Kerrotaan taas kummallisia/hirveitä treffi- tai tapailukokemuksia!

Vierailija kirjoitti:

...jatkuu

Törmäsimme ilmeisimmin tämän tyypin kaveripariskuntaan ehkä koska olivat lastenvaunujen kanssa liikkeellä. Mies pariskunnasta huusi tätä treffikumppaniani nimeltä (olivat takanamme) ja moikkasi tämän kääntyessä katsomaan. Treffikumppanini meni aivan paniikkiin ja piiloutui vaaterekin taakse (kyllä) mitään sanomatta/vastaamatta meidän kolmen toljottaessa hyvin hämmentyneinä toisiamme. Tästä hän spurttasi ovelle ja kiiruhti ulos koko kaupasta jättäen minut ja nämä randomit häntä moikanneet täysin kysymysmerkkeinä niille sijoilleen. Oli jotenkin hyvin surrealistinen tilanne ja ehkä jonkun kymmenen sekunnin jälkeen aivot alkoi toimia taas ja huikkasin näille tyypeille ohimennen "moimoi" ja lähdin pois kaupasta itsekin.

Tämä täyspotti oli siinä kaupan ulkopuolella vielä "puhelimellaan" hengaamassa, ehkä odotti että tulisin pois. Kävelin ohi ja toivotin moikat ja tämä taisi vielä tulla halaamaan siinä en ihan muista. Läksin tästä kotia kohti ja oli pakko soittaa kaverille kuuloetäisyyden ulkopuolella mitä ihmettä just tapahtu.

Tästä jannusta kuului vielä uusintatreffeille muutaman kerran, en mennyt. Ajattelin aina että varmaan varattu ja nolostui kun "jäi kiinni" kuka tietää mutta että mennä piiloon my god. 

Mä olisin varmaan kysellyt kaveripariskunnalta, että mikähän sille tuli...

Vasta tapaamani mies kysyi kuuttasataa euroa lainaksi että voisi ostaa kitaran. Opiskelijana nauroin ja sanoin että en omista sellasia summia. Mies kysyi voisinko ottaa hänelle pikavipin, valehtelin että olen luottotiedoton. Kitaraa vaille ollut mies nojasi käteensä baaritiskillä niin raivokkaasti että hänen naamansa näytti sulavan, ja ehdotti että voisin pyytää vanhempieni ottamaan hänelle pikavipin. Kerroin äitini olleen haudattuna jo tovin. Miehen ilme kirkastui ja hän oikein rääkäisi että onhan sulla sitten perintöä! Joo, vain tunnearvoa sisältävää irtaimistoa. Tämä tapahtui ensimmäisellä kahdenkeskeisellä tapaamiskerralla nurkkabaarissa ja hävetti kun tuntui että koko kuppila tuijottaa.

Näin miehen nimen vuosia myöhemmin lehdessä, oli syytettynä petoksista ja pahoinpitelyistä. Kärsi jostain pahasta persoonallisuushäiriöstä juorupuheiden mukaan, maaninen katse sillä oli silmissään kitararahoja kinutessaan.

Tapasin kesällä kaveriporukassa yhden miehen baarissa joka asui Helsingissä, mutta oli kotoisin samalta paikkakunnalta. Mentiin jatkoille ja siitä se lähti. Juteltiin kokoajan viesteillä ja tavattiin usein kahdestaan ja oli niin ihanaa. Mies lähti takaisin Helsinkiin. Minä seurasin perässä ja vietimme ihanan yön. Seuraavalla viikolla matkustin sovitusti takaisin Helsinkiin hänen luokseen. Laittauduin kauniisti. Kun saavuin hän näytti todella pettyneeltä, hänestä huokui se. Kun seisoin hänen edessä ikkunasta heijastui, kun hän selasi tinderiä suoraan edessäni sen jälkeen kun olen ajanut 300 km Helsinkiin. Mies oli niin välinpitämätön, että mulle tuli pahaolo. Olin niin ihastununut ja pieni sydämeni murtui kun sain tietää olevani samalla viivalla muiden fwb kumppaniensa kanssa. Luulin, että meillä olisi jotain enemmän mutta taisin olla miehelle vain valloitus. Tämän jälkeen mies roikotti minua löyhässä hirressä kuukausia, onneksi sanoin itseni tästä irti.

Vierailija kirjoitti:

Polyesteri, akrylli tai muu vastaava keinokuitu rupeavat haisemaan tuolla tavalla

Ensimmäinen viestini tälle palstalle, anteeksi OT. Tämä on ollut todella viihdyttävä ketju, nyt on viikon päivät mennyt välillä lueskellessa. Minulla on joskus fleece-vaatteisiin ja moottoripyörän ajoasuun tullut vastaavaa hajua. Joku bakteeri tai sieni sen aiheuttaa. Pesu todella kuumassa jos vaate sen kestää. Jos ei kestä, niin liotus ennen pesua Vanish Oxi Action Extra Hygiene -liuoksessa. Ajoasun suihkuttelin märäksi Sinolilla (etanolilla), annoin kuivua ja pesin. Raikasta tuli.

Vaihteeksi taas treffit, joissa kierrellen ja kaarrellen haluttiin saada selvyys palkasta. Kun oma työtitteli on niin geneerinen, ettei siitä pysty päättelemään tienaanko 2000 tai 7000, niin sitten tuli kysymyksiä alaisten määrästä, työsuheautosta ja bonuksista.

Muutenkin todella tylsää seuraa, ettei pienintäkään kiinnostusta toisille treffeille.

Lukioaikoina tapailin erästä poikaa, joka pyysi sitten ensitreffeille elokuviin. Yllätys oli melkoinen, kun paikalle pöllähti pojan koko muu perhe, joita en ollut koskaan aiemmin tavannut. Siellä sitten istuin ventovieraiden kanssa pimeässä salissa ja elokuvan jälkeen äiti oli kova kyselemään kaikenlaista, ilmeisesti varmistaen, että oliko minussa ainesta poikansa morsioksi. Oli kyllä kammottavaa ujolle 18-vuotiaalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen nettideittailija kirjoitti:

(jatkuu)

Pian alkoikin tulla sitten viestejä kuinka ihana yhteys meillä oli ja kuinka hän ei malta odottaa seuraavaa kertaa, kun nähdään. Tässä vaiheessa olisi pitänyt viheltää peli poikki, mutta suostuin sitten maanittelujen jälkeen tapaamaan neidon vielä uudestaan.

Toisella tapaamiskerralla käytiin sitten vahingosta viisastuneena yhdessä kaupungin suosituimmista ravintoloista. Kaikki meni mukavasti ja meillä oli yhteistä puhuttavaa. Tyttö oli mukava ja sympaattinen, vaikka ei aivan ihannenaistani vastannutkaan. Hän sitten kutsui minut ravintolaillan jälkeen vielä kotiinsa. Tällä kertaa hän painotti erikseen käyneensä suihkussa. Ajattelin, että kokeillaan nyt sitten vielä kerran, josko tästä tulisi jotakin, joten päädyimme taas hänen kämpilleen sänkyyn.

Tällä kertaa tyttö halusi aluksi antaa poskihoitoa tunnelmaa kohottaakseen. Hänellä oli silmälasit, jotka hän joutui ottamaan toimituksen ajaksi pois, kun ne muuten tippuivat koko ajan. Tässä yhteydessä paljastui, että ilman silmälaseja hänen näkönsä oli lähes olematon. En tiedä oliko tällä sitten jotain tekoa siihen, että hän onnistui jotenkin hampaillaan näykkäisemään minua pariin kertaan siten, että minun oli pakko keskeyttää toimitus kivun takia.

Ehdotin sitten, että vaihdetaan osia.  Tässä vaiheessa itse pelipaikalle siirtyessäni totesin, että tuoksu hänen alapäässä oli vain voimistunut ja pahentunut sitten viime kerran. Hetken yritin sinnitellä, mutta sitten oli pakko todetä, että ei tästä taida tulla yhtään mitään.

Totesin naiselle, että taitaa olla parempi, että pysytään vain ystävinä, eikä anneta tunteiden syventyä yhtään enempää. Hän siinä sitten hieman itkua tuhertaen suuresti hämmästeli tilannetta ja yritti saada minua jäämään. Viestejä tuli vielä parin viikon ajan paljon, joissa hän yritti saada minua uudestaan luokseen erilaisilla pyynnöillä ja  vakuutteluilla. Näihin en kuitenkaan enää taipunut ja aikaa myöten viestit loppuivat. 

Muutamaa viikkoa myöhemmin tapasin nykyisen vaimoni, jonka kanssa olemme olleet yhdessä jo yli kymmenen vuotta. Nuo olivat siis viimeisimmät nettideittini ja toivottavasti myös jäävät viimeisiksi. :)

Menit sänkyyn vastenmielisen, peseytymättömän ja pahalta haisevan naisen kanssa?

Miksi ihmeessä?

Kuten jo edellinen sanoi, se ei pane joka valkkaa.

Kun miehet kertovat etteivät saa seksiä oikein millään, muistatte aina vastata että eihän totaalikokemattomia ole 21-vuotiaissa enää kuin 15% (naisissa 7%, ovatkohan naiset miehiä halukkaampia irtoseksiin vai mikä selittää tämän?)...niin tuossa on syy.

Aina moni niistä perussiisteistä miehistä on saanut kerran tuurilla joltain kun ei ole valkannut.

Pakkohan se on panna haisevia läskejä kun ei muilta saa. Ilmanko pitäisi muka olla? Melko kohtuutonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ed. jatkaa: eri asia jos olltu pitkään suhteen ja elämä lemmikin kanssa käy mahdottomaksi, sitten asiasta toki kannattaa keskustella jos löytyisi ratkaisuja mutta jollain ekalla tai tokalla deitillä musta asiatonta sanoa et lemmikki tai minä.

Mulle ihan sama vaikka oisin 20v yhessä, jos koira rupeisi olee miehelle ongelma, mies saisi lähteä, koska hän osaa huolehtia itsestään, koira ei. En mä lastakaan antaisi pois kumppanin nillityksen takia, yhtä rakas se koirakin mulle on ja ihan samalla tapaa olen siitäkin vastuussa. En edes deittailisi ketään, jolla on joku ongelma koirien suhteen, yleensä sellaisissa ihmisissä paljon muitakin piirteitä joista en pidä. Ja juu, koira on tunteva ja sosiaalinen yhteiskuntamme jäsen, mulle ihan yhtä arvokas kuin ihminenkin. Jos se on jollekulle ongelma niin ei tarvitse minun elämässäni olla. Onneksi löytänyt elämääni sellaisen miehen, joka suhtautuu lemmikeihini asiallisesti, ottaa vastuuta niiden hoidosta yhdessä kanssani (hyvä merkki siitä, että uskaltaa lapsenkin hänen kanssaan hankkia) ja kunnioittaa oikeuttani rakastaa ja huolehtia näistä nelijalkaisistakin perheemme jäsenistä.

Kyllä asioiden tärkeysjärjestys voi olla ihan millainen vain, se on henkilökohtainen juttu.

Mietin, mites sitten jos miehesi tulee allergiseksi eläimelle. Entä jos lapsellesi tulee allergia.

Vierailija kirjoitti:

Vasta tapaamani mies kysyi kuuttasataa euroa lainaksi että voisi ostaa kitaran. Opiskelijana nauroin ja sanoin että en omista sellasia summia. Mies kysyi voisinko ottaa hänelle pikavipin, valehtelin että olen luottotiedoton. Kitaraa vaille ollut mies nojasi käteensä baaritiskillä niin raivokkaasti että hänen naamansa näytti sulavan, ja ehdotti että voisin pyytää vanhempieni ottamaan hänelle pikavipin. Kerroin äitini olleen haudattuna jo tovin. Miehen ilme kirkastui ja hän oikein rääkäisi että onhan sulla sitten perintöä! Joo, vain tunnearvoa sisältävää irtaimistoa. Tämä tapahtui ensimmäisellä kahdenkeskeisellä tapaamiskerralla nurkkabaarissa ja hävetti kun tuntui että koko kuppila tuijottaa.

Näin miehen nimen vuosia myöhemmin lehdessä, oli syytettynä petoksista ja pahoinpitelyistä. Kärsi jostain pahasta persoonallisuushäiriöstä juorupuheiden mukaan, maaninen katse sillä oli silmissään kitararahoja kinutessaan.

Hah, kuulostaa ihan yhdeltä oksetukselta jota tapailin n. 15 vuotta sitten. Paljastui, että tämä kitaraa soitteleva pummi oli lisäksi myös alkkis ja taipuvainen väkivaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa jokunen vuosi.

Tapasin baarissa kivan miehen ja käveltiin sitten samaa matkaa taxi tolpalle pilkun jälkeen. Meillä synkkasi ihan kivasti ja vaihdettiin sitten numerot. Mies ehdotti, että tavattaisiin heti huomenna. Minulla oli silloin menoa ja sanoin, että illalla käy . Mies halusi tehdä minulle romanttisen illallisen ja kehui vielä itseään, miten hyvä kokki on.  Sovittiin sitten ,että menen hänen luokseen romanttiselle illalliselle klo .19.00.

Lähdin sitten miehen luokse, mutta eksyin hieman. Mies oli luvannut tulla vastaan, mutta en nähnyt häntä missään.  Hän sitten ilmoitti, että kyllä minun tulisi osata perille asti tulla ja ei hän nyt jaksaisi lähteä hakemaan minua mistään. No, tää mies asui ihan siinä kivenheiton päässä, mutta se kerrostalo alue oli niin sekava, että en aivan heti löytänyt oikeaa taloa ja rappua.  Kun löysin sitten perille, niin tää mies oli jotenkin todella ärtyneen oloinen.

Mitään romanttista illallista ei ollut . Mies selitti sitä, että ei ollut jaksanut alkaa tekemään mitään, kun oli saanut siivotuksi juuri ja ei halunut sotkea keittiötä . Sanoin, että minulla on kyllä aika hirveä nälkä ja voitaisko vaikka tilata pizzaa . Miehelle se ei käynyt. Oli käynyt äitinsä luona syömässä pari tuntia sitten ja pizza laatikot on niin ikäviä hävitettäviä  ja saastuttavat ilmastoa .

Illalliselle luvattua punaviiniä kyllä oli, mutta mies oli sitä mieltä, että minun olisi pitänyt tuoda omat juomat mukanani ja en saanut edes sitä luvattua viinilasillista. 

Kahvia sai yhden kupillisen . Mies kertoi miten tarkka hän on kaikesta ja sen kyllä huomasi. Yritin saada hänen kanssaan juttua luistamaan, mutta hän ei juurikaan vastaillut mitään mihinkään ja oli jotenkin sellainen todella äkäisen ja takakireän oloinen. 

Olin hyvin hämilläni tästä , koska mies vaikutti jotenkin todella pettyneeltä ja  sellaiselta, että ei olisi edes halunut , että tulen käymään hänen luonaan.

Mies sitten vain yhtäkkiä sanoi minulle että " mä lähen nyt nukkuu kun oon väsynyt, et sä varmaan lähet menee täältä" .

Ei siinä mitään. Mies lupasi soitella minulle ja olla yhteydessä . Ajattelin aluksi, että ehkä mies oli todella vain väsynyt ( oltiinhan me eilinen oltu baarissa) ja siksi vaikutti tylyltä . Laitoin hänelle kohteliaisuuttani viestin missä kiitin illan vietosta ja kysyin, että tavataanko uudestaan. Mies ei koskaan vastannut siihen viestiin, enkä kuullut hänestä enää koskaan .

Ei noi nyt siinä mielessä mitenkään hirveät treffit ollut, mutta todella omituiset :D 

Luulen, että ehkä humalatila oli tehnyt tuolle miehelle kepposet ja hän oli varmaan saanut minusta aivan toisenlainen kuvan, mutta ehkä ei vain sitten kehdannut sitä minulle sanoa.

Ei voinut hakea sinua, koska ei ollut enää ajokunnossa .

Ei ollut alun perinkään aikonut laittaa ruokaa, hän ajatteli että se on peitenimi sille että alatte heti p*nemaan. Luuli että kaikki naiset tulevat kämpille sitä varten.

Huomasi, että sinulla ei ollut yhtään sama aikomus, eikä näköjään kuviteltua p*nemista ollut luvassa, siitä pettymys.

Pari mieleenpainunutta kokemusta. Ensimmäinen johti oikeastaan treffien peruuntumiseen...

Tapasin deittisivustolla naisen. Nainen oli siskoni kaima. Jaana-sisarellani oli samoihin aikoihin menossa aviokiriisi lapsettomuudesta johtuen. Viestittelin tämän toisen Jaanan kanssa, ja hän vaikutti ihan mukavalta. Viestien perusteella meillä synkkasi ihan hyvin. Kumpikin oli tyytyväinen vaihdettuihin valokuviin. Hän asui hieman kauempana, joten sovimme sitten joku perjantai-ilta treffit reilun viikon päähän seuraavaan viikonloppuun, jotta olisi aikaa tutustua hieman paremmin ilman kireitä aikatauluja viettäen kesäpäivää yhdessä. Samana iltana kuulin sisareltani siitä hänen aviokriisistään, ja viestiteltiin jotain siihen liittyvää; lapsista, lapsettomuudesta, erosta jne.

Seuraavana aamuna lähdin lenkille. Kello oli varman jotain yksitoista aamupäivällä. Olin juuri tulossa lenkiltä kotiin, kun puhelin soi:

- Janne, vastasin hengästyneenä:

- Jaana tässä moi, kuului toisesta päästä.

- No moi, oot numeron vaihtanut? Minä siihen.

Toisesta päästä kuului jotain epämääräistä muminaa. Aloin saman tien puhumaan, ajatuksena varmaan jotain lapsista, lapsettomuudesta, siitä mihin edellisenä iltana jäätiin. Ehdin puhua ehkä jotain kymmenen, parikymmentä sekuntia, kunnes tajusin ettei puhelimen toisessa päässä olekaan siskoni! Tuli täydellinen hiljaisuus.

En tiedä, mistä se tuli, mutta sen parin sekunnin aikana keksin elämäni jäätävimmän vanlainerin:

- Voi v**tu että oon kännissä!

Toinen katkaisi puhelun.

Viestiäkään ei enää vaihdettu. Ei peruttu treffejä, mutta ei kyllä treffatukaan.

Toinen:

Tavattiin jossain keskustan pubissa illalla. Tämänkin kanssa oltiin viestitelty jo jonkin verran ja sen perusteella synkkasi. Myös tavatessa juttu alkoi heti luistamaan. Oltiin juteltu ehkä reilu parikymmentä minuuttia, kun treffikumppanin puhelin soi ja hän vastasi siihen.

Huomasin saman tien, että puhelu oli selvästi etukäteen sovittu back up/plan b -puhelu. Lopetti puhelin melko pikaisesti. Treffikumppani ei selvästikään ollut miettinyt asiaa ihan loppuun asti. Eleistä ja puheesta huomasi, että yritti keksiä jotain fiksua selitystä puhelusta, mutta ei selvästikään ollut miettinyt vaihtoehtoa, jossa treffit sujuvatkin hyvin. Miksi ylipäätään alkaa selvittelemään asiaa ja vielä ensitreffeillä, jos se johtaa valehteluun. Tilanne oli jotenkin niin koominen ja täydellinen turn off.

Otin oman puhelimeni taskustani ja katsoin puhelintani. Nousin ylös ja sanoin treffikumppanille, että nyt pitää lähteä hakemaan äitiäni baarista. Jätin vajaan juomani pöytään ja lähdin pois.

On vielä kolmaskin. Tämä oli jotenkin niin hämmentävä, että vieläkin ristiriitaiset fiilikset yli kymmenen vuoden jälkeen. En oikeastaan tiedä, pitäisikö tätä edes jakaa.

Treffi-sivustolla törmäsin naiseen. Ajatukset kävi hyvin yhteen. Hieman mietin kun hän kertoi, että hänellä ei ole ollut yhtään vakavaa suhdetta ja on hieman pettynyt miehiiin. Nainen oli kuitenkin jo yli kolmenkymmenen. Vaikutti kuitenkin viestittelyn perusteella ihan mukavalta ja mielenkiinnon kohteet kohtasi, joten sovittiin treffit ulkoilmamuseoalueelle. Oli kesä. Rentoa olemista; kävellään, kierrellään ja tutustutaan toisiimme. Ajattelin.

Tulin sovitulle paikalle ajoissa. Rennosti; farkut, printti t-paita ja jotkut converset. Seiskokelin ja odottelin. Hymyilin suunnilleen jokaiselle naiselle, joka ohitseni käveli. Josko olisi treffikumppanini. Ei. No sitten paikalle saapui nainen, joka määrätietoisesti käveli luokseni. Naisella oli sellainen pitsikauluspaita ylimpään napinläveen napitettuna, reilu polvipituinen vekkihame (ilmeisesti alushameella?), valkoiset nylon-polvisukat ja mustat solkisteppikengät. Sukat päättyivät viitisen senttiä hameen helman alapuolelle. Naisella oli suurisankaiset aurinkolasit. Käveli luokseni ja kysyi, olenko se ja se. Otti aurinkolasit silmiltään, niiden alta paljastui toiset silmälasit hyvin voimakkailla linsseillä. Tajusin siinä hetkessä, että olen keskellä jotain kummallista suomalais-ruotsalais-eurooppalais-amissi-omituis-elokuvaa. Olen siis niin väärässä paikassa täysin väärän ihmisen kanssa kuin voi olla. Minua hävetti niin itseni kuin tämän toisen puolesta. En yleensä ihmisiä arvostele siten, että olisin muita yläpuolella, mutta nyt jotenkin säälitti tämä toinen ja hävetti, miksi en ollut itse tajunnut aiemmin. Jos ihmiset voivat erota kuin yö ja päivä, niin tuossa kohtaa olin kuin pimeimmistä pimein yö ja tämä toinen kirkkaimmista kirkkain yötön yö.

En voinut, enkä halunnut karata paikalta, vaikka mieli teki.

Nainen paljastui hyvin ujoksi. Käytännössä ei saanut mitään sanaa suustaan. Yritin keksiä juttua. Puhuin ja kyselin. Vastaukset oli kyllä tai ei. Tai "en tiedä". Ajoittain kyllä hyvin kimakalla äänellä suusta tuli "Khi-hii!" Välillä nosti kätensä suun eteen khi-hii huutoja peittämään!?

Vaikka oli aurinkoinen päivä, niin jokaisen vastaantulijan kohdalla minulle tuli tunne kuin meidät olisi nostettu spottivalokeilaan. Kellekään. Ei kellekään voinut jäädä epäselväksi, että olimme joko ensitreffeillä tai jotain friikkejä. Ja kyllä. Vaikka tiedän, että olemassa DD/lg-juttuja ja muita vastaavia. Niin silti.

Illalla laitoin viestiä ja kiitin seurasta. Toivotin kesän jatkoa ja kehuin hänen kauniita ajatuksiaan.

Vastasi, että vähän ihastui minuun ja kyseli milloin nähdään uudestaan.

Pari päivää mietin, mitä siihen vastaisin. Lopulta totesin itsekseni, että aikaikkuna taisi jo sulkeutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa jokunen vuosi.

Tapasin baarissa kivan miehen ja käveltiin sitten samaa matkaa taxi tolpalle pilkun jälkeen. Meillä synkkasi ihan kivasti ja vaihdettiin sitten numerot. Mies ehdotti, että tavattaisiin heti huomenna. Minulla oli silloin menoa ja sanoin, että illalla käy . Mies halusi tehdä minulle romanttisen illallisen ja kehui vielä itseään, miten hyvä kokki on.  Sovittiin sitten ,että menen hänen luokseen romanttiselle illalliselle klo .19.00.

Lähdin sitten miehen luokse, mutta eksyin hieman. Mies oli luvannut tulla vastaan, mutta en nähnyt häntä missään.  Hän sitten ilmoitti, että kyllä minun tulisi osata perille asti tulla ja ei hän nyt jaksaisi lähteä hakemaan minua mistään. No, tää mies asui ihan siinä kivenheiton päässä, mutta se kerrostalo alue oli niin sekava, että en aivan heti löytänyt oikeaa taloa ja rappua.  Kun löysin sitten perille, niin tää mies oli jotenkin todella ärtyneen oloinen.

Mitään romanttista illallista ei ollut . Mies selitti sitä, että ei ollut jaksanut alkaa tekemään mitään, kun oli saanut siivotuksi juuri ja ei halunut sotkea keittiötä . Sanoin, että minulla on kyllä aika hirveä nälkä ja voitaisko vaikka tilata pizzaa . Miehelle se ei käynyt. Oli käynyt äitinsä luona syömässä pari tuntia sitten ja pizza laatikot on niin ikäviä hävitettäviä  ja saastuttavat ilmastoa .

Illalliselle luvattua punaviiniä kyllä oli, mutta mies oli sitä mieltä, että minun olisi pitänyt tuoda omat juomat mukanani ja en saanut edes sitä luvattua viinilasillista. 

Kahvia sai yhden kupillisen . Mies kertoi miten tarkka hän on kaikesta ja sen kyllä huomasi. Yritin saada hänen kanssaan juttua luistamaan, mutta hän ei juurikaan vastaillut mitään mihinkään ja oli jotenkin sellainen todella äkäisen ja takakireän oloinen. 

Olin hyvin hämilläni tästä , koska mies vaikutti jotenkin todella pettyneeltä ja  sellaiselta, että ei olisi edes halunut , että tulen käymään hänen luonaan.

Mies sitten vain yhtäkkiä sanoi minulle että " mä lähen nyt nukkuu kun oon väsynyt, et sä varmaan lähet menee täältä" .

Ei siinä mitään. Mies lupasi soitella minulle ja olla yhteydessä . Ajattelin aluksi, että ehkä mies oli todella vain väsynyt ( oltiinhan me eilinen oltu baarissa) ja siksi vaikutti tylyltä . Laitoin hänelle kohteliaisuuttani viestin missä kiitin illan vietosta ja kysyin, että tavataanko uudestaan. Mies ei koskaan vastannut siihen viestiin, enkä kuullut hänestä enää koskaan .

Ei noi nyt siinä mielessä mitenkään hirveät treffit ollut, mutta todella omituiset :D 

Luulen, että ehkä humalatila oli tehnyt tuolle miehelle kepposet ja hän oli varmaan saanut minusta aivan toisenlainen kuvan, mutta ehkä ei vain sitten kehdannut sitä minulle sanoa.

Ei voinut hakea sinua, koska ei ollut enää ajokunnossa .

Ei ollut alun perinkään aikonut laittaa ruokaa, hän ajatteli että se on peitenimi sille että alatte heti p*nemaan. Luuli että kaikki naiset tulevat kämpille sitä varten.

Huomasi, että sinulla ei ollut yhtään sama aikomus, eikä näköjään kuviteltua p*nemista ollut luvassa, siitä pettymys.

Ja oli jatkanut kännäystä vielä kotona, ja päivä oli mennyt krapulaa nukkuessa, joten todellakaan ei ollut siivonnut eikä kokannut. Kokenut alkoholisti, väistit luodin.

Omia, ei-niin-karmeita mutta hiukan outoja treffikokemuksiani 2000-luvun puolivälin tiimoilta eräässä keskikokoisessa yliopistokaupungissa:

-tapaus 1. 19-vuotiaalla naisella hakuilmoitus paikallisen kaupunkilehden treffipalstalla johon vastasin. Nainen vaikutti hyvin kiinnostuneelta viestittelyn aktiivisuuden perusteella ja sovittiin tapaaminen hänen asuntoonsa. Tulin aikanaan perille, mutta oven avasikin eräs nuori mieshenkilö. Myös kaksi muuta miestä oli paikalla naisen lisäksi samassa huoneistossa. Nainen itse katseli pasiivisena telkkaria sohvalla ja hädin tuskin vaivautui tervehtimään. Lopulta eräs näistä miehistä (naisen kavereita) kysyikin häneltä, miksei huomioi minua juuri mitenkään, ja tämä mies sitten tarjosi vieraanvaraisuuttaan Coca-Colaa naisen jääkaapista. Tämän miehen kanssa sitten jonkin verran rupateltiin niitä näitä,  kiitin juomasta ja lähdin pettyneenä pois. Jatkoa ei kuulunut kummankaan osapuolen taholta.

-tapaus 2. Muistaakseni nainen otti yhteyttä internetissä (en muista millä deittisivustolla olleen profiilini) luettuaan, ja sovittiin tapaaminen kaupungin keskustaan. Siellä selvisi, että vaikka olikin omaan profiiliinsä kirjoittanut etsivänsä kumppania tositarkoituksella, ilmoitti minule etsivänsä vain tavallista kaveria ja olevansa jo varattu. Sanoin kohteliaasti asian olevan ok, mutta petyin silti valehtelusta. Keskustelua taisi kestää jotain 1,5-2 tuntia, ja tavattiin muistaakseni toisenkin kerran. Jatkoa ei silti kuulunut sen enempää (muistaakseni muutti toisaalle). Paljon myöhemmin sain tietää (en tosin häneltä itseltään) hänen menneen naimisiin silloisen poikaystävänsä kanssa ja saaneen 5 lasta (ellei myöhemmin enemmänkin). Kivat hälle...

-tapaus 3. tapaaminen sovitusti naisen kanssa paikallisen kirjaston pääoven edessä. Muutaman kilometrin kävelylenkki kesäpäivänä ihan ok säässä, rupattelua ja ajatustenvaihtoa, mutta en kuulemma kuitenkaan ollut hänen tyyppiään ja yhteydenpito loppui (näistä neutraalein tapaus).

Joitakin tapaamiseen johtamattomia deittikeskusteluja eri naisten kanssa oli myös. Eräs otti minuun yhteyttä, viestejä ehkä 6-7/henkilö, sitten loppui hänen osaltaan kirjoittelu ilman perusteluja. Myöhemmin loin uuden profiilin samalle sivustolle eri nimimerkillä, pääosin profiilin sisältö silti pysyi samana. Tyyppi otti uudestaan yhteyttä, en vastannut. Ilmeisesti ei oikein löytänyt mieleistään muistakaan...

Näiden kokemusten perusteella totesin, ettei ainakaan minun kannata haaskata enempää aikaa nettideittailuun, koska virtuaali- ja reaalitodellisuuden välinen ero ihmissuhteissa voi olla todella suurikin (rasittavaa). Kaikkeen saisi varautua. Toisaalta, kaikki parhaat kaverini olen tavannut luonnollisesti elävässä elämässä, en netin syövereissä. Eivätkä nuo muiden kertomukset ainakaan vahvista halukkuuttani palata nettidettailuun... 

M36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin Tinder-tuttavuuden kanssa sovittu ekat treffit pikkujouluaikaan perjantai-illalle Kallioon oluiden äärelle. Speksit oli kunnossa vastaten omiani: hyvä työ, omistusasunto, koira, komea ulkonäkökin vielä. Ikää kummallakin noin 40v.

Mies ensin tiskille, päätyi tarjoamaan, vaikka en sitä odottanut häneltä. Mukanaan tuopit ja kossu itselleen. Vaikka tarkoitus oli nauttia alkoholia illan aikana, alkoi tympäisemään toisen hakiessa täyttöä vartin välein ja humaltuen siinä voimakkaasti.

Olen itse sosiaalinen ja jaksan pitää keskustelua helposti yllä. Hänen kanssaan hiljaisuus vaan voitti. Koitin jutustella matkustelusta ja eläimistä, töistäkin. Vastasi tavulla jos silläkään. Ehkä kyse oli kemian puutteesta, ehkä kännistä. Tiedä häntä.

Halusi kuitenkin jatkaa iltaa seuraavaan baariin, "koska treffit on hyvä syy ryypätä". Itsellä odotti aamutreeni, mutta lupauduin vielä yhdelle juomalle. Siinä sivussa huomasin miehen jo swaippailevan seuraavaa deittiä. Poistuessani herra kuittasi minun olevan kovin pinnallinen... Arvaattekin varmaan? Ei jatkoon!

Oliko mies väärässä?

Valkkasithan miehen treffeille speksien perusteella.

 

Speksit ja speksit. Oma asunto ja hyvä kertoo pitkäjänteisyydestä. Koira empatiakyvystä. Hyvä yleiskunto siitä, että välittää itsestään ja omasta terveydestään. Lisäksi yhteiset kiinnostuksen kohteet ainakin teoriatasolla olisivat parisuhteen perusta.

Tuo ei ollut mitä kirjoitit:

"Speksit oli kunnossa vastaten omiani: hyvä työ, omistusasunto, koira, komea ulkonäkökin vielä."

Et maininnut mitään hyvästä yleiskunnosta etkä yhteisistä kiinnostuksen kohteista.

 

Kirjoittajalla on täysi oikeus täydentää aiemmin sanomaansa.

By the way, sanat "komea ulkonäkö" merkitsevät miehen kasvoja ja kroppaa. Kaljamahainen, ylipainoinen, rapakuntoinen sohvaperuna EI ole komea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aikaa jokunen vuosi.

Tapasin baarissa kivan miehen ja käveltiin sitten samaa matkaa taxi tolpalle pilkun jälkeen. Meillä synkkasi ihan kivasti ja vaihdettiin sitten numerot. Mies ehdotti, että tavattaisiin heti huomenna. Minulla oli silloin menoa ja sanoin, että illalla käy . Mies halusi tehdä minulle romanttisen illallisen ja kehui vielä itseään, miten hyvä kokki on.  Sovittiin sitten ,että menen hänen luokseen romanttiselle illalliselle klo .19.00.

Lähdin sitten miehen luokse, mutta eksyin hieman. Mies oli luvannut tulla vastaan, mutta en nähnyt häntä missään.  Hän sitten ilmoitti, että kyllä minun tulisi osata perille asti tulla ja ei hän nyt jaksaisi lähteä hakemaan minua mistään. No, tää mies asui ihan siinä kivenheiton päässä, mutta se kerrostalo alue oli niin sekava, että en aivan heti löytänyt oikeaa taloa ja rappua.  Kun löysin sitten perille, niin tää mies oli jotenkin todella ärtyneen oloinen.

Mitään romanttista illallista ei ollut . Mies selitti sitä, että ei ollut jaksanut alkaa tekemään mitään, kun oli saanut siivotuksi juuri ja ei halunut sotkea keittiötä . Sanoin, että minulla on kyllä aika hirveä nälkä ja voitaisko vaikka tilata pizzaa . Miehelle se ei käynyt. Oli käynyt äitinsä luona syömässä pari tuntia sitten ja pizza laatikot on niin ikäviä hävitettäviä  ja saastuttavat ilmastoa .

Illalliselle luvattua punaviiniä kyllä oli, mutta mies oli sitä mieltä, että minun olisi pitänyt tuoda omat juomat mukanani ja en saanut edes sitä luvattua viinilasillista. 

Kahvia sai yhden kupillisen . Mies kertoi miten tarkka hän on kaikesta ja sen kyllä huomasi. Yritin saada hänen kanssaan juttua luistamaan, mutta hän ei juurikaan vastaillut mitään mihinkään ja oli jotenkin sellainen todella äkäisen ja takakireän oloinen. 

Olin hyvin hämilläni tästä , koska mies vaikutti jotenkin todella pettyneeltä ja  sellaiselta, että ei olisi edes halunut , että tulen käymään hänen luonaan.

Mies sitten vain yhtäkkiä sanoi minulle että " mä lähen nyt nukkuu kun oon väsynyt, et sä varmaan lähet menee täältä" .

Ei siinä mitään. Mies lupasi soitella minulle ja olla yhteydessä . Ajattelin aluksi, että ehkä mies oli todella vain väsynyt ( oltiinhan me eilinen oltu baarissa) ja siksi vaikutti tylyltä . Laitoin hänelle kohteliaisuuttani viestin missä kiitin illan vietosta ja kysyin, että tavataanko uudestaan. Mies ei koskaan vastannut siihen viestiin, enkä kuullut hänestä enää koskaan .

Ei noi nyt siinä mielessä mitenkään hirveät treffit ollut, mutta todella omituiset :D 

Luulen, että ehkä humalatila oli tehnyt tuolle miehelle kepposet ja hän oli varmaan saanut minusta aivan toisenlainen kuvan, mutta ehkä ei vain sitten kehdannut sitä minulle sanoa.

Ei voinut hakea sinua, koska ei ollut enää ajokunnossa .

Ei ollut alun perinkään aikonut laittaa ruokaa, hän ajatteli että se on peitenimi sille että alatte heti p*nemaan. Luuli että kaikki naiset tulevat kämpille sitä varten.

Huomasi, että sinulla ei ollut yhtään sama aikomus, eikä näköjään kuviteltua p*nemista ollut luvassa, siitä pettymys.

Ja oli jatkanut kännäystä vielä kotona, ja päivä oli mennyt krapulaa nukkuessa, joten todellakaan ei ollut siivonnut eikä kokannut. Kokenut alkoholisti, väistit luodin.

Muisti sinut paremman näköiseksi. Oli pettynyt kun näki sinut. Ei halunnut panna, eikä seurustella sinun kanssa. Hoiti tilanteen kyllä huonosti ja lapsellisesti

Usea hoitoalan nainen tylsä ja väritön - varsinkin yli 3 kybäset. Aina saa pettyä. Tasapaksuja. Odottavat, että mies heitä viihdyttää ja tekee heidän elämästään mielenkiinostoista ja jännittävää.

Kaksi kertaa viime vuonna olin Tinder treffeillä, joissa naisen kroppa oli todella pettymys. Naama ihan ok, mutta Tinderin kroppa kuvat olivat vanhoja tai epäselviä tai niitä ei ollut.

Mukava ja kasvoilta nätti nainen, jonka kroppa on vääristä paikoista muhku tai tasapaksu pullapitko.

Tukeva nainenkin on ok, jos rinnat isot, mutta kun maha on samalla tasolla kuin rinnat tai jopa "yli" rintojen. Tai vyötäröä ei ole ollenkaan - kroppa on tasapaksu pötkylä.

Ei pysty. Muotoja pitää olla ja ei tarvi olla hoikka - mutta jotakin muotoja pitää olla.

Naisellisuutta.

Tuo on kyllä totta, että keskiluokkaiseen tai alaluokkaiseen ( lähi/sairaanhoitajat, opettajat jne) työhön päätyvät naiset menettävät hehkunsa. Tai heistä tulee vähän vertauskuvallisesti maatiaiskissoja; ei rumia,mutta tylsän harmaita ja useilla painoa alkaa kertymään. Jatkotutkijat ja palvelualalla toimivat osaavat pitää huolta itsestänsä, koska heillä on siihen aikaa mutta myös työ vaatii usein.

Vierailija kirjoitti:

Usein pettynyt M kirjoitti:

Kaksi kertaa viime vuonna olin Tinder treffeillä, joissa naisen kroppa oli todella pettymys. Naama ihan ok, mutta Tinderin kroppa kuvat olivat vanhoja tai epäselviä tai niitä ei ollut.

Mukava ja kasvoilta nätti nainen, jonka kroppa on vääristä paikoista muhku tai tasapaksu pullapitko.

Tukeva nainenkin on ok, jos rinnat isot, mutta kun maha on samalla tasolla kuin rinnat tai jopa "yli" rintojen. Tai vyötäröä ei ole ollenkaan - kroppa on tasapaksu pötkylä.

Ei pysty. Muotoja pitää olla ja ei tarvi olla hoikka - mutta jotakin muotoja pitää olla.

Naisellisuutta.

Minä olen tälläinen tasapaksu pötkylä ja justiinsa kaltaistesi pinnallisten miesten takia en deittaile,, moni mies on itse huomattavasti ylipainoinen, puolikalju, harvahampainen, Seppo taalasmaan tai Ismo laitelan näköinen joka vaatii missin näköisen ja kokoisen naisen

Nainen on muutakin kuin pelkkä kroppa, tissit, perse ja pillu, naisilla on tunteet,, moni mies laukoo mitä sattuu ja milloin sattuu koska "rehellisyys" hyi stna

Toisaalta sittenhän ei pitäisi olla ongelma laittaa profiiliin realistista kroppakuvaa tai jättä laittamatta kokonaan...?

En minäkään laita profiiliin että olen 186cm kun todellinen pituus on 174cm.

ps. aika monella kuvaukseen sopivalla naisella on miehelle ulkonäkökriteereitä. Ei saa olla lyhyt, hintelä, tms.