Lue keskustelun säännöt.
Toimitaanko muiden parisuhteissa näin
Mites muut?
13.04.2016 |
Tämä on jotenkin jännä ja uusi kuvio minulle. En aiemmassa pitkässä suhteessani törmännyt vastaavaan. Ilmeisesti nykyiselle miehelleni kuitenkin tämä on ollut normaali kuvio toimia ainakin loppuvuosina edellisessä liitossa. Olen ymmärtänyt, että hänen ex-vaimoaan ei niin paljon kiinnostanut miehen menot, että olisi tarvinnut infota.
Olen siis tottunut siihen,että menoista sovitaan yhdessä. Ei tarkoita sitä, että parisuhteessa pitäisi saada "lupa" kaikkeen toiselta vaan ihan sitä, että kerrotaan suunnitelmasta. Minä esimerkiksi viime sunnuntaina olin koko päivän oman lapseni pelejä seuraamassa niin etukäteen sanoin miehelle asiasta. Kerroin päivän ja sanoin,että suunnittelin meneväni sinne, jos ei mitään muuta ole. Näin olen tottunut toimimaan.
Nyt mies on pitkään jo puhunut, että hänen pitäisi viedä keskimmäinen lapsensa ulkomaille viikonloppulomalle. Joku palkinto minkä luvannut ja minä vanhin lapsi on jo joskus vuosi aiemmin saanut myös. Edellisellä viikolla sanoi saunassa, että "sekin tarttis hoitaa tässä tai se jää taas". Ei muuta. Eilen, kun tulin töistä niin sanoi varanneensa matkan ensi viikonloppuun. Siis puolentoistaviikon päähän. Että hän lähtee perjantaina ja tulee sunnuntaina.
Olin hiukan puulla päähän lyöty. Sanoinkin, että niin varasit sitten vaan matkan puhumatta mitään. No hän oli puhunut mielestään, kun oli sanonut saunassa, että se täytyisi nyt tehdä. Itse kuvittelen, että tuossa kohtaa vielä kerrottaisiin, että olen ajatellut mennä sinne x-viikonloppuna - ethän ole suunnitellut siihen mitään.
Vai teenkö minä tästä jotenkin vaikeaa nyt?
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä ei ole lapsia, mutta ihan parisuhteenkin näkökulmasta en voi yhtään käsittää suurinta osaa viesteistä. Asun miehen kanssa samassa kämpässä ja me ollaan perhe. Näin ollen meillä kummallakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, että kumpainenkin huomioidaan suhteessa. Suurimmalle osalle kommentoijista olisi siis täysin normaalia seuraavanlainen tilanne?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille tässä lähiaikoina.
Viikon päästä.
Minä: Varasin nyt sitten viikonloppumatkan ja lähden perjantaina.
Mies: ????!!!!
Ei todellakaan ole ok, että minä mielivaltaisesti päättäisin vain lähteväni, vaikka kiltisti tiedottaisin siitä miehelle, ensin aika epämääräisesti ja tarkemmin vasta jälkeenpäin. Jos tekisin näin, en varmaankaan olisi hirveän kiinnostunut, mitä miehen elämässä tapahtuu ja mitä hän haluaisi tehdä. Tuntuu todella vaikealta uskoa, että tällainen toisen täysin huomiotta jättäminen on suurimmalle osalle täällä normaalia parisuhdetta.
Entä näin?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille viikonloppuna 22.-24.4. Sopiiko tämä sinulle?
Mies: Kyllä sopii, pidä hauskaa. / Olisin todella halunnut, että mentäisiin yhdessä paikkaan X. Onko mahdollista, että varaat matkan joko aiemmin tai myöhemmin?
Tadaa, todella pienellä vaivalla (eikä vatvomista tai jahkaamista) mies tietää, milloin olen lähdössä reissuun. Onhan tämä luvan kysymistä, mutta myös toisen huomioon ottamista, jonka pitäisi olla parisuhteessa itsestäänselvyys........
No siinä on kuule aika iso ero että oletko lapsettomassa parisuhteessa vai tuollaisessa uusperheverkostossa. Olisko miehen siis pitänyt ensin varmistaa ap:lta että onko ajankohta tälle ok, ja vasta sen jälkeen kysyä siltä tytöltä että pääseekö tämä ylipäätään lähtemään silloin. Ja lapsen äidiltä, että onko tämä laatinut jotain suunnitelmia lapsille siksi viikonlopuksi. Ap:n mielipiteellä on tuossa kuviossa vähäisin merkitys, joten ei kai sen perusteella nyt ruvettaisi uutta ajankohtaa sopimaan vaikkei ap:lle olisikaan jostain syystä ollut ok.
No kuule meillä on uusperhe, mutta silti tuollaisista asioista puhutaan myös kumppanin kanssa. Kukaan ei ole mitään koskaan kieltänyt, mutta meistä molemmista olisi outoa mennä varailemaan matkoja ym ilman että niistä sovitaan myös yhdessä.
Just aikaisemmassa viestissä totesit että sulla ja miehellä ei ole lapsia. Mutta ihan miten vaan...
Pitää heittäytyä tyhmäksi kun argumentit loppuvat?
O.H.I.S
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun exä on just tuollainen että puhuu ja puhuu että pitäis tehdä sitä ja pitäis tehdä tätä, mutta mitään ei saa aikaiseksi. Näin ollen totuin siihen että se vaan puhuu ja mitään ei kuitenkaan tapahdu. Nytkin on monta vuotta lupaillut lapsille että vie ne Legolandiaan. Veikkaan kyllä että hänenkin uusi puolisonsa yllättyisi jos mies yhtäkkiä ilmoittaisi että lähden muuten sitten ensi viikonloppuna lasten kanssa Tanskaan. Ymmärrän kyllä mitä ap tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä ei ole lapsia, mutta ihan parisuhteenkin näkökulmasta en voi yhtään käsittää suurinta osaa viesteistä. Asun miehen kanssa samassa kämpässä ja me ollaan perhe. Näin ollen meillä kummallakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, että kumpainenkin huomioidaan suhteessa. Suurimmalle osalle kommentoijista olisi siis täysin normaalia seuraavanlainen tilanne?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille tässä lähiaikoina.
Viikon päästä.
Minä: Varasin nyt sitten viikonloppumatkan ja lähden perjantaina.
Mies: ????!!!!
Ei todellakaan ole ok, että minä mielivaltaisesti päättäisin vain lähteväni, vaikka kiltisti tiedottaisin siitä miehelle, ensin aika epämääräisesti ja tarkemmin vasta jälkeenpäin. Jos tekisin näin, en varmaankaan olisi hirveän kiinnostunut, mitä miehen elämässä tapahtuu ja mitä hän haluaisi tehdä. Tuntuu todella vaikealta uskoa, että tällainen toisen täysin huomiotta jättäminen on suurimmalle osalle täällä normaalia parisuhdetta.
Entä näin?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille viikonloppuna 22.-24.4. Sopiiko tämä sinulle?
Mies: Kyllä sopii, pidä hauskaa. / Olisin todella halunnut, että mentäisiin yhdessä paikkaan X. Onko mahdollista, että varaat matkan joko aiemmin tai myöhemmin?
Tadaa, todella pienellä vaivalla (eikä vatvomista tai jahkaamista) mies tietää, milloin olen lähdössä reissuun. Onhan tämä luvan kysymistä, mutta myös toisen huomioon ottamista, jonka pitäisi olla parisuhteessa itsestäänselvyys........
Kyllä meillä 25 vuotta kestäneessä parisuhteessa riittää se, että kerron aikovani tässä ennen juhannusta lähteä kaverin kanssa Prahaan. Siihen mies vastaa joko niin, että kiva tai sitten hän kyselee, että koska ne Selma-tädin synttärit olikaan, niistä tuli just kutsu, se viikonloppu menee kyllä siihen. Eli meillä kyetään jo tilaamisvaiheessa rajaamaan pois mahdolliset epäsopivat ajankohdat.
Eikä meillä kysellä puolisolta, että sopiiko tämä sinulle. Tietenkin sopii, koska ei joku matka Prahaan tule ensimmäistä kertaa esille siinä vaiheessa, kun sitä reissua tilaan, kyllä minä olen kertonut miehelle asian samantien kun kaverin kanssa se keksittiin. Todennäköisesti olen pälättänyt Prahasta miehelle koko kevään niin paljon, että häntä jo koko aihe kyllästyttää (ihan samoin kuin minua koko talven ajan miehen reissusuunnitelmat Lappiin, mutta jaksoin niitä silti kuunnella).
Jos puolisolta pitää kysyä, että sopiiko, että lähden matkalle, niin minusta jotain on pielessä. Kyse ei ole toisen huomioonottamisesta vaan siitä, että ei pystytä toimimaan itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän aloittajaa täysin.
Juuri pari päivää sitten keskustelin asiasta oman mieheni kanssa. Mies oli ollut lauantaina koko päivän reissussa, ja kotiin tullessaan klo 23 hän ilmoitti, että menee poikien kanssa seuraavaksi päiväksi frisbeegolfailemaan koko päiväksi. Mun on itse vaikea sopia kavereiden näkemisiä näin lyhyellä varoitusajalla, ja kyllä mä vähän loukkaannuin - mun mielipiteillä ei ollut väliä, eikä mies tiennyt vaikka olisinkin kehittänyt meille jotain yhteistä puuhaa. Jos mies olisi esittänyt asian eri tavalla "Lähtisin huomenna koko päiväksi urheilemaan, oliko meillä jotain, vai onko ok?" niin olisin iloisesti kertonut, että suunnitelmia ei ole ja käskenyt pitämään hauskaa. Se on se asioiden esittämistapa mikä vaihtelee. Ja nämä ovat mielestäni ihan kotona opittuja käyttäytymistapoja.
Jos sun on vaikea sopia omia menoja nopeasti niin miksi se pitäisi kieltää mieheltä? Miehet toimivat juuri noin, ei ne pohdi viikkotolkulla että mikä viikonloppu kävin golfiin tai mihin tahansa, ne menee ja tekee.
Mun silmissä jos sä olet suunnitellut jotain sille sunnuntaille niin sä varmaan siitä ilmoitat, mies tai kukaan ei ole ajatustenlukija. Meillä toimii se, että jos kumpikaan ei mitään suunnitelmistaan ilmoita niin silloin niitä ei ole. Kummallakin on ihan yhtälainen oikeus sopia äkkimenojakin eikä miehen menot jää sen takia että mä en osaa sopia kaverin kanssa että kuule, mennään huomenna elokuviin.
Vähän eri asiat mennä elokuviin tai poikien kans koko päiväksi frisbeegolfaamaan...
Mutta ap:n ongelmaa en ymmärrä. Justhan mies ilmoitti milloin menee lapsensa kans lomalle ja vielä ihan hyvissä ajoin.
Ei minulle ole eri asia. Jos mun miehellä on kavereita joiden kanssa se haluaa viettää koko päivän niin ei se ole multa pois. Olen vapaa tekemään omien kavereiden kanssa mitä haluan ja jos taas mulla ei ole kavereita joiden kanssa viettää päivä niin miksi sen pitäisi vaikuttaa miehen menoihin. Vuodessa on 52 viikonloppua ja sunnuntaita, ihan vapaasti niistä voimme kumpikin käyttää osan ystävien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä ei ole lapsia, mutta ihan parisuhteenkin näkökulmasta en voi yhtään käsittää suurinta osaa viesteistä. Asun miehen kanssa samassa kämpässä ja me ollaan perhe. Näin ollen meillä kummallakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, että kumpainenkin huomioidaan suhteessa. Suurimmalle osalle kommentoijista olisi siis täysin normaalia seuraavanlainen tilanne?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille tässä lähiaikoina.
Viikon päästä.
Minä: Varasin nyt sitten viikonloppumatkan ja lähden perjantaina.
Mies: ????!!!!
Ei todellakaan ole ok, että minä mielivaltaisesti päättäisin vain lähteväni, vaikka kiltisti tiedottaisin siitä miehelle, ensin aika epämääräisesti ja tarkemmin vasta jälkeenpäin. Jos tekisin näin, en varmaankaan olisi hirveän kiinnostunut, mitä miehen elämässä tapahtuu ja mitä hän haluaisi tehdä. Tuntuu todella vaikealta uskoa, että tällainen toisen täysin huomiotta jättäminen on suurimmalle osalle täällä normaalia parisuhdetta.
Entä näin?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille viikonloppuna 22.-24.4. Sopiiko tämä sinulle?
Mies: Kyllä sopii, pidä hauskaa. / Olisin todella halunnut, että mentäisiin yhdessä paikkaan X. Onko mahdollista, että varaat matkan joko aiemmin tai myöhemmin?
Tadaa, todella pienellä vaivalla (eikä vatvomista tai jahkaamista) mies tietää, milloin olen lähdössä reissuun. Onhan tämä luvan kysymistä, mutta myös toisen huomioon ottamista, jonka pitäisi olla parisuhteessa itsestäänselvyys........
No siinä on kuule aika iso ero että oletko lapsettomassa parisuhteessa vai tuollaisessa uusperheverkostossa. Olisko miehen siis pitänyt ensin varmistaa ap:lta että onko ajankohta tälle ok, ja vasta sen jälkeen kysyä siltä tytöltä että pääseekö tämä ylipäätään lähtemään silloin. Ja lapsen äidiltä, että onko tämä laatinut jotain suunnitelmia lapsille siksi viikonlopuksi. Ap:n mielipiteellä on tuossa kuviossa vähäisin merkitys, joten ei kai sen perusteella nyt ruvettaisi uutta ajankohtaa sopimaan vaikkei ap:lle olisikaan jostain syystä ollut ok.
No kuule meillä on uusperhe, mutta silti tuollaisista asioista puhutaan myös kumppanin kanssa. Kukaan ei ole mitään koskaan kieltänyt, mutta meistä molemmista olisi outoa mennä varailemaan matkoja ym ilman että niistä sovitaan myös yhdessä.
Just aikaisemmassa viestissä totesit että sulla ja miehellä ei ole lapsia. Mutta ihan miten vaan...
Ei tullut mieleen että saattaa olla eri vastaaja? En yhtään ihmettele ettei ap:lle heru sympatiaa kun ymmärryksen taso on tuota luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sairauslomalla, yrittäjämies poistui juuri äsken kotoa sopimatta ensin kanssani, että hän voi lähteä.
Mistä saan kriisiapua? Emme ole uusperhe.
Hienoa, että teidän suhteessanne homma toimii kuvailemallasi tavalla. Mun ei tarvitse sen kummempia jahkailla, mutta jos minä tai mies mieluummin mennään ja tehdään omia asioitamme kuin sinkut, niin voitaisiin vaikka olla sinkkuja. En myös äitinä vaan ilmottaisi, että nyt muksut ja mies, minä lähdenkin viikoksi menemään, pärjäilkää. (Ymmärrän toki, että koska en ole äiti, ei ole asiani tästä mitään sanoa. Kommentti ei myöskään ole kritiikkiä omaa perhe-elämääsi kohtaan. Kuten jo aiemmin sanoin, en vain voi käsittää tätä yleistä konsestusta täällä. Hienoa, että se niin monella toimii, eikä ole ongelmia sen kanssa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että teidän suhteessanne homma toimii kuvailemallasi tavalla. Mun ei tarvitse sen kummempia jahkailla, mutta jos minä tai mies mieluummin mennään ja tehdään omia asioitamme kuin sinkut, niin voitaisiin vaikka olla sinkkuja. En myös äitinä vaan ilmottaisi, että nyt muksut ja mies, minä lähdenkin viikoksi menemään, pärjäilkää. (Ymmärrän toki, että koska en ole äiti, ei ole asiani tästä mitään sanoa. Kommentti ei myöskään ole kritiikkiä omaa perhe-elämääsi kohtaan. Kuten jo aiemmin sanoin, en vain voi käsittää tätä yleistä konsestusta täällä. Hienoa, että se niin monella toimii, eikä ole ongelmia sen kanssa.)
Eihän ap:n mies vain ilmoita, että hän lähtee. Mies oli etukäteen puhunut, että on luvannut viedä lapsen huhtikuussa reissuun. Siitä loogisempi kuulija päättelee, että tässä muutaman viikonlopun aikana. Jos ei hyväksy asiaa, avaa suunsa ja sanoo, että ei käy, en halua, että menet lapsesi kanssa minnekään. Turha myöhemmin asiaa itkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä ei ole lapsia, mutta ihan parisuhteenkin näkökulmasta en voi yhtään käsittää suurinta osaa viesteistä. Asun miehen kanssa samassa kämpässä ja me ollaan perhe. Näin ollen meillä kummallakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, että kumpainenkin huomioidaan suhteessa. Suurimmalle osalle kommentoijista olisi siis täysin normaalia seuraavanlainen tilanne?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille tässä lähiaikoina.
Viikon päästä.
Minä: Varasin nyt sitten viikonloppumatkan ja lähden perjantaina.
Mies: ????!!!!
Ei todellakaan ole ok, että minä mielivaltaisesti päättäisin vain lähteväni, vaikka kiltisti tiedottaisin siitä miehelle, ensin aika epämääräisesti ja tarkemmin vasta jälkeenpäin. Jos tekisin näin, en varmaankaan olisi hirveän kiinnostunut, mitä miehen elämässä tapahtuu ja mitä hän haluaisi tehdä. Tuntuu todella vaikealta uskoa, että tällainen toisen täysin huomiotta jättäminen on suurimmalle osalle täällä normaalia parisuhdetta.
Entä näin?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille viikonloppuna 22.-24.4. Sopiiko tämä sinulle?
Mies: Kyllä sopii, pidä hauskaa. / Olisin todella halunnut, että mentäisiin yhdessä paikkaan X. Onko mahdollista, että varaat matkan joko aiemmin tai myöhemmin?
Tadaa, todella pienellä vaivalla (eikä vatvomista tai jahkaamista) mies tietää, milloin olen lähdössä reissuun. Onhan tämä luvan kysymistä, mutta myös toisen huomioon ottamista, jonka pitäisi olla parisuhteessa itsestäänselvyys........
Meillä eka esimerkkisi on ihan ok vaikka meillä on lapsia, olemme ydinperhe. Saako se olla meille ok sillä olemme toimineet noin jo 28 vuotta, koko yhdessäoloaikamme. Ei meidän tarvitse miettiä ja pohtia ja selvitellä, vertailla kalentereita ja vielä kerran pohtia.
Ja viesti 107 yritti lainata yllä olevaa kommenttia siinä kuitenkaan onnistumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä ei ole lapsia, mutta ihan parisuhteenkin näkökulmasta en voi yhtään käsittää suurinta osaa viesteistä. Asun miehen kanssa samassa kämpässä ja me ollaan perhe. Näin ollen meillä kummallakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, että kumpainenkin huomioidaan suhteessa. Suurimmalle osalle kommentoijista olisi siis täysin normaalia seuraavanlainen tilanne?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille tässä lähiaikoina.
Viikon päästä.
Minä: Varasin nyt sitten viikonloppumatkan ja lähden perjantaina.
Mies: ????!!!!
Ei todellakaan ole ok, että minä mielivaltaisesti päättäisin vain lähteväni, vaikka kiltisti tiedottaisin siitä miehelle, ensin aika epämääräisesti ja tarkemmin vasta jälkeenpäin. Jos tekisin näin, en varmaankaan olisi hirveän kiinnostunut, mitä miehen elämässä tapahtuu ja mitä hän haluaisi tehdä. Tuntuu todella vaikealta uskoa, että tällainen toisen täysin huomiotta jättäminen on suurimmalle osalle täällä normaalia parisuhdetta.
Entä näin?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille viikonloppuna 22.-24.4. Sopiiko tämä sinulle?
Mies: Kyllä sopii, pidä hauskaa. / Olisin todella halunnut, että mentäisiin yhdessä paikkaan X. Onko mahdollista, että varaat matkan joko aiemmin tai myöhemmin?
Tadaa, todella pienellä vaivalla (eikä vatvomista tai jahkaamista) mies tietää, milloin olen lähdössä reissuun. Onhan tämä luvan kysymistä, mutta myös toisen huomioon ottamista, jonka pitäisi olla parisuhteessa itsestäänselvyys........
No siinä on kuule aika iso ero että oletko lapsettomassa parisuhteessa vai tuollaisessa uusperheverkostossa. Olisko miehen siis pitänyt ensin varmistaa ap:lta että onko ajankohta tälle ok, ja vasta sen jälkeen kysyä siltä tytöltä että pääseekö tämä ylipäätään lähtemään silloin. Ja lapsen äidiltä, että onko tämä laatinut jotain suunnitelmia lapsille siksi viikonlopuksi. Ap:n mielipiteellä on tuossa kuviossa vähäisin merkitys, joten ei kai sen perusteella nyt ruvettaisi uutta ajankohtaa sopimaan vaikkei ap:lle olisikaan jostain syystä ollut ok.
No kuule meillä on uusperhe, mutta silti tuollaisista asioista puhutaan myös kumppanin kanssa. Kukaan ei ole mitään koskaan kieltänyt, mutta meistä molemmista olisi outoa mennä varailemaan matkoja ym ilman että niistä sovitaan myös yhdessä.
Just aikaisemmassa viestissä totesit että sulla ja miehellä ei ole lapsia. Mutta ihan miten vaan...
Ei tullut mieleen että saattaa olla eri vastaaja? En yhtään ihmettele ettei ap:lle heru sympatiaa kun ymmärryksen taso on tuota luokkaa.
No eipä tullut koska vastaaja vastasi viestiin kuin olisi ollut se edellinen vastaaja. Osoitin kommenttini nimenomaan hänelle, joka kuvitteli parisuhteen pohjalta osaavansa sanoa miten asiat täytyy uusperheessä hoitaa. Mutta ei tosiaan mikään ihme että on olemassa tällaisia ap:n kaltaisia ongelmia kun täällä kuvitellaan toisten olevan jotain ajatustenlukijoita.
Mä en myöskään ymmärrä draamaa tästä asiasta. Mies ilmoitti etukäteen, ihan hyvissä ajoin minun mielestäni. Vai olisiki miehen pitänyt jättää lupa-anomus lähtemiseen kuukautta etukäteen/puolta vuotta/vuosi? Hän oli puhunut asiasta useita kertoja ja nyt varasi matkan puolentoista viikon päähän. Joten mikä on ongelma?
Ok ap, teillä on varmasti erilainen tapa kommunikoida ja sopia asioista, mutta sellaista se parisuhteissa on. Tulee niitä pieniä ristiriitoja, kun kaksi kuitenkin pohjimmiltaan erilaista ihmistä pistää hynttyyt yhteen. Kysymys kuuluu, että haluatko sinä hyväksyä sen tosiasian, että miehesi ei ole täydellinen kasoiskappale sinusta ja sinun tapasi toimia ei ole aina se ainoa oikea? Ja toinen kysymys kuuluu, että onko todella järkevää riidellä, tai vetää hernettä nenään noin pienestä asiasta? Taidat tykätä riitelemisestä? Tiesitkö, että turhista asioista riiteleminen voi olla todella kuluttavaa joidenkin ihmisten mielestä ja ajaa parisuhteen lopulta eroon?
Miksi pitää draamailla noin pienestä asiasta, kun aivan takuulla teille tulee suurempiakin vastoinkäymisiä parisuhteessa? Jos tämä on suurin mielipahan aihe tällä hetkellä, niin hyvänen aika nainen, nauti, sillä teillä taitaa olla asiat aika hyvin! Älä pilaa kotisi ilmapiiriä turhalla tappelulla.
Itsekin sanoit, että miehesi kohtelee sinua muuten hyvin, joten mitään todellista pahaa ongelmaa ei ole. Tämä on ihan älyttömän pieni asia sen rinnalla, miten huonosti asiat monissa parisuhteissa on. Parisuhdetta ei kannata myrkyttää turhien asioiden vatvomisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä draamaa tästä asiasta. Mies ilmoitti etukäteen, ihan hyvissä ajoin minun mielestäni. Vai olisiki miehen pitänyt jättää lupa-anomus lähtemiseen kuukautta etukäteen/puolta vuotta/vuosi? Hän oli puhunut asiasta useita kertoja ja nyt varasi matkan puolentoista viikon päähän. Joten mikä on ongelma?
Ok ap, teillä on varmasti erilainen tapa kommunikoida ja sopia asioista, mutta sellaista se parisuhteissa on. Tulee niitä pieniä ristiriitoja, kun kaksi kuitenkin pohjimmiltaan erilaista ihmistä pistää hynttyyt yhteen. Kysymys kuuluu, että haluatko sinä hyväksyä sen tosiasian, että miehesi ei ole täydellinen kasoiskappale sinusta ja sinun tapasi toimia ei ole aina se ainoa oikea? Ja toinen kysymys kuuluu, että onko todella järkevää riidellä, tai vetää hernettä nenään noin pienestä asiasta? Taidat tykätä riitelemisestä? Tiesitkö, että turhista asioista riiteleminen voi olla todella kuluttavaa joidenkin ihmisten mielestä ja ajaa parisuhteen lopulta eroon?
Miksi pitää draamailla noin pienestä asiasta, kun aivan takuulla teille tulee suurempiakin vastoinkäymisiä parisuhteessa? Jos tämä on suurin mielipahan aihe tällä hetkellä, niin hyvänen aika nainen, nauti, sillä teillä taitaa olla asiat aika hyvin! Älä pilaa kotisi ilmapiiriä turhalla tappelulla.
Itsekin sanoit, että miehesi kohtelee sinua muuten hyvin, joten mitään todellista pahaa ongelmaa ei ole. Tämä on ihan älyttömän pieni asia sen rinnalla, miten huonosti asiat monissa parisuhteissa on. Parisuhdetta ei kannata myrkyttää turhien asioiden vatvomisella.
Missä väitän riidelleeni asiasta? En ole käsittääkseni puolellakaan sanalla riidellyt tästä asiasta miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän aloittajaa täysin.
Juuri pari päivää sitten keskustelin asiasta oman mieheni kanssa. Mies oli ollut lauantaina koko päivän reissussa, ja kotiin tullessaan klo 23 hän ilmoitti, että menee poikien kanssa seuraavaksi päiväksi frisbeegolfailemaan koko päiväksi. Mun on itse vaikea sopia kavereiden näkemisiä näin lyhyellä varoitusajalla, ja kyllä mä vähän loukkaannuin - mun mielipiteillä ei ollut väliä, eikä mies tiennyt vaikka olisinkin kehittänyt meille jotain yhteistä puuhaa. Jos mies olisi esittänyt asian eri tavalla "Lähtisin huomenna koko päiväksi urheilemaan, oliko meillä jotain, vai onko ok?" niin olisin iloisesti kertonut, että suunnitelmia ei ole ja käskenyt pitämään hauskaa. Se on se asioiden esittämistapa mikä vaihtelee. Ja nämä ovat mielestäni ihan kotona opittuja käyttäytymistapoja.
Jos sun on vaikea sopia omia menoja nopeasti niin miksi se pitäisi kieltää mieheltä? Miehet toimivat juuri noin, ei ne pohdi viikkotolkulla että mikä viikonloppu kävin golfiin tai mihin tahansa, ne menee ja tekee.
Mun silmissä jos sä olet suunnitellut jotain sille sunnuntaille niin sä varmaan siitä ilmoitat, mies tai kukaan ei ole ajatustenlukija. Meillä toimii se, että jos kumpikaan ei mitään suunnitelmistaan ilmoita niin silloin niitä ei ole. Kummallakin on ihan yhtälainen oikeus sopia äkkimenojakin eikä miehen menot jää sen takia että mä en osaa sopia kaverin kanssa että kuule, mennään huomenna elokuviin.
Vähän eri asiat mennä elokuviin tai poikien kans koko päiväksi frisbeegolfaamaan...
Mutta ap:n ongelmaa en ymmärrä. Justhan mies ilmoitti milloin menee lapsensa kans lomalle ja vielä ihan hyvissä ajoin.
Ei minulle ole eri asia. Jos mun miehellä on kavereita joiden kanssa se haluaa viettää koko päivän niin ei se ole multa pois. Olen vapaa tekemään omien kavereiden kanssa mitä haluan ja jos taas mulla ei ole kavereita joiden kanssa viettää päivä niin miksi sen pitäisi vaikuttaa miehen menoihin. Vuodessa on 52 viikonloppua ja sunnuntaita, ihan vapaasti niistä voimme kumpikin käyttää osan ystävien kanssa.
Ok. Mulle ei ole sama asia jos on ex-tempore poissa koko päivän ( 8-12 h) tai sitten 2-3 tuntia elokuvareissulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että teidän suhteessanne homma toimii kuvailemallasi tavalla. Mun ei tarvitse sen kummempia jahkailla, mutta jos minä tai mies mieluummin mennään ja tehdään omia asioitamme kuin sinkut, niin voitaisiin vaikka olla sinkkuja. En myös äitinä vaan ilmottaisi, että nyt muksut ja mies, minä lähdenkin viikoksi menemään, pärjäilkää. (Ymmärrän toki, että koska en ole äiti, ei ole asiani tästä mitään sanoa. Kommentti ei myöskään ole kritiikkiä omaa perhe-elämääsi kohtaan. Kuten jo aiemmin sanoin, en vain voi käsittää tätä yleistä konsestusta täällä. Hienoa, että se niin monella toimii, eikä ole ongelmia sen kanssa.)
Onko se sinkkuutta parisuhteessa kun kykene itsenäisiin päätöksiin eikä aina tarvitse neuvotella puolison kanssa asioista, jotka eiväy liity häneen mitenkään? Enpä ole tuota ennen tullut ajatelleeksikaan. Täytyy varmaan ottaa miehen jalkapallojoukkueeseen yhteyttä että lisäävät joukkueen doodleen myös minut ja kaikki muutkin puolisot. Ei niitä pelejä ja harkkoja niin vaan sovita ilman vaimojen aamenta.
En tajua ap: itse sanot, että haluat tietää miehen suunnitelmista ja menoista ja itsekin kerrot hänelle omistasi. Oletettavasti siksi että ette tule sopineeksi menoja päällekäin (jos kerran kontrolloinnista ei ollut kyse). No, näin ollenhan kaikki viikonloput, joina mies ei tiedä olevan mitään suunnitelmia, ovat vapaita. Hän voi niille sopia menoja ja kertoa sitten sinulle ettet sovi juuri sille vkl:lle enää mitään muuta (häneen liittyvää).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että teidän suhteessanne homma toimii kuvailemallasi tavalla. Mun ei tarvitse sen kummempia jahkailla, mutta jos minä tai mies mieluummin mennään ja tehdään omia asioitamme kuin sinkut, niin voitaisiin vaikka olla sinkkuja. En myös äitinä vaan ilmottaisi, että nyt muksut ja mies, minä lähdenkin viikoksi menemään, pärjäilkää. (Ymmärrän toki, että koska en ole äiti, ei ole asiani tästä mitään sanoa. Kommentti ei myöskään ole kritiikkiä omaa perhe-elämääsi kohtaan. Kuten jo aiemmin sanoin, en vain voi käsittää tätä yleistä konsestusta täällä. Hienoa, että se niin monella toimii, eikä ole ongelmia sen kanssa.)
Onko se sinkkuutta parisuhteessa kun kykene itsenäisiin päätöksiin eikä aina tarvitse neuvotella puolison kanssa asioista, jotka eiväy liity häneen mitenkään? Enpä ole tuota ennen tullut ajatelleeksikaan. Täytyy varmaan ottaa miehen jalkapallojoukkueeseen yhteyttä että lisäävät joukkueen doodleen myös minut ja kaikki muutkin puolisot. Ei niitä pelejä ja harkkoja niin vaan sovita ilman vaimojen aamenta.
On tässä joku selvä sävyero, jota minä en tajua. Töissä voi tulla jotain yllättävää ja silloin sen kanssa menetellään miten parhaiten taidetaan. Olen todella joustava, mutta kaiken joustavuuden takana on nimenomaan se, että tiedotetaan mitä milloinkin tapahtuu. Miehellä ja minulla on aikaa vievät harrastukset. Jos minä mitään kysymättä vain ilmoitan, että olen viikonlopun poissa, on se huomiotta jättämistä ja todella itsekästä. Jos mies mitään ilmoittamatta on yhtäkkiä pois yön, totta kai huolestun, vaikka arvaisinkin, että todennäköisesti liittyy harrastukseensa.
Puhun sävyerosta, koska pääosin kaikki ovat täällä samaa mieltä: On suotavaa, että parisuhteessa puhutaan ja kummallakin saa ja pitää olla omat menonsa. Mutta jos mies sattumanvaraisesti sopisi menoja kertomatta/kertomalla jälkeenpäin, tulen minä meidän suhteessa jossain sijalla 9., kun kaverit, vanhemmat, harrastukset ja naapurit ovat tärkeämpiä (niiden kanssa voidaan jostain syystä sopia asioita, puolison pitäisi tietää muutenkin?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän aloittajaa täysin.
Juuri pari päivää sitten keskustelin asiasta oman mieheni kanssa. Mies oli ollut lauantaina koko päivän reissussa, ja kotiin tullessaan klo 23 hän ilmoitti, että menee poikien kanssa seuraavaksi päiväksi frisbeegolfailemaan koko päiväksi. Mun on itse vaikea sopia kavereiden näkemisiä näin lyhyellä varoitusajalla, ja kyllä mä vähän loukkaannuin - mun mielipiteillä ei ollut väliä, eikä mies tiennyt vaikka olisinkin kehittänyt meille jotain yhteistä puuhaa. Jos mies olisi esittänyt asian eri tavalla "Lähtisin huomenna koko päiväksi urheilemaan, oliko meillä jotain, vai onko ok?" niin olisin iloisesti kertonut, että suunnitelmia ei ole ja käskenyt pitämään hauskaa. Se on se asioiden esittämistapa mikä vaihtelee. Ja nämä ovat mielestäni ihan kotona opittuja käyttäytymistapoja.
Jos sun on vaikea sopia omia menoja nopeasti niin miksi se pitäisi kieltää mieheltä? Miehet toimivat juuri noin, ei ne pohdi viikkotolkulla että mikä viikonloppu kävin golfiin tai mihin tahansa, ne menee ja tekee.
Mun silmissä jos sä olet suunnitellut jotain sille sunnuntaille niin sä varmaan siitä ilmoitat, mies tai kukaan ei ole ajatustenlukija. Meillä toimii se, että jos kumpikaan ei mitään suunnitelmistaan ilmoita niin silloin niitä ei ole. Kummallakin on ihan yhtälainen oikeus sopia äkkimenojakin eikä miehen menot jää sen takia että mä en osaa sopia kaverin kanssa että kuule, mennään huomenna elokuviin.
Vähän eri asiat mennä elokuviin tai poikien kans koko päiväksi frisbeegolfaamaan...
Mutta ap:n ongelmaa en ymmärrä. Justhan mies ilmoitti milloin menee lapsensa kans lomalle ja vielä ihan hyvissä ajoin.
Ei minulle ole eri asia. Jos mun miehellä on kavereita joiden kanssa se haluaa viettää koko päivän niin ei se ole multa pois. Olen vapaa tekemään omien kavereiden kanssa mitä haluan ja jos taas mulla ei ole kavereita joiden kanssa viettää päivä niin miksi sen pitäisi vaikuttaa miehen menoihin. Vuodessa on 52 viikonloppua ja sunnuntaita, ihan vapaasti niistä voimme kumpikin käyttää osan ystävien kanssa.
Ok. Mulle ei ole sama asia jos on ex-tempore poissa koko päivän ( 8-12 h) tai sitten 2-3 tuntia elokuvareissulla.
Mulle on jos kerran mitään ei olla suunniteltu. Miehen kavereiden mielestä olen unelmavaimo :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että teidän suhteessanne homma toimii kuvailemallasi tavalla. Mun ei tarvitse sen kummempia jahkailla, mutta jos minä tai mies mieluummin mennään ja tehdään omia asioitamme kuin sinkut, niin voitaisiin vaikka olla sinkkuja. En myös äitinä vaan ilmottaisi, että nyt muksut ja mies, minä lähdenkin viikoksi menemään, pärjäilkää. (Ymmärrän toki, että koska en ole äiti, ei ole asiani tästä mitään sanoa. Kommentti ei myöskään ole kritiikkiä omaa perhe-elämääsi kohtaan. Kuten jo aiemmin sanoin, en vain voi käsittää tätä yleistä konsestusta täällä. Hienoa, että se niin monella toimii, eikä ole ongelmia sen kanssa.)
Onko se sinkkuutta parisuhteessa kun kykene itsenäisiin päätöksiin eikä aina tarvitse neuvotella puolison kanssa asioista, jotka eiväy liity häneen mitenkään? Enpä ole tuota ennen tullut ajatelleeksikaan. Täytyy varmaan ottaa miehen jalkapallojoukkueeseen yhteyttä että lisäävät joukkueen doodleen myös minut ja kaikki muutkin puolisot. Ei niitä pelejä ja harkkoja niin vaan sovita ilman vaimojen aamenta.
On tässä joku selvä sävyero, jota minä en tajua. Töissä voi tulla jotain yllättävää ja silloin sen kanssa menetellään miten parhaiten taidetaan. Olen todella joustava, mutta kaiken joustavuuden takana on nimenomaan se, että tiedotetaan mitä milloinkin tapahtuu. Miehellä ja minulla on aikaa vievät harrastukset. Jos minä mitään kysymättä vain ilmoitan, että olen viikonlopun poissa, on se huomiotta jättämistä ja todella itsekästä. Jos mies mitään ilmoittamatta on yhtäkkiä pois yön, totta kai huolestun, vaikka arvaisinkin, että todennäköisesti liittyy harrastukseensa.
Puhun sävyerosta, koska pääosin kaikki ovat täällä samaa mieltä: On suotavaa, että parisuhteessa puhutaan ja kummallakin saa ja pitää olla omat menonsa. Mutta jos mies sattumanvaraisesti sopisi menoja kertomatta/kertomalla jälkeenpäin, tulen minä meidän suhteessa jossain sijalla 9., kun kaverit, vanhemmat, harrastukset ja naapurit ovat tärkeämpiä (niiden kanssa voidaan jostain syystä sopia asioita, puolison pitäisi tietää muutenkin?)
No tottakai tuo on eri asia jos vaan häippästään ja kadotaan eikä ilmoiteta mitääb. Mutta noinhan täällä ei ole kukaan toiminut. Ei ap:n mies eikä kukaan muukaan. Miksi täytyy ottaa tuollainen asiaan täysin kuulumaton esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että teidän suhteessanne homma toimii kuvailemallasi tavalla. Mun ei tarvitse sen kummempia jahkailla, mutta jos minä tai mies mieluummin mennään ja tehdään omia asioitamme kuin sinkut, niin voitaisiin vaikka olla sinkkuja. En myös äitinä vaan ilmottaisi, että nyt muksut ja mies, minä lähdenkin viikoksi menemään, pärjäilkää. (Ymmärrän toki, että koska en ole äiti, ei ole asiani tästä mitään sanoa. Kommentti ei myöskään ole kritiikkiä omaa perhe-elämääsi kohtaan. Kuten jo aiemmin sanoin, en vain voi käsittää tätä yleistä konsestusta täällä. Hienoa, että se niin monella toimii, eikä ole ongelmia sen kanssa.)
Luulin, että keskustellaan siitä, olisiko miehen pitänyt vielä erikseen varmistaa, sopiiko ajankohta, mutta nyt keskustellaankin ilmeisesti jo siitä, saako perheellinen "mennä ja tehdä omia asioita kuin sinut", esimerkiksi lähteä matkalle oman lapsensa kanssa.
Mies oli kertonut tekevänsä reissun huhtikuun aikana. Ei tarvitse olla edes kovin fiksu osatakseen jo tuosta päätellä että matka on siis tulossa joko ensi tai seuraavana viikonloppuna.