Lue keskustelun säännöt.
Toimitaanko muiden parisuhteissa näin
Mites muut?
13.04.2016 |
Tämä on jotenkin jännä ja uusi kuvio minulle. En aiemmassa pitkässä suhteessani törmännyt vastaavaan. Ilmeisesti nykyiselle miehelleni kuitenkin tämä on ollut normaali kuvio toimia ainakin loppuvuosina edellisessä liitossa. Olen ymmärtänyt, että hänen ex-vaimoaan ei niin paljon kiinnostanut miehen menot, että olisi tarvinnut infota.
Olen siis tottunut siihen,että menoista sovitaan yhdessä. Ei tarkoita sitä, että parisuhteessa pitäisi saada "lupa" kaikkeen toiselta vaan ihan sitä, että kerrotaan suunnitelmasta. Minä esimerkiksi viime sunnuntaina olin koko päivän oman lapseni pelejä seuraamassa niin etukäteen sanoin miehelle asiasta. Kerroin päivän ja sanoin,että suunnittelin meneväni sinne, jos ei mitään muuta ole. Näin olen tottunut toimimaan.
Nyt mies on pitkään jo puhunut, että hänen pitäisi viedä keskimmäinen lapsensa ulkomaille viikonloppulomalle. Joku palkinto minkä luvannut ja minä vanhin lapsi on jo joskus vuosi aiemmin saanut myös. Edellisellä viikolla sanoi saunassa, että "sekin tarttis hoitaa tässä tai se jää taas". Ei muuta. Eilen, kun tulin töistä niin sanoi varanneensa matkan ensi viikonloppuun. Siis puolentoistaviikon päähän. Että hän lähtee perjantaina ja tulee sunnuntaina.
Olin hiukan puulla päähän lyöty. Sanoinkin, että niin varasit sitten vaan matkan puhumatta mitään. No hän oli puhunut mielestään, kun oli sanonut saunassa, että se täytyisi nyt tehdä. Itse kuvittelen, että tuossa kohtaa vielä kerrottaisiin, että olen ajatellut mennä sinne x-viikonloppuna - ethän ole suunnitellut siihen mitään.
Vai teenkö minä tästä jotenkin vaikeaa nyt?
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että teidän suhteessanne homma toimii kuvailemallasi tavalla. Mun ei tarvitse sen kummempia jahkailla, mutta jos minä tai mies mieluummin mennään ja tehdään omia asioitamme kuin sinkut, niin voitaisiin vaikka olla sinkkuja. En myös äitinä vaan ilmottaisi, että nyt muksut ja mies, minä lähdenkin viikoksi menemään, pärjäilkää. (Ymmärrän toki, että koska en ole äiti, ei ole asiani tästä mitään sanoa. Kommentti ei myöskään ole kritiikkiä omaa perhe-elämääsi kohtaan. Kuten jo aiemmin sanoin, en vain voi käsittää tätä yleistä konsestusta täällä. Hienoa, että se niin monella toimii, eikä ole ongelmia sen kanssa.)
Onko se sinkkuutta parisuhteessa kun kykene itsenäisiin päätöksiin eikä aina tarvitse neuvotella puolison kanssa asioista, jotka eiväy liity häneen mitenkään? Enpä ole tuota ennen tullut ajatelleeksikaan. Täytyy varmaan ottaa miehen jalkapallojoukkueeseen yhteyttä että lisäävät joukkueen doodleen myös minut ja kaikki muutkin puolisot. Ei niitä pelejä ja harkkoja niin vaan sovita ilman vaimojen aamenta.
On tässä joku selvä sävyero, jota minä en tajua. Töissä voi tulla jotain yllättävää ja silloin sen kanssa menetellään miten parhaiten taidetaan. Olen todella joustava, mutta kaiken joustavuuden takana on nimenomaan se, että tiedotetaan mitä milloinkin tapahtuu. Miehellä ja minulla on aikaa vievät harrastukset. Jos minä mitään kysymättä vain ilmoitan, että olen viikonlopun poissa, on se huomiotta jättämistä ja todella itsekästä. Jos mies mitään ilmoittamatta on yhtäkkiä pois yön, totta kai huolestun, vaikka arvaisinkin, että todennäköisesti liittyy harrastukseensa.
Puhun sävyerosta, koska pääosin kaikki ovat täällä samaa mieltä: On suotavaa, että parisuhteessa puhutaan ja kummallakin saa ja pitää olla omat menonsa. Mutta jos mies sattumanvaraisesti sopisi menoja kertomatta/kertomalla jälkeenpäin, tulen minä meidän suhteessa jossain sijalla 9., kun kaverit, vanhemmat, harrastukset ja naapurit ovat tärkeämpiä (niiden kanssa voidaan jostain syystä sopia asioita, puolison pitäisi tietää muutenkin?)
No tottakai tuo on eri asia jos vaan häippästään ja kadotaan eikä ilmoiteta mitääb. Mutta noinhan täällä ei ole kukaan toiminut. Ei ap:n mies eikä kukaan muukaan. Miksi täytyy ottaa tuollainen asiaan täysin kuulumaton esimerkki.
Anteeksi, kun tästä jankkaan, mutta totta vie on relevantti esimerkki. Pari on kommenteissaan sanonut, että on ok mennä, kun asiasta on jo aiemmin puhuttu (esim. menen joskus tässä kuussa lomalle) tai sopia yllättäen työ/harrastusmenoja. Ja toki ymmärrän, että joskus tulee asioita yllättäen, eikä niitä voi etukäteen suunnitella. Tiedän aivan hyvin, että miehellä on harrastus ja on ihanaa, että hänellä se on (tämä on nyt esimerkki, että ollemme asiasta puhuneet). Jos kuitenkin tapahtuu jotain (harrastusaika peruuntuu, mies onkin pidempään yms.), on minunsta asiallista, että mies tästä ilmoittaa ja mielellään vielä etukäteen, kun yleensä jo tietää paria tuntia ennen, että asia on peruttu. Ymmärrän varmaan aivan väärin, mutta suurin osa täällä tuntuu olevan aivan sinut sen kanssa, että mies/nainen lähtee reissuun kertomatta tarkempaa ajankohtaa kuin vasta sen jälkeen kun matka on varattu (ap:n tapaus) tai että mies/nainen poikkeaa jonnekin useaksi tunniksi, vaikka yleensä tulee kotiin tiettyyn aikaan, eikä mitään tarvitse ilmoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että teidän suhteessanne homma toimii kuvailemallasi tavalla. Mun ei tarvitse sen kummempia jahkailla, mutta jos minä tai mies mieluummin mennään ja tehdään omia asioitamme kuin sinkut, niin voitaisiin vaikka olla sinkkuja. En myös äitinä vaan ilmottaisi, että nyt muksut ja mies, minä lähdenkin viikoksi menemään, pärjäilkää. (Ymmärrän toki, että koska en ole äiti, ei ole asiani tästä mitään sanoa. Kommentti ei myöskään ole kritiikkiä omaa perhe-elämääsi kohtaan. Kuten jo aiemmin sanoin, en vain voi käsittää tätä yleistä konsestusta täällä. Hienoa, että se niin monella toimii, eikä ole ongelmia sen kanssa.)
Onko se sinkkuutta parisuhteessa kun kykene itsenäisiin päätöksiin eikä aina tarvitse neuvotella puolison kanssa asioista, jotka eiväy liity häneen mitenkään? Enpä ole tuota ennen tullut ajatelleeksikaan. Täytyy varmaan ottaa miehen jalkapallojoukkueeseen yhteyttä että lisäävät joukkueen doodleen myös minut ja kaikki muutkin puolisot. Ei niitä pelejä ja harkkoja niin vaan sovita ilman vaimojen aamenta.
On tässä joku selvä sävyero, jota minä en tajua. Töissä voi tulla jotain yllättävää ja silloin sen kanssa menetellään miten parhaiten taidetaan. Olen todella joustava, mutta kaiken joustavuuden takana on nimenomaan se, että tiedotetaan mitä milloinkin tapahtuu. Miehellä ja minulla on aikaa vievät harrastukset. Jos minä mitään kysymättä vain ilmoitan, että olen viikonlopun poissa, on se huomiotta jättämistä ja todella itsekästä. Jos mies mitään ilmoittamatta on yhtäkkiä pois yön, totta kai huolestun, vaikka arvaisinkin, että todennäköisesti liittyy harrastukseensa.
Puhun sävyerosta, koska pääosin kaikki ovat täällä samaa mieltä: On suotavaa, että parisuhteessa puhutaan ja kummallakin saa ja pitää olla omat menonsa. Mutta jos mies sattumanvaraisesti sopisi menoja kertomatta/kertomalla jälkeenpäin, tulen minä meidän suhteessa jossain sijalla 9., kun kaverit, vanhemmat, harrastukset ja naapurit ovat tärkeämpiä (niiden kanssa voidaan jostain syystä sopia asioita, puolison pitäisi tietää muutenkin?)
No tottakai tuo on eri asia jos vaan häippästään ja kadotaan eikä ilmoiteta mitääb. Mutta noinhan täällä ei ole kukaan toiminut. Ei ap:n mies eikä kukaan muukaan. Miksi täytyy ottaa tuollainen asiaan täysin kuulumaton esimerkki.
Anteeksi, kun tästä jankkaan, mutta totta vie on relevantti esimerkki. Pari on kommenteissaan sanonut, että on ok mennä, kun asiasta on jo aiemmin puhuttu (esim. menen joskus tässä kuussa lomalle) tai sopia yllättäen työ/harrastusmenoja. Ja toki ymmärrän, että joskus tulee asioita yllättäen, eikä niitä voi etukäteen suunnitella. Tiedän aivan hyvin, että miehellä on harrastus ja on ihanaa, että hänellä se on (tämä on nyt esimerkki, että ollemme asiasta puhuneet). Jos kuitenkin tapahtuu jotain (harrastusaika peruuntuu, mies onkin pidempään yms.), on minunsta asiallista, että mies tästä ilmoittaa ja mielellään vielä etukäteen, kun yleensä jo tietää paria tuntia ennen, että asia on peruttu. Ymmärrän varmaan aivan väärin, mutta suurin osa täällä tuntuu olevan aivan sinut sen kanssa, että mies/nainen lähtee reissuun kertomatta tarkempaa ajankohtaa kuin vasta sen jälkeen kun matka on varattu (ap:n tapaus) tai että mies/nainen poikkeaa jonnekin useaksi tunniksi, vaikka yleensä tulee kotiin tiettyyn aikaan, eikä mitään tarvitse ilmoittaa.
Aloittajan mies ilmoitti etukäteen. Puolitoista viikkoa etukäteen. Ja oli jo aikaisemmin ilmoittanut aikovansa lähteä. Se nyt ei vain muuksi muutu, vaikka kuinka sanoja yrittäisi pyöritellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että teidän suhteessanne homma toimii kuvailemallasi tavalla. Mun ei tarvitse sen kummempia jahkailla, mutta jos minä tai mies mieluummin mennään ja tehdään omia asioitamme kuin sinkut, niin voitaisiin vaikka olla sinkkuja. En myös äitinä vaan ilmottaisi, että nyt muksut ja mies, minä lähdenkin viikoksi menemään, pärjäilkää. (Ymmärrän toki, että koska en ole äiti, ei ole asiani tästä mitään sanoa. Kommentti ei myöskään ole kritiikkiä omaa perhe-elämääsi kohtaan. Kuten jo aiemmin sanoin, en vain voi käsittää tätä yleistä konsestusta täällä. Hienoa, että se niin monella toimii, eikä ole ongelmia sen kanssa.)
Onko se sinkkuutta parisuhteessa kun kykene itsenäisiin päätöksiin eikä aina tarvitse neuvotella puolison kanssa asioista, jotka eiväy liity häneen mitenkään? Enpä ole tuota ennen tullut ajatelleeksikaan. Täytyy varmaan ottaa miehen jalkapallojoukkueeseen yhteyttä että lisäävät joukkueen doodleen myös minut ja kaikki muutkin puolisot. Ei niitä pelejä ja harkkoja niin vaan sovita ilman vaimojen aamenta.
On tässä joku selvä sävyero, jota minä en tajua. Töissä voi tulla jotain yllättävää ja silloin sen kanssa menetellään miten parhaiten taidetaan. Olen todella joustava, mutta kaiken joustavuuden takana on nimenomaan se, että tiedotetaan mitä milloinkin tapahtuu. Miehellä ja minulla on aikaa vievät harrastukset. Jos minä mitään kysymättä vain ilmoitan, että olen viikonlopun poissa, on se huomiotta jättämistä ja todella itsekästä. Jos mies mitään ilmoittamatta on yhtäkkiä pois yön, totta kai huolestun, vaikka arvaisinkin, että todennäköisesti liittyy harrastukseensa.
Puhun sävyerosta, koska pääosin kaikki ovat täällä samaa mieltä: On suotavaa, että parisuhteessa puhutaan ja kummallakin saa ja pitää olla omat menonsa. Mutta jos mies sattumanvaraisesti sopisi menoja kertomatta/kertomalla jälkeenpäin, tulen minä meidän suhteessa jossain sijalla 9., kun kaverit, vanhemmat, harrastukset ja naapurit ovat tärkeämpiä (niiden kanssa voidaan jostain syystä sopia asioita, puolison pitäisi tietää muutenkin?)
No tottakai tuo on eri asia jos vaan häippästään ja kadotaan eikä ilmoiteta mitääb. Mutta noinhan täällä ei ole kukaan toiminut. Ei ap:n mies eikä kukaan muukaan. Miksi täytyy ottaa tuollainen asiaan täysin kuulumaton esimerkki.
Anteeksi, kun tästä jankkaan, mutta totta vie on relevantti esimerkki. Pari on kommenteissaan sanonut, että on ok mennä, kun asiasta on jo aiemmin puhuttu (esim. menen joskus tässä kuussa lomalle) tai sopia yllättäen työ/harrastusmenoja. Ja toki ymmärrän, että joskus tulee asioita yllättäen, eikä niitä voi etukäteen suunnitella. Tiedän aivan hyvin, että miehellä on harrastus ja on ihanaa, että hänellä se on (tämä on nyt esimerkki, että ollemme asiasta puhuneet). Jos kuitenkin tapahtuu jotain (harrastusaika peruuntuu, mies onkin pidempään yms.), on minunsta asiallista, että mies tästä ilmoittaa ja mielellään vielä etukäteen, kun yleensä jo tietää paria tuntia ennen, että asia on peruttu. Ymmärrän varmaan aivan väärin, mutta suurin osa täällä tuntuu olevan aivan sinut sen kanssa, että mies/nainen lähtee reissuun kertomatta tarkempaa ajankohtaa kuin vasta sen jälkeen kun matka on varattu (ap:n tapaus) tai että mies/nainen poikkeaa jonnekin useaksi tunniksi, vaikka yleensä tulee kotiin tiettyyn aikaan, eikä mitään tarvitse ilmoittaa.
Juu, kyllä ymmärsit väärin. Ei täällä kukaan ole ollut sitä mieltä että on ok lähteä ilmoittamatta lomalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että teidän suhteessanne homma toimii kuvailemallasi tavalla. Mun ei tarvitse sen kummempia jahkailla, mutta jos minä tai mies mieluummin mennään ja tehdään omia asioitamme kuin sinkut, niin voitaisiin vaikka olla sinkkuja. En myös äitinä vaan ilmottaisi, että nyt muksut ja mies, minä lähdenkin viikoksi menemään, pärjäilkää. (Ymmärrän toki, että koska en ole äiti, ei ole asiani tästä mitään sanoa. Kommentti ei myöskään ole kritiikkiä omaa perhe-elämääsi kohtaan. Kuten jo aiemmin sanoin, en vain voi käsittää tätä yleistä konsestusta täällä. Hienoa, että se niin monella toimii, eikä ole ongelmia sen kanssa.)
Onko se sinkkuutta parisuhteessa kun kykene itsenäisiin päätöksiin eikä aina tarvitse neuvotella puolison kanssa asioista, jotka eiväy liity häneen mitenkään? Enpä ole tuota ennen tullut ajatelleeksikaan. Täytyy varmaan ottaa miehen jalkapallojoukkueeseen yhteyttä että lisäävät joukkueen doodleen myös minut ja kaikki muutkin puolisot. Ei niitä pelejä ja harkkoja niin vaan sovita ilman vaimojen aamenta.
On tässä joku selvä sävyero, jota minä en tajua. Töissä voi tulla jotain yllättävää ja silloin sen kanssa menetellään miten parhaiten taidetaan. Olen todella joustava, mutta kaiken joustavuuden takana on nimenomaan se, että tiedotetaan mitä milloinkin tapahtuu. Miehellä ja minulla on aikaa vievät harrastukset. Jos minä mitään kysymättä vain ilmoitan, että olen viikonlopun poissa, on se huomiotta jättämistä ja todella itsekästä. Jos mies mitään ilmoittamatta on yhtäkkiä pois yön, totta kai huolestun, vaikka arvaisinkin, että todennäköisesti liittyy harrastukseensa.
Puhun sävyerosta, koska pääosin kaikki ovat täällä samaa mieltä: On suotavaa, että parisuhteessa puhutaan ja kummallakin saa ja pitää olla omat menonsa. Mutta jos mies sattumanvaraisesti sopisi menoja kertomatta/kertomalla jälkeenpäin, tulen minä meidän suhteessa jossain sijalla 9., kun kaverit, vanhemmat, harrastukset ja naapurit ovat tärkeämpiä (niiden kanssa voidaan jostain syystä sopia asioita, puolison pitäisi tietää muutenkin?)
No tottakai tuo on eri asia jos vaan häippästään ja kadotaan eikä ilmoiteta mitääb. Mutta noinhan täällä ei ole kukaan toiminut. Ei ap:n mies eikä kukaan muukaan. Miksi täytyy ottaa tuollainen asiaan täysin kuulumaton esimerkki.
Anteeksi, kun tästä jankkaan, mutta totta vie on relevantti esimerkki. Pari on kommenteissaan sanonut, että on ok mennä, kun asiasta on jo aiemmin puhuttu (esim. menen joskus tässä kuussa lomalle) tai sopia yllättäen työ/harrastusmenoja. Ja toki ymmärrän, että joskus tulee asioita yllättäen, eikä niitä voi etukäteen suunnitella. Tiedän aivan hyvin, että miehellä on harrastus ja on ihanaa, että hänellä se on (tämä on nyt esimerkki, että ollemme asiasta puhuneet). Jos kuitenkin tapahtuu jotain (harrastusaika peruuntuu, mies onkin pidempään yms.), on minunsta asiallista, että mies tästä ilmoittaa ja mielellään vielä etukäteen, kun yleensä jo tietää paria tuntia ennen, että asia on peruttu. Ymmärrän varmaan aivan väärin, mutta suurin osa täällä tuntuu olevan aivan sinut sen kanssa, että mies/nainen lähtee reissuun kertomatta tarkempaa ajankohtaa kuin vasta sen jälkeen kun matka on varattu (ap:n tapaus) tai että mies/nainen poikkeaa jonnekin useaksi tunniksi, vaikka yleensä tulee kotiin tiettyyn aikaan, eikä mitään tarvitse ilmoittaa.
Aloittajan mies ilmoitti etukäteen. Puolitoista viikkoa etukäteen. Ja oli jo aikaisemmin ilmoittanut aikovansa lähteä. Se nyt ei vain muuksi muutu, vaikka kuinka sanoja yrittäisi pyöritellä.
Ok, selvä, tarkempi ajankohta on siis, että etukäteen ilmoittaa (enkä ole missään vaiheessa väittänyt, etteikö ap:n mies olisi ilmoittanut. Olen vain ihmetellyt tapaa, jolla ilmoitus tehdään), että lähtee joskus (oliko se vielä kuukauden sisään, ja ehkä, kun oli siitä jo aiemminkin puhunut samalla tavalla useita kertoja. Olipa selkeä ilmoitus).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että teidän suhteessanne homma toimii kuvailemallasi tavalla. Mun ei tarvitse sen kummempia jahkailla, mutta jos minä tai mies mieluummin mennään ja tehdään omia asioitamme kuin sinkut, niin voitaisiin vaikka olla sinkkuja. En myös äitinä vaan ilmottaisi, että nyt muksut ja mies, minä lähdenkin viikoksi menemään, pärjäilkää. (Ymmärrän toki, että koska en ole äiti, ei ole asiani tästä mitään sanoa. Kommentti ei myöskään ole kritiikkiä omaa perhe-elämääsi kohtaan. Kuten jo aiemmin sanoin, en vain voi käsittää tätä yleistä konsestusta täällä. Hienoa, että se niin monella toimii, eikä ole ongelmia sen kanssa.)
Onko se sinkkuutta parisuhteessa kun kykene itsenäisiin päätöksiin eikä aina tarvitse neuvotella puolison kanssa asioista, jotka eiväy liity häneen mitenkään? Enpä ole tuota ennen tullut ajatelleeksikaan. Täytyy varmaan ottaa miehen jalkapallojoukkueeseen yhteyttä että lisäävät joukkueen doodleen myös minut ja kaikki muutkin puolisot. Ei niitä pelejä ja harkkoja niin vaan sovita ilman vaimojen aamenta.
On tässä joku selvä sävyero, jota minä en tajua. Töissä voi tulla jotain yllättävää ja silloin sen kanssa menetellään miten parhaiten taidetaan. Olen todella joustava, mutta kaiken joustavuuden takana on nimenomaan se, että tiedotetaan mitä milloinkin tapahtuu. Miehellä ja minulla on aikaa vievät harrastukset. Jos minä mitään kysymättä vain ilmoitan, että olen viikonlopun poissa, on se huomiotta jättämistä ja todella itsekästä. Jos mies mitään ilmoittamatta on yhtäkkiä pois yön, totta kai huolestun, vaikka arvaisinkin, että todennäköisesti liittyy harrastukseensa.
Puhun sävyerosta, koska pääosin kaikki ovat täällä samaa mieltä: On suotavaa, että parisuhteessa puhutaan ja kummallakin saa ja pitää olla omat menonsa. Mutta jos mies sattumanvaraisesti sopisi menoja kertomatta/kertomalla jälkeenpäin, tulen minä meidän suhteessa jossain sijalla 9., kun kaverit, vanhemmat, harrastukset ja naapurit ovat tärkeämpiä (niiden kanssa voidaan jostain syystä sopia asioita, puolison pitäisi tietää muutenkin?)
No tottakai tuo on eri asia jos vaan häippästään ja kadotaan eikä ilmoiteta mitääb. Mutta noinhan täällä ei ole kukaan toiminut. Ei ap:n mies eikä kukaan muukaan. Miksi täytyy ottaa tuollainen asiaan täysin kuulumaton esimerkki.
Anteeksi, kun tästä jankkaan, mutta totta vie on relevantti esimerkki. Pari on kommenteissaan sanonut, että on ok mennä, kun asiasta on jo aiemmin puhuttu (esim. menen joskus tässä kuussa lomalle) tai sopia yllättäen työ/harrastusmenoja. Ja toki ymmärrän, että joskus tulee asioita yllättäen, eikä niitä voi etukäteen suunnitella. Tiedän aivan hyvin, että miehellä on harrastus ja on ihanaa, että hänellä se on (tämä on nyt esimerkki, että ollemme asiasta puhuneet). Jos kuitenkin tapahtuu jotain (harrastusaika peruuntuu, mies onkin pidempään yms.), on minunsta asiallista, että mies tästä ilmoittaa ja mielellään vielä etukäteen, kun yleensä jo tietää paria tuntia ennen, että asia on peruttu. Ymmärrän varmaan aivan väärin, mutta suurin osa täällä tuntuu olevan aivan sinut sen kanssa, että mies/nainen lähtee reissuun kertomatta tarkempaa ajankohtaa kuin vasta sen jälkeen kun matka on varattu (ap:n tapaus) tai että mies/nainen poikkeaa jonnekin useaksi tunniksi, vaikka yleensä tulee kotiin tiettyyn aikaan, eikä mitään tarvitse ilmoittaa.
Aloittajan mies ilmoitti etukäteen. Puolitoista viikkoa etukäteen. Ja oli jo aikaisemmin ilmoittanut aikovansa lähteä. Se nyt ei vain muuksi muutu, vaikka kuinka sanoja yrittäisi pyöritellä.
Ok, selvä, tarkempi ajankohta on siis, että etukäteen ilmoittaa (enkä ole missään vaiheessa väittänyt, etteikö ap:n mies olisi ilmoittanut. Olen vain ihmetellyt tapaa, jolla ilmoitus tehdään), että lähtee joskus (oliko se vielä kuukauden sisään, ja ehkä, kun oli siitä jo aiemminkin puhunut samalla tavalla useita kertoja. Olipa selkeä ilmoitus).
Ei, vaan aloittajalle on ilmoitettu ihan selkeät päivät, jolloin on matkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittanut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"mää nyt varasin sit sen reissun mistä on puhuttu, tolle viikonlopulle kun siinä oli halvat hinnat"
"hieno homma kulta, se on nyt tehty, teillä on siellä varmasti kivaa"
Olen samaa mieltä että ap ei tunne tulleensa tarpeeksi huomioiduksi jostain syystä. Tämä matkasta sanominen tuskin on edes se varsinainen syy vaan kumpuaa jostain pidemmältä aikaa. Äitipuolen osa ei ole helppo, mutta ei lapselle pidä olla mustasukkainen. Tai jos kumminkin on, myöntää sen edes itselleen ja yrittää kasvaa siinä kohtaa. Harmittaa ehkä, että sellainen raha taloudesta laitetaan matkaan, kun rahat on muutenkin tiukalla, olisi halvemmankin voinut varata, nyt ei päästä tänäkään vuonna sinne etelään, jne.jne..
Joo kyllä mua tietyllä tavalla harmittaa jo valmiiksi se, että kun minun lapset kuulee tästä niin he kysyvät, että koska he pääsevät. No eiväthän he pääse, koska ei mulla ole varaa heitä minnekään ulkomaille viedä. Ei me olla koskaan tehty mitään pitkiä reissuja. Kerran kesässä päässeet jonnekin Puuhamaahan. Kotiäitivuosina eivät välttämättä joka kesä edes mihinkään maksulliseen "huvipuistoon". Tarkkaan on jokatapauksessa pitänyt miettiä.
Ja tästäkin juuri oli puhetta miehen kanssa taannoin. Hänen mielestään aina voi kaikesta säästää. Yritin kysyä, että mistä olisin säästänyt, kun ainoa tuloni oli kotihoidontuki (ei kuntalisiä) ja lapsilisät. Niistä rahoista maksoin omat puhelinlaskuni, lasten ja omat vaatteet sekä ruuat ja tietyssä kohtaa toki vaipatkin. Kyllä kuulemma aina pystyy säästämään.
No minä olen ollut niin surkea, että en osannut säästää niistä rahoista. Välillä tai siis useinkin teki tiukkaa ihan se ruokakin saada pöytään. Toisaalta - kyllä ne lapset saivat jotain muuta niinä vuosina kuin mitä millään rahalla saa tai mitä yksikään ulkomaanmatka voi tarjota. Pääsin itsekin vasta yli kolmekymppisenä ekan kerran ulkomaille.
Mutta tämä meni nyt ohi aiheen jo.
Eli tässä sekoittuu nyt kaksi eri asiaa. Minusta on ihan normaalia ja ok, että mies vie omat lapsensa matkalle, vaikka onkin ikävää, että sinä et voi tehdä samaa omiesi kanssa. (tietty jos mies on miljonääri ja sinä elät kädestä suuhun eikä mies koskaan tarjoa sinulle ja lapsillesi lomaa niin se ei ole oikein, mutta ymmärsin, että sellaisesta ei ole kyse).
Sen sijaan mielestäni olisi ollut normaalia hyvää parisuhdekäytöstä mieheltä sanoa, että "varaan nyt sen matkan mulle ja tytölle 3.-6.5" ja sitten vasta varata matka. HUOM. Tämä EI ole luvan kysymistä eikä lupaa kuulu mielestäni joutua kysymään parisuhteessa tuollaiseen (tietenkin lastenhoito ja taloudelliset seikat tulee huomioida, mutta ap:n perheessähän ei ole kyse niistä).
Toisaalta 10 päivää aiemmin ilmoittaminen on kyllä vielä ihan OK käytöksen rajoissa, vaikka matka olikin jo varattu, kun ilmoitti. Eli ei kannata ottaa asiasta pulttia, mutta voithan ystävällisesti sanoa miehelle, että toivoisit, että hän kertoisi matkoistaan ennen kuin varaa ne.
Ja erityisesti ei kannata sekoittaa omaa pahaa mieltä siitä, ettei ole varaa matkustaa, tähän miehen ilmoittamiskäytännöstä harmistumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Aloittanut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"mää nyt varasin sit sen reissun mistä on puhuttu, tolle viikonlopulle kun siinä oli halvat hinnat"
"hieno homma kulta, se on nyt tehty, teillä on siellä varmasti kivaa"
Olen samaa mieltä että ap ei tunne tulleensa tarpeeksi huomioiduksi jostain syystä. Tämä matkasta sanominen tuskin on edes se varsinainen syy vaan kumpuaa jostain pidemmältä aikaa. Äitipuolen osa ei ole helppo, mutta ei lapselle pidä olla mustasukkainen. Tai jos kumminkin on, myöntää sen edes itselleen ja yrittää kasvaa siinä kohtaa. Harmittaa ehkä, että sellainen raha taloudesta laitetaan matkaan, kun rahat on muutenkin tiukalla, olisi halvemmankin voinut varata, nyt ei päästä tänäkään vuonna sinne etelään, jne.jne..
Joo kyllä mua tietyllä tavalla harmittaa jo valmiiksi se, että kun minun lapset kuulee tästä niin he kysyvät, että koska he pääsevät. No eiväthän he pääse, koska ei mulla ole varaa heitä minnekään ulkomaille viedä. Ei me olla koskaan tehty mitään pitkiä reissuja. Kerran kesässä päässeet jonnekin Puuhamaahan. Kotiäitivuosina eivät välttämättä joka kesä edes mihinkään maksulliseen "huvipuistoon". Tarkkaan on jokatapauksessa pitänyt miettiä.
Ja tästäkin juuri oli puhetta miehen kanssa taannoin. Hänen mielestään aina voi kaikesta säästää. Yritin kysyä, että mistä olisin säästänyt, kun ainoa tuloni oli kotihoidontuki (ei kuntalisiä) ja lapsilisät. Niistä rahoista maksoin omat puhelinlaskuni, lasten ja omat vaatteet sekä ruuat ja tietyssä kohtaa toki vaipatkin. Kyllä kuulemma aina pystyy säästämään.
No minä olen ollut niin surkea, että en osannut säästää niistä rahoista. Välillä tai siis useinkin teki tiukkaa ihan se ruokakin saada pöytään. Toisaalta - kyllä ne lapset saivat jotain muuta niinä vuosina kuin mitä millään rahalla saa tai mitä yksikään ulkomaanmatka voi tarjota. Pääsin itsekin vasta yli kolmekymppisenä ekan kerran ulkomaille.
Mutta tämä meni nyt ohi aiheen jo.
Eli tässä sekoittuu nyt kaksi eri asiaa. Minusta on ihan normaalia ja ok, että mies vie omat lapsensa matkalle, vaikka onkin ikävää, että sinä et voi tehdä samaa omiesi kanssa. (tietty jos mies on miljonääri ja sinä elät kädestä suuhun eikä mies koskaan tarjoa sinulle ja lapsillesi lomaa niin se ei ole oikein, mutta ymmärsin, että sellaisesta ei ole kyse).
Sen sijaan mielestäni olisi ollut normaalia hyvää parisuhdekäytöstä mieheltä sanoa, että "varaan nyt sen matkan mulle ja tytölle 3.-6.5" ja sitten vasta varata matka. HUOM. Tämä EI ole luvan kysymistä eikä lupaa kuulu mielestäni joutua kysymään parisuhteessa tuollaiseen (tietenkin lastenhoito ja taloudelliset seikat tulee huomioida, mutta ap:n perheessähän ei ole kyse niistä).
Toisaalta 10 päivää aiemmin ilmoittaminen on kyllä vielä ihan OK käytöksen rajoissa, vaikka matka olikin jo varattu, kun ilmoitti. Eli ei kannata ottaa asiasta pulttia, mutta voithan ystävällisesti sanoa miehelle, että toivoisit, että hän kertoisi matkoistaan ennen kuin varaa ne.
Ja erityisesti ei kannata sekoittaa omaa pahaa mieltä siitä, ettei ole varaa matkustaa, tähän miehen ilmoittamiskäytännöstä harmistumiseen.
Samaa mieltä, ja vielä: aloittaja ei ottanut asiasta pulttia ja sanoi asiasta ystävällisesti miehelle, tämän voi kaikki lukea ap:n vastauksista. Tuli sitten tänne vain ihmettelemään että tehdäänkö muillakin näin. Ja palsta veti omat johtopäätökset ja suurin osa ymmärsi asian väärin. Näin minä ymmärsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sanoo, ettei tarvitse kysyä lupaa mutta ilmeisesti pitää kuitenkin.
Kerroit esimerkin siitä, kun olit menossa katsomaan lapsesi pelejä päiväksi. Kerroit miehelle että suunnittelet tekeväsi näin jos mitään muuta ei ole. Eikös tuo juuri ole sitä luvan kysymistä? Mitä olisit tehnyt jos mies olisi sanonut että hän ei halua että menet tai että hän ajatteli että olisitte menneet leffaan tms.? Perunut lapsen pelit ja mennyt miehen mukaan, koska hän ei tahtonut sinun menenvän lapsesi peliin?
Ai, tämä ei ollutkaan keskustelu miehesi yltiömäisestä pornonkatselusta ja siitä, kuinka sinä juokset hänen runkkupaperiensa perässä kuin metsästäjä-keräilijä. Tämä on uutta av:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on tollanen, ei vaan osaa esittää asioita niin kuin haluaisin. Itse raportoin liikaakin omista menemisistä.
Olen vähän yrittänyt ottaa rennommin...
Ei sitä sen enempää tarvi suunnitella kuin että pitäisi hoitaa pois alta ja sitten mennään katsomaan halpoja lentoja ja kohteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap:n olisi pitänyt osallistua tuon matkan suunnitteluun kun ei kerran itse edes ole lähdössä sinne? Se on miehen ja lapsen välinen juttu.
Itse kyllä samaistun aloittajaan.
Olen ollut pitkässä suhteessa missä oli normaalia kysyä ja sopia menoista ennakkoon ja mielestäni se on parisuhde kun otetaan toinen huomioon. Ei sitä tarvitse mitään hakemusta tehä ja pyytää lupaa menoon, mutta koen sen kohteliaana että ilmoitetaan ja kysytään ajoissa.
Nykyinen mies on juuri tämmöinen että kehittelee esim kavereiden kanssa jotain menoa ja "unohtaa" kertoa ja esim jopa pari päivää ennen sanoo että ainii mä meen peralle viikonlopuks 500km päähän baariin. Ei siis että kieltäisin häntä menemästä, mutta vatuttaa vaan ilmoitus lyhyellä ajalla. Ja kun on tottunut siihen että suhteessa on me ja "kysytään lupa" niin kyllä tuo kaihertaa ja riitaakin saatu aikaiseksi. Varsinkin nyt viime tempaus kun kysyi minua yhteen tapahtumaan, mutta yhtäkkiä kiemurtelikin että no köh mä kyl tavallaan lupasin mennä jätkien kaa saunoon sen jälkeen että et sä voikkaan tulla mukaan. Vaikka mies ei tarkoita noilla kai pahaa, mutta kyllä itseä vtuttaa ja tostakin tuli vaan mieleen että sopiko se ny deitit jonku kaa etten voi tulla paikalle siksi.
Joku varmaan minuakin nyt pitää hulluna ämmänä, mutta kun johonkin toimintamalliin tottuu ja niin elää niin vaikea sitä on hetkessä muuttaa... Varsinkin kun omassa kaveripiirissä muillakin suhteet kuten itse ne ajattelen että kysytään ja sovitaan ennen viimeistä päätöstä.
Toki voi tulla jotain extempore menoa esim voittaa liput johonkin/kuulee mieleniiintoisesta tapahtumasta myöhässä/kaveri saikin lomaa jonkun tapahtuman aikaan tai esim joku kuolee jne että ne katsotaan ihan erilailla. Silloinkin kyllä yleensä kysyn haittaako jos menen jne enkä vaan ilmota että menen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuosta nyt vähän kuultaa läpi se, että sinun lapsesi on tärkeämpi kuin miehen lapsi, eli sinä voit viettää aikaasi lapsen kanssa mutta miehen kuuluisi pyytää sinulta lupa ajanviettoon oman lapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on ihan sama vaikka mies sanoo extempore että lähtee kaverin kanssa mökille viikonlopuksi toiselle puolelle Suomea kalastamaan. Ymmärrän että asia keksittiin vasta, ja minulla on tässä nyt tilaisuus nostaa meteli ja sanoa, että meillä on Selma-tädin satavuotispäivät, ja etkä lähde kyllä. Mutta jos ei ole, niin sanon että pitäkää hauskaa, ja alan jo suunnitella mitä itse teen.
Nyt on tämä lukija vielä enemmän pyörällä päästään. Suhteita on monenlaisia. Toisissa on niin vähän ohjelmaa, että tuollainen on ok. Perusoletus voi olla, että mitään ei kuitenkaan ole ohjelmassa, joten harvemmin tarvitsee kenenkään muutella suunnitelmia.
Mutta sitten täällä on perusteltu, että nimenomaan uusperheessä pitää voida repiä muiden suunnitelmat rikki tärkeysjärjestyksessä, ja rakennetaan sisäpiiriä. Koska kerran on niin paljon yhteensovitettavaa, niin se tehtäköön suoraan kirveellä, ja että mitä sitä turhaan sovittamaan, kun ei sovi kuitenkaan?!?
Alkavana uusperheellisenä en hahmota tätä lainkaan. Neuvottelu ja sopiminen ovat asioita, joita tarvitaan sitä enemmän, mitä useampi muuttuja ja mitä enemmän ohjelmaa. Alustavia suunnitelmia tulee päivittäin lisää, ja jos niistä ei keskustella ennen lukkoonlyömistä, niin näennäisdemokratiaksi menee. Sitä tärkeämpää on antaa ymmärtää, että uudispuolison mielipide kuitenkin teoriassa halutaan ottaa huomioon, mitä vähemmän sen mukaan tosiasiassa voidaan mennä.
Eli nyt tullaan siihen luvan kysymiseen. Miten porukalla tuntuu olevan näkemys, että asioiden yhteensovittaminen on sitä, että jos ap kysyy onko toiselle ok että hän menee katsomaan lapsensa peliä, niin siitä seuraisi, että jos toisella on jotain huomautettavaa, sen jälkeen ap tottelee? Sen sijaan, että verrataan asioita ja todetaan, että joo kyllä mä voin lykätä asiaa kun onhan se pojalle tärkeää että olet kattomassa ja tämä asia väistyy tällä kertaa, mutta ens viikolla mun oikeesti sitten tarttee jonain päivänä treffata y. Oikeastiko tässä maassa ollaan vielä noin puolison tossun alla puolin ja toisin? Eihän toisen mielipiteen kysymisestä seuraa, että jompikumpi päättää piittaamatta toisesta lainkaan, koska muuten ei päätöstä syntyisikään?
Ap saattaa olla ongelmissa tai ongelmallinen osapuoli uusperheessään tai olla olematta, mutta minua nyt kiinnostaa tämä asia henkilökohtaisestikin. Onko aito keskustelu ja asioiden yhteensovittaminen oikeasti noin vierasta?
Uusi mieheni on tottunut olemaan oma herransa, ja vaikka hänen on työnantajana pitänyt mukauttaa päiväohjelmansa työntekijöihin niin, että hän on oikeassa paikassa oikealla hetkellä, niin itse hän on kuitenkin koko systeemin luonut. Nyt hänellä on ollut vaikeuksia oivaltaa, että jos hän lupaa minulle soittaa heti saatuaan valmiiksi homman x, koska minun sukuni ja exän aikataulut ovat kiinni siitä millä ajanhetkellä hän ehtii seuraavaan asiaan ja hän tietää sen, niin ei ole ok lykätä soittamista edes sillä puolella tunnilla, koska se tarkoittaa että viisi muuta ihmistä joutuu lentämään sen sijaan että ehtisivät valmistautua ajoissa. Ja että jos hän ei pidä omaa osuuttaan ja toiset alkavat sooloilla hermostuneena kun mitään ei kuulu, minun aikani menee silloin puhelinkeskuksena toimimiseen. Kaikki on helpompaa, jos perusoletuksena tehdään se mitä on sanottu.
Koska uusi mies kuitenkin on tottunut työnantajana miettimään, miten hänen kuvionsa menee sekaisin sooloilevasta työntekijästä, eikä hänellä ole alemmuudentunteita, parin soolokuvion jälkeen hän ymmärsi, että nimenomaan että voidaan taata kaikille myös vapautta, pitää toimia systemaattisesti silloin, kun toimitaan. Kurinalaisuus mahdollistaa maksimaalisen vapauden tilanteessa, jossa tehtävää ja kokkeja on monta. Jos ilmoitusluontoisuus tulee tavaksi, silloin on vaikeampaa olla hyväksyttävästi spontaani koskaan. Eli kiintiö on silloin jo käytetty piittaamattomuuteen tilanteissa, joissa olisi ihan hyvin voinut neuvotella ajallaan. Ilmapiiri alkaa kiristyä.
Kurinalaisuus lakkaa kuitenkin toimimasta perheen hyväksi välittömästi, kun jotakuta aletaan tossuttaa. Osoittaa paikkaa ihan osoittamisen ilosta. Minun mielestäni tämä keskustelu on kaatunut siihen, että kun kaikki myöntävät ettei lasta sovi tossuttaa niin uhriksi on silloin laitettava nyx, koska jotakuta jokatapauksessa alistetaan. Susilaumassako te elätte? Jos uusi puoliso ei ole tärkeä jäsen perheessä, miksi sellainen on edes otettu. Ei kenenkään aikuisuus kestä pitemmän päälle tilannetta, jossa löytää itsensä piian tai rengin roolista ilman, että edes nauttii arvostusta työntekijänä. Kyllä se pettynyt lapsi sieltä löytyy, kun riittävästi raaputetaan. Siinä vaiheessa aapeenkin lapsipuoli alkaa oikeasti kärsiä. Ei nyt, kun ap haluaisi sopia haavoittamattomista toimintaperiaatteista eikä ole vielä edes suuttunut, vasta hämmästynyt.
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä samaistun aloittajaan.
Olen ollut pitkässä suhteessa missä oli normaalia kysyä ja sopia menoista ennakkoon ja mielestäni se on parisuhde kun otetaan toinen huomioon. Ei sitä tarvitse mitään hakemusta tehä ja pyytää lupaa menoon, mutta koen sen kohteliaana että ilmoitetaan ja kysytään ajoissa.
Nykyinen mies on juuri tämmöinen että kehittelee esim kavereiden kanssa jotain menoa ja "unohtaa" kertoa ja esim jopa pari päivää ennen sanoo että ainii mä meen peralle viikonlopuks 500km päähän baariin. Ei siis että kieltäisin häntä menemästä, mutta vatuttaa vaan ilmoitus lyhyellä ajalla. Ja kun on tottunut siihen että suhteessa on me ja "kysytään lupa" niin kyllä tuo kaihertaa ja riitaakin saatu aikaiseksi. Varsinkin nyt viime tempaus kun kysyi minua yhteen tapahtumaan, mutta yhtäkkiä kiemurtelikin että no köh mä kyl tavallaan lupasin mennä jätkien kaa saunoon sen jälkeen että et sä voikkaan tulla mukaan. Vaikka mies ei tarkoita noilla kai pahaa, mutta kyllä itseä vtuttaa ja tostakin tuli vaan mieleen että sopiko se ny deitit jonku kaa etten voi tulla paikalle siksi.
Joku varmaan minuakin nyt pitää hulluna ämmänä, mutta kun johonkin toimintamalliin tottuu ja niin elää niin vaikea sitä on hetkessä muuttaa... Varsinkin kun omassa kaveripiirissä muillakin suhteet kuten itse ne ajattelen että kysytään ja sovitaan ennen viimeistä päätöstä.
Toki voi tulla jotain extempore menoa esim voittaa liput johonkin/kuulee mieleniiintoisesta tapahtumasta myöhässä/kaveri saikin lomaa jonkun tapahtuman aikaan tai esim joku kuolee jne että ne katsotaan ihan erilailla. Silloinkin kyllä yleensä kysyn haittaako jos menen jne enkä vaan ilmota että menen.
Miksi tätä ap:n tapausta verrataan tuollaisiin viime hetkellä tehtyihin ilmoituksiin tai peärti ilmoittamatta jättämisiin? Ap sai etukäteen tietää, että mies suunnittelee matkaa ja nyt sai tietää ajankohdastakin melkein kaksi viikkoa etukäteen. En näe tässä kyllä mitään ongelmaa. Varsinkin kun kyseessä oon vielä uusperhe, jossa matkan ajankohta on ensisijaisesti miehen, lapsen ja lapsen äidin keskinäinen asia.
Ap nimenomaan ei saanut tietää etukäteen, vaan jälkikäteen. Jos miehestä on ok toimia kyselemättä matkaa varatessa, hänestä tulee olemaan vielä enemmän ok kun tulee aika lähteä kavereiden kanssa ekstempore. Siinä vaiheessa hän on jo käyttänyt aapeen hyväntahtoisuutta hyväkseen senverran useasti jos tätä rataa jatkuu, että ongelmia on luvassa. Siksi ainakin minä vertaan näitä asioita. Voi olla että ongelma oli vain puhetyylin eroissa. Toivottavasti oli. En menisi luottamaan kuitenkaan.
Vaikka matkaan olisi aikaa kaksi kuukautta, se ei poista sitä, että jälkikäteen kertominen ei ole neuvottelemista vaan neuvomista. Tuskin sitä piti niin nopeasti varata, ettei olisi ehtinyt myös huikata asiasta aapeelle, että olen nyt varaamassa päiviä x-y, ok? Etenkin kun asiassa on myös oman lapsen huomioimisen paine, on tärkeää hoitaa tilanne niin tyylikkäästi, ettei tule pahoja puheita jälkikäteen turhaan, koska omavaltaisuus kostautuu aina lapselle ennenpitkää.
En pääse ajatuksesta, että tässä asiassa vallitsee kaksinaismoraali. Miehelle sallitaan monessa perheessä ilmeisesti valtavan paljon pidempi lieka, vaikka naisen tehtävä on pyörittää arkea. Onko sitten ihme, että tulee skismaa? Miettikääpä sama tilanne toisinpäin, että ap olisi se mies ja uusrouva tekee päätöksiä omin päin ihan vain koska voi ja muuten hänen naisuutensa kokisi kolauksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä samaistun aloittajaan.
Olen ollut pitkässä suhteessa missä oli normaalia kysyä ja sopia menoista ennakkoon ja mielestäni se on parisuhde kun otetaan toinen huomioon. Ei sitä tarvitse mitään hakemusta tehä ja pyytää lupaa menoon, mutta koen sen kohteliaana että ilmoitetaan ja kysytään ajoissa.
Nykyinen mies on juuri tämmöinen että kehittelee esim kavereiden kanssa jotain menoa ja "unohtaa" kertoa ja esim jopa pari päivää ennen sanoo että ainii mä meen peralle viikonlopuks 500km päähän baariin. Ei siis että kieltäisin häntä menemästä, mutta vatuttaa vaan ilmoitus lyhyellä ajalla. Ja kun on tottunut siihen että suhteessa on me ja "kysytään lupa" niin kyllä tuo kaihertaa ja riitaakin saatu aikaiseksi. Varsinkin nyt viime tempaus kun kysyi minua yhteen tapahtumaan, mutta yhtäkkiä kiemurtelikin että no köh mä kyl tavallaan lupasin mennä jätkien kaa saunoon sen jälkeen että et sä voikkaan tulla mukaan. Vaikka mies ei tarkoita noilla kai pahaa, mutta kyllä itseä vtuttaa ja tostakin tuli vaan mieleen että sopiko se ny deitit jonku kaa etten voi tulla paikalle siksi.
Joku varmaan minuakin nyt pitää hulluna ämmänä, mutta kun johonkin toimintamalliin tottuu ja niin elää niin vaikea sitä on hetkessä muuttaa... Varsinkin kun omassa kaveripiirissä muillakin suhteet kuten itse ne ajattelen että kysytään ja sovitaan ennen viimeistä päätöstä.
Toki voi tulla jotain extempore menoa esim voittaa liput johonkin/kuulee mieleniiintoisesta tapahtumasta myöhässä/kaveri saikin lomaa jonkun tapahtuman aikaan tai esim joku kuolee jne että ne katsotaan ihan erilailla. Silloinkin kyllä yleensä kysyn haittaako jos menen jne enkä vaan ilmota että menen.Miksi tätä ap:n tapausta verrataan tuollaisiin viime hetkellä tehtyihin ilmoituksiin tai peärti ilmoittamatta jättämisiin? Ap sai etukäteen tietää, että mies suunnittelee matkaa ja nyt sai tietää ajankohdastakin melkein kaksi viikkoa etukäteen. En näe tässä kyllä mitään ongelmaa. Varsinkin kun kyseessä oon vielä uusperhe, jossa matkan ajankohta on ensisijaisesti miehen, lapsen ja lapsen äidin keskinäinen asia.
Jos luit yhtään tekstiäni ajatuksella niin idea on kysyä ja sitten vasta varata.
Ei varata ja ilmoittaa sitten menevänsä.
Ei siis että sinänsä lupa pitäisi pyytää vaan että sovitaan yhdessä olisiko ok juuri tuo viikonloppu.
Ja tekstini oli myös yleistä näkökantaa minun puoleltani vastaavaan kokemukseen eikä vaan suora vastaus. Keskustelupalsta tää kai oli.
Jos mun mies kertoisi, että aikoo tässä kuussa lähteä johonkin matkalle, kysyisin kyllä itse heti tarkempaa ajankohtaa. Jos en itse kysyisi, tiedän, että mies saattaa puhua suunnitelmistaan pitkäänkin ja jahkaillen, ja lopullisen päätöksen tekee impulsiivisesti ja kertoo mulle sitten kun on jo päättänyt, tai todella lyhyellä varoitusajalla. Omasta mielestään on toki kertonut ajoissa, jos on viimeiset puoli vuotta jankannut, että pitäis tässä joskus tehdä sellainen ja tällainen reissu... Meillä vain on erilaiset käsitykset kommunikoinnista.
Mulle on ihan sama vaikka mies sanoo extempore että lähtee kaverin kanssa mökille viikonlopuksi toiselle puolelle Suomea kalastamaan. Ymmärrän että asia keksittiin vasta, ja minulla on tässä nyt tilaisuus nostaa meteli ja sanoa, että meillä on Selma-tädin satavuotispäivät, ja etkä lähde kyllä. Mutta jos ei ole, niin sanon että pitäkää hauskaa, ja alan jo suunnitella mitä itse teen.