahkainen, kovapäisyyteen asti yritteliäs, väsymätön, pärjäät lyhyillä yöunilla, fiksu ja sosisalisesti taitava, todennäköisesti menestyt.

Siis sillä tavalla se on itsestä kiinni.

Jos olet jerkkä, lannistut helposti, et kiinnostu rahan tekemisestä, haaveilet ja viihdyt yksin, menestyminen on vaikeampaa.

Tunnen monia jotka sanoivat riippuu ittestä, hassua että he itse silti tarvitsivat koko ajan toisten tukea.  Jopa mielipiteeseen.

Juttelin vasta ihan toisen alan menestyjän kanssa, vertailtiin uriamme. Molemmissa tapauksissa kumpikin puhui tuurista uralla, mutta kun vierestä uran vaiheita kuunteli, huomasi kovan työn merkityksen. On menty työn perässä eri puolille, on tehty hurjia työtunteja. Perhesuunnitelmat on jouduttu laittamaan telakalle kiihkeimpään aikaan. On ollut hurja nälkä onnistua ja tehty tosissaan mikä on näkynyt myös elämän muilla osa-alueilla. Täällä murehditaan kuinka kaikki on kurjistunut, väittäisin, että ainakin näiden tarinoiden perusteella ja vertailemalla niitä nykyisiin nuoriin elämä on mukavistunut ja porukka sen mukana ehkä laiskistunut. Nykyään kaikki pitää saada heti, kaikesta heti hyvä palkka ja työn silti pitää olla mukavaa, lomien pitkiä ja ne lapsetkin on saatava heti eikä kohta. Löytyykö vielä tuota nälkäistä asennetta, olen tekemään kaikkeni menestyksen eteen? Hyväksyykö ne uhraukset, pitkät päivät ja opiskeluun menevät yöt osaksi elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on todella hyvät koulutusmahdollisuudet. Muualla maailmassa koulut maksavat ja niihin pääsevät vain ne joiden isillä ja äiteillä on varaa. Mitä enemmän rahaa, sen parempi koulu. Täällä on kaikki hyvin ja ihmiset vain ruikuttavat turhasta. Itse olen ollut 13-vuotiaasta asti kesätöissä ja ammattikorkeakoulun jälkeen sain heti töitä. Työpaikkoja on kertynyt jo kymmenkunta ja päivääkään ei ole tarvinut olla työttömänä. Yhtään ainutta työpaikkaa en ole saanut suhteilla.

Meillä on neljä lasta joista kolme sai tänä kesänä kesätöitä. Yksi on vielä liian nuori kesätöihin. Yksikään paikka ei ole suhteilla. Ei meidän suhteilla eikä sukulaisten.

Suomessa on vain liian hyvä sosiaalihuolto että kaikki laiskurit saavat maata kotona valittamassa. Työttömyys myös kulkee suvussa koska esimerkiksi yrittäjien lapset työllistyvät hyvin vieraan töihinkin, mutta työttömien lapsista tulee työttömiä. Vika on kotoa opitussa asenteessa. Jos rahaa tulee makaamallakin, miksi hikoilla sen eteen.

Saitko ekan työpaikkasi tuntematta työnantajaa ennestään? Tuntevatko lapsesi kesätyönantajat heidät ennestään?

Kysyn, koska usein tiiviissä yhteisöissä kuten pikkupaikkakunnilla ja uskonnollisissa piireissä toimivat näkevät työnsaannin omana ansionaan, vaikka todellisuudessa on kyse siitä, ettei piirin ulkopuolisia palkata, jolloin kilpailu on lähes olematonta.

Sain ekan työpaikkani tuntematta työnantajaa entuudestaan. Lapsista kaksi sai työpaikan myös tuntematta työnantajaa. Kolmas lapsi tunsi työnantajan entuudestaan. Emmekä kuulu mihinkään uskonnollisiin piireihin.

"Uskotko että Suomessa menestyminen on itsestä kiinni?"

Helppo kysymys ja vastaus on yhtä helppo = EN USKO 

Mutta lähes 100 maassa käyneen voin luvata kaikille sen että : vaaleaihoisen + sinisilmäisen + suomalaisen on koko maailmassa  kaikkein helpointa yritää ja päästäkkin menystymään omilla avuillaan.

Ei tarvitse mennä kuin naapurimaihin Ruotsiin ja Venäjään jossa tämä onkin jo paljon vaikeampaa, puhumattakaan jos mennään Euroopan maihin Italiaan, Ranskaan, Saksaan, Englantiin, Sveitsiin.

USA:ssa jo syntyessä on kortit jaettu....Suomessa nousu on kuitenkin maailman helpointa sillä monessa muussa maassa se on täysin mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.

On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia. 

Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.

Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.

Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.

Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.

Nykyään vartija heittää niskavilloista ulos jos yrittää marssia pomon juttusille ilman ajanvarausta eikä ole suhteita. Suomi on ihan erilainen paikka kuin joskus 60-luvulla.

No ehkä jossain isoissa firmoissa kehäkolmosen sisällä tämä voi pitää paikkansa. Minä olen aina marssinut sisään kysymään töitä. Usein tällä konstilla juuri niitä saa. Se vaatii vain omaa aktiivisuutta eikä sohvalla makaamista tai netissä valittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on että vanhempien suhteilla on tosi paljon merkitystä työmarkkinoilla. Köyhästä lähiöperheestä on todella vaikea tehdä nousua.

Olen itse ollut rekryämässä ihmisiä ryhmääni. Ketään en ole tuntenut ennalta tai kukaan ei ole ollut tutun tuttu tms. suhteiden kautta tiedetty. Kenekään lapsuudesta ja perheestä en tiedä mitään enkä ole kysynyt. Olen katsonut ihmisen habitusta, kuunnellut hänen puhettaan haastattelussa ja katsonut hakemuksen, cv:n ja todistuksen ja tehnyt päätökseni tältä pohjalta. Taitaa olla ihan yleistä tämäkin. 

Minäkin rekrytoin ihmisiä meidän firmassa. Enkä todellakaan palkkaa ketään suhteilla vaan ihan ihmisen itsensä ominaisuuksien vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on että vanhempien suhteilla on tosi paljon merkitystä työmarkkinoilla. Köyhästä lähiöperheestä on todella vaikea tehdä nousua.

Millä aloilla tällaista on? Itse olen it-alalla, asun pk-seudulla, ja kun töitä haen, niin ei siellä kukaan edes tiedä millaisesta perheestä olen. Kyllä se on osaaminen ja oma persoona joka puhuu, ei suhteet, eikä ainakaan *vanhempien* suhteet. Sellaisista suhteista toki voi olla joskus hyötyä, että vaikka entinen kollega on työpaikassa johon hakee, niin hän voi suositella että on hyvä tekijä kyseessä.

Jos kysyt tollasta ihan vakavissasi niin en voi valitettavasti auttaa. Olet hyvin irtaantunut todellisuudesta jos väität ettei suhteita tarvita nuoruudessa. 40-50 vuotta sitten oli ihan eri juttu, töitä sai jos muisti oman nimensä ja osasi kävellä kynnyksen yli kompastumatta.

Suhteita syyttävät juuri ne jotka eivät saa töitä omilla avuilla. Mulla on ollut toistakymmentä työpaikkaa valmistumisen jälkeen eikä yksikään ole suhteilla. Ja viimeksi alle vuosi sitten hain ja PÄÄSIN uuteen paikkaan, joten ei se ole 40 vuotta sitten.