Uskotko että Suomessa menestyminen on itsestä kiinni?

En.

Vastaus otsikkoon.

Itekään en 15-vuotiaana kelvannut kaupungille kesätöihin. Hankin kyllä amk-koulutuksen, mutta en kelpaa vieläkään mihinkään. Voisin toki hakea maisterikoulutukseen, johon arvosanoillani kyllä pääsisin.. mutta miksipä tulla työttömäksi maisteriksi. Ei oo suhteita ei.

Ei mikään missään ole totaalisen "itsestä kiinni". Moni asia vaikuttaa. Tämä pitäisi yrittää pitää mielessä. Vähemmän yleistyksiä ja enemmän ymmärrystä. 

Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.

On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia. 

Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.

Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.

Totuus on että vanhempien suhteilla on tosi paljon merkitystä työmarkkinoilla. Köyhästä lähiöperheestä on todella vaikea tehdä nousua.

Ei vielä, mutta 5v päästä on tilanne jo toinen!! Alkaa olla Amerikan meno täälläkin!

En. Tutkimustenhan mukaanhan köyhyys periytyy entistä useammin suomessa nykyään. Omaan menestymiseen voi tietty vaikuttaa mutta toisilla on paljon paskemmat lähtökohdat kun toisilla. Elämä on epäreilua.

Terveys voi mennä milloin vain ja keneltä vain. Jos ei ole rahaa, ei saa parasta mahdollista hoitoa. Itse olen ollut kohta kuukauden niin kipeä, että enpä ole voinut tehdä paljonkaan. Jos tällaiseksi jäisi niin ei todellakaan olisi menestys itsestä kiinni, koska ihmiset eivät valitse sairastuvansa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.

On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia. 

Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.

Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.

Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.

On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia. 

Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.

Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.

Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.

Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.

Uskon, että itse vaikuttaa siihen paljon, mutta tottakai mahdollisuuksia syö vaikkapa sairaus tai moni muu itsestään riippumaton syy.

Ainakin minun kohdallani tuo on pitänyt paikkansa. Tosin ei ole ollut kivaa tehdä töitä kolmessa eri työpaikassa ja opiskella siinä sivussa, mutta lopulta viiden vuoden lomaton uurastus tuotti tulosta ja jäi aikaa itsellekin.

Olisin voinut sanoa, että en saanut kesätöitä, kun isällä ei ole suhteita tai koska en liiku oikeissa piireissä. Enpä sano, koska sain 15v iässä kesätöitä ihan itse niitä hakemalla ja hyväksymällä sen, että ensimmäiset noin 50 työnantajaa sanoivat kiitos ei. Voisin sanoa, että en päässyt valtiolle töihin, kun ei ollut suhteita. Pääsin ihan omalla osaamisella, mutta vaihdoin myöhemmin työpaikkaa yksityiselle, koska sieltä löytyi kiinnostava projekti.

Menestyminen Suomessa on itsestä kiinni. Tekemällä menestyy, ei ruikuttamalla, että ei tästä mitään tule. Tosin töitä pitää olla valmis tekemään muutenkin kuin virka-aikana.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on että vanhempien suhteilla on tosi paljon merkitystä työmarkkinoilla. Köyhästä lähiöperheestä on todella vaikea tehdä nousua.

Samoin merkitystä on paljon kodin henkisellä ilmapiirillä. Minä opin, etten ole mitään enkä saa kuulua tai näkyä - ei ihan työmarkkinoilla pärjäämiseen vaadittavia ajatuksia. On ollut vaikeaa oppia ajattelutavasta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.

On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia. 

Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.

Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.

Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.

Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.

Puhut maailmasta, jota ei enää ole.  Isoisäsi kokemuksilla ei ole mitään yhteistä nykypäivän kanssa. 

Käänteisesti ainakin. Tarkoitan, että mitään et saa, jos et edes yritä. Et edes lottovoittoa, jos et lottoa. Toki paljon on tuuristakin kiinni, ei pelkästään omista valinnoista. Minä olisin nuorena halunnut lähteä yliopistoon opiskelemaan suomensukuisia kieliä ja arkeologiaa, mutta realistina tiesin, että työpaikasta olisi sillä koulutuksella turha haaveilla. 

Minä uskoin n. kolmikymppiseksi siihen, että kun vaan tarpeeksi yrittää ja ei anna periksi, niin kaikki on mahdollista. Elämässä on vain niin paljon muitakin komponentteja kuin se oma käytös. Toisilla lähtökohdat on jo alun perin niin hyvät, että elämä opinnoista työelämään on jo valmiiksi pedattu. Nämä ovat usein vielä niitä, jotka uskovat siihen, että kaikilla on samat mahdollisuudet. No, ei vaan ole!!

Faktaa on se, että suhteilla saa ja pääsee. Oma yrittäminen ja taidot ei vaan riitä jos esim. työpaikasta taistelee pomon siskon lapsen kanssa.

On aivan erilaiset mahdollisuudet menestyä elämässä, kun syntyy varakkaaseen perheeseen, jossa saa ja voi harrastaa mielensä mukaan, käydä kalliit valmennuskurssit ym. kuin syntyä köyhään ja pahimmassa tapauksessa alkoholisoituneeseen ja sairastuneeseen ympäristöön. Ihmiset, jotka ovat niin onnekkaita, että eivät koskaan joudu kokemaan köyhyyttä ja puutetta mistään, eivät pysty näkemään sitä, koska he joutuisivat kohtaamaan senkin tosiasian että he eivät ole yhtään sen parempia ihmisiä, ainoastaan hyvin paljon onnekkaampia.

Katkeroitua ei silti kannata, eikä missään nimessä koskaan antaa periksi! Joudut ehkä tekemään tuplasti enemmän töitä, mutta kun onnistut, niin voin sanoa että tuntuu todella hyvältä, kun tiedät saavuttaneesi työpaikan tms. oikeasti omin avuin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.

On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia. 

Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.

Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.

Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.

Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.

Puhut maailmasta, jota ei enää ole.  Isoisäsi kokemuksilla ei ole mitään yhteistä nykypäivän kanssa. 

Niin, silloin ei ollut yhtälaisia mahdollisuuksia menestykseen kuin nykyisin, jolloin yhtenäinen globalisaatio ja internet jo luovat monia sellaisia mahdollisuuksia, joita isoisäni lapsuudessa/nuoruudessa ei todellakaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Jos vastasit ei, oletko aina ollut sitä mieltä vai milloin ja miksi mielipide muuttui?

Oma vastaus: en, ja tämän tajusin 15-vuotiaana kun ikäluokkani alkoi hakea kesätöihin. Ne, joille isin firma ei tarjonnut paikkaa, olivat ilman töitä. Jostain syystä julkisiin instansseihinkin valikoituivat työntekijöiden sukulaiset, vaikka julkisuudessa suosintaa ei tietenkään ole olemassa ja hakijoita kohdellaan tasapuolisesti. Oli tavallaan hyvä herätä todellisuuteen varhain, jotta ei rakenna elämäänsä väärille uskomuksille. Vaikka opiskelinkin sitten alaa, jolta ei töitä löydy, kun ei ole suhteita ja kokemusta, jotka saa suhteilla ja kokemuksella, niin ainakin saw that coming.

Jos on vaalea kantasuomalainen niin kyllä, ihan itsestä on kiinni.

Pahoin pelkään että adoptiolapseni saa tässä suhteessa kokea syrjintää ja heillä pitää olla huipputodistukset jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.

On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia. 

Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.

Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.

Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.

Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.

Nykyään vartija heittää niskavilloista ulos jos yrittää marssia pomon juttusille ilman ajanvarausta eikä ole suhteita. Suomi on ihan erilainen paikka kuin joskus 60-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on että vanhempien suhteilla on tosi paljon merkitystä työmarkkinoilla. Köyhästä lähiöperheestä on todella vaikea tehdä nousua.

Olen itse ollut rekryämässä ihmisiä ryhmääni. Ketään en ole tuntenut ennalta tai kukaan ei ole ollut tutun tuttu tms. suhteiden kautta tiedetty. Kenekään lapsuudesta ja perheestä en tiedä mitään enkä ole kysynyt. Olen katsonut ihmisen habitusta, kuunnellut hänen puhettaan haastattelussa ja katsonut hakemuksen, cv:n ja todistuksen ja tehnyt päätökseni tältä pohjalta. Taitaa olla ihan yleistä tämäkin.