Lue keskustelun säännöt.
AInä mielestäsi AIKUINEN perheellinen, seuraavan kerran kun arvostelet velaa keskenkasvuisuudesta yms.
12.04.2016 |
Olen vähän alle nelikymppinen vela, eronnut pitkästä liitosta kaksi vuotta sitten. Vietän sinänsä mukavaa elämää, että minulla on paljon ystäviä, harrastan kulttuuria ja liikuntaa, matkustelen ja luen. Kuulostaa mukavan rennolta. Ja pinnalliselta, mistä olen kuullut mm. joiltain työpaikan uteliailta ja tahdittomilta äiti-ihmisiltä.
Se, mitä juuri kukaan EI tiedä ihan itsesuojelusyistä on se, että minulla on äärimmäisen traumaattinen menneisyys. Koin väkivaltaa, emotionaalista ja fyysistä kaltoinokohtelua ja rajua mitätöintiä koko lapsuuden ajan. Itsetunnottomana päädyin nuorena tuhoisaan parisuhteeseen, että pääsisin kotoa pois, tuloksena lisää väkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Olen jo tosi pienenä yrittänyt hakea apua aikuisilta saamatta sitä, mutta niihin aikoihin ei ollut toimivaa lastensuojelua ainakaan siellä, missä asuin. Olin totaalisen yksin lukuunottamatta siskoani sekä teiniaikojen ystävää, joka oli yhtä rikkinäisestä kodista. Jo ala-asteikäisenä huolehdin asioista, joista normaalissa perheessä huolehti isä tai äiti. Tarkoittaa myös siskostani huolehtimista (ruokaa/lohduttamista/pukemista jne.), koska olin meistä vanhempi ja halusin, että hänellä olisi edes vähän parempi olla kuin minulla.
Sain kaikesta huolimatta revittyä itseni irti huonosta parisuhteesta aika nuorena. Vuosien terapian ja työkokeiluiden jälkeen pääsin yliopistoon reilusti yli parikymppisenä (lukionkin kävin, vaikka elämäni oli aivan järkyttävää p****a), valmistuin nopeasti ja omaksi yllätyksekseni menestyin työelämässä hyvin - itse asiassa erittäin hyvin siihen nähden, miten myöhään aloin edes opiskella korkeakoulussa. En kerro menneisyydestäni kuin lähimmille ystävilleni, ensinnäkin koska se ei kuulu muille, etenkään töissä ja toiseksi, haluan suojella itseäni ja pitää kipeät asiat omana tietonani kaiken kokemani jälkeen. Vanhemmuuteen en koe kykeneväni, koska olen saanut vasta reilusti aikuisena elää jokseenkin normaalia elämää. En yksinkertaisesti usko, että minusta olisi antamaan kenellekään niin paljon kuin lapsi tarvitsisi, niin syvän väsynyt olen emotionaalisesti vieläkin. Olen ihan onnellinen, mutta ehjää minusta ei tule, tämä ei ole mikään Disney-elokuva vaan oikeaa elämää.
Erityisesti ne äidit korpeavat syvästi, jotka ovat laveasti kertoilleet omasta keskiluokkaisen mukavasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja korostaneet, kuinka sitten joutuivat ottamaan vastuuta ja kasvamaan aikuisiksi, kun oma lapsi syntyi. Että sitten se huoleton nuoruus loppui. Minulle on aivan suoraan sanottu, että mitäpä minä niistä onnekseni ymmärtäisin, kun elämäni on tällaista helppoa ja itsekästä. Sanoja oli idiootti, kyllä, mutta ei valitettavasti yksin mielipiteidensä kanssa, niin kuin täälläkin saa lukea.
Se, että olen huoliteltu, nätti ja näennäisen huoleton, ei kerro minusta mitään. Eikä kenestäkään muustakaan velasta. Jokunen muukin saattaa pitää suunsa kiinni siksi, että vaikea menneisyys ei ole yleistä riistaa. Että KIITOS jos mietit ensi kerralla hetken pidempään ennen kuin alat arvostella kenenkään elämänvalintoja ja näennäistä pinnallisuutta.
Kommentit (26)
Niin ja jos joku miettii, miksi jätin pikkusiskon yksin ja muutin parisuhteeseen; en jättänyt. Hän muutti omalle isälleen (meillä on eri isät).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostelu ja mustavakoisuus tällaisissa asioissa kertoo lähinnä arvostelijan rajoittuneisuudesta. En ymmärrä miksi omia valintoja väkisin pitää muille tyrkyttää tai vertailla omia valintoja toisen omiin syytellen (et voi ymmärtää, sinulla helppoa). Jokainen tekee omasta elämästään itselleen sopivimman omista lähtökohdistaan, näin ainakin toivon. Sinun lapsettomuutesi ja "vapaa elämä" ei ole minulta pois vaikka minulla on lapset ja vastuu niistä, elän itselleni sopivaa elämää.
Hyvä kirjoitus. Itselläni on tosin erilainen tilanne, koska en voi saada lasta vaikka saattaisin halutakin. Usein saa kuulla oletusta, että minäkin joskus hankin lapsia eikä aina jaksaisi huomauttaa, että näin ei tule tapahtumaan.
Moni vela tiedostaa ja jotkut jopa tunnustaa julkisesti etteivät kykene tarjoamaan sellaista vanhemmuutta, jota toivoisivat lapselle. Tämä on mielestäni hyvin vastuullista ja rationaalista toimintaa. Silti heitä haukutaan pinnallisiksi. En ymmärrä.
Se, että äiti-ihminen on parikymppisenä "joutunut" jättämään bile-elämän taakseen lasten johdosta ei tarkoita sitä, ettei myös vela olisi edennyt elämässään, mutta toista polkua. Jotkut äidit luulevat, että velan löytää yhä 10 vuoden jälkeen samasta baarista, samoilta festareilta jne. missä he viimeksi viettivät aikaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku näitä oletuksia tekevä ihminen voi mielellään kommentoida, että miltä sitten luulette kovia kokeneen näyttävän? Pitäisikö olla joku ihmisraunio, joka ei ole suurinpiirten työkykyinen, että tulisi mieleen, ettei kyse ole välttämättä siitä, että ko. ihminen ei tiedä vaikeista asioista mitään?
No täältä saat ainakin sitä ryhmätuke - näköjään.
En kyllä ymmärrä mikä tarkoitus tuolla ihme vuodatuksella oikein on? Ja koko avautumisesta menee pointti kun otsikko ja teksti muutenkin niin sekavaa.
Mikä ihme on vela?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ns. menestyjä ja todennäköisesti selviät elämän tulevista haasteista paremmin kuin moni muu. Olet osannut ainakin osan huonosta menneisyydestäsi kääntää vahvuudeksi. Menestyjä ei ole se, joka ei koskaan ole kaatunut ja kompastellut, vaan se, joka kaaduttuaan 11 kertaa nousee ylös 12. kerran.
Luin kerran kirjan, jossa annettiin ohjeita työpaikalla menestymiseen. Yksi tärkeä ohje oli, että älä koskaan kerro kaikkea omasta elämästäsi, älä raha-asioista, perinnöistä, verhojen väreistä jne. Kerro sellaisia asioita, jotka auttavat työnteossa ja työtovereitasi esim. kääntymään puoleesi oikeissa asioissa. Työpaikalla tehdään töitä, tämän on moni runsassanainen nainen unohtanut. Työnantaja maksaa palkkaa siitä, että työ hoituu mahdollisimman hyvin. Hölötyksistä ei palkkaa makseta. Ole ylpeä itsestäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No täältä saat ainakin sitä ryhmätuke - näköjään.
En kyllä ymmärrä mikä tarkoitus tuolla ihme vuodatuksella oikein on? Ja koko avautumisesta menee pointti kun otsikko ja teksti muutenkin niin sekavaa.
Mikä ihme on vela?
Vielä Ei Lastensuojelun Asiakas
Vierailija kirjoitti:
No täältä saat ainakin sitä ryhmätuke - näköjään.
En kyllä ymmärrä mikä tarkoitus tuolla ihme vuodatuksella oikein on? Ja koko avautumisesta menee pointti kun otsikko ja teksti muutenkin niin sekavaa.
Mikä ihme on vela?
Se, että sinä et löydä aloituksesta pointtia, ei tarkoita etteikö sitä siellä olisi. Siinä on myös kappalejako kunnossa ja se on muutenkin riittävän helppolukuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan, yhtään kukaan ei oleta, että vakavasti traumatisoituneen ihmisen olisi kyettävä perustamaan perhe, yhtään enempää kuin fyysisesti sairaan. Mutta jos haluat lohdullisen ajatuksen, vaikea menneisyys ei välttämättä näy päällepäin mitenkään. Olin kerran katsomassa telkkarista ohjelmaa alkoholistiperheiden lapsista. Kyllä leukani loksahti, kun äkkiä tunnistin sieltä entisen työkaverini, jota olin pitänyt aina tasapainoisena ja äidillisenä. Eipä ollut kukaan älynnyt vältellä keskustelua esimerkiksi alkoholista kahvihuoneessa.
Ap on selvästi älykäs ihminen, mutta työkaverit eivät välttämättä ole. Eivätkä muutkaan velojen haukkujat. Kannattaa ajatella niin, etteivät he todennäköisesti pystykään käsittämään tällaisia asioita, joten ovat ns. syyntakeettomia typeryyksiinsä.
En ole muuten ikinä ymmärtänyt, miten lasten hankkiminen tekee elämästä syvällisempää. Tietysti se on mahdollista, mutta nähdäkseni aika moni vanhempikin on hyvin pinnallinen ja toisaalta moni vela syvällinen. Vanhemmuudella siis tuskin on vaikutusta asiaan ainakaan yleensä.
T. Ei-vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kirjoitus :) itseänikin ärsyttää jatkuva vähättely. Koska olen lapseton, en ole joidenkin äitien mielestä voinut kasvaa aikuiseksi, minulla on aina helppoa yms. En voi kommentoida mihinkään mitään kun enhän minä heidän mielestään tiedä elämästä mitään.
Jotenkin pahoitan mieleni sellaisesta kun usein he eivät todellakaan tiedä, millaista elämää olen elänyt. Aivan kuin lasten saaminen olisi ainoa kasvattava ja elämästä sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla vaikeaa tekevä asia.
Tuntuu, että jotkut ihmiset niin kamalan helposti vähättelevät toisiaan. Kunnioitan äitejä suuresti siitä syystä, että he todella pystyvät hoitamaan sen vastuullisen tehtävän. Kaipaisin kuitenkin jotain arvostusta myös itseäni kohtaan.
T: toinen vela
Henkilökohtaisten asioiden ei pitäisi olla kenenkään työkaverin asia. Oli sitten lapseton tai lapsellinen, työpaikalla ei tarvitse kertoa omasta yksityiselämästään kenellekään eikä perustella omaa elämäntapaa.
Onneksi olkoon että olet noin hyvin kerännyt palikat patterinraosta. Mutta et voi pitää toista idioottina sillä perusteella, ettei hän ymmärrä olettaa ja varoa asioita, joista et ole kertonut. Se on katkeruutta ja vihamielistä eristyneisyyttä puoleltasi. Älä ihaile sitä, vaikka se olisikin aiemmin pitänyt sinut hengissä.
Ymmärrän että sinulla on sellaiseen tarvetta, mutta säilytä tyylikäs linjasi ja jätä toiset arvostelematta, vaikka he ovatkin toisenlaisia. Sure surusi ja elä elämäsi niinkuin parhaaksi ymmärrät. Mutta älä pilaa lapsettomien arvostusta turhaan. Moni muu tekee sitä jo niin innokkaasti, että se on oikeastaan sääli. Olette kuitenkin periaatteessa hyvällä asialla. Mutta argumentaationne häivähtää usein lapsellisuutta, eikä teistä ole ryhmänä pitämään sitä kasassa.
Äiti-ihmiset eivät ole velojen äitejä eikä heidän kuulukaan olla mitenkään erehtymättömiä tai hyviä ihmisiä. Heillä on omat ongelmansa, eikä typeryys suojele niiltä. Ryhmänä veloihin luultavasti kertyy yliedustus älykkyyttä, koska kovia kokenut tyhmyri hankkii kyselemättä lapsia ympäröidäkseen itsensä elämällä, kun taas älykkäämpi ei kehtaisi tehdä sellaista lapselle.
Se minua kuitenkin häiritsee eniten, että velat vaativat stereotyyppien murhaa muistamatta millään tapaa mainita hyväksyvänsä, että ehkä se vanhemmuus kuitenkin saattaa jotain opettaakin. Nimittäin aika kestämätön pohja on politiikalle väittää, ettei elämänkokemus lisää elämänkokemusta. Toki tyhmä ei äitinäkään saavuta sitä tasoa, jolta sinä älykkäämpänä lähdet. Mutta hänelle myös kertyy kokemusta, joka itseltäsi jää puuttumaan, vaikkei hän sillä kokemuksella osaisi mitään tehdäkään tai käyttäisi sen väärin.
Kertyyhän sinullekin omanlaistasi kokemusta, jota lapsen hankkiminen häiritsisi. Mutta et ole järkevä jos oletat, että saat arvostusta omalle elämänkokemuksellesi riistämällä sen merkityksen vanhemmuudelta. Ymmärrätkö nyt, mistä pinnallisuusajatukset nousevat? Kärsimys ja pinnalllisuus eivät ole vastakohtia. Päinvastoin. Lapset eivät ole alkujaan pinnallisia. Et tiedä edes siitä suojattua elämää viettäneestä äkkiaikuistetusta idiootista, ettei hän ole kärsinyt. Suojassa on voinut piillä törröttäviä nauloja ja se on voinut vetää pahasti.
Jokunen ei ymmärtänyt viestin pointtia - pahoittelen, tämän selvemmin en osaa artikuloida. Ja kyllä, otsikossa on kirjoitusvirhe, koska olin kiihtynyt. Pahoittelut.
Teksti on täynnä minäminää, koska aihe on syvästi henkilökohtainen. Aika vaikea siitä on muuten puhua.
Lisäksi teille, jotka ystävällisesti kerrotte, että töissä ei tarvitse kertoa itsestään henkilökohtaisia asioita (esim. viesti 16): en tosiaan ole koskaan kertonutkaan. Se ei ollut edes pointti.
*****************************************************************************
Pointti oli se, että lapsettomalla voi olla todella rankka tausta ja hän on saattanut joutua ottamaan vastuuta aikuisten asioista todella nuorena. Lapsettomuus ei tarkoita vastuutonta lapsiaikuisen elämää, toisin kuin aika monet kuvittelevat.
**********************************************************************************
Josko se nyt pistäisi silmään paremmin. :)
T. ap
Vierailija kirjoitti:
Se minua kuitenkin häiritsee eniten, että velat vaativat stereotyyppien murhaa muistamatta millään tapaa mainita hyväksyvänsä, että ehkä se vanhemmuus kuitenkin saattaa jotain opettaakin. Nimittäin aika kestämätön pohja on politiikalle väittää, ettei elämänkokemus lisää elämänkokemusta. Toki tyhmä ei äitinäkään saavuta sitä tasoa, jolta sinä älykkäämpänä lähdet. Mutta hänelle myös kertyy kokemusta, joka itseltäsi jää puuttumaan, vaikkei hän sillä kokemuksella osaisi mitään tehdäkään tai käyttäisi sen väärin.
Kertyyhän sinullekin omanlaistasi kokemusta, jota lapsen hankkiminen häiritsisi. Mutta et ole järkevä jos oletat, että saat arvostusta omalle elämänkokemuksellesi riistämällä sen merkityksen vanhemmuudelta. Ymmärrätkö nyt, mistä pinnallisuusajatukset nousevat? Kärsimys ja pinnalllisuus eivät ole vastakohtia. Päinvastoin. Lapset eivät ole alkujaan pinnallisia. Et tiedä edes siitä suojattua elämää viettäneestä äkkiaikuistetusta idiootista, ettei hän ole kärsinyt. Suojassa on voinut piillä törröttäviä nauloja ja se on voinut vetää pahasti.
SIis mitä ihmettä? Ainoa vanhempi, jota olen väheksynyt, on omaa helppoa elämäänsä nuorena suureen ääneen kertonut vanhempi, joka pitää itseään aikuisena ja minua ei, koska olen lapseton.
Ei tulisi mieleenikään olettaa, että toisen elämä on yhtään mitään, helppoa tai vaikeaa, oli lapsia tai ei.
En mitätöi vanhemman elämänkokemusta, miksi mitätöisin? Totta kai vanhemmus kasvattaa, jos ihminen on ylipäänsä kypsyäkseen. Ainoa, mistä olen vaahdonnut, on se, että ei oletettaisi, ettei lapsettomalla ole mitään kokemusta ns. aikuisten elämästä tai vaikeista asioista.
ap
Pahoittelen typoa otsikossa, olin niin kiukkuinen tämän päivän kahvihuonekeskustelun pinnallisuuspuheista, että meni väärin.
ap