Miten jaksatte elämää ilman rakkautta?

Eipä siinä mitään jaksamista ole. Kunhan pitää itsestään. Yksinolo on erinomaista.

Tähän tottuu. En kyllä enää usko edes mihinkään varsinaiseen rakkauteen, ainakaan että mies siihen kykenisi.

Tässähän tämä, vähän niinku yrittäs vettä ja öljyä sekottaa tasaiseksi liuokseksi.

Pitää tykätä itsestään niin jaksaa. Ja aidon rakkauden löytäminen on niin vaikeaa. En jaksaisi olla suhteessa sen vuoksi, että minulla täytyy olla joku, tai että en tykkäisi olla yksin. Monet tuttavani tekevät tätä. Itse olen mieluummin yksin. Toki mielelläni löytäisin itselleni hyvän kumppaninkin

Jaksan vielä uskoa.

Aiemmin olin parisuhteessa, mutta yksinäinen. Nyt olen yksin mutta en useinkaan tunne yksinäisyyttä. Yritän tehdä elämästäni sellaista että nautin siitä yksinolosta huolimatta. Joskus nimenomaan yksinolon vuoksi. Toki rakkauden kaipuu iskee välillä, minulla olisi paljon annettavaa. Mutta näinkin on hyvä.

Varmaan sillä uskolla, että joskus tilanteen on mahdollista muuttuakkin. Mikään ei ole koskaan varmaa, ei loppuelämän yksinäisyys eikä kyllä se rakkauskaan.

..Ja minulla on aika paljon kissoja.

Vierailija kirjoitti:

Tässähän tämä, vähän niinku yrittäs vettä ja öljyä sekottaa tasaiseksi liuokseksi.

Onnistuuhan se emulsion teko, jos vähän vielä harjoitteleekin sen eteen.

Koen universaalia rakkautta. Enpä ole koskaan ajatellut asiaa sen kummemmin. Ulkona on kaunis ilma ja kauniita naisia. Mitäpä sitä muuta tarvitsee.

Pakkohan se on jaksaa ja ottaa vastaan mitä elämä antaa.

Vierailija kirjoitti:

Asiat ihan ok, ei suurempia murheita elämässä. Kiva työ ja jokunen ystäväkin. En vaan näe tässä mitään järkeä siksi koska minulla ei ole ketään jota rakastaa ja joka rakastaisi minua. Aika yksinäinenkin olen kun ystävillä on perhe ja harvoin ehtivät nähdä. Miten te muut jaksatte ajatusta että olette loppuelämän yksin? Itse en enää usko että tämä tästä mihinkään muuttuu, eli toivo paremmasta on mennyt.

Hanki elämä ja lopeta turhanaikainen ruikutus!!

Olisi mukavaa, jos joku rakastaisi minua ja hyväksyisi ainakin suurimman osan toimintatavoistani. Toisaalta olen pärjännyt yksin jo vuosia, joten pärjään varmasti jatkossakin.

Minulla on vain (?) kaksi kissaa. Haluaisin myös koiran, esimerkiksi kultaisennoutajan tai labbiksen, mutta en pysty hankkimaan koiraa tässä vaiheessa. 

Mitä nyt tässä olen seurustellut viiden ja säätänyt useamman miehen kanssa, niin olen oppinut sen, ettei seurustelu ole mitään suloisen makeaa onnea ja autuutta XD Kelpaan sen verran monille naamani kera, etten aio tuhlata aikaani miehen kanssa, jolle olen itsestäänselvyys, johon ei tarvitse niin kovin panostaa.

Aivan liian monta kertaa olen kuvitellut, että TARVITSEN miehen. Voi ällötys ! Nyt istuskelen kaikessa rauhassa partsillani auringonpaisteessa, äsken join suklaapirtelön ja kohta menen tekemään hyvää ruokaa. Illalla juttelen nettideittimiesten kanssa ja katson salkkarit.

Myönnän, että yksi asia painaa mieltä... Kaupassa ei ollut berliininmunkkeja😭 Sen minä olisin todella tarvinnut!!

Vierailija kirjoitti:

Tähän tottuu. En kyllä enää usko edes mihinkään varsinaiseen rakkauteen, ainakaan että mies siihen kykenisi.

Taas taattua AV-palstaa. No kummastii tuntuu naistenkin rakkaus loppuvan, kun on lapset tehty ja uusi talo rakennettu...

Hyvin jaksan ilmankin. Oma asenne rakkauteen on nykyään todella pessimistinen. Vasta hoksasin, että en pysty enää rakastumaan tai ihastumaan edes pienesti. Mutta on tässä hyvätkin puolensa: energiaansa voisi käyttää paljon järkevämpiin juttuihin. 

Huu lii vitaut laa

En oikein jaksakaan. Olen ollut koko aikuisikäni yksin, en ole koskaan seurustellut. Kamppailen koko ajan pahenevien masennusjaksojen kanssa ja sosiaalisten tilanteiden pelkokin vaivaa. Epävarmuus vaan lisääntyy koko ajan, kun ei ole koskaan kenellekään kelvannut. Aina sanotaan, että jokaiselle on joku jossain, mutta se on kyllä suurin valhe, mitä tiedän. Minulle ei ainakaan ole ketään tässä maailmassa.

En ole koskaan kokenut oikeaa rakkautta enkä enää usko siihen. Lisäksi kun kaupan päälle tulisi kaikkea muutakin ihmissuhdesoppaa, niin aika hyvin sitä pärjää ilmankin. Haaveilen kyllä, mutta en odota haaveiden toteutuvan.

Eipä ole vaihtoehtoja.

Mun on ihan hyvä olla kun saan rakastaa kaikkia läheisiäni ja he minua. Ei mun oo tähän pakko ottaa ketään 😊