Lue keskustelun säännöt.
Kerrotaan taas kummallisia/hirveitä treffi- tai tapailukokemuksia!
Tällainen ketju on joskus jo ollut, ja se oli mielenkiintoinen ja viihdyttäväkin. Jakakaa kokemuksenne!
Itsellä ei mitään kovin kummoista ole kerrottavana, mutta tässä yksi: Kävin kerran netistä bongaamani työttömän miehen kanssa treffeillä syömässä, hänen kutsumanaan. Mies ehdotti minun maksavan, mikä oli hänen mielestään oikein, sillä itse olin kertonut olevani työelämässä. Sanoin että molemmat maksaa omansa. Emme tavanneet enää.
Kommentit (2187)
Tehkää pillujankkaajat oma ketjunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...ampuvat pingis palloja useita metrejä ilman käsiä...
Mieskin voi ampua pingispalloja, ihan Suomessa jopa.
Itse en tätä toki edellytä keneltäkään, sukupuolesta riippumatta, mutta kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastin seksiä erään sairaanhoitajan kanssa ja hän päästi vähän väliä pimpistään aivan valtavia törähdyksiä.
Löysien ongelma. Suosittele harjoittelemaan geisha kuulilla lantionpohjan lihaksia, saattaa muutama vuosi mennä löysyydestä riippuen törähdysten loppumiseen.
Tämähän johtuu ilman pakkautumisesta emättimeen, joten eikös se olisi enemmän tiukkien ongelma. Oikeasti tiukkuudella ei taida olla asian kanssa mitään merkitystä, vaan on vain fysiikkaa ja johtuu käytetystä asennosta.
Tiukka ei jätä ilmalle tilaa, löysä on kuin avoin maljakko. Onneksi lantionpohjan lihaksia voi treenata kuka vain jos haluaa ja jaksaa tehdä töitä kumppaninsa mieliksi. Suosittelen etenkin raskauden jälkeen on jos haluaa ylläpitää seksi elämää aktiivisesti. Löysin nuo harjoitukset vasta ensimmäisen lapsen jälkeen, ja päivääkään en ole katunut. Mies on ollut ainakin todella tyytyväinen. "Miten voit tuntua vuosi vuoden jälkeen tiukemmalta?" on kysynyt monesti, ja siitä saa kiittää geisha kuulia. Itseltä tuli myös noita päräyksiä ennen kuin aloitin treenaamaan melkoisesti.
Melko hyvin verrattavissa kiinteisiin treenattuihin pakaroihin vs löysä peppu. Samaan tyyliin treenattu tuntuu sisäpuolelta kuin peppu näyttää ulkopuolelta. Mutta toisella on enemmän merkitystä pimeässä. ;)
Kateelliset löysä römpsät kuorossa itkee ja selittelee😆
Mä oon tosi tiukka koska treenaan paljon ja miehet ihan hulluna.. ikinä ei ole mitään ääniä kyllä kuulunut 🤮
Hyi kyllä menis halut jos kuuluisi.
On kehumisen aihe. V?ai miehet kehunut, oletko joka miehen patja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä taustaa varten kysyisinkin teiltä, jotka sanovat, että ulkonäkö ei ole tärkeä: miten te voitte alkaa suhteeseen jonkun epämiellyttävän näköisen ihmisen kanssa?
En ole koskaan alkanut suhteeseen selkeästi epämiellyttävän näköisen kanssa, mutta olen ollut suhteessa ei-vetovoimaisen kanssa, jolla oli joitakin yksittäisiä ei-niin-viehättäviä ominaisuuksia.
Viihdyin hänen seurassaan todella hyvin, huumori toimi ja meillä oli hauskaa.
Arvostin hyvää ystävyyttä ja kumppanuutta enemmän kuin fyysistä vetovoimaa.
Kumppani oli myös erittäin halukas miellyttämään, joten hän oli etenkin suhteen alkuvaiheessa mitä parhaimmin käyttäytyvä henkilö.
Kun kiinnyin häneen, niin hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua enemmän.
Rakastin koko sydämestäni häntä, mutta ihan samanlaista vetovoimaa en kokenut,
kuin mitä on ollut niihin, jotka ovat jo ihan alkujaan olleet viehättäviä silmissäni ja joihin olen ihastunut.
Tästä vetovoiman puutteesta tuli ajan mittaan enemmän ja enemmän kitkaa, sillä kumppanillani oli ihan erilaiset odotukset suhteelta kuin minulla.
Jatkossa yritän olla tarkempi tuossa, että alan pidempään suhteeseen vain jos ihastun selvästi.
Se, että yhdessä on kivaa viettää aikaa, ei riitä sille kumppanille pidemmän päälle, kun hän todennäköisesti odottaa vetovoiman olevan molemminpuolista.
Olen itse huomannut saman, valitettavasti. Jos ei kumppani ole hyvännäköinen, ei hommasta vaan tule mitään.
Jonkun aikaa sitä pystyy itselleen valehtelemaan että "ehkä tässä nyt kuitenkin olisi jotain", jos kuitenkin muuten tullaan hyvin juttuun, mutta kyllä se homma ennemmin tai myöhemmin vaan kaatuu siihen että ei epäviehättävän ihmisen kanssa yksinkertaisesti halua panna.
Siinä rupeaa sitten katselemaan muita, paremman näköisiä sillä silmällä, ja siinä vaiheessa suhde onkin jo tuhoon tuomittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...ampuvat pingis palloja useita metrejä ilman käsiä...
Mieskin voi ampua pingispalloja, ihan Suomessa jopa.
Itse en tätä toki edellytä keneltäkään, sukupuolesta riippumatta, mutta kukin tyylillään.
Niinpä, kaikkia lihaksia voi treenata mitä kehosta löytyy. Harmi vain ettei naiselle ole siitä paljoa iloa jos mies tuota kehittää, vähemmistö hinareiden hommaa. Uskoisin että hinarit treenaavat tuota jopa enemmän kuin naiset, koska välittävät kumppaninsa tyydyttämisestä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä taustaa varten kysyisinkin teiltä, jotka sanovat, että ulkonäkö ei ole tärkeä: miten te voitte alkaa suhteeseen jonkun epämiellyttävän näköisen ihmisen kanssa?
En ole koskaan alkanut suhteeseen selkeästi epämiellyttävän näköisen kanssa, mutta olen ollut suhteessa ei-vetovoimaisen kanssa, jolla oli joitakin yksittäisiä ei-niin-viehättäviä ominaisuuksia.
Viihdyin hänen seurassaan todella hyvin, huumori toimi ja meillä oli hauskaa.
Arvostin hyvää ystävyyttä ja kumppanuutta enemmän kuin fyysistä vetovoimaa.
Kumppani oli myös erittäin halukas miellyttämään, joten hän oli etenkin suhteen alkuvaiheessa mitä parhaimmin käyttäytyvä henkilö.
Kun kiinnyin häneen, niin hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua enemmän.
Rakastin koko sydämestäni häntä, mutta ihan samanlaista vetovoimaa en kokenut,
kuin mitä on ollut niihin, jotka ovat jo ihan alkujaan olleet viehättäviä silmissäni ja joihin olen ihastunut.
Tästä vetovoiman puutteesta tuli ajan mittaan enemmän ja enemmän kitkaa, sillä kumppanillani oli ihan erilaiset odotukset suhteelta kuin minulla.
Jatkossa yritän olla tarkempi tuossa, että alan pidempään suhteeseen vain jos ihastun selvästi.
Se, että yhdessä on kivaa viettää aikaa, ei riitä sille kumppanille pidemmän päälle, kun hän todennäköisesti odottaa vetovoiman olevan molemminpuolista.
Olen itse huomannut saman, valitettavasti. Jos ei kumppani ole hyvännäköinen, ei hommasta vaan tule mitään.
Jonkun aikaa sitä pystyy itselleen valehtelemaan että "ehkä tässä nyt kuitenkin olisi jotain", jos kuitenkin muuten tullaan hyvin juttuun, mutta kyllä se homma ennemmin tai myöhemmin vaan kaatuu siihen että ei epäviehättävän ihmisen kanssa yksinkertaisesti halua panna.
Siinä rupeaa sitten katselemaan muita, paremman näköisiä sillä silmällä, ja siinä vaiheessa suhde onkin jo tuhoon tuomittu.
Jos ihmiseen rakastuu, hän näyttää rakastuneen silmissä huomattavasti viehättävämmältä kuin muuten ulkoisesti kaunis. On sulla elämä melko pinnallista jos noin ajattelet, tuskin koskaan tulet rakastumaan jos ulkokuori on noin tärkeä. Vanhuus ja rypyt tulee jokaiselle eteen, silloin se ulkonäkö ei ole ensimmäisenä mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä taustaa varten kysyisinkin teiltä, jotka sanovat, että ulkonäkö ei ole tärkeä: miten te voitte alkaa suhteeseen jonkun epämiellyttävän näköisen ihmisen kanssa?
En ole koskaan alkanut suhteeseen selkeästi epämiellyttävän näköisen kanssa, mutta olen ollut suhteessa ei-vetovoimaisen kanssa, jolla oli joitakin yksittäisiä ei-niin-viehättäviä ominaisuuksia.
Viihdyin hänen seurassaan todella hyvin, huumori toimi ja meillä oli hauskaa.
Arvostin hyvää ystävyyttä ja kumppanuutta enemmän kuin fyysistä vetovoimaa.
Kumppani oli myös erittäin halukas miellyttämään, joten hän oli etenkin suhteen alkuvaiheessa mitä parhaimmin käyttäytyvä henkilö.
Kun kiinnyin häneen, niin hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua enemmän.
Rakastin koko sydämestäni häntä, mutta ihan samanlaista vetovoimaa en kokenut,
kuin mitä on ollut niihin, jotka ovat jo ihan alkujaan olleet viehättäviä silmissäni ja joihin olen ihastunut.
Tästä vetovoiman puutteesta tuli ajan mittaan enemmän ja enemmän kitkaa, sillä kumppanillani oli ihan erilaiset odotukset suhteelta kuin minulla.
Jatkossa yritän olla tarkempi tuossa, että alan pidempään suhteeseen vain jos ihastun selvästi.
Se, että yhdessä on kivaa viettää aikaa, ei riitä sille kumppanille pidemmän päälle, kun hän todennäköisesti odottaa vetovoiman olevan molemminpuolista.
Olen itse huomannut saman, valitettavasti. Jos ei kumppani ole hyvännäköinen, ei hommasta vaan tule mitään.
Jonkun aikaa sitä pystyy itselleen valehtelemaan että "ehkä tässä nyt kuitenkin olisi jotain", jos kuitenkin muuten tullaan hyvin juttuun, mutta kyllä se homma ennemmin tai myöhemmin vaan kaatuu siihen että ei epäviehättävän ihmisen kanssa yksinkertaisesti halua panna.
Siinä rupeaa sitten katselemaan muita, paremman näköisiä sillä silmällä, ja siinä vaiheessa suhde onkin jo tuhoon tuomittu.
Jos ihmiseen rakastuu, hän näyttää rakastuneen silmissä huomattavasti viehättävämmältä kuin muuten ulkoisesti kaunis. On sulla elämä melko pinnallista jos noin ajattelet, tuskin koskaan tulet rakastumaan jos ulkokuori on noin tärkeä. Vanhuus ja rypyt tulee jokaiselle eteen, silloin se ulkonäkö ei ole ensimmäisenä mielessä.
Joo, itse kävin kuumana erääseen ja pidin häntä jopa liian hyvännäköisenä itselleni. Kaverini palautteli onneksi maanpinnalle tolkuttaen ettei todellakaan ole hyvännäköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä taustaa varten kysyisinkin teiltä, jotka sanovat, että ulkonäkö ei ole tärkeä: miten te voitte alkaa suhteeseen jonkun epämiellyttävän näköisen ihmisen kanssa?
En ole koskaan alkanut suhteeseen selkeästi epämiellyttävän näköisen kanssa, mutta olen ollut suhteessa ei-vetovoimaisen kanssa, jolla oli joitakin yksittäisiä ei-niin-viehättäviä ominaisuuksia.
Viihdyin hänen seurassaan todella hyvin, huumori toimi ja meillä oli hauskaa.
Arvostin hyvää ystävyyttä ja kumppanuutta enemmän kuin fyysistä vetovoimaa.
Kumppani oli myös erittäin halukas miellyttämään, joten hän oli etenkin suhteen alkuvaiheessa mitä parhaimmin käyttäytyvä henkilö.
Kun kiinnyin häneen, niin hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua enemmän.
Rakastin koko sydämestäni häntä, mutta ihan samanlaista vetovoimaa en kokenut,
kuin mitä on ollut niihin, jotka ovat jo ihan alkujaan olleet viehättäviä silmissäni ja joihin olen ihastunut.
Tästä vetovoiman puutteesta tuli ajan mittaan enemmän ja enemmän kitkaa, sillä kumppanillani oli ihan erilaiset odotukset suhteelta kuin minulla.
Jatkossa yritän olla tarkempi tuossa, että alan pidempään suhteeseen vain jos ihastun selvästi.
Se, että yhdessä on kivaa viettää aikaa, ei riitä sille kumppanille pidemmän päälle, kun hän todennäköisesti odottaa vetovoiman olevan molemminpuolista.
Olen itse huomannut saman, valitettavasti. Jos ei kumppani ole hyvännäköinen, ei hommasta vaan tule mitään.
Jonkun aikaa sitä pystyy itselleen valehtelemaan että "ehkä tässä nyt kuitenkin olisi jotain", jos kuitenkin muuten tullaan hyvin juttuun, mutta kyllä se homma ennemmin tai myöhemmin vaan kaatuu siihen että ei epäviehättävän ihmisen kanssa yksinkertaisesti halua panna.
Siinä rupeaa sitten katselemaan muita, paremman näköisiä sillä silmällä, ja siinä vaiheessa suhde onkin jo tuhoon tuomittu.
Jos ihmiseen rakastuu, hän näyttää rakastuneen silmissä huomattavasti viehättävämmältä kuin muuten ulkoisesti kaunis. On sulla elämä melko pinnallista jos noin ajattelet, tuskin koskaan tulet rakastumaan jos ulkokuori on noin tärkeä. Vanhuus ja rypyt tulee jokaiselle eteen, silloin se ulkonäkö ei ole ensimmäisenä mielessä.
Joo, itse kävin kuumana erääseen ja pidin häntä jopa liian hyvännäköisenä itselleni. Kaverini palautteli onneksi maanpinnalle tolkuttaen ettei todellakaan ole hyvännäköinen.
Tässä yksi hyvä elämänohje: ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan. Niin totta, jos olet pinnallinen niin tulet olemaan yksin kun omasta pinnasta maali rappeutuu. Siinä kerkeät miettimään niitä ihmisiä jotka sinusta välitti vaikka itse pidit heitä rumina.
Mies ei osannut suudella ja ensimmäinen seksikerta oli ihan katastrofi, mietin vielä tänäkin päivänä että oliko mies ihan kokematon naisten kanssa, en ilennyt suoraan kysyä..
Mies oli siis kolmekymppinen, ihan kivannäköinen eikä mikään hissukka joten vaikea uskoa ettei olisi päässyt edes suuteluasteelle. Silti hyökkäsi suu ammollaan kieli ulkona nuolemaan naamaani samaan tapaan kuin teinit, joilla ei ole hajuakaan mitä tehdä. Ja entäs se seksi sitten, ei jestas.. Ei saanut kortsua millään päälle ja kun lopulta onnistui, nylkytti reisien välissä niin innoissaan etten kehdannut sanoa ettei se muuten ole sisällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtui joskus n. 15 vuotta sitten, kun vielä sinkkuna kävin treffeillä ja tapailin miehiä:
Deitti #1: Sovittiin, että nähdään kylpylässä ja mennään uimaan kuumana kesäpäivänä. Mies oli asiallinen vaatteet päällä, altaalla tavatessamme halusi liimautua kiinni ihoon koko ajan ja se ärsytti, joten uin paljon ja vaihtelin altaita aina kun toinen tuli liian lähelle. No, altaita vaihdellessa mies kyyristeli ja yritti peittää valtavaa seisokkiaan, ja mua nauratti jostain syystä hirveästi. Olin, kuin en huomaisikaan. Mies ei kyennyt järkevään keskusteluun, joten ei mennyt jatkoon.
Deitti #2: Oltiin juteltu netissä jo kuukauden, sitten tavattiin kaupungilla. Juttu luiati, kaikki tuntui hyvältä. Toisen kerran nähtiin sitten miehen kotona ja ilta eteni seksiin asti. Edelleen kaikki ok, paitsi suihkuun mentyä mies istui suihkun lattialle apaattisena, ja istuskeli siellä puoli tuntia. Tahtoi, että mä istun hänen kanssaan siellä. Kylmä tuli, ja kolmansien treffien aikana kun miehellä ilmeni erektio-ongelmia ja itkuisuutta, jätin leikin kesken. Ilmeisesti vakavia mt-ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä taustaa varten kysyisinkin teiltä, jotka sanovat, että ulkonäkö ei ole tärkeä: miten te voitte alkaa suhteeseen jonkun epämiellyttävän näköisen ihmisen kanssa?
En ole koskaan alkanut suhteeseen selkeästi epämiellyttävän näköisen kanssa, mutta olen ollut suhteessa ei-vetovoimaisen kanssa, jolla oli joitakin yksittäisiä ei-niin-viehättäviä ominaisuuksia.
Viihdyin hänen seurassaan todella hyvin, huumori toimi ja meillä oli hauskaa.
Arvostin hyvää ystävyyttä ja kumppanuutta enemmän kuin fyysistä vetovoimaa.
Kumppani oli myös erittäin halukas miellyttämään, joten hän oli etenkin suhteen alkuvaiheessa mitä parhaimmin käyttäytyvä henkilö.
Kun kiinnyin häneen, niin hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua enemmän.
Rakastin koko sydämestäni häntä, mutta ihan samanlaista vetovoimaa en kokenut,
kuin mitä on ollut niihin, jotka ovat jo ihan alkujaan olleet viehättäviä silmissäni ja joihin olen ihastunut.
Tästä vetovoiman puutteesta tuli ajan mittaan enemmän ja enemmän kitkaa, sillä kumppanillani oli ihan erilaiset odotukset suhteelta kuin minulla.
Jatkossa yritän olla tarkempi tuossa, että alan pidempään suhteeseen vain jos ihastun selvästi.
Se, että yhdessä on kivaa viettää aikaa, ei riitä sille kumppanille pidemmän päälle, kun hän todennäköisesti odottaa vetovoiman olevan molemminpuolista.
Olen itse huomannut saman, valitettavasti. Jos ei kumppani ole hyvännäköinen, ei hommasta vaan tule mitään.
Jonkun aikaa sitä pystyy itselleen valehtelemaan että "ehkä tässä nyt kuitenkin olisi jotain", jos kuitenkin muuten tullaan hyvin juttuun, mutta kyllä se homma ennemmin tai myöhemmin vaan kaatuu siihen että ei epäviehättävän ihmisen kanssa yksinkertaisesti halua panna.
Siinä rupeaa sitten katselemaan muita, paremman näköisiä sillä silmällä, ja siinä vaiheessa suhde onkin jo tuhoon tuomittu.
Jos ihmiseen rakastuu, hän näyttää rakastuneen silmissä huomattavasti viehättävämmältä kuin muuten ulkoisesti kaunis. On sulla elämä melko pinnallista jos noin ajattelet, tuskin koskaan tulet rakastumaan jos ulkokuori on noin tärkeä. Vanhuus ja rypyt tulee jokaiselle eteen, silloin se ulkonäkö ei ole ensimmäisenä mielessä.
Joo, itse kävin kuumana erääseen ja pidin häntä jopa liian hyvännäköisenä itselleni. Kaverini palautteli onneksi maanpinnalle tolkuttaen ettei todellakaan ole hyvännäköinen.
Tässä yksi hyvä elämänohje: ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan. Niin totta, jos olet pinnallinen niin tulet olemaan yksin kun omasta pinnasta maali rappeutuu. Siinä kerkeät miettimään niitä ihmisiä jotka sinusta välitti vaikka itse pidit heitä rumina.
Mun pitää ensin ihastua ulkonäköön, jotta voin myöhemmin rakastua sisimpään.
Siksi se kumppanin ulkonäkö on niin tärkeä asia. Jos en ihastu, en myöskään rakastu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä taustaa varten kysyisinkin teiltä, jotka sanovat, että ulkonäkö ei ole tärkeä: miten te voitte alkaa suhteeseen jonkun epämiellyttävän näköisen ihmisen kanssa?
En ole koskaan alkanut suhteeseen selkeästi epämiellyttävän näköisen kanssa, mutta olen ollut suhteessa ei-vetovoimaisen kanssa, jolla oli joitakin yksittäisiä ei-niin-viehättäviä ominaisuuksia.
Viihdyin hänen seurassaan todella hyvin, huumori toimi ja meillä oli hauskaa.
Arvostin hyvää ystävyyttä ja kumppanuutta enemmän kuin fyysistä vetovoimaa.
Kumppani oli myös erittäin halukas miellyttämään, joten hän oli etenkin suhteen alkuvaiheessa mitä parhaimmin käyttäytyvä henkilö.
Kun kiinnyin häneen, niin hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua enemmän.
Rakastin koko sydämestäni häntä, mutta ihan samanlaista vetovoimaa en kokenut,
kuin mitä on ollut niihin, jotka ovat jo ihan alkujaan olleet viehättäviä silmissäni ja joihin olen ihastunut.
Tästä vetovoiman puutteesta tuli ajan mittaan enemmän ja enemmän kitkaa, sillä kumppanillani oli ihan erilaiset odotukset suhteelta kuin minulla.
Jatkossa yritän olla tarkempi tuossa, että alan pidempään suhteeseen vain jos ihastun selvästi.
Se, että yhdessä on kivaa viettää aikaa, ei riitä sille kumppanille pidemmän päälle, kun hän todennäköisesti odottaa vetovoiman olevan molemminpuolista.
Olen itse huomannut saman, valitettavasti. Jos ei kumppani ole hyvännäköinen, ei hommasta vaan tule mitään.
Jonkun aikaa sitä pystyy itselleen valehtelemaan että "ehkä tässä nyt kuitenkin olisi jotain", jos kuitenkin muuten tullaan hyvin juttuun, mutta kyllä se homma ennemmin tai myöhemmin vaan kaatuu siihen että ei epäviehättävän ihmisen kanssa yksinkertaisesti halua panna.
Siinä rupeaa sitten katselemaan muita, paremman näköisiä sillä silmällä, ja siinä vaiheessa suhde onkin jo tuhoon tuomittu.
Jos ihmiseen rakastuu, hän näyttää rakastuneen silmissä huomattavasti viehättävämmältä kuin muuten ulkoisesti kaunis. On sulla elämä melko pinnallista jos noin ajattelet, tuskin koskaan tulet rakastumaan jos ulkokuori on noin tärkeä. Vanhuus ja rypyt tulee jokaiselle eteen, silloin se ulkonäkö ei ole ensimmäisenä mielessä.
Joo, itse kävin kuumana erääseen ja pidin häntä jopa liian hyvännäköisenä itselleni. Kaverini palautteli onneksi maanpinnalle tolkuttaen ettei todellakaan ole hyvännäköinen.
Tässä yksi hyvä elämänohje: ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan. Niin totta, jos olet pinnallinen niin tulet olemaan yksin kun omasta pinnasta maali rappeutuu. Siinä kerkeät miettimään niitä ihmisiä jotka sinusta välitti vaikka itse pidit heitä rumina.
Mun pitää ensin ihastua ulkonäköön, jotta voin myöhemmin rakastua sisimpään.
Siksi se kumppanin ulkonäkö on niin tärkeä asia. Jos en ihastu, en myöskään rakastu.
Kaikki kuvittelee noin alussa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä taustaa varten kysyisinkin teiltä, jotka sanovat, että ulkonäkö ei ole tärkeä: miten te voitte alkaa suhteeseen jonkun epämiellyttävän näköisen ihmisen kanssa?
En ole koskaan alkanut suhteeseen selkeästi epämiellyttävän näköisen kanssa, mutta olen ollut suhteessa ei-vetovoimaisen kanssa, jolla oli joitakin yksittäisiä ei-niin-viehättäviä ominaisuuksia.
Viihdyin hänen seurassaan todella hyvin, huumori toimi ja meillä oli hauskaa.
Arvostin hyvää ystävyyttä ja kumppanuutta enemmän kuin fyysistä vetovoimaa.
Kumppani oli myös erittäin halukas miellyttämään, joten hän oli etenkin suhteen alkuvaiheessa mitä parhaimmin käyttäytyvä henkilö.
Kun kiinnyin häneen, niin hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua enemmän.
Rakastin koko sydämestäni häntä, mutta ihan samanlaista vetovoimaa en kokenut,
kuin mitä on ollut niihin, jotka ovat jo ihan alkujaan olleet viehättäviä silmissäni ja joihin olen ihastunut.
Tästä vetovoiman puutteesta tuli ajan mittaan enemmän ja enemmän kitkaa, sillä kumppanillani oli ihan erilaiset odotukset suhteelta kuin minulla.
Jatkossa yritän olla tarkempi tuossa, että alan pidempään suhteeseen vain jos ihastun selvästi.
Se, että yhdessä on kivaa viettää aikaa, ei riitä sille kumppanille pidemmän päälle, kun hän todennäköisesti odottaa vetovoiman olevan molemminpuolista.
Olen itse huomannut saman, valitettavasti. Jos ei kumppani ole hyvännäköinen, ei hommasta vaan tule mitään.
Jonkun aikaa sitä pystyy itselleen valehtelemaan että "ehkä tässä nyt kuitenkin olisi jotain", jos kuitenkin muuten tullaan hyvin juttuun, mutta kyllä se homma ennemmin tai myöhemmin vaan kaatuu siihen että ei epäviehättävän ihmisen kanssa yksinkertaisesti halua panna.
Siinä rupeaa sitten katselemaan muita, paremman näköisiä sillä silmällä, ja siinä vaiheessa suhde onkin jo tuhoon tuomittu.
Jos ihmiseen rakastuu, hän näyttää rakastuneen silmissä huomattavasti viehättävämmältä kuin muuten ulkoisesti kaunis. On sulla elämä melko pinnallista jos noin ajattelet, tuskin koskaan tulet rakastumaan jos ulkokuori on noin tärkeä. Vanhuus ja rypyt tulee jokaiselle eteen, silloin se ulkonäkö ei ole ensimmäisenä mielessä.
Joo, itse kävin kuumana erääseen ja pidin häntä jopa liian hyvännäköisenä itselleni. Kaverini palautteli onneksi maanpinnalle tolkuttaen ettei todellakaan ole hyvännäköinen.
Tässä yksi hyvä elämänohje: ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan. Niin totta, jos olet pinnallinen niin tulet olemaan yksin kun omasta pinnasta maali rappeutuu. Siinä kerkeät miettimään niitä ihmisiä jotka sinusta välitti vaikka itse pidit heitä rumina.
Mun pitää ensin ihastua ulkonäköön, jotta voin myöhemmin rakastua sisimpään.
Siksi se kumppanin ulkonäkö on niin tärkeä asia. Jos en ihastu, en myöskään rakastu.
Kaikki kuvittelee noin alussa
Minä nyt en enää mikään untuvikko ole näissä seurusteluasioissa, kokemusta on useista vuosia kestäneistä suhteista, mutta kyllä minulla edelleen ulkonäkö on se asia joka määrittää sen että kenen kanssa aloitan seurustelun.
Ehkä joillain ihmisillä on sitten eri kriteerit mitkä määrittää sen, keneen he ihastuvat 🤷🏻♀️
T. Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän jotkut (mun kohdalla miehet) haluavat tapailla ja sitten yht'äkkiä sanovat, että olisi ollut kauniimpiakin naisia? Tai sitten, että oikeastaan ei tykkää yhtään rehevistä, rintavista naisista ja mä olen sellainen. Eräs haukkui, että exällä oli tiukempi alapää ja sitten oli tyrmistyneen loukkaantunut, kun mä sanoin, ettei herralla ole kovin iso (mikä piti paikkaansa, melkein kaikilla kumppaneillani oli suurempi varustus. Mutta mä en mennyt sitä sanomaan, vasta kun itse sain ilkeitä kommentteja).
Mulla on nykyään nollatoleranssi tuollaisia kommentteja kohtaan. Näitä kommentoijia on tullut useampi vastaan ja ilmeisesti olen sellainen kiltin oloinen nainen. Suhtaudun suurella varauksella tapailuun ja seurusteluun osittain kokemusteni takia, oikeastaan ei kiinnosta nykyään. Olen ihan tavallisen näköinen nainen, en mitenkään silmiin pistävän ruma, joidenkin mielestä hyvännäköinen ja jopa kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä taustaa varten kysyisinkin teiltä, jotka sanovat, että ulkonäkö ei ole tärkeä: miten te voitte alkaa suhteeseen jonkun epämiellyttävän näköisen ihmisen kanssa?
En ole koskaan alkanut suhteeseen selkeästi epämiellyttävän näköisen kanssa, mutta olen ollut suhteessa ei-vetovoimaisen kanssa, jolla oli joitakin yksittäisiä ei-niin-viehättäviä ominaisuuksia.
Viihdyin hänen seurassaan todella hyvin, huumori toimi ja meillä oli hauskaa.
Arvostin hyvää ystävyyttä ja kumppanuutta enemmän kuin fyysistä vetovoimaa.
Kumppani oli myös erittäin halukas miellyttämään, joten hän oli etenkin suhteen alkuvaiheessa mitä parhaimmin käyttäytyvä henkilö.
Kun kiinnyin häneen, niin hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua enemmän.
Rakastin koko sydämestäni häntä, mutta ihan samanlaista vetovoimaa en kokenut,
kuin mitä on ollut niihin, jotka ovat jo ihan alkujaan olleet viehättäviä silmissäni ja joihin olen ihastunut.
Tästä vetovoiman puutteesta tuli ajan mittaan enemmän ja enemmän kitkaa, sillä kumppanillani oli ihan erilaiset odotukset suhteelta kuin minulla.
Jatkossa yritän olla tarkempi tuossa, että alan pidempään suhteeseen vain jos ihastun selvästi.
Se, että yhdessä on kivaa viettää aikaa, ei riitä sille kumppanille pidemmän päälle, kun hän todennäköisesti odottaa vetovoiman olevan molemminpuolista.
Olen itse huomannut saman, valitettavasti. Jos ei kumppani ole hyvännäköinen, ei hommasta vaan tule mitään.
Jonkun aikaa sitä pystyy itselleen valehtelemaan että "ehkä tässä nyt kuitenkin olisi jotain", jos kuitenkin muuten tullaan hyvin juttuun, mutta kyllä se homma ennemmin tai myöhemmin vaan kaatuu siihen että ei epäviehättävän ihmisen kanssa yksinkertaisesti halua panna.
Siinä rupeaa sitten katselemaan muita, paremman näköisiä sillä silmällä, ja siinä vaiheessa suhde onkin jo tuhoon tuomittu.
Jos ihmiseen rakastuu, hän näyttää rakastuneen silmissä huomattavasti viehättävämmältä kuin muuten ulkoisesti kaunis. On sulla elämä melko pinnallista jos noin ajattelet, tuskin koskaan tulet rakastumaan jos ulkokuori on noin tärkeä. Vanhuus ja rypyt tulee jokaiselle eteen, silloin se ulkonäkö ei ole ensimmäisenä mielessä.
Ja jos mies tai nainen sanoo kumppanilleen, että kauniimpiakin olisi ollut, tuo mies/nainen ei ole rakastunut kumppaniinsa eikä kohtele tätä rakastavasti.
Vierailija kirjoitti:
Ei nää nyt niin kummalliset treffit olleet, paitsi ehkä ulkopuolisten mielestä..
Menin Tinderistä löytyneet avioparin luokse kolmanneksi kimppaan. Tai no, ei ollut tarkoitus harrastaa seksiä ekalla kerralla, mutta panemiseksihan se sitten meni. Olin yötä ja aamulla jatkui..
Tajusimme miehen kanssa, että löysimme toisistamme sielunkumppanimme ja miehen avioliitto päättyi hyvin pian tämän jälkeen ja olemme olleet ensi treffeistä lähtien niin tiiviisti yhteyksissä, kuin se on ollut mahdollista eri paikkakunnilla asumisen vuoksi. Nyt olemme kihloissa ja avoliitossa ja ensi treffeistä on pian 2 vuotta.
´Kolmen kimppa´ -yön ja -aamun aikana paneskellessa tajusitte, että olette sielunkumppanit? ??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä taustaa varten kysyisinkin teiltä, jotka sanovat, että ulkonäkö ei ole tärkeä: miten te voitte alkaa suhteeseen jonkun epämiellyttävän näköisen ihmisen kanssa?
En ole koskaan alkanut suhteeseen selkeästi epämiellyttävän näköisen kanssa, mutta olen ollut suhteessa ei-vetovoimaisen kanssa, jolla oli joitakin yksittäisiä ei-niin-viehättäviä ominaisuuksia.
Viihdyin hänen seurassaan todella hyvin, huumori toimi ja meillä oli hauskaa.
Arvostin hyvää ystävyyttä ja kumppanuutta enemmän kuin fyysistä vetovoimaa.
Kumppani oli myös erittäin halukas miellyttämään, joten hän oli etenkin suhteen alkuvaiheessa mitä parhaimmin käyttäytyvä henkilö.
Kun kiinnyin häneen, niin hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua enemmän.
Rakastin koko sydämestäni häntä, mutta ihan samanlaista vetovoimaa en kokenut,
kuin mitä on ollut niihin, jotka ovat jo ihan alkujaan olleet viehättäviä silmissäni ja joihin olen ihastunut.
Tästä vetovoiman puutteesta tuli ajan mittaan enemmän ja enemmän kitkaa, sillä kumppanillani oli ihan erilaiset odotukset suhteelta kuin minulla.
Jatkossa yritän olla tarkempi tuossa, että alan pidempään suhteeseen vain jos ihastun selvästi.
Se, että yhdessä on kivaa viettää aikaa, ei riitä sille kumppanille pidemmän päälle, kun hän todennäköisesti odottaa vetovoiman olevan molemminpuolista.
Olen itse huomannut saman, valitettavasti. Jos ei kumppani ole hyvännäköinen, ei hommasta vaan tule mitään.
Jonkun aikaa sitä pystyy itselleen valehtelemaan että "ehkä tässä nyt kuitenkin olisi jotain", jos kuitenkin muuten tullaan hyvin juttuun, mutta kyllä se homma ennemmin tai myöhemmin vaan kaatuu siihen että ei epäviehättävän ihmisen kanssa yksinkertaisesti halua panna.
Siinä rupeaa sitten katselemaan muita, paremman näköisiä sillä silmällä, ja siinä vaiheessa suhde onkin jo tuhoon tuomittu.
Jos ihmiseen rakastuu, hän näyttää rakastuneen silmissä huomattavasti viehättävämmältä kuin muuten ulkoisesti kaunis. On sulla elämä melko pinnallista jos noin ajattelet, tuskin koskaan tulet rakastumaan jos ulkokuori on noin tärkeä. Vanhuus ja rypyt tulee jokaiselle eteen, silloin se ulkonäkö ei ole ensimmäisenä mielessä.
Joo, itse kävin kuumana erääseen ja pidin häntä jopa liian hyvännäköisenä itselleni. Kaverini palautteli onneksi maanpinnalle tolkuttaen ettei todellakaan ole hyvännäköinen.
Tässä yksi hyvä elämänohje: ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan. Niin totta, jos olet pinnallinen niin tulet olemaan yksin kun omasta pinnasta maali rappeutuu. Siinä kerkeät miettimään niitä ihmisiä jotka sinusta välitti vaikka itse pidit heitä rumina.
Kyllä ulkonäkö, ja ulkoinen viehätys, johon lasken mukaan visuaalisten ärsykkeiden ohella tuoksun, sekä tuntoaistin ovat todella keskeisessä osassa ihmisen vetovoimassa. Hyväkuntoinen ihminen näyttää paremmalta, ja kiinteä sekä sopusuhtainen vartalo ja kimmoisa iho tuntuu paremmalta kuin huonokuntoinen ja huonoihoinen kenellä paksu rasvakerros. Todennäköisesti seksuaalisesti viehättävä ihminen tuoksuukin kiihottavammalle koska naisilla estrogeeni ja miehellä testosteroni vaikuttaa myös tähän. Hyvä suun terveyden, ja riittävän vitamiinien saannin sekä yleiskunnon kyllä haistaa ihmisestä ja päinvastoin. Että jos kahden seksuaalisen ja fyysisen ihmisen välisessä suhteessa haluat elää, niin on tuo vertaus pinnallisuudesta ja maalin rappeutumisesta ei oikein osu. Platoniset rakkaussuhteet toki sitten erikseen, missä liikutaan vain henkisten ja sielullisten yhteyksien tasoilla. Ihmisen näkeminen sekä fyysisenä että metafyysisenä olentona molemminpuolisine tarpeineen tuntuu olevan vielä kovin vaikeaa monelle.
Hirvein treffikokemus on luulla menevänsä treffeille kauniin naisen kanssa ja huomata heti alkajaiseksi, että nainen onkin ruma kuin saapas mutta ilmeisen lahjakas kuvanmuokkauksen saralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä taustaa varten kysyisinkin teiltä, jotka sanovat, että ulkonäkö ei ole tärkeä: miten te voitte alkaa suhteeseen jonkun epämiellyttävän näköisen ihmisen kanssa?
En ole koskaan alkanut suhteeseen selkeästi epämiellyttävän näköisen kanssa, mutta olen ollut suhteessa ei-vetovoimaisen kanssa, jolla oli joitakin yksittäisiä ei-niin-viehättäviä ominaisuuksia.
Viihdyin hänen seurassaan todella hyvin, huumori toimi ja meillä oli hauskaa.
Arvostin hyvää ystävyyttä ja kumppanuutta enemmän kuin fyysistä vetovoimaa.
Kumppani oli myös erittäin halukas miellyttämään, joten hän oli etenkin suhteen alkuvaiheessa mitä parhaimmin käyttäytyvä henkilö.
Kun kiinnyin häneen, niin hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua enemmän.
Rakastin koko sydämestäni häntä, mutta ihan samanlaista vetovoimaa en kokenut,
kuin mitä on ollut niihin, jotka ovat jo ihan alkujaan olleet viehättäviä silmissäni ja joihin olen ihastunut.
Tästä vetovoiman puutteesta tuli ajan mittaan enemmän ja enemmän kitkaa, sillä kumppanillani oli ihan erilaiset odotukset suhteelta kuin minulla.
Jatkossa yritän olla tarkempi tuossa, että alan pidempään suhteeseen vain jos ihastun selvästi.
Se, että yhdessä on kivaa viettää aikaa, ei riitä sille kumppanille pidemmän päälle, kun hän todennäköisesti odottaa vetovoiman olevan molemminpuolista.
Olen itse huomannut saman, valitettavasti. Jos ei kumppani ole hyvännäköinen, ei hommasta vaan tule mitään.
Jonkun aikaa sitä pystyy itselleen valehtelemaan että "ehkä tässä nyt kuitenkin olisi jotain", jos kuitenkin muuten tullaan hyvin juttuun, mutta kyllä se homma ennemmin tai myöhemmin vaan kaatuu siihen että ei epäviehättävän ihmisen kanssa yksinkertaisesti halua panna.
Siinä rupeaa sitten katselemaan muita, paremman näköisiä sillä silmällä, ja siinä vaiheessa suhde onkin jo tuhoon tuomittu.
Jos ihmiseen rakastuu, hän näyttää rakastuneen silmissä huomattavasti viehättävämmältä kuin muuten ulkoisesti kaunis. On sulla elämä melko pinnallista jos noin ajattelet, tuskin koskaan tulet rakastumaan jos ulkokuori on noin tärkeä. Vanhuus ja rypyt tulee jokaiselle eteen, silloin se ulkonäkö ei ole ensimmäisenä mielessä.
Joo, itse kävin kuumana erääseen ja pidin häntä jopa liian hyvännäköisenä itselleni. Kaverini palautteli onneksi maanpinnalle tolkuttaen ettei todellakaan ole hyvännäköinen.
Tässä yksi hyvä elämänohje: ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan. Niin totta, jos olet pinnallinen niin tulet olemaan yksin kun omasta pinnasta maali rappeutuu. Siinä kerkeät miettimään niitä ihmisiä jotka sinusta välitti vaikka itse pidit heitä rumina.
Kyllä ulkonäkö, ja ulkoinen viehätys, johon lasken mukaan visuaalisten ärsykkeiden ohella tuoksun, sekä tuntoaistin ovat todella keskeisessä osassa ihmisen vetovoimassa. Hyväkuntoinen ihminen näyttää paremmalta, ja kiinteä sekä sopusuhtainen vartalo ja kimmoisa iho tuntuu paremmalta kuin huonokuntoinen ja huonoihoinen kenellä paksu rasvakerros. Todennäköisesti seksuaalisesti viehättävä ihminen tuoksuukin kiihottavammalle koska naisilla estrogeeni ja miehellä testosteroni vaikuttaa myös tähän. Hyvä suun terveyden, ja riittävän vitamiinien saannin sekä yleiskunnon kyllä haistaa ihmisestä ja päinvastoin. Että jos kahden seksuaalisen ja fyysisen ihmisen välisessä suhteessa haluat elää, niin on tuo vertaus pinnallisuudesta ja maalin rappeutumisesta ei oikein osu. Platoniset rakkaussuhteet toki sitten erikseen, missä liikutaan vain henkisten ja sielullisten yhteyksien tasoilla. Ihmisen näkeminen sekä fyysisenä että metafyysisenä olentona molemminpuolisine tarpeineen tuntuu olevan vielä kovin vaikeaa monelle.
Sinulle ehkä kimmoisa iho on se suhteen määrittävä juttu, mutta paljon on meitäkin joilla viehätys, myös romanttinen ja seksuaalinen tulee aivan muista asioista.
Sori nyt mutta mulla on ollut sekä tiukka että löysä, ja puhut soopaa. On ilman pakkautumisen ongelma ja tapahtuu molemmilla.