Lue keskustelun säännöt.
Uskotko että Suomessa menestyminen on itsestä kiinni?
13.04.2016 |
Jos vastasit ei, oletko aina ollut sitä mieltä vai milloin ja miksi mielipide muuttui?
Oma vastaus: en, ja tämän tajusin 15-vuotiaana kun ikäluokkani alkoi hakea kesätöihin. Ne, joille isin firma ei tarjonnut paikkaa, olivat ilman töitä. Jostain syystä julkisiin instansseihinkin valikoituivat työntekijöiden sukulaiset, vaikka julkisuudessa suosintaa ei tietenkään ole olemassa ja hakijoita kohdellaan tasapuolisesti. Oli tavallaan hyvä herätä todellisuuteen varhain, jotta ei rakenna elämäänsä väärille uskomuksille. Vaikka opiskelinkin sitten alaa, jolta ei töitä löydy, kun ei ole suhteita ja kokemusta, jotka saa suhteilla ja kokemuksella, niin ainakin saw that coming.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.
On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia.
Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.
Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.
Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.
Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.
Nykyään vartija heittää niskavilloista ulos jos yrittää marssia pomon juttusille ilman ajanvarausta eikä ole suhteita. Suomi on ihan erilainen paikka kuin joskus 60-luvulla.
Olet oikeassa, nykyään meillä on paljon paremmat menestyksen mahdollisuudet kuin silloin 30-luvulla, jolloin sotakin vielä tuli vaivoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.
On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia.
Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.
Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.
Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.
Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.
Puhut maailmasta, jota ei enää ole. Isoisäsi kokemuksilla ei ole mitään yhteistä nykypäivän kanssa.
Niin, silloin ei ollut yhtälaisia mahdollisuuksia menestykseen kuin nykyisin, jolloin yhtenäinen globalisaatio ja internet jo luovat monia sellaisia mahdollisuuksia, joita isoisäni lapsuudessa/nuoruudessa ei todellakaan ollut.
Paljonpa yhteinsestä globalisaatiosta ja internetistä on ollut hyötyä, Suomessa on kaikkien aikojen massatyöttömyys eikä valoa ole juuri näkyvissä. Käy kyllä kateeksi suuret ikäluokat, eläkevirkoja riitti kaikille ilman minkäänlaista koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että vanhempien suhteilla on tosi paljon merkitystä työmarkkinoilla. Köyhästä lähiöperheestä on todella vaikea tehdä nousua.
Olen itse ollut rekryämässä ihmisiä ryhmääni. Ketään en ole tuntenut ennalta tai kukaan ei ole ollut tutun tuttu tms. suhteiden kautta tiedetty. Kenekään lapsuudesta ja perheestä en tiedä mitään enkä ole kysynyt. Olen katsonut ihmisen habitusta, kuunnellut hänen puhettaan haastattelussa ja katsonut hakemuksen, cv:n ja todistuksen ja tehnyt päätökseni tältä pohjalta. Taitaa olla ihan yleistä tämäkin.
Suurin osa työpaikoista menee suhteilla. Ja julkisella puolella hakuun laitetuista paikoistakin moneen on jo tekijä valmiiksi tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että vanhempien suhteilla on tosi paljon merkitystä työmarkkinoilla. Köyhästä lähiöperheestä on todella vaikea tehdä nousua.
Millä aloilla tällaista on? Itse olen it-alalla, asun pk-seudulla, ja kun töitä haen, niin ei siellä kukaan edes tiedä millaisesta perheestä olen. Kyllä se on osaaminen ja oma persoona joka puhuu, ei suhteet, eikä ainakaan *vanhempien* suhteet. Sellaisista suhteista toki voi olla joskus hyötyä, että vaikka entinen kollega on työpaikassa johon hakee, niin hän voi suositella että on hyvä tekijä kyseessä.
Siinä mielessä uskon, että jos on päättäväisyyttä tarpeeksi niin melko varmasti fiksu ja terve ihminen pääsee päämääräänsä vaikka olisi kuinka köyhästä perheestä. Toki joillakin suhteilla on helpompi edetä, mutta ainahan on ihmisiä joilla on helpompaa. Harvalla vaan on sellaista draivia joka sais puskemaan vaikka läpi harmaan kiven.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.
On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia.
Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.
Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.
Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.
Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.
Puhut maailmasta, jota ei enää ole. Isoisäsi kokemuksilla ei ole mitään yhteistä nykypäivän kanssa.
Niin, silloin ei ollut yhtälaisia mahdollisuuksia menestykseen kuin nykyisin, jolloin yhtenäinen globalisaatio ja internet jo luovat monia sellaisia mahdollisuuksia, joita isoisäni lapsuudessa/nuoruudessa ei todellakaan ollut.
Paljonpa yhteinsestä globalisaatiosta ja internetistä on ollut hyötyä, Suomessa on kaikkien aikojen massatyöttömyys eikä valoa ole juuri näkyvissä. Käy kyllä kateeksi suuret ikäluokat, eläkevirkoja riitti kaikille ilman minkäänlaista koulutusta.
Globalisaatio on tosiaan tarkoittanut lähinnä halpaa työvoimaa yrityksille meidän suomalaisten vinkkelistä. Tietenkin se niille alemman elintason maista tuleville työntekijöille on taas tarkoittanut enemmän ja parempipalkkaista työtä.
Lisäksi ongelmat liikkuvat, kun ennen voitiin olla omassa rauhassa.
Jostain syystä laiskat ei koskaan menesty. Mutta he ovat niitä, jotka jaksavat valittaa siitä, kun muilla on töitä ja tekemistä.
Suurissa ikäluokissakin oli luusereita ja näiden lapsetkin on luusereita. Viitsiminen ja laiskuus periytyvät kumpikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että vanhempien suhteilla on tosi paljon merkitystä työmarkkinoilla. Köyhästä lähiöperheestä on todella vaikea tehdä nousua.
Millä aloilla tällaista on? Itse olen it-alalla, asun pk-seudulla, ja kun töitä haen, niin ei siellä kukaan edes tiedä millaisesta perheestä olen. Kyllä se on osaaminen ja oma persoona joka puhuu, ei suhteet, eikä ainakaan *vanhempien* suhteet. Sellaisista suhteista toki voi olla joskus hyötyä, että vaikka entinen kollega on työpaikassa johon hakee, niin hän voi suositella että on hyvä tekijä kyseessä.
Jos kysyt tollasta ihan vakavissasi niin en voi valitettavasti auttaa. Olet hyvin irtaantunut todellisuudesta jos väität ettei suhteita tarvita nuoruudessa. 40-50 vuotta sitten oli ihan eri juttu, töitä sai jos muisti oman nimensä ja osasi kävellä kynnyksen yli kompastumatta.
Ensinnäkin menestymistä voi mitata monin eri tavoin ja olla siitä montaa mieltä.
Menestyäkseen voi osin vaikuttaa itse, mutta osin se on myös riippuvainen tuurista ja suhteista. Mutta jos syyttää aina vain muita että elämä menee päin p:tä niin silloin ei itse ota vastuuta omasta elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olen jo ennen lasten saamista ryhtynyt aktiivisesti toimimaan niin, että nyt ensimmäistä työpaikkaansa etsivät nuoret aikuiset voivat valita, minne menevät. Olen tarkoituksella verkostoitunut erilaisten ihmisten kanssa, tutustunut moniin (tylsiinkin) tyyppeihin ja hankkinut tuttavuuksia, joista on hyötyä. Olen hankkinut ahkeran ihmisen maineen ja antanut sen kuvan, että lapseni ovat samanlaisia. Kesätöissään he ovat tehneet parhaansa ja siten saaneet liudan suosittelijoita, joiden nimillä on merkitystä töitä etsittäessä.
Menestyminen - oma ja lasten - ei ole mikään taikatemppu vaan pitkän uurastuksen tulos. Ei pidä polttaa siltoja vaan rakentaa niitä.
Olen pyrkinyt menestykseen nyt 13 vuotta. En vieläkään ole sitä saavuttanut, ja edelleen olen pyrkimässä sitä kohti. Opiskelen alanvaihtajana ja tienaan tällä hetkellä kuussa muutaman satasen. 18-vuotiaana uskoin, että kaiken saa, kun tarpeeksi yrittää. No, yritin hullun tavalla, enkä silti saanut. En kaikkea enkä edes kohtuullistakaan, hyvä että hypysellisen.
Kyllä, olen ollut katkera. Kyllä, olen yrittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Siltikään en luovuttanut ja lakannut uskomasta. Ilman sitä palavaa menestymisen tahtoa en olisi tässä pisteessä, jossa nyt olen. Olisin vailla sitä henkistä pääomaa, jonka saan tulevaisuudessa valjastettua käyttööni, menestyäkseni. Edelleen uskon että tulen todella menestymään, sillä henkilökohtaisia suuria mahdollisuuksia on niin paljon, että jonkun niistä on onnistuttava. Enää en kuitenkaan usko, että kaikki olisi omissa käsissä. Sinnikkyys on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmassa menestyminen on tuurista kiinni.
Eihän siihen tarvita kun yksi rattijuoppo, niin saa alkaa kaiken alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että vanhempien suhteilla on tosi paljon merkitystä työmarkkinoilla. Köyhästä lähiöperheestä on todella vaikea tehdä nousua.
Olen itse ollut rekryämässä ihmisiä ryhmääni. Ketään en ole tuntenut ennalta tai kukaan ei ole ollut tutun tuttu tms. suhteiden kautta tiedetty. Kenekään lapsuudesta ja perheestä en tiedä mitään enkä ole kysynyt. Olen katsonut ihmisen habitusta, kuunnellut hänen puhettaan haastattelussa ja katsonut hakemuksen, cv:n ja todistuksen ja tehnyt päätökseni tältä pohjalta. Taitaa olla ihan yleistä tämäkin.
Suurin osa työpaikoista menee suhteilla. Ja julkisella puolella hakuun laitetuista paikoistakin moneen on jo tekijä valmiiksi tiedossa.
Sehän on kaikkialla normaalia, että firman sisällä nousee vaativampaan tehtävään. Mutta sinne vähemmän vaativaan otetaan sitten taas ulkopuolelta uusi työntekijä. Yleensähän se on ihan toivottavaa, että on etenemismahdollisuuksia ja firmankin etu, että vaativampaa tehtävää tekevä tuntee jo organisaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.
On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia.
Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.
Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.
Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.
Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.
Puhut maailmasta, jota ei enää ole. Isoisäsi kokemuksilla ei ole mitään yhteistä nykypäivän kanssa.
Niin, silloin ei ollut yhtälaisia mahdollisuuksia menestykseen kuin nykyisin, jolloin yhtenäinen globalisaatio ja internet jo luovat monia sellaisia mahdollisuuksia, joita isoisäni lapsuudessa/nuoruudessa ei todellakaan ollut.
Mahdollisuudet ovat nykyään erilaisia, mutta nykyään et voi vain kävellä tehtaaseen ja sanoa, että haluat tehdä töitä. Tällaisia tilaisuuksia oli aikanaan tarjolla vaikka kuinka, mutta nykyään jokaiseen hommaan vaaditaan joku täysin turha lupa ja lupaa varten koulutus. Mutta tämähän johtuu virkamiesten lobbauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.
On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia.
Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.
Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.
Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.
Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.
Puhut maailmasta, jota ei enää ole. Isoisäsi kokemuksilla ei ole mitään yhteistä nykypäivän kanssa.
Niin, silloin ei ollut yhtälaisia mahdollisuuksia menestykseen kuin nykyisin, jolloin yhtenäinen globalisaatio ja internet jo luovat monia sellaisia mahdollisuuksia, joita isoisäni lapsuudessa/nuoruudessa ei todellakaan ollut.
Mahdollisuudet ovat nykyään erilaisia, mutta nykyään et voi vain kävellä tehtaaseen ja sanoa, että haluat tehdä töitä. Tällaisia tilaisuuksia oli aikanaan tarjolla vaikka kuinka, mutta nykyään jokaiseen hommaan vaaditaan joku täysin turha lupa ja lupaa varten koulutus. Mutta tämähän johtuu virkamiesten lobbauksesta.
Tuo on aivan totta. Mutta ei tuolloinkaan kävelty tehtaalle ja sanottu, että haluan tehdä työnjohtajan töitä. Menestyminen tarkoitti silloin sitä, että eläkkeelle jäädessäsi olit urasi huipulla. Ensin paiskittiin parikymmentä vuotta ruohonjuuritason hommissa, sitten saatiin ehkä työnjohtajan pesti, kun edellinen jäi eläkkeelle, sen jälkeen edettiin uralla se mikä edettiin. Nykyisin menestyminen pitäisi saavuttaa jo niin paljon nuorempana ja niin vähäisemmillä työvuosilla, että ei ole mitenkään ihmeellistä, että harva siihen pystyy. Ja petytään, kun ei vielä 35-vuotiaanakaan ylletä yli kolmen tonnin kuukausipalkoille. Mä olen tehnyt pitkän työuran ja koen, että olen menestynytkin, mutta se varsinainen menestys eli hyvä palkka ja hyvä asema yrityksessä on tullut vasta sitten, kun vanhimmat lapsistanikin olivat jo muuttaneet omilleen eli yli 50-vuotiaana.
EI OLE.suomessa on niin vähän mahdollisuuksia.esim.usassa se on itsestään kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.
On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia.
Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.
Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.
Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.
Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.
Puhut maailmasta, jota ei enää ole. Isoisäsi kokemuksilla ei ole mitään yhteistä nykypäivän kanssa.
Niin, silloin ei ollut yhtälaisia mahdollisuuksia menestykseen kuin nykyisin, jolloin yhtenäinen globalisaatio ja internet jo luovat monia sellaisia mahdollisuuksia, joita isoisäni lapsuudessa/nuoruudessa ei todellakaan ollut.
Mahdollisuudet ovat nykyään erilaisia, mutta nykyään et voi vain kävellä tehtaaseen ja sanoa, että haluat tehdä töitä. Tällaisia tilaisuuksia oli aikanaan tarjolla vaikka kuinka, mutta nykyään jokaiseen hommaan vaaditaan joku täysin turha lupa ja lupaa varten koulutus. Mutta tämähän johtuu virkamiesten lobbauksesta.
Tuo on aivan totta. Mutta ei tuolloinkaan kävelty tehtaalle ja sanottu, että haluan tehdä työnjohtajan töitä. Menestyminen tarkoitti silloin sitä, että eläkkeelle jäädessäsi olit urasi huipulla. Ensin paiskittiin parikymmentä vuotta ruohonjuuritason hommissa, sitten saatiin ehkä työnjohtajan pesti, kun edellinen jäi eläkkeelle, sen jälkeen edettiin uralla se mikä edettiin. Nykyisin menestyminen pitäisi saavuttaa jo niin paljon nuorempana ja niin vähäisemmillä työvuosilla, että ei ole mitenkään ihmeellistä, että harva siihen pystyy. Ja petytään, kun ei vielä 35-vuotiaanakaan ylletä yli kolmen tonnin kuukausipalkoille. Mä olen tehnyt pitkän työuran ja koen, että olen menestynytkin, mutta se varsinainen menestys eli hyvä palkka ja hyvä asema yrityksessä on tullut vasta sitten, kun vanhimmat lapsistanikin olivat jo muuttaneet omilleen eli yli 50-vuotiaana.
Mutta kun niitä ruohonjuuritason hommia ei jaeta enää sillä tavalla. Tehtaalla katsottaisiin kuin hullua jos joku nobody vaatisi päästä pomon juttusille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ainakin on hyvät mahdollisuuden pyrkiä menestykseen.
On mahdollisuudet kouluttautua, ilman, että vanhempien pitää olla säästänyt siihen rahaa vuosikausia.
Yrittäjyyteen annetaan mahdollisuuksia esim. starttirahan yms. myötä.
Onnea toki tarvitaan myös ja tietysti helpompi taival on usein heillä, joilla asiat tarjoillaan eteen, mutta mahdotonta se ei kenellekään tässä maassa ole.
Jep mutta nythän hallitus leikkaa opintotuista. Pian vain rikkaiden kakaroilla on varaa kouluttautua.
Sitten pitää pyrkiä menestykseen muuten. Isoisäni meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen pikkuhommiin ja eteni loppujenlopuksi työnjohtajaksi. Siitä huolimatta, että taustalla oli elämä alkoholistiperheessä.
Puhut maailmasta, jota ei enää ole. Isoisäsi kokemuksilla ei ole mitään yhteistä nykypäivän kanssa.
Niin, silloin ei ollut yhtälaisia mahdollisuuksia menestykseen kuin nykyisin, jolloin yhtenäinen globalisaatio ja internet jo luovat monia sellaisia mahdollisuuksia, joita isoisäni lapsuudessa/nuoruudessa ei todellakaan ollut.
Mahdollisuudet ovat nykyään erilaisia, mutta nykyään et voi vain kävellä tehtaaseen ja sanoa, että haluat tehdä töitä. Tällaisia tilaisuuksia oli aikanaan tarjolla vaikka kuinka, mutta nykyään jokaiseen hommaan vaaditaan joku täysin turha lupa ja lupaa varten koulutus. Mutta tämähän johtuu virkamiesten lobbauksesta.
Tuo on aivan totta. Mutta ei tuolloinkaan kävelty tehtaalle ja sanottu, että haluan tehdä työnjohtajan töitä. Menestyminen tarkoitti silloin sitä, että eläkkeelle jäädessäsi olit urasi huipulla. Ensin paiskittiin parikymmentä vuotta ruohonjuuritason hommissa, sitten saatiin ehkä työnjohtajan pesti, kun edellinen jäi eläkkeelle, sen jälkeen edettiin uralla se mikä edettiin. Nykyisin menestyminen pitäisi saavuttaa jo niin paljon nuorempana ja niin vähäisemmillä työvuosilla, että ei ole mitenkään ihmeellistä, että harva siihen pystyy. Ja petytään, kun ei vielä 35-vuotiaanakaan ylletä yli kolmen tonnin kuukausipalkoille. Mä olen tehnyt pitkän työuran ja koen, että olen menestynytkin, mutta se varsinainen menestys eli hyvä palkka ja hyvä asema yrityksessä on tullut vasta sitten, kun vanhimmat lapsistanikin olivat jo muuttaneet omilleen eli yli 50-vuotiaana.
Mutta kun niitä ruohonjuuritason hommia ei jaeta enää sillä tavalla. Tehtaalla katsottaisiin kuin hullua jos joku nobody vaatisi päästä pomon juttusille.
Ei jaetakaan. Mutta silti moni töihin päässytkin kokee, että ei ole menestynyt. Kun nykyisin pitäisi menestyä muutamassa vuodessa eikä vasta sitten, kun alkaa laskea aamuja eläkkeelle pääsyyn. Nuoret haluaisivat, että heillä olisi kolmekymppisenä kaikki se, mitä heidän isovanhemmillaan oli vasta päälle viiskymppisenä. Enkä mä tästä nuoria syytä, koska sellaista arvo- ja ajatusmaailmaahan meille nykyisin mainokset ja media myy. Nuori, kaunis ja menestynyt eikä vanha, rupsahtanut ja menestynyt.
Eihän elämässä mikään ole pelkästään itsestä kiinni. Terveyskin voi mennä, lisäksi voi olla jo syntynyt menestymiselle epäedullisten ominaisuuksien (temperamentti, älykkyys tms) kanssa.
Mutta minä kyllä uskon, että jos on siinä mielessä onnekas että on suunnilleen keskivertoälykäs, omaa jonkin verran pitkäjänteisyyttä luonteessaan, pysyy terveenä mieleltään ja ruumiiltaan, niin varsin hyvät mahdollisuudet on menestyä jos sitä haluaa, vaikka ei olisi syntynyt kultalusikka suussa eikä olisi suhteita.
Itse olen kotiäidin ja duunari-isän lapsi, mutta yliopistoon lähdin silti opiskelemaan, kun päätä kerran oli. Vanhemmat estelivät, kun "ei meidän perheessä ole koskaan ollut lukupäätä etkä sinä siellä pärjää", ja "ei semmosissa kouluissa kuin perse leviä, menisit amikseen, ne hommat on rehellistä työtä sentään". Mutta minä halusin ja minä menin. Mahdollista oli, koska valtio maksoi opintotukea ja takasi opintolainan. Kesätöitä en koskaan koulu- tai opiskeluaikoina tehnyt, mikä oli minusta hyvä vaan etten saanut moisia niin sain rauhassa lepäillä lomat ;) Sitten kun valmistuin, sain kuitenkin ihan hyvin töitä vaikkei minkään sortin suhteita ole. Alavalinnastakin toki kiinni, minä valitsin alan ei kiinnostusteni, vaan sen mukaan, missä todennäköisesti työllistyy ja missä on hyvä palkka.