Lue keskustelun säännöt.
Toimitaanko muiden parisuhteissa näin
Mites muut?
13.04.2016 |
Tämä on jotenkin jännä ja uusi kuvio minulle. En aiemmassa pitkässä suhteessani törmännyt vastaavaan. Ilmeisesti nykyiselle miehelleni kuitenkin tämä on ollut normaali kuvio toimia ainakin loppuvuosina edellisessä liitossa. Olen ymmärtänyt, että hänen ex-vaimoaan ei niin paljon kiinnostanut miehen menot, että olisi tarvinnut infota.
Olen siis tottunut siihen,että menoista sovitaan yhdessä. Ei tarkoita sitä, että parisuhteessa pitäisi saada "lupa" kaikkeen toiselta vaan ihan sitä, että kerrotaan suunnitelmasta. Minä esimerkiksi viime sunnuntaina olin koko päivän oman lapseni pelejä seuraamassa niin etukäteen sanoin miehelle asiasta. Kerroin päivän ja sanoin,että suunnittelin meneväni sinne, jos ei mitään muuta ole. Näin olen tottunut toimimaan.
Nyt mies on pitkään jo puhunut, että hänen pitäisi viedä keskimmäinen lapsensa ulkomaille viikonloppulomalle. Joku palkinto minkä luvannut ja minä vanhin lapsi on jo joskus vuosi aiemmin saanut myös. Edellisellä viikolla sanoi saunassa, että "sekin tarttis hoitaa tässä tai se jää taas". Ei muuta. Eilen, kun tulin töistä niin sanoi varanneensa matkan ensi viikonloppuun. Siis puolentoistaviikon päähän. Että hän lähtee perjantaina ja tulee sunnuntaina.
Olin hiukan puulla päähän lyöty. Sanoinkin, että niin varasit sitten vaan matkan puhumatta mitään. No hän oli puhunut mielestään, kun oli sanonut saunassa, että se täytyisi nyt tehdä. Itse kuvittelen, että tuossa kohtaa vielä kerrottaisiin, että olen ajatellut mennä sinne x-viikonloppuna - ethän ole suunnitellut siihen mitään.
Vai teenkö minä tästä jotenkin vaikeaa nyt?
Kommentit (180)
Olis ollu hyvä jos ois etukäteen mainuttu mut ei iso juttu, koska ei haittaa mitään suunnitelmia tai muutakaan? :D Älä tee tosta isompaa asiaa kun se oikeesti on. Olisin varmaan sanonu, että "okei, mutta jatkoissa haluisin tietää etukäteen ennenkun varaat matkan". Ja se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä samaistun aloittajaan.
Olen ollut pitkässä suhteessa missä oli normaalia kysyä ja sopia menoista ennakkoon ja mielestäni se on parisuhde kun otetaan toinen huomioon. Ei sitä tarvitse mitään hakemusta tehä ja pyytää lupaa menoon, mutta koen sen kohteliaana että ilmoitetaan ja kysytään ajoissa.
Nykyinen mies on juuri tämmöinen että kehittelee esim kavereiden kanssa jotain menoa ja "unohtaa" kertoa ja esim jopa pari päivää ennen sanoo että ainii mä meen peralle viikonlopuks 500km päähän baariin. Ei siis että kieltäisin häntä menemästä, mutta vatuttaa vaan ilmoitus lyhyellä ajalla. Ja kun on tottunut siihen että suhteessa on me ja "kysytään lupa" niin kyllä tuo kaihertaa ja riitaakin saatu aikaiseksi. Varsinkin nyt viime tempaus kun kysyi minua yhteen tapahtumaan, mutta yhtäkkiä kiemurtelikin että no köh mä kyl tavallaan lupasin mennä jätkien kaa saunoon sen jälkeen että et sä voikkaan tulla mukaan. Vaikka mies ei tarkoita noilla kai pahaa, mutta kyllä itseä vtuttaa ja tostakin tuli vaan mieleen että sopiko se ny deitit jonku kaa etten voi tulla paikalle siksi.
Joku varmaan minuakin nyt pitää hulluna ämmänä, mutta kun johonkin toimintamalliin tottuu ja niin elää niin vaikea sitä on hetkessä muuttaa... Varsinkin kun omassa kaveripiirissä muillakin suhteet kuten itse ne ajattelen että kysytään ja sovitaan ennen viimeistä päätöstä.
Toki voi tulla jotain extempore menoa esim voittaa liput johonkin/kuulee mieleniiintoisesta tapahtumasta myöhässä/kaveri saikin lomaa jonkun tapahtuman aikaan tai esim joku kuolee jne että ne katsotaan ihan erilailla. Silloinkin kyllä yleensä kysyn haittaako jos menen jne enkä vaan ilmota että menen.Miksi tätä ap:n tapausta verrataan tuollaisiin viime hetkellä tehtyihin ilmoituksiin tai peärti ilmoittamatta jättämisiin? Ap sai etukäteen tietää, että mies suunnittelee matkaa ja nyt sai tietää ajankohdastakin melkein kaksi viikkoa etukäteen. En näe tässä kyllä mitään ongelmaa. Varsinkin kun kyseessä oon vielä uusperhe, jossa matkan ajankohta on ensisijaisesti miehen, lapsen ja lapsen äidin keskinäinen asia.
Jos luit yhtään tekstiäni ajatuksella niin idea on kysyä ja sitten vasta varata.
Ei varata ja ilmoittaa sitten menevänsä.
Ei siis että sinänsä lupa pitäisi pyytää vaan että sovitaan yhdessä olisiko ok juuri tuo viikonloppu.
Ja tekstini oli myös yleistä näkökantaa minun puoleltani vastaavaan kokemukseen eikä vaan suora vastaus. Keskustelupalsta tää kai oli.
Mutta miksi se pitää sopia ap:n kanssa kun asia ei liity häneen mitenkään? Tuo viikonloppu saattoi olla ainoa mahdollinen pitkään aikaan joka sopi sekä miehelle, lapselle että lapsen äidille, joten kyllä sitä silloin on otettava se. Ap:n mielipiteellä ei ole merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ap nimenomaan ei saanut tietää etukäteen, vaan jälkikäteen. Jos miehestä on ok toimia kyselemättä matkaa varatessa, hänestä tulee olemaan vielä enemmän ok kun tulee aika lähteä kavereiden kanssa ekstempore. Siinä vaiheessa hän on jo käyttänyt aapeen hyväntahtoisuutta hyväkseen senverran useasti jos tätä rataa jatkuu, että ongelmia on luvassa. Siksi ainakin minä vertaan näitä asioita. Voi olla että ongelma oli vain puhetyylin eroissa. Toivottavasti oli. En menisi luottamaan kuitenkaan.
Vaikka matkaan olisi aikaa kaksi kuukautta, se ei poista sitä, että jälkikäteen kertominen ei ole neuvottelemista vaan neuvomista. Tuskin sitä piti niin nopeasti varata, ettei olisi ehtinyt myös huikata asiasta aapeelle, että olen nyt varaamassa päiviä x-y, ok? Etenkin kun asiassa on myös oman lapsen huomioimisen paine, on tärkeää hoitaa tilanne niin tyylikkäästi, ettei tule pahoja puheita jälkikäteen turhaan, koska omavaltaisuus kostautuu aina lapselle ennenpitkää.
En pääse ajatuksesta, että tässä asiassa vallitsee kaksinaismoraali. Miehelle sallitaan monessa perheessä ilmeisesti valtavan paljon pidempi lieka, vaikka naisen tehtävä on pyörittää arkea. Onko sitten ihme, että tulee skismaa? Miettikääpä sama tilanne toisinpäin, että ap olisi se mies ja uusrouva tekee päätöksiä omin päin ihan vain koska voi ja muuten hänen naisuutensa kokisi kolauksen?
Minusta taas on aika hölmöä antaa toiselle illuusio siitä, että hänen mielipiteellään/ hyväksynnällä olisi jotain merkitystä, kun ei todellisuudessa ole. Miksi siis kysyä ap:lta että onko viikonloppu x ok, kun ei sitä matkaa nyt ruveta kuitenkaan ap:n mielen mukaan säätämään uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap nimenomaan ei saanut tietää etukäteen, vaan jälkikäteen. Jos miehestä on ok toimia kyselemättä matkaa varatessa, hänestä tulee olemaan vielä enemmän ok kun tulee aika lähteä kavereiden kanssa ekstempore. Siinä vaiheessa hän on jo käyttänyt aapeen hyväntahtoisuutta hyväkseen senverran useasti jos tätä rataa jatkuu, että ongelmia on luvassa. Siksi ainakin minä vertaan näitä asioita. Voi olla että ongelma oli vain puhetyylin eroissa. Toivottavasti oli. En menisi luottamaan kuitenkaan.
Vaikka matkaan olisi aikaa kaksi kuukautta, se ei poista sitä, että jälkikäteen kertominen ei ole neuvottelemista vaan neuvomista. Tuskin sitä piti niin nopeasti varata, ettei olisi ehtinyt myös huikata asiasta aapeelle, että olen nyt varaamassa päiviä x-y, ok? Etenkin kun asiassa on myös oman lapsen huomioimisen paine, on tärkeää hoitaa tilanne niin tyylikkäästi, ettei tule pahoja puheita jälkikäteen turhaan, koska omavaltaisuus kostautuu aina lapselle ennenpitkää.
En pääse ajatuksesta, että tässä asiassa vallitsee kaksinaismoraali. Miehelle sallitaan monessa perheessä ilmeisesti valtavan paljon pidempi lieka, vaikka naisen tehtävä on pyörittää arkea. Onko sitten ihme, että tulee skismaa? Miettikääpä sama tilanne toisinpäin, että ap olisi se mies ja uusrouva tekee päätöksiä omin päin ihan vain koska voi ja muuten hänen naisuutensa kokisi kolauksen?
Minusta taas on aika hölmöä antaa toiselle illuusio siitä, että hänen mielipiteellään/ hyväksynnällä olisi jotain merkitystä, kun ei todellisuudessa ole. Miksi siis kysyä ap:lta että onko viikonloppu x ok, kun ei sitä matkaa nyt ruveta kuitenkaan ap:n mielen mukaan säätämään uudelleen.
Koska se on kohteliasta ja ystävällistä, ja saa ap:lle hyvän mielen, yleensä ihmisen olisi syytä pyrkiä olemaan kiltti puolisolleen.
Mielestäni siis paras tapa mieheltä olisi ollut sanoa, että "ajattelin nyt varata sen matkan näille ja näille päiville" ennen varaamista. Ei se ole luvan kysymistä.
Sitten jos puoliso yrittää alkaa määräillä ja kontrolloida toisen matkoja niin kommunikaation tyyliä voi miettiä uudelleen, mutta siitähän tässä ei ollut kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap nimenomaan ei saanut tietää etukäteen, vaan jälkikäteen. Jos miehestä on ok toimia kyselemättä matkaa varatessa, hänestä tulee olemaan vielä enemmän ok kun tulee aika lähteä kavereiden kanssa ekstempore. Siinä vaiheessa hän on jo käyttänyt aapeen hyväntahtoisuutta hyväkseen senverran useasti jos tätä rataa jatkuu, että ongelmia on luvassa. Siksi ainakin minä vertaan näitä asioita. Voi olla että ongelma oli vain puhetyylin eroissa. Toivottavasti oli. En menisi luottamaan kuitenkaan.
Vaikka matkaan olisi aikaa kaksi kuukautta, se ei poista sitä, että jälkikäteen kertominen ei ole neuvottelemista vaan neuvomista. Tuskin sitä piti niin nopeasti varata, ettei olisi ehtinyt myös huikata asiasta aapeelle, että olen nyt varaamassa päiviä x-y, ok? Etenkin kun asiassa on myös oman lapsen huomioimisen paine, on tärkeää hoitaa tilanne niin tyylikkäästi, ettei tule pahoja puheita jälkikäteen turhaan, koska omavaltaisuus kostautuu aina lapselle ennenpitkää.
En pääse ajatuksesta, että tässä asiassa vallitsee kaksinaismoraali. Miehelle sallitaan monessa perheessä ilmeisesti valtavan paljon pidempi lieka, vaikka naisen tehtävä on pyörittää arkea. Onko sitten ihme, että tulee skismaa? Miettikääpä sama tilanne toisinpäin, että ap olisi se mies ja uusrouva tekee päätöksiä omin päin ihan vain koska voi ja muuten hänen naisuutensa kokisi kolauksen?
Minusta taas on aika hölmöä antaa toiselle illuusio siitä, että hänen mielipiteellään/ hyväksynnällä olisi jotain merkitystä, kun ei todellisuudessa ole. Miksi siis kysyä ap:lta että onko viikonloppu x ok, kun ei sitä matkaa nyt ruveta kuitenkaan ap:n mielen mukaan säätämään uudelleen.
Koska se on kohteliasta ja ystävällistä, ja saa ap:lle hyvän mielen, yleensä ihmisen olisi syytä pyrkiä olemaan kiltti puolisolleen.
Mielestäni siis paras tapa mieheltä olisi ollut sanoa, että "ajattelin nyt varata sen matkan näille ja näille päiville" ennen varaamista. Ei se ole luvan kysymistä.
Sitten jos puoliso yrittää alkaa määräillä ja kontrolloida toisen matkoja niin kommunikaation tyyliä voi miettiä uudelleen, mutta siitähän tässä ei ollut kyse.
Saa ap:n hyvälle mielelle? Häntä täytyy siis nuoleskella? Tuollainen, että asioita sovitaan ilman että siihen joka jeesuksen kerta kysellään puolison mielipiteitä, on vaan ihan arkipäivää parisuhteissa ja varsinkin uusperheissä. Jos esim. jalkapallopeli sijoittuu tietylle päivälle, niin se sijoittuu siihen vaikka puoliso olisi kuinka eri mieltä. Ei siihen puoliso voi sanoa mitään muuta kuin ok, joten sinänsä on aivan yhdentekevää ilmoitetaanko asiasta ennen vai jälkeen varauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap nimenomaan ei saanut tietää etukäteen, vaan jälkikäteen. Jos miehestä on ok toimia kyselemättä matkaa varatessa, hänestä tulee olemaan vielä enemmän ok kun tulee aika lähteä kavereiden kanssa ekstempore. Siinä vaiheessa hän on jo käyttänyt aapeen hyväntahtoisuutta hyväkseen senverran useasti jos tätä rataa jatkuu, että ongelmia on luvassa. Siksi ainakin minä vertaan näitä asioita. Voi olla että ongelma oli vain puhetyylin eroissa. Toivottavasti oli. En menisi luottamaan kuitenkaan.
Vaikka matkaan olisi aikaa kaksi kuukautta, se ei poista sitä, että jälkikäteen kertominen ei ole neuvottelemista vaan neuvomista. Tuskin sitä piti niin nopeasti varata, ettei olisi ehtinyt myös huikata asiasta aapeelle, että olen nyt varaamassa päiviä x-y, ok? Etenkin kun asiassa on myös oman lapsen huomioimisen paine, on tärkeää hoitaa tilanne niin tyylikkäästi, ettei tule pahoja puheita jälkikäteen turhaan, koska omavaltaisuus kostautuu aina lapselle ennenpitkää.
En pääse ajatuksesta, että tässä asiassa vallitsee kaksinaismoraali. Miehelle sallitaan monessa perheessä ilmeisesti valtavan paljon pidempi lieka, vaikka naisen tehtävä on pyörittää arkea. Onko sitten ihme, että tulee skismaa? Miettikääpä sama tilanne toisinpäin, että ap olisi se mies ja uusrouva tekee päätöksiä omin päin ihan vain koska voi ja muuten hänen naisuutensa kokisi kolauksen?
Minusta taas on aika hölmöä antaa toiselle illuusio siitä, että hänen mielipiteellään/ hyväksynnällä olisi jotain merkitystä, kun ei todellisuudessa ole. Miksi siis kysyä ap:lta että onko viikonloppu x ok, kun ei sitä matkaa nyt ruveta kuitenkaan ap:n mielen mukaan säätämään uudelleen.
Jospa sitä tilannetta alettas säätämään niin, että siitä matkasta tulisi ok? Selvitettäs vaikka se ongelma, et miksi ei ole ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap nimenomaan ei saanut tietää etukäteen, vaan jälkikäteen. Jos miehestä on ok toimia kyselemättä matkaa varatessa, hänestä tulee olemaan vielä enemmän ok kun tulee aika lähteä kavereiden kanssa ekstempore. Siinä vaiheessa hän on jo käyttänyt aapeen hyväntahtoisuutta hyväkseen senverran useasti jos tätä rataa jatkuu, että ongelmia on luvassa. Siksi ainakin minä vertaan näitä asioita. Voi olla että ongelma oli vain puhetyylin eroissa. Toivottavasti oli. En menisi luottamaan kuitenkaan.
Vaikka matkaan olisi aikaa kaksi kuukautta, se ei poista sitä, että jälkikäteen kertominen ei ole neuvottelemista vaan neuvomista. Tuskin sitä piti niin nopeasti varata, ettei olisi ehtinyt myös huikata asiasta aapeelle, että olen nyt varaamassa päiviä x-y, ok? Etenkin kun asiassa on myös oman lapsen huomioimisen paine, on tärkeää hoitaa tilanne niin tyylikkäästi, ettei tule pahoja puheita jälkikäteen turhaan, koska omavaltaisuus kostautuu aina lapselle ennenpitkää.
En pääse ajatuksesta, että tässä asiassa vallitsee kaksinaismoraali. Miehelle sallitaan monessa perheessä ilmeisesti valtavan paljon pidempi lieka, vaikka naisen tehtävä on pyörittää arkea. Onko sitten ihme, että tulee skismaa? Miettikääpä sama tilanne toisinpäin, että ap olisi se mies ja uusrouva tekee päätöksiä omin päin ihan vain koska voi ja muuten hänen naisuutensa kokisi kolauksen?
Minusta taas on aika hölmöä antaa toiselle illuusio siitä, että hänen mielipiteellään/ hyväksynnällä olisi jotain merkitystä, kun ei todellisuudessa ole. Miksi siis kysyä ap:lta että onko viikonloppu x ok, kun ei sitä matkaa nyt ruveta kuitenkaan ap:n mielen mukaan säätämään uudelleen.
Koska se on kohteliasta ja ystävällistä, ja saa ap:lle hyvän mielen, yleensä ihmisen olisi syytä pyrkiä olemaan kiltti puolisolleen.
Mielestäni siis paras tapa mieheltä olisi ollut sanoa, että "ajattelin nyt varata sen matkan näille ja näille päiville" ennen varaamista. Ei se ole luvan kysymistä.
Sitten jos puoliso yrittää alkaa määräillä ja kontrolloida toisen matkoja niin kommunikaation tyyliä voi miettiä uudelleen, mutta siitähän tässä ei ollut kyse.
Saa ap:n hyvälle mielelle? Häntä täytyy siis nuoleskella? Tuollainen, että asioita sovitaan ilman että siihen joka jeesuksen kerta kysellään puolison mielipiteitä, on vaan ihan arkipäivää parisuhteissa ja varsinkin uusperheissä. Jos esim. jalkapallopeli sijoittuu tietylle päivälle, niin se sijoittuu siihen vaikka puoliso olisi kuinka eri mieltä. Ei siihen puoliso voi sanoa mitään muuta kuin ok, joten sinänsä on aivan yhdentekevää ilmoitetaanko asiasta ennen vai jälkeen varauksen.
En ole ap, joten en tiedä hänestä, muta yleisellä tasolla pidän tuota toimintatapaa parisuhteessa samalla tavalla kohteliaana ja ystävällisenä kuin että sanotaan huomenta aamulla ja katetaan toisellekin lautanen pöytään ruoka-aikaan. Se ei ole luvan kysymistä, eikä nuoleskelua, vaan normaalia kohteliasta käytöstä. Mielestäni ap:lla ei ole siis mitään oikeutta evätä matkaa tai millään lailla puuttua siihen. Kyse on vaan siitä, miten mielestäni parisuhteessa informoidaan toista omista menoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieshän kertoi sulle suunnitelmasta? Kas tässä ihan omasta viestistäsi kopioitu.
"Eilen, kun tulin töistä niin sanoi varanneensa matkan ensi viikonloppuun. Siis puolentoistaviikon päähän. Että hän lähtee perjantaina ja tulee sunnuntaina."
Niin mikä tässä nyt on se ongelma?
Ei se tuossa vaiheessa ollut mikään suunnitelma enää, vaan ilmoitus siitä, miten aikoo toimia. Sinun perheessäkö tuollaista kutsutaan suunnittelemiseksi?
Teet vaikeaa. Kuulostat hankalalta ihmiseltä. Anna asian olla. Eihän se reissu edes ole mikään 2vk thaimaan reissu vaan joku yks lyhyt vkl..?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin mies oli puhunut. Jos viikonlopulle ei mitään ohjelmaa ollut niin mikä ongelma? Pikaisesti halusi homman hoitaa, kun oli jäänyt ja nyt sattui sopiva tilaisuus.[/
quote]
Samaa mieltä, mies oli puhunut. Teillä jäi ehkä vuoropuhelu pois saunassa. Naisen olisi pitänyt tehdä jatkokysymys ja tiedustella mitä ajankohtaa mies oli ajatellut.
Mun mielestä ei ole liikaa vaadittu mieheltä, että sanoisi "hei se matka mistä olen puhunut, ajattelin sitä tohon kahden viikon päähän, sopiihan se sullekin, ettei ollu muita suunnitelmia siinä?"
Ja asia on tällä selvä. Ei se kommunikointi ihan oikeasti ole vaikeaa. Pari ylimääräistä lausetta osoittaa kunnioitusta kumppania kohtaan, varsinkin kun suhde on vakiintunut ja oletuksena on kai muuten viettää viikonloput yhdessä? Kohteliaisuusjuttujahan nämä ovat. Jos kyse olisi alkuvaiheen tapailusta eikä seurustelusta, asia olisi vähän eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittanut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hänellä sosiaaliset taidot hakusessa. Olen itse samanlainen, ja myönnän vikani. Kommunikointi on mitä sattuu, ja luulee sanoneensa jotain jota toinen ei ole kuullut lainkaan, tai ei ole ymmärtänyt sellaisena. Sen sijaan että vedät herneen nenään että hän teki sen tahallaan, ja sinusta piittaamatta, kuuntelepa mitä hän oikeasti sanoi. Hän sanoi että puhui asiasta, tai luuli sanoneensa sen ymmärrettävästi. Vika ei ole hänen halussaan puhua sinulle, vaan hänen osaamattomuudessaan sanoa asia selkeästi, ja varmistaa että olet ymmärtänyt.
Jotkut ihmiset sanoo kerran ja luulee että asia on sillä selvä. Minä olen näitä ihmisiä. Sitten tulee tilanteita, joissa on minun mielestä sovittu, että kuukauden päästä perjantaina lähdetään yhdessä sinne, jonnekin. Tulen oven taakse ja siellä odottaa kaveri pyjamassa. "kun ei tästä sen enempää ole viestitelty niin luulin että se on peruuntunut". Molemmat yhtä järkyttyneitä, hän että asioita pitää koko ajan vatvoa ja varmistella ja soitella ja viestitellä, minä, että "eikö sovitut asiat pidäkään ihmisillä, mitä epäselvää tässä nyt oli?"
Teidän haaste tuossa ei ole siinä välittämisessä tai kertomisessa, vaan kommunikoinnin runsaudessa ja täsmällisyydessä, ymmärsivätkö molemmat nyt samalla lailla. Sinun pitää vaan muistaa vähän töniä häntä että tarkoitatko tätä, ja ehkä vuosien mittaan hän oppii tulemaan myös sinua vastaan tuossa.
Joo ehkä se tosiaan on noin. Jatkuvasti siis törmään tuohon ihan pienissäkin asioissa. Jostain asiasta on sivulauseessa puhuttu ja minä käsitän sen niin, että asiaan palataan - näin olisi kiva tehdä, mutta en todellakaan tajua, että asia on lukkoon lyöty. Sitten mies sanoo, että sovittiinhan tämä jo.
Törmättiin siihen ihan jopa tapetteja valitessa. Minä ihastuin heti yhteen tapettiin, josta totesin, että mies ei sitä hyväksy. Ja hän sen ääneen sanoikin, että joo ei. Katseltiin siinä sitten muita ja minä aina välillä katselin sitä tapettia mihin ensin ihastuin. Yritin ratkaista kuitenkin kovasti asiaa muiden tapettien kohdalla ja jossain kohtaa mies oli sanonut sitten jotain, että niin minä vain tykkään siitä yhdestä eniten. En käsittänyt todellakaan, että se oli hyväksyntä ja päätös sille, että se tapetti otetaan. Ja vaikka olin halunnutkin sen niin ensin tuli hätä, että jaa valittiinko me siis se tapetti nyt jo vai.
Apua! En naisenakaan ihan jaksaisi ap:n tyylistä jahkaamista. Ap, miehesi joutuu opettelemaan kanssasi rauhallisempaa päätöksentekoa ja laajempaa keskustelua, mutta kyllä sinunkin täytyy yrittää tulla vastaan, mitä elämästä tulee jos tapetinvalintakin tuntuu noin kamalalta vaikka saa mitä haluaa?
Pitäisikö sun ap jutella miehelle kommunikaatio-ongelmista samalla tavalla kuin kerrot niistä tänne? Mies ei osaa lukea ajatuksia. Kerro, että toivoisit, että hän ilmaisisi itseään suorasanaisemmin, koska et aina ymmärrä, mitä hän tarkoittaa ja se johtaa väärinkäsityksiin. Tuskin hän tekee tuota tahallaan, ei vaan osaa miutakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla kalskahti korvaan tuo kun ap kertoi menevänsä katsomaan lapsensa peliä jos ei ole mitää muuta. Siis millä sijalla ne sun lapset oikein on sun tärkeysjärjestyksessä, jos vietät heidän kanssaan aikaa "jos ei ole muita suunnitelmia"??? Herranjestas... ja kehtaat vielä miestä soimata siitä että pistää omat lapsensa etusijalle. Sellaista se vaan uusperheissä on.
No kylläpä nyt kaivellaan ongelmia. Tuo on yksi tapa nätisti kysyä, onko mitään sellaista, joka estäisi menemisen. Ei se tarkoita että mikä tahansa asia olisi tärkeämpää. Useimmat parit eivät kuuntele toisiaan kuin piru lukisi Raamattua eivätkä käy sotaa kummankin oikeuksista ja velvoitteista vaan lähtökohtaisesti haluavat yhteistä elämää ja toimivat hyväntahtoisesti toisiaan kohtaan.
Oon varmaan ainut joka on ap:n kanssa samaa mieltä. :D Ei ole reilua lähteä reilun viikon varoitusajalla ulkomaille, kyllä minä ainakin haluan tietää etukäteen jos mun avokki jonnekin kauemmas suunnittelee lähtevänsä. Ja ne jotka vikisee että kyllähän ap tiesi; ei tiennyt muuta kuin että reissu on tulossa mutta ajankohdasta ei ollut mitään puhetta ja se olisi yhtä hyvin voinut olla vaikka vuoden päästä. Ei kyse ole siitä että oltaisiin millään tavalla haluttu kieltää reissua, vaan kunnioituksesta ja toisen huomioon ottamisesta.
Olisiko hänen pitänyt siis päivää paria aikaisemmin kertoa sinulle että Päivänä X kellon aikaan X minä varaan matkan päiville XX? Vai kuinka olisi ollut sinusta reilua arvon leidi? :D Kyllä, mielestäni nyt jahkaiket vähintään turhanpäiväistä asiaa, ja taidat muutenkin olla juuri sellainen perus nalkuttaja akka. Sä tiedät nyt milloin on matka joten mistä voi enää kiristää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin mies oli puhunut. Jos viikonlopulle ei mitään ohjelmaa ollut niin mikä ongelma? Pikaisesti halusi homman hoitaa, kun oli jäänyt ja nyt sattui sopiva tilaisuus.[/
quote]
Samaa mieltä, mies oli puhunut. Teillä jäi ehkä vuoropuhelu pois saunassa. Naisen olisi pitänyt tehdä jatkokysymys ja tiedustella mitä ajankohtaa mies oli ajatellut.
Jos tyyppi on puoli vuotta asiasta höpissyt niin oletettavasti jossain vaiheessa ap on yrittänyt tätä kysyä. Villi veikkaus että mies on vastaillut ympäripyöreesti "sit kun ehtii", "katotaan nyt" tai suoraan sanonut ettei tiedä. En mä ainakaan viitsi joka hiton kerta kysyä että no koska, jos puoliso ei selvästikään ole mitään päättänyt vaan luotan siihen että kertoo selvästi kun OIKEASTI aikoo reissunsa tehdä.
Mä odotin koko ajan että mies oli vain jättänyt lapun pöydälle/lähtenyt sanomatta lomalle. Aika kevyt, kun oli kyse yhdestä viikonlopusta.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko hänen pitänyt siis päivää paria aikaisemmin kertoa sinulle että Päivänä X kellon aikaan X minä varaan matkan päiville XX? Vai kuinka olisi ollut sinusta reilua arvon leidi? :D Kyllä, mielestäni nyt jahkaiket vähintään turhanpäiväistä asiaa, ja taidat muutenkin olla juuri sellainen perus nalkuttaja akka. Sä tiedät nyt milloin on matka joten mistä voi enää kiristää?
En ole ap. Vaikka tämä provolta haiseekin, sanon silti, koska samantyyppiseen asenteeseen törmää jatkuvasti. Musta sulla on tosi ikävä minäminä-asenne. Eikö seurustelun pohjana ole oletus, että se toinen ihminen on tärkeä ja sen tunteet kiinnostaa? Nimenomaan sellaisten ihmisten, jonka kumppani ottaa heidät huomioon, ei TARVITSE nalkuttaa. Sillä, että kumppani ottaa tekemisissään sen toisen osapuolen huomioon ja pari keskustelee keskenään, pääsee jo aika pitkälle ja välttyy juuri tällaisilta väärinkäsityksiltä ja ylitulkinnoilta.
Toisen mielipiteen kysymisessä ei normaalissa parisuhteessa pitäisi olla sellaista vaivaa, että se olisi mielekkäämpää jättää tekemättä. Tässä kestää ehkä minuutti, ja sitten kaikilla on hyvä mieli. Ihmettelen, miksi sitä EI tekisi?
En näe ongelmaa, sinulle ilmoitettiin hyvissä ajoin etukäteen. Minäkin olen tiennyt koko talven, että poikaystävä lähtee jossain vaiheessa pikkuveljensä kanssa viikonloppulomalle, koska veli on menossa naimisiin. Minä osaan siis varautua siihen, että reissu on tulossa. Ei multa tarvitse mitään lupia siihen kysellä. Olen aikuinen ihminen ja osaan avata suuni, jos nyt jotain elintärkeää on jokin viikonloppu tulossa, johon ehdottomasti tarvitsen hänen seuraansa. Jos en avaa suutani, niin en myöskään oleta, että mies lukee ajatuksiani.