Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksatte elämää ilman rakkautta?
12.04.2016 |
Asiat ihan ok, ei suurempia murheita elämässä. Kiva työ ja jokunen ystäväkin. En vaan näe tässä mitään järkeä siksi koska minulla ei ole ketään jota rakastaa ja joka rakastaisi minua. Aika yksinäinenkin olen kun ystävillä on perhe ja harvoin ehtivät nähdä. Miten te muut jaksatte ajatusta että olette loppuelämän yksin? Itse en enää usko että tämä tästä mihinkään muuttuu, eli toivo paremmasta on mennyt.
Kommentit (36)
Mä olen vaan niin ONNELLINEN kun maailmassa on paljon ihania, iloisia ja mielenkiintoisia ihmisiä ja voin tutustua niihin kaikkiin jos vain haluan. Maailma on rakkautta täys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen valinnut yksin elämisen hengellisistä syistä. En kuitenkaan koe olevani vailla rakkautta, sillä olen itse sitä niin täynnä etten kaipaa rakkautta ulkopuoleltani. Rakastan ilman mitään erityistä syytä, kaikenlaista hyönteisistä sadepisaroihin ja olemassa olemisen tunteeseen.
Olen panosuhteessa. Saan halauksia, silityksiä, nukummekin joskus yhdessä...Ei tässä mitään rakkautta tarvita.
En jaksanutkaan. Edellisen kerran jälkeen ajattelin, ettei ikinä enää. No, kymmenisen vuotta se ikuisuus sitten kesti.
En halua tyytyä enää. Rakastamansa ihmisen kanssa oppii niin paljon elämästä ja ihmisistä, että pidän älyllisenä laiskuutena muita ratkaisuja. Olen lapsena jo päättänyt elää elämäni niin, etten jätä kiviä kääntämättä turhaan. Nyt sitoudun siihen. Muu olisi pelkoa ja saisi minut häpeämään joka päivä.
Jaksaa minkä jaksaa. Ja vielähän on junia jäljellä, jos ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen päättänyt olla ilman miestä. Tosin olen ollut avioliitossa ja minulla on 3 lasta huollettavana ja jotka tietenkin rakastavat minua. Siinä on rakkautta kyllikseen yhdelle ihmiselle. Ja ystävät ja omat vanhemmat päälle!
Mullakin on lapset, mutta ei miestä muuta kuin unelmissani. Toivon, että joskus olisi oikeastikin, mutta ehkei ihan vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran rakastuneena ja rakastaneena jaksan hyvin ja paremmin nyt yksin kuin suhteessa.
Jo suhteessa ollessa tiesin olevani sata kertaa onnellisempi ykdin kuin yhdessä, mutta yksi liitto piti kokea että saisin varmuuden.
Kumppanuuden haluaisin viekä kokea, jossa saisi tyydyttää himonsakin, mutta omat asunnot ja elämät olisivat toiveina.
En jaksaisi sitä näännyttävää rakastumista uudelleen, rauhaa ja tasaisuutta mieluiten.
Tykkään itsestäni todella paljon ja en halua tehdä kompromisseja onneni ja halujeni suhteen.
Näin on hyvä.
Kaikki myötätunto jokaiselle joka ei ole saanut rakkautta kokea, oli se kuitenkin ainutlaatuinen kokemus.
En jaksa. Ei ole ollut muuta kuin torjumista koko elämäni ajan. Tänäänkin olen itkenyt monta kertaa useamman tunnin putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinpä näin. vaikka röllöttiröö oooonnttt.
Itse miehenä en ole kohdannut yhtäkään rakkauteen kykenevää naista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa ajatella, kuten ap että "loppuelämä on jotain". Ja miksi? Siksi että omat suunnitelmat ovat jo minun elämäni aikana menneet monesti uusiksi. Elämä tuo ylläreitä, hyviä ja huonoja, ja yksi päivä voi muuttaa paljon. Näitä paljon muuttavia päiviä on minullakin muutama.
Sitten niiden vaikutus: tapahtuma voi näyttää huonolta ja osoittautua hyväksi lopulta, tai päinvastoin.
Ehken jaksaisi elää lainkaan ilman rakkautta, mutta koen Jumalan rakastavan minua. (Olen kristitty, tulkoon mainituksi. ) Monesti tämä tapahtuu ihmisten kautta. Mutta jopa yksin ollessani. Rukoilen, tuuletan siitä ikkunasta. ;)
Jos tämän elämän aikana tutustun vielä sielunkumppanimieheen, voisin aloittaa yhteisen taipaleen hänen kanssaan. Miksen...Olen kyllä introvertti, eli kaipaan kovasti omaa tilaa, työni vaatii keskittymistä eikä hösellystä, eli olen aika onnellinen huolimatta siitä ettei just nyt ole sitä kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiat ihan ok, ei suurempia murheita elämässä. Kiva työ ja jokunen ystäväkin. En vaan näe tässä mitään järkeä siksi koska minulla ei ole ketään jota rakastaa ja joka rakastaisi minua. Aika yksinäinenkin olen kun ystävillä on perhe ja harvoin ehtivät nähdä. Miten te muut jaksatte ajatusta että olette loppuelämän yksin? Itse en enää usko että tämä tästä mihinkään muuttuu, eli toivo paremmasta on mennyt.
Hanki koira tai kissa. Ihmisten välistä rakkautta ei ole olemassa.
No kun ei tiedä muusta, niin tässähän tämä menee. En usko, että romanttinen rakkaus on mikään elämän ainoa tarkoitus muutenkaan - kyllä sitä voi tulla onnelliseksi muillakin tavoilla.
Omat kiksini otan kirjallisuudesta. Tieto ja viisaus tuottavat mielihyvää.
Alue: Aihe vapaa
Moni tuttava tyytyy suhteeseen, jossa on pettämistä, alkoholia, hyväksikäyttöä, riitelyä tai pahimmillaan kaikkea tuota. Olen elänyt yhden avioliiton yksinäisenä j(mies työnarkomaani) ja upean vuosia kestäneen seurustelun, joka tulvi intohimoa. Nyt olen yksin ja en kaipaa miestä kuin kaveriseuraksi. Tuota on vaikea joittenkin ymmärtää, että tapailen miehiä ilman fyysistä kontaktia. Tämä sopii minulle ja ilmeisesti miehille myös. Kyllä miehet ovat minusta kiinnostuneita ja yksi kuvaili minua sanoilla kaunis mysteeri. Todellakin, en halua enää ketään liian lähelle itseäni, elämäni on omani.