Arman pohjantähden alla OFFICIAL - asunnottomuus

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin tarjota kodistani huoneen jollekin asunnottomalle, mutta mieheni ei.

Tarjoisin asuntoani asunnottomalle, mutta ehtona olisi, että viinan tippakaan ei juoda! Ruokaa saisi ja juomaa, alkoholi vain pois. Eikä räyhäkavereita.

Eli sinä veisit juopolta ihmisarvon!

Asuntoja on vaikka miten tarjolla, mutta kun jopa yömajoissa on tuo viinattomuusvaatimus, niin eihän ne alkoholistille kelpaa. Eikä juoppo ole koskaan yksin, sillä on aina kavereita. Jos ne kielletään kämpästä, niin eihän se ole oikein.

Summa summarum: jos alkoholisti elää valitsemallaan tavalla, hän joutuu kodittomaksi, koska yhteiskuntaa ei ole rakennettu niin, että juoppo saa kaiken. Ja sehän on pirun väärin.

Se, että näistä syrjäytyneistä pidetään huolta tarkoittaa myös sitä, että meillä muilla (ns. normaaleilla) on turvallisempi ja parempi maa asua.

Mulla oli se ajatus, että asunnottomaksi voi jäädä kuka vaan. Ja, että oikeesti se voi käydä kenen tahansa meistä kohdalle, mutta tää jakso muokkas mun ajatusmaailman negatiivisemmaksi. Se yks nainen oli ehkä osittain kohtuullisessa kunnossa, mutta ei sekään ihan täysillä pelannut. Eikä vissiinkään joutunut kadulla olemaan. Kuten suurin osa meistä ihmisistä kodittomaksi päätyessään. Vaikka kuinka tulis ero tai lähtis duuni alta niin suurimmalla osalla meistä on joku ystävä/sukulainen/tuttu, jonka luona me voidaan maata. Ja jos ei ole niin mäkin myös kyseenalaistan sen, että vittuako Helsinkiin pitää jäädä. Ei tartte kovinkaan kauas pieneen kaupunkiin lähteä niin vuokrahinnat puolittuu. Siihen on turha sanoa, että kun kaikki kaverit on Helsingissä, ei voi lähtee. Vai onksne kaikki kaverit sitten niitä puliukkoja myös? Eikö ketään täysjärkistä, joka voi olla tukena ja auttaa?

Kaikki haastatelluista oli ihan perusjuoppoa. Sanohan se päähaastateltavakin ettei koskaan oo rahaa osannut käyttää ja jos rahaa tulee niin viinaanhan siitä melkein kaikki menee, ruokaan vain murto-osa. Jos se tilanne on tohon mennyt niin aika harva mahdollista asuntoa pystyy ylläpitämään. Saati pystyisi työllistymään ikinä. Ei se vuokranantajallekaan kauheen hyvä diilli oo alkkikselle asuntoa vuokrata. Sit kun aika sen juopon korjaa niin meneehän se kämppä selkeesti pintaremonttiin. Sisällä tupakointi, siivottumuus, kusessa ja paskassa makaavat kaverit ja muut jättää kyllä asuntoon melkoset vauriot. 

Pakkohoitoon ne kodittomat kadulla olevat juopot pitää viedä. Harva niistä normaaliin elämään itsenäisesti kykenee. Hoitoon vieroittumaan alkoholista ja sen jälkeen pois sieltä missä niitä deekukavereita on, ettei sitten tuu sorruttua vanhoihin tapoihin.

Kyllä muakin itketti kattoo tota, mutta sen jälkeen alko ajatukset lentelee. Nyt vaan vituttaa kun facebook on täynnä "YHYY MITEN KAMALAA NÄILLÄ TYYPEILLÄ ON" ja tasan tarkkaan samat ihmiset kadulla kattoo et hyi saatana mikä haiseva alkkis. 

Vierailija kirjoitti:

Joku siis asunut 30v kadulla ja Yökiitäjät auttaa .. miten??!

Ehkäpä ne yökiitäjät käy tsiigaa, onko tyyppi vielä hengissä ja jos ei, kirjaa vihkoon ruksin oikean jampan kohdalle.

Ärsytti se kohta jossa tyyppi makas metron vai oliko sitten juna-asema (?) lattialla ja siitäkin vedettiin hirveä nyyhkytarina miten "kohta ne vartijat tulee potkimaan jalkoihin että lähdeppäs pois." No ihan rehellisesti sanottuna naisena minua pelottaisi odottaa klo 2 yöllä junaa jos joku deeku makaa ties missä aineissa lattialla. Ei sitä koskaan tiedä vaikka herää ja on ihan sekaisin, kantaa vaikka teräasetta. Ja jos paikka menee kahdelta kiinni niin ei siellä ole enää KENELLLÄKÄÄN asiaa lorvia. Oli syy mikä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko teistä ottaisi sen Markon yöksi kotiinsa?

Minä voisin ottaa. Mutta ongelma on, että Markon mukana tulisi lauma muitakin asunnottomia päihteidenkäyttäjiä. 

Kerran asunnoton juoppo kyseli, pääsiskö yöksi, edes rappukäytävään. Mulla vaan oli kämppis, enkä tod. ottanut riskiä, että tulisi äärimmäisen rauhalliseen taloon mitään häiriötä. Itse kun haluaa asuntonsa pitää.

Pari vuotta tuli televisiosta brittiläinen ohjelma, jossa miljonäärit joutuivat asumaan kadulla ilman rahaa kaksi viikkoa. Useat eivät kestäneet. Ne jotka kestivät, sanoivat hyvin todenmukaisesti, että kadulla asuminen ja sen aiheuttama likaisuus ja valtava hätä joka päivä siitä, mistä saa rahat ruokaan, vei (jopa heiltä!!) ihan parissa päivässä itsetunnon ja omanarvontunnon ihan nollaan. Yhdistettynä siihen, että muut ihmiset kohtelivat kuin roskaa.

Eli kun parikin päivää oli kadulla ollut ilman että pääsi pesulle tai pesemään vaatteitaan, niin vaikka olisi ollut rahaa kahviinkin niin kahviloista heitettiin ulos. Ja ihmiset välttivät eivätkä olleet näkevinäänkään. Nuo miljonäärit (joilla silti oli todella vahva itsetunto omasta menestyksestä lähtien ennen kokeen aloittamista ja tiesivät että se on vain lyhyt koe josta he voivat palata takaisin omaan etuoikeutettuun elämäänsä) sanoivat selvästi järkyttyneenä, että heiltä meni ihan  jo parissa päivässä itsetunto ja omanarvontunto jolloin ei edes kehdannut enää käyttäytyä normaalisti tai odottaa mitään ihmisarvoista kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä niellyt sanaakaan tuon naisen kertomuksesta ettei muka saa asuntoa koska erosi. Miksei voi muuttaa toiselle paikkakunnalle, onko PAKKO olla Helsingissä? Eikö paikkakuntaa tärkeämpää ole saada lapset saman katon alle?

Mietin ihan samaa. Miksi ihmeessä jäädä Helsinkiin jos tilanne on tuollainen? Kyllä lapset kulkevat pitkiäkin matkoja tapaamisiin toisen vanhemman luokse ihan normaaleissäkin tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä aina tunnutaan unohtavan se puoli, että osa on asunnottomia omasta tahdostaan. Se Ande selkeesti. Hänellähän oli "kämppä" tehty sinne, oli selkeesti eri huoneita, eikä tykännyt kutsumattomista vieraista. Kylmimpinä öinä hakeutuu lämpöön nukkumaan. Jos ei asuntolaan, niin sitten putkaan. Mikäs siellä merenrannalla kesällä asuessa.

Jos on ollut 15 vuotta kaupungin asuntojonossa, niin se on oma moka. Kyllä niitä asuntoja on muuallakin tarjolla pilvin sumein. Ei ne kaupungin kämpät välttämättä edes edullisimpia ole.

Asunnottomat ovat järjestäen ressukoita. Oli sitten spurgu tai työtön korkeakoulusta valmistunut. Siinä on jotain jo lähtökohtaisesti pielessä, ettei saa pidettyä elämäänsä kasassa. Siihen he tarvitsevat apua.

Järjellä ajatellen korkeakoulutettu voisi mennä siivoamaan. Turha napista, ettei pääse. Moni on päässyt vaikkea kokemusta/koulutusta ole. Ei se siitä ole kiinni, jos jää siivousduunin ulkopuolelle. Asenne tai totaalinen laiskuus. Ei huvita tehdä töitä.

Mitä sä selität? Et ole tainit ymmärtää että asunnottomina on myös ihmisiä joilla on työ tai koulutuspaikka. Sinun kaltaiset kohkaajat ovat niitä kaikista pahimpia. Ei ymmärretä mistä puhuttaa ja silti ollaan osoittelemassa sormella. Avaa silmäsi niin näet muutakin kuin oman napasi.

Miten se on käytännössä mahdollista? Eikö osata etsiä asuntoa vai mikä se on se asia? En ymmärräkään ja auta sä mua nyt ymmärtämään, kerro ihmeessä miten koulutettu ja työssäkäyvä voi olla asunnoton? 

Vierailija kirjoitti:

Se, että näistä syrjäytyneistä pidetään huolta tarkoittaa myös sitä, että meillä muilla (ns. normaaleilla) on turvallisempi ja parempi maa asua.

Jaaha. Tässä jaksossa kyllä ei ollut ketään rehellisesti asunnotonta vaan pelkkiä päihdeongelmaisia. Ja nämä tyypit yleensä pysyttelevät kaukana "tavallisista". Niillä on ihan omat pikku piirit. Enemmän olisin huolissani ihan asunnon omistavista huumehörhöistä jotka ajelevat tuolla autolla samalla kun ovat jossain fantasiamaailmassa. Siinä lähtee henki melko äkkiä kun päälle ajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä vähän pettynyt tähän Armanin ohjel.maan ollut. Itsekin ihmettelin sitä, että ohjelmassa moneen kertaan alleviivattiin, että asunnottomat eivät ole enää vain päohdeongelmaisia ihmisiä, niin miksi ohjelmassa lähes yksistään haastateltiin ja seurattiin juuri näitä päihdeongelmaisia?

Kyllä minuakin kävi sääliksi noiden ihmisten tilanne, että olivat noin ahtaalle joutuneet, ja osa riippuvaisuuksien vuoksi. Ei se ongelma kuitenkaan taida olla se, etteikö sitä asuntoa jossain vaiheessa olisi ollut, mutta ne on sitten juotu alta pois. Ei kai yhteiskunnankaan näissä tilanteissa voida loputtomasti toivoa rientävän apuun? Ratkaisu tulisi löytyä siitä ennaltaehkäisevästä toiminnasta: kuinka välttää se, ettei ihmisestä tulisi päihderiippuvaista ja moniongelmaista, avun piiristä vieraantunutta.

Mutta joo, osittain tämä jakso meni kyllä samaan sarjaan kuin edellinenkin, jonka uskottavuutta söi se, että vankila oli täynnä syyttömiä vankeja.

Miksikö käsiteltiin vain päihdeongelmaisia? Koska ne on niitä, jotka on näkyvin osa näistä asunnottomista. He joutuvat olemaan kadulla, koska heitä ei päästetä yömajoihin. Heillä ei useinkaan ole ympärillään ystäväverkostoa, josta löytyisi sohvapaikka pariksi yöksi tai viikoksi.  Ei ole suhteita lähimmäisiin, vanhempiin tai sukulaisiin, jotka suostuisivat majoittamaan. Asunnottomuutta on monenlaista, ja pahimmassa asemassa ovat juuri moniongelmaiset päihteidenkäyttäjät.

Sitä paremmalla syyllä voi kysyä, että miksi jo valmiiksi näkyvää ongelmaa tuodaan esiin ja siitä näkymättömästä vaietaan. Eli ohjelman olis todellakin pitänyt keskittyä niihin muihin asunnottomiin kuin näihin juoppoihin. Juoppojen ongelma me jo tiedetään, muiden ei. Eipä tää ohjelma tuonut mitään uutta, samaa vanhaa jo tiedetyn kertaamista. Edelleen se muiden kuin juoppojen asunnottomuus on näkymätöntä. Mut hei, onhan se kiva että sympataan näitä juoppoja.

Vierailija kirjoitti:

Mun 25-vuotias pikkuveli on asunnoton. Joutui muutamaan ah niin rakkaasta Helsingistä pois, koska ei ollut varaa maksaa vuokraa viinan juomisen takia. Asuu nyt isämme luona, jolta nyhti ensin pari vuotta melkein 2500 euroa kuukaudessa + puolen vuoden vuokrarahat, ja nyt häntä suututtaa asua isän luona, kun isä ei anna enää rahaa. Työpaikan menetti, koska ryyppäsi ja myöhästeli töistä.

Se, mitä olen alkoholisteista oppinut, on heidän loputon itsekkyytensä. He eivät näe tai kuule ympärillään ketään muuta, kuin itsensä. Kuinka heidät on hylätty ja heitä ei auteta. Kun apua annetaan, silloinkin valitetaan, kun apu ei ole sitä rahaa, jolla saa ostaa viinaa. Ei niin minkäänlaista kiitollisuutta. Minäkin sain kuulla kunniani, kuinka olen hänet yksin jättänyt oman onnensa nojaan ilman minkäänlaista tukea, kun hän muutti Helsinkiin 1,5 tunnin ajomatkan päähän ja en jaksanut enää töiden jälkeen pienen lapsen kanssa lähteä kyläilemään hänen luonaan. On muiden vika, että hänen elämänsä on paskaa.

Kun apua, tukea ja ymmärrystä annetaan, saadaan valehtelua, selityksiä ja tekosyitä - ihmisiä pidetään tyhmänä.

Veljeni ei toki ole ainut alkoholisti, jonka tunnen tai tiedän.

Jokaisen pitäisi kohdata se tosiasia, että ketään ei voi auttaa, jos avun tarvitsija ei tahdo apua. Sen takia olen sulkenut silmäni alkoholismilta, kodittomuudelta ja työttömyydeltä. 10 vuoden ajan jaksoin olla veljeni tukena ja auttaa. Olen katsellut koko elämäni ajan, kun muut ihmiset ovat alkoholistien tukena - ja aivan täysin turhaan. Mieluummin käytän voimani ja aikani sellaisiin ihmisiin, jotka tarvitsevat ja haluavat apua.

Kokemusta myös siitä, kun olen joskus yrittänyt "pelastaa" alkoholisteja. Nykyään ajattelen, että alkoholistia ei voi auttaa. Jokaisen on juotava se määränsä ja kärsittävä aikansa, ennen kuin kehittyy kykyä päästää siitä irti. Toisille ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 25-vuotias pikkuveli on asunnoton. Joutui muutamaan ah niin rakkaasta Helsingistä pois, koska ei ollut varaa maksaa vuokraa viinan juomisen takia. Asuu nyt isämme luona, jolta nyhti ensin pari vuotta melkein 2500 euroa kuukaudessa + puolen vuoden vuokrarahat, ja nyt häntä suututtaa asua isän luona, kun isä ei anna enää rahaa. Työpaikan menetti, koska ryyppäsi ja myöhästeli töistä.

Se, mitä olen alkoholisteista oppinut, on heidän loputon itsekkyytensä. He eivät näe tai kuule ympärillään ketään muuta, kuin itsensä. Kuinka heidät on hylätty ja heitä ei auteta. Kun apua annetaan, silloinkin valitetaan, kun apu ei ole sitä rahaa, jolla saa ostaa viinaa. Ei niin minkäänlaista kiitollisuutta. Minäkin sain kuulla kunniani, kuinka olen hänet yksin jättänyt oman onnensa nojaan ilman minkäänlaista tukea, kun hän muutti Helsinkiin 1,5 tunnin ajomatkan päähän ja en jaksanut enää töiden jälkeen pienen lapsen kanssa lähteä kyläilemään hänen luonaan. On muiden vika, että hänen elämänsä on paskaa.

Kun apua, tukea ja ymmärrystä annetaan, saadaan valehtelua, selityksiä ja tekosyitä - ihmisiä pidetään tyhmänä.

Veljeni ei toki ole ainut alkoholisti, jonka tunnen tai tiedän.

Jokaisen pitäisi kohdata se tosiasia, että ketään ei voi auttaa, jos avun tarvitsija ei tahdo apua. Sen takia olen sulkenut silmäni alkoholismilta, kodittomuudelta ja työttömyydeltä. 10 vuoden ajan jaksoin olla veljeni tukena ja auttaa. Olen katsellut koko elämäni ajan, kun muut ihmiset ovat alkoholistien tukena - ja aivan täysin turhaan. Mieluummin käytän voimani ja aikani sellaisiin ihmisiin, jotka tarvitsevat ja haluavat apua.

Kokemusta myös siitä, kun olen joskus yrittänyt "pelastaa" alkoholisteja. Nykyään ajattelen, että alkoholistia ei voi auttaa. Jokaisen on juotava se määränsä ja kärsittävä aikansa, ennen kuin kehittyy kykyä päästää siitä irti. Toisille ei koskaan.

Nimenomaan "kärsittävä". Jos on joku hyysäämässä ja tekemässä asioita alkoholistin puolesta, alkoholisti voi huoletta jatkaa juomista ja olla rapakunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta tuli televisiosta brittiläinen ohjelma, jossa miljonäärit joutuivat asumaan kadulla ilman rahaa kaksi viikkoa. Useat eivät kestäneet. Ne jotka kestivät, sanoivat hyvin todenmukaisesti, että kadulla asuminen ja sen aiheuttama likaisuus ja valtava hätä joka päivä siitä, mistä saa rahat ruokaan, vei (jopa heiltä!!) ihan parissa päivässä itsetunnon ja omanarvontunnon ihan nollaan. Yhdistettynä siihen, että muut ihmiset kohtelivat kuin roskaa.

Eli kun parikin päivää oli kadulla ollut ilman että pääsi pesulle tai pesemään vaatteitaan, niin vaikka olisi ollut rahaa kahviinkin niin kahviloista heitettiin ulos. Ja ihmiset välttivät eivätkä olleet näkevinäänkään. Nuo miljonäärit (joilla silti oli todella vahva itsetunto omasta menestyksestä lähtien ennen kokeen aloittamista ja tiesivät että se on vain lyhyt koe josta he voivat palata takaisin omaan etuoikeutettuun elämäänsä) sanoivat selvästi järkyttyneenä, että heiltä meni ihan  jo parissa päivässä itsetunto ja omanarvontunto jolloin ei edes kehdannut enää käyttäytyä normaalisti tai odottaa mitään ihmisarvoista kohtelua.

Nyt kannattaa muistaa että ulkomailla ei makseta ihmisille samanlaisia tukia kuten suomessa. Esim. Amerikassa työn menettäminen on oikeasti syy joutua kadulle. Sen sijaan suomessa jaetaan montaa tukea joilla varmasti pääsee johonkin asumaan jos haluaa, asumitukea ja sossua, työttömyyskorvausta... Näillä kyllä pääsee jaloilleen,  jos haluaa.

Eiköhän näillä kavereilla tuossa jaksossa ollut ihan se ongelma ettei elämänhallinta ole millään lailla enää hallinnassa. Vaikka heille antaisi miljoonan, se menisi aivan muuhun kuin normaaliin elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä vähän pettynyt tähän Armanin ohjel.maan ollut. Itsekin ihmettelin sitä, että ohjelmassa moneen kertaan alleviivattiin, että asunnottomat eivät ole enää vain päohdeongelmaisia ihmisiä, niin miksi ohjelmassa lähes yksistään haastateltiin ja seurattiin juuri näitä päihdeongelmaisia?

Kyllä minuakin kävi sääliksi noiden ihmisten tilanne, että olivat noin ahtaalle joutuneet, ja osa riippuvaisuuksien vuoksi. Ei se ongelma kuitenkaan taida olla se, etteikö sitä asuntoa jossain vaiheessa olisi ollut, mutta ne on sitten juotu alta pois. Ei kai yhteiskunnankaan näissä tilanteissa voida loputtomasti toivoa rientävän apuun? Ratkaisu tulisi löytyä siitä ennaltaehkäisevästä toiminnasta: kuinka välttää se, ettei ihmisestä tulisi päihderiippuvaista ja moniongelmaista, avun piiristä vieraantunutta.

Mutta joo, osittain tämä jakso meni kyllä samaan sarjaan kuin edellinenkin, jonka uskottavuutta söi se, että vankila oli täynnä syyttömiä vankeja.

Miksikö käsiteltiin vain päihdeongelmaisia? Koska ne on niitä, jotka on näkyvin osa näistä asunnottomista. He joutuvat olemaan kadulla, koska heitä ei päästetä yömajoihin. Heillä ei useinkaan ole ympärillään ystäväverkostoa, josta löytyisi sohvapaikka pariksi yöksi tai viikoksi.  Ei ole suhteita lähimmäisiin, vanhempiin tai sukulaisiin, jotka suostuisivat majoittamaan. Asunnottomuutta on monenlaista, ja pahimmassa asemassa ovat juuri moniongelmaiset päihteidenkäyttäjät.

Sitä paremmalla syyllä voi kysyä, että miksi jo valmiiksi näkyvää ongelmaa tuodaan esiin ja siitä näkymättömästä vaietaan. Eli ohjelman olis todellakin pitänyt keskittyä niihin muihin asunnottomiin kuin näihin juoppoihin. Juoppojen ongelma me jo tiedetään, muiden ei. Eipä tää ohjelma tuonut mitään uutta, samaa vanhaa jo tiedetyn kertaamista. Edelleen se muiden kuin juoppojen asunnottomuus on näkymätöntä. Mut hei, onhan se kiva että sympataan näitä juoppoja.

Eihän tuo Nadja ollut päihdeongelmainen. Ja kyllä asunnottomuus on niin suuri häpeä, että varmasti kukaan joka yrittää sinnitellä normaalin elämä syrjässä ei suostu tv-ohjelmaan siitä kertomaan.

On uskomatonta, että joku voi suhtautua noin säälimättömästi näihin yhteiskunnan kaikkein heikoimpiin. Asunnottomuus ei ole kenellekään mahdottomuus yllättävän, inhimillisen kriisin kohdatessa jos ei ole sellaisia tukiverkkoja jotka auttavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä vähän pettynyt tähän Armanin ohjel.maan ollut. Itsekin ihmettelin sitä, että ohjelmassa moneen kertaan alleviivattiin, että asunnottomat eivät ole enää vain päohdeongelmaisia ihmisiä, niin miksi ohjelmassa lähes yksistään haastateltiin ja seurattiin juuri näitä päihdeongelmaisia?

Kyllä minuakin kävi sääliksi noiden ihmisten tilanne, että olivat noin ahtaalle joutuneet, ja osa riippuvaisuuksien vuoksi. Ei se ongelma kuitenkaan taida olla se, etteikö sitä asuntoa jossain vaiheessa olisi ollut, mutta ne on sitten juotu alta pois. Ei kai yhteiskunnankaan näissä tilanteissa voida loputtomasti toivoa rientävän apuun? Ratkaisu tulisi löytyä siitä ennaltaehkäisevästä toiminnasta: kuinka välttää se, ettei ihmisestä tulisi päihderiippuvaista ja moniongelmaista, avun piiristä vieraantunutta.

Mutta joo, osittain tämä jakso meni kyllä samaan sarjaan kuin edellinenkin, jonka uskottavuutta söi se, että vankila oli täynnä syyttömiä vankeja.

Miksikö käsiteltiin vain päihdeongelmaisia? Koska ne on niitä, jotka on näkyvin osa näistä asunnottomista. He joutuvat olemaan kadulla, koska heitä ei päästetä yömajoihin. Heillä ei useinkaan ole ympärillään ystäväverkostoa, josta löytyisi sohvapaikka pariksi yöksi tai viikoksi.  Ei ole suhteita lähimmäisiin, vanhempiin tai sukulaisiin, jotka suostuisivat majoittamaan. Asunnottomuutta on monenlaista, ja pahimmassa asemassa ovat juuri moniongelmaiset päihteidenkäyttäjät.

Sitä paremmalla syyllä voi kysyä, että miksi jo valmiiksi näkyvää ongelmaa tuodaan esiin ja siitä näkymättömästä vaietaan. Eli ohjelman olis todellakin pitänyt keskittyä niihin muihin asunnottomiin kuin näihin juoppoihin. Juoppojen ongelma me jo tiedetään, muiden ei. Eipä tää ohjelma tuonut mitään uutta, samaa vanhaa jo tiedetyn kertaamista. Edelleen se muiden kuin juoppojen asunnottomuus on näkymätöntä. Mut hei, onhan se kiva että sympataan näitä juoppoja.

Eihän tuo Nadja ollut päihdeongelmainen. Ja kyllä asunnottomuus on niin suuri häpeä, että varmasti kukaan joka yrittää sinnitellä normaalin elämä syrjässä ei suostu tv-ohjelmaan siitä kertomaan.

On uskomatonta, että joku voi suhtautua noin säälimättömästi näihin yhteiskunnan kaikkein heikoimpiin. Asunnottomuus ei ole kenellekään mahdottomuus yllättävän, inhimillisen kriisin kohdatessa jos ei ole sellaisia tukiverkkoja jotka auttavat. 

Mikähän se Nadjan oikea syy oli? Jos on elämä kunnossa ja työpaikka niin silloin kyllä saa asunnon. Kyllä niin kuuli läpi että jotain jätti kertomatta. Kyllä Suomessa varmasti apua saa jos hakee. Kukaan ei ole 15v asunnoton syyttä! Päihteiden käyttäjät on hyviä valehtelemaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta tuli televisiosta brittiläinen ohjelma, jossa miljonäärit joutuivat asumaan kadulla ilman rahaa kaksi viikkoa. Useat eivät kestäneet. Ne jotka kestivät, sanoivat hyvin todenmukaisesti, että kadulla asuminen ja sen aiheuttama likaisuus ja valtava hätä joka päivä siitä, mistä saa rahat ruokaan, vei (jopa heiltä!!) ihan parissa päivässä itsetunnon ja omanarvontunnon ihan nollaan. Yhdistettynä siihen, että muut ihmiset kohtelivat kuin roskaa.

Eli kun parikin päivää oli kadulla ollut ilman että pääsi pesulle tai pesemään vaatteitaan, niin vaikka olisi ollut rahaa kahviinkin niin kahviloista heitettiin ulos. Ja ihmiset välttivät eivätkä olleet näkevinäänkään. Nuo miljonäärit (joilla silti oli todella vahva itsetunto omasta menestyksestä lähtien ennen kokeen aloittamista ja tiesivät että se on vain lyhyt koe josta he voivat palata takaisin omaan etuoikeutettuun elämäänsä) sanoivat selvästi järkyttyneenä, että heiltä meni ihan  jo parissa päivässä itsetunto ja omanarvontunto jolloin ei edes kehdannut enää käyttäytyä normaalisti tai odottaa mitään ihmisarvoista kohtelua.

Nyt kannattaa muistaa että ulkomailla ei makseta ihmisille samanlaisia tukia kuten suomessa. Esim. Amerikassa työn menettäminen on oikeasti syy joutua kadulle. Sen sijaan suomessa jaetaan montaa tukea joilla varmasti pääsee johonkin asumaan jos haluaa, asumitukea ja sossua, työttömyyskorvausta... Näillä kyllä pääsee jaloilleen,  jos haluaa.

Eiköhän näillä kavereilla tuossa jaksossa ollut ihan se ongelma ettei elämänhallinta ole millään lailla enää hallinnassa. Vaikka heille antaisi miljoonan, se menisi aivan muuhun kuin normaaliin elämään. 

Suomessa ei todellakaan ole niin hyvä sosiaalijärjestelmä kuin monet kuvittelevat. Vuokra-asunnon menettää, jos ei pysty maksamaan vuokraa kahteen kuukauteen. Tuollainen tilanne ei varmasti ole täysin mahdoton kuvitella oikeastaan kenellekään jos jotain yllättävää tapahtuu. Kun vuokraa ei voi maksaa kahteen kuukauteen, saa häädön. Silloin taas yhteiskunnan MIKÄÄN taho EI järjestä asuntoa. Pitäisi pystyä hankkimaan asunto yksityisiltä markkinoilta ja kun Helsingissä on valtava asuntopula, niin minkä vuokraajatahon uskot vuokraavan rahattomalle, luottotiedottomalle ihmiselle joka on saanut häädön asunnostaan maksamattomien vuokrien takia? Niihin samoihin asuntoihin kun jonottaa satoja hyvätuloisia ihmisiä. Helsingissä halvinkin asunnonvuokra lähtee 600 eurosta ja monet vuokraajat vaativat että asunto vuokrataan työsuhdeasuntona ja/tai että tehdään heti vähintään vuoden sopimus ja maksetaan useamman kuukauden vuokratakuu. Ja ei, sossu ei auta noissa tilanteissa eikä kaupunki järjestä asuntoa.

Miten ihmiset kehtaavat haukkua ja halveksia näitä heikoimpia? Et koskaan voi tietää mitä omassa elämässäsi tapahtuu jolloin voit itsekin joutua tuohon tilanteeseen. Oikeasti. Sairastuminen, työttömyys, ero ... Ne voivat tapahtua kenelle tahansa jolloin tilanne, jossa ei ole varaa kahden kuukauden vuokraan, niin että saa häädön eikä sen takia saa uutta asuntoa, ei ole monelle mitenkään kaukaa haettu. Jokaisella pitäisi olla edes ripaus inhimillisyyttä ja ihmisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta tuli televisiosta brittiläinen ohjelma, jossa miljonäärit joutuivat asumaan kadulla ilman rahaa kaksi viikkoa. Useat eivät kestäneet. Ne jotka kestivät, sanoivat hyvin todenmukaisesti, että kadulla asuminen ja sen aiheuttama likaisuus ja valtava hätä joka päivä siitä, mistä saa rahat ruokaan, vei (jopa heiltä!!) ihan parissa päivässä itsetunnon ja omanarvontunnon ihan nollaan. Yhdistettynä siihen, että muut ihmiset kohtelivat kuin roskaa.

Eli kun parikin päivää oli kadulla ollut ilman että pääsi pesulle tai pesemään vaatteitaan, niin vaikka olisi ollut rahaa kahviinkin niin kahviloista heitettiin ulos. Ja ihmiset välttivät eivätkä olleet näkevinäänkään. Nuo miljonäärit (joilla silti oli todella vahva itsetunto omasta menestyksestä lähtien ennen kokeen aloittamista ja tiesivät että se on vain lyhyt koe josta he voivat palata takaisin omaan etuoikeutettuun elämäänsä) sanoivat selvästi järkyttyneenä, että heiltä meni ihan  jo parissa päivässä itsetunto ja omanarvontunto jolloin ei edes kehdannut enää käyttäytyä normaalisti tai odottaa mitään ihmisarvoista kohtelua.

Nyt kannattaa muistaa että ulkomailla ei makseta ihmisille samanlaisia tukia kuten suomessa. Esim. Amerikassa työn menettäminen on oikeasti syy joutua kadulle. Sen sijaan suomessa jaetaan montaa tukea joilla varmasti pääsee johonkin asumaan jos haluaa, asumitukea ja sossua, työttömyyskorvausta... Näillä kyllä pääsee jaloilleen,  jos haluaa.

Eiköhän näillä kavereilla tuossa jaksossa ollut ihan se ongelma ettei elämänhallinta ole millään lailla enää hallinnassa. Vaikka heille antaisi miljoonan, se menisi aivan muuhun kuin normaaliin elämään. 

Asumistukea ei saa jos ei ole asuntoa. Ja asuntoa ei saa, jos on saanut häädön kahden kuukauden maksamattomien vuokrien takia. Useammankin kuukauden täysi tulottomuus voi taas johtua ihan jo karenssista tai jostain byrokratiaviivästyksestä jonka takia tukia ei makseta moneen kuukauteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne sääliä. Jos heillä on niin kamala olla niin ne muuttais elämäntapaansa. Kerran nuorena jouduin olemaan koko yön kaupungilla pakkasessa ja aamulla pääsin bussilla kotiin, kaipasin omaan lämpimään sänkyyn koko yön. opin kerrasta enkä koskaan enää halua kokea samaa. Ne on ihan omia valintoja tarttuuko päihteisiin ja haluaako päästä kuiville. En anna minkäänlaista ymmärrystä alkoholisteille, menkööt psykiatreille ja katkasuhoitoihin

Ihan kuin noihin palveluihin "mennään". Miksei 100-kiloinen laardiperse laihdu, olis vaan syömättä jne, helppoa kuin heinänteko.

Niimpä, jos ei läskiperse halua muuttua nii pysykööt sellasena, jos ei alkkis halua raitistua nii pysykööt sellasena, vaikkaki sit kodittomana ja yksinäisenä. Elämä on valintoja. Kaikilla on mahdollisuuksia.

Häätö

Periaatteessa häätötoimenpiteet voidaan aloittaa jo yhden kuukauden vuokrarästin vuoksi. Mikä tahansa yllättävä tilanne tai velkaongelmien kärjistyminen voi johtaa vuokrarästien lisääntymiseen. Et voi luottaa, että saat nopeasti apua jostakin, jos vuokranantaja käynnistää häätötoimenpiteet.

Sosiaalitoimisto ei välttämättä pysäytä häätöä myöntämällä toimeentulotukea. Kunnan sosiaalista luottoa voi hakea, mutta sitä ei ole joka kunnassa. Lisäksi sinne pitää ottaa yhteyttä tarpeeksi ajoissa. Takuu-Säätiön takauspäätöstä ei yleensä saa riittävän nopeasti. 

Häädöstä tulee aina myös maksuhäiriömerkintä. Käräjäoikeuden antamassa häätötuomiossa vuokralainen velvoitetaan muuttamaan pois asunnosta ja maksamaan velat. Tuomio antaa vuokranantajalle oikeuden laittaa vuokravelat ulosoton perittäväksi ja tarvittaessa pyytää ulosottoa toimittamaan myös muuton. 

Ulosottomies saa päättää häädettävän asunnossa olevan omaisuuden poiskuljettamisesta ja säilyttämisestä tai hävittämisestä.

Kunta ei ole yleensä velvollinen järjestämään uutta asuntoa, vaikka asunnottomuus uhkaisi. Häädössä ei tarvitse suojella edes perheen asumista yhdessä. Ääritapauksessa vain lapsen asuminen järjestetään ja vanhempien on etsittävä itselleen asunto omatoimisesti. Kunnan pitää turvata vain välittömässä sosiaalihuollon tarpeessa olevan asuminen, kuten alle 18-vuotiaan lapsen, avuttoman vanhuksen, vammaisen tai vakavasti mielenterveysongelmaisen ihmisen.