Kerrotaan taas kummallisia/hirveitä treffi- tai tapailukokemuksia!

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä totta, että keskiluokkaiseen tai alaluokkaiseen ( lähi/sairaanhoitajat, opettajat jne) työhön päätyvät naiset menettävät hehkunsa. Tai heistä tulee vähän vertauskuvallisesti maatiaiskissoja; ei rumia,mutta tylsän harmaita ja useilla painoa alkaa kertymään. Jatkotutkijat ja palvelualalla toimivat osaavat pitää huolta itsestänsä, koska heillä on siihen aikaa mutta myös työ vaatii usein.

Eiköhän noissa töissä aikaa kulu siihen työhön yhtä laila, ellei enemmänkin.

Se voi olla tottakin että naisilla koulutustaso ja sosioekonominen asema korreloi voimakkaammin hoikkuuden kanssa, mene ja tiedä. Syy on kuitenkin joku muu kuin että olisi enemmän aikaa.

Parikymmentä vuotta takaperin sovin nettitreffit ikäiseni miehen kanssa.

Tavattiin kaupungin kahvilassa, eikä tyypissä ollut mitään moitittavaa, mukava ja kiltin oloinen.

Mutta: treffien tarkempien taustaesittelyjen jälkeen oli jotenkin pelästynyt tai kiusaantunut ja kertoi, että meillä on yhteinen tuttava. Edes tuttavan sukupuolta ei suostunut paljastamaan.  Jatkotapaamiset jäivät.

Vieläkin kaihertaa, kuka tuttu oli kyseessä, kun tieto aiheutti selkeästi vauhkoontumisen.

Vierailija kirjoitti:

Usein pettynyt M kirjoitti:

Kaksi kertaa viime vuonna olin Tinder treffeillä, joissa naisen kroppa oli todella pettymys. Naama ihan ok, mutta Tinderin kroppa kuvat olivat vanhoja tai epäselviä tai niitä ei ollut.

Mukava ja kasvoilta nätti nainen, jonka kroppa on vääristä paikoista muhku tai tasapaksu pullapitko.

Tukeva nainenkin on ok, jos rinnat isot, mutta kun maha on samalla tasolla kuin rinnat tai jopa "yli" rintojen. Tai vyötäröä ei ole ollenkaan - kroppa on tasapaksu pötkylä.

Ei pysty. Muotoja pitää olla ja ei tarvi olla hoikka - mutta jotakin muotoja pitää olla.

Naisellisuutta.

Minä olen tälläinen tasapaksu pötkylä ja justiinsa kaltaistesi pinnallisten miesten takia en deittaile,, moni mies on itse huomattavasti ylipainoinen, puolikalju, harvahampainen, Seppo taalasmaan tai Ismo laitelan näköinen joka vaatii missin näköisen ja kokoisen naisen

Nainen on muutakin kuin pelkkä kroppa, tissit, perse ja pillu, naisilla on tunteet,, moni mies laukoo mitä sattuu ja milloin sattuu koska "rehellisyys" hyi stna

Kysyttiinkö ketjun otsikossa sinun mielipiteitäsi vai treffikokemuksia?

Tässä ei niinkään hirveät treffit, vaan sen jälkeen jäänyt roikkuja. Kävin Tinder-treffeillä ihan tavallisen oloisen, mukavan miehen kanssa. Meillä ei kuitenkaan synkannut isommin, kiinnostuksen kohteet aika erilaisia. Itse seuraan paljon maailman menoa ja puuhailen erilaisten projektien parissa, opiskelen ym. Hänen kiinnostukset rajoittuivat kodin sisustamiseen ja elokuviin. Asummekin monen sadan kilometrin päässä toisistamme. Treffien jälkeen totesin ettei kannata jatkaa jo välimatkankaan takia ja mies oli ihan ok asian kanssa. Luulin että asia jäisi siihen, mutta ei. Hän viestittelee minulle edelleen kuukauden-parin välein. Välillä normaaleja viestejä joissa kysyy kuulumisia, välillä erikoisempia. Saattaa useamman kuukauden hiljaisuuden jälkeen esimerkiksi yhtäkkiä tilittää mitä kaikkia elokuvia katsoessaan on itkenyt. Siis täysin puskista, ihminen jonka näin kerran kahvilla useita vuosia sitten! Olen vastaillut lyhytsanaisesti toivoen hänen kyllästyvän, mutta ei auta. Olen myös jättänyt vastaamatta, mutta sitten hän alkaa kirjoittelemaan kuinka on huolissaan minusta..? Siis ihminen jonka olen nähnyt tasan kerran vuosia sitten, ja jonka kanssa vaihdan kaksi tai kolme lyhyttä viestiä muutaman kuukauden välein?

Mies vaikuttaa viestittelyn pohjalta reppanalta ja sosiaalisesti rajoittuneelta, joten minulla ei ole sydäntä sanoa suoraankaan että lopettaisi sen kirjoittelun. Joten kai kuuntelen näitä leffaitkemistarinoita loppuelämäni. 

Nämä ei olleet treffit ainakaan mun mielestä, mutta toisen mielestä ehkä sittenkin. 

Osallistuin erääseen adressiin, johon piti panna oma osoite nimen ja nimmarin lisäksi, kai siksi, että varmistettiin onko kyseessä oikea vai keksitty henkilö. No seuraavana iltana tämä adressiin nimiä kerännyt mies seisoi oveni takana ja tuli puoliväkisin sisälle, muka selvittämään jotain asiaa. Taivaan kiitos meillä oli neljä ystävää kotona ja tämä hemmo istui sohvalla puhumatta yhtään mitään puolisen tuntia seuraten tekemisiämme, kunnes sitten häipyi pois eikä ainakaan minun kotona ollessani enää uudelleen tullut ovikelloa soittelemaan. 

Sen jälkeen en ole kyllä mihinkään osoitettani antanut, huh. 

Vieläkö löytyy lisää?

Varsinaisille treffeille ei päästy, mutta kokemus tämäkin..

Mulla oli yksi tuttava mies jonka kanssa kirjoittelin silloin tällöin ihan niitä näitä ja ajattelin silloin, että mies on ihana ja kiinnostava, mutta en koskaan sanonut tai vihjannut miehelle mitään sen enempää. Hän myös asui kaukana (5-6h junamatkan päässä) emme olleet tavanneet livenä. Noh sitten lopulta löysin netistä eri miehen jolle kirjoittelin enemmän ja juttu syveni. Tietysti kun olin alkanut tämän uuden miehen kanssa intiimimpään suhteeseen, tämä eka mies alkoi lämmitellä mua viesteillä, mutta totesin että nyt ei käy koska mulla on juttua toisen kanssa. Hiukan pettyneenä hän sitten jatkoi viatonta kirjoittelua. Ehkä kuukauden päästä tämä eka mies yritti uudelleen flirttailla ja vastasin vain ystävällisesti mutta en lähtenyt mukaan sen kummemmin. Noh sitten oli mennyt ehkä kuukausi pari ja mulla meni sen toisen miehen kanssa juttu pieleen ja olin taas vapaa tekemään mitä vaan niin sattumalta taas tämä eka mies alkoi viestitellä ja silloin annoin vähän enemmän ja lopulta kysyin jos nähtäisiin. Sovimme että minä tulen hänen kaupunkiinsa ja noin viikon päästä tästä hyppäsin junaan..

Juna lähti aikaisin aamulla ja viestitin miehelle jossain 7-8 että olen nyt junassa tulossa. Mies vastasi viestiini ja kysyin, että oliko hän herännyt aikaisin. Vastaukseksi sain että "en ole vielä alkanut nukkumaan".. aha? kysyin, että miten hän ajatteli jaksaa kun saavun perille. Aikoi kyllä jaksaa. Olin tässä vaiheessa tosi ihmeissäni ja alkoi tulla huono tunne. Mulla oli matkaa jäljellä noin puoli tuntia ja laitoin miehelle viestin että olen pian asemalla. Kaikki kuulema ok hän tulee sinne mua vastaan. Asemalla miestä ei näkynyt missään, ei vastannut viesteihin. Ajattelin että mies nukkuu, joko vahingossa tai alkoi tahallaan juuri silloin nukkumaan (epäilin jälkimmäistä). Mulla asui tässä kaupungissa yksi ystävä ja yksi entinen säätö.. Laitoin viestin ystävälle että hengaillaanko jossain jos hän on vapaalla ja onneks hän oli, niin mentiin kahvilaan ja kaupungille. Sen jälkeen laitoin viestin tälle exsäädölle että jos nähtäisiin pitkästä aikaa ja ihan kaveri mielessä. Lopulta hengailin loppupäivän hänen ja hänen mukavan tyttöystävän kanssa ja menin heidän kyydillä hotelliin yöksi. Siitä ekasta miehestä ei ollut vielä iltaankaan mennessä kuulunut mitään. En itsekään laittanut viestejä enää sen aamun jälkeen. Aamulla lähdin junalla kotiin ja vasta viikon päästä sain mieheltä vinoilevia viestejä tästä tapaamisesta ja muka pyysi anteeksi että oli nukahtanut.. Annoinpa olla.

Miehen piti olla 30 mutta jos se oli totta niin, oli kyllä elänyt rankan elämän. Oli myös todella lihava ja heti ensi hetkestä oli selvää että oli käyttänyt vanhaa kuvaa itsestään, tunnisti samaksi mutta oli tosiaan rupsahtanut ja lihonut. Kaiken kruunasivat karmeat kolisevat puukengät. Oli tullut toisesta kaupungista bussilla varta vasten minua tapaamaan joten en kehdannut sanoa että kiitos mutta ei kiitos, vaan ehdotin kahville menoa. Mies puuskutti keskustaan johtavassa ylämäessä ja pelkäsin että sydärin. Mentiin torikahvilaan ja mies totesi että oikeastaan hän haluaisi olutta, vastasin että juodaan nyt nämä kahvit ainakin eka eihän kellokaan ole kuin 12. Mies hörppi omansa hirveällä kiireellä ja osoitti sitten yhtä terassia että hän menee tuonne, tule perästä ja paineli puukengät kolisten tiehensä. En tiedä mitä joi mutta noin 20 min myöhemmin kun liityin seuraan oli jo selvästi päissään ja tuntui ärtyvän läsnäolostani. Päätin sitten lähteä kotiin mihin reagoi näyttämällä KESKARIA. Sinne jäi istuskelemaan ja kaipa selvisi kotiinsa.

Treffien alkajaisiksi mies ilmoitti ettei ole peseytynyt kolmeen päivään. Ei tullut meistä rakkaustarinan päähenkilöitä.

Lisää kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Miehen piti olla 30 mutta jos se oli totta niin, oli kyllä elänyt rankan elämän. Oli myös todella lihava ja heti ensi hetkestä oli selvää että oli käyttänyt vanhaa kuvaa itsestään, tunnisti samaksi mutta oli tosiaan rupsahtanut ja lihonut. Kaiken kruunasivat karmeat kolisevat puukengät. Oli tullut toisesta kaupungista bussilla varta vasten minua tapaamaan joten en kehdannut sanoa että kiitos mutta ei kiitos, vaan ehdotin kahville menoa. Mies puuskutti keskustaan johtavassa ylämäessä ja pelkäsin että sydärin. Mentiin torikahvilaan ja mies totesi että oikeastaan hän haluaisi olutta, vastasin että juodaan nyt nämä kahvit ainakin eka eihän kellokaan ole kuin 12. Mies hörppi omansa hirveällä kiireellä ja osoitti sitten yhtä terassia että hän menee tuonne, tule perästä ja paineli puukengät kolisten tiehensä. En tiedä mitä joi mutta noin 20 min myöhemmin kun liityin seuraan oli jo selvästi päissään ja tuntui ärtyvän läsnäolostani. Päätin sitten lähteä kotiin mihin reagoi näyttämällä KESKARIA. Sinne jäi istuskelemaan ja kaipa selvisi kotiinsa.

Ja sinä lähdit siihen baariin miehen perään MIKSI?

Yksistä ensitreffeistä olisi voinut tulla melko kummalliset, sillä oli tosi lähellä, ettemme jääneet yöksi lukkojen taakse sellaiseen aistimuseoon, jossa siis esim. sellainen ylösalaisin oleva huone ja muita illuusiojuttuja ja aktiviteetteja. Menimme 30-40min ennen sulkemisaikaa ja kierros olikin yllättävän lyhyt ja nopeasti katsottu, joten palasimme takaisinpäin alkupään hauskempiin huoneisiin hölmöilemään. Oletimme, että joku tulee kyllä hätistelemään pois. Ei tullut, tulimme itse joidenkin loppukuulutuksien (olivat paikallisella kielellä jota en osaa, tapahtui siis ulkomailla) j valojen hämärtymisen jälkeen uudestaan läpi lopuista huoneista ja deitti meni vielä vessaan. Odottelin pimeässä lahjapuodissa, kun lipunmyyjäukko ilmestyi ulkovaatteet päällä lukitsemaan kassaa ja ovia ja säikähti minut nähdessään. Luuli jo olleensa yksin :D Eikä siis ollut enää lähdössä katsomaan huoneita läpi, kun meitä myöhemmin tulleet "viimeiset" asiakkaatkin olivat jo menneet aikaa sitten. Päästiin hänen kanssaan ulos, mutta minkäköhänlainen pakohuoneseikkailu tuosta olisi vielä kehkeytynyt, jos olisimme jääneet vähän pidemmäksi aikaa sinne kierroksellee hölmöilemään? Oltaisiinko soitettu poliisit vai löydetty jostain tiskiltä omistajan tms. numero? Vai kenties tiirikoitu kassasta rahat mukaan, tuhottu valvontakameranauhat ja kadottu paikalta?

Deitti muuten oli tylsä ja jotenkin epätoivoisen ja mielipiteettömän tossukan oloinen. Eli ihan hyvä, ettei tarvinnut sen kanssa viettää yötä museoon lukittuna! Jos olisi rakkaus leimahtanut, olisi ollut uniikki ja jännittävä rakkaustarinan alku :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy kyllä jakaa omakin nettitreffikokemus. Olin jutellut pitemmän aikaa ihan mukavan miekkosen kanssa internetin syövereissä. Kuvankin olin nähnyt ja siinä näytti ihan mukiinmenevältä nuorelta mieheltä. No, päätettiin sitten tavata, mutta mikään minun ehdottamistani paikoista ei käynyt, koska "noi on kaikki liian kalliita". Sanomattakin selvää, että mies oli ulkona sekä työ- että opiskeluelämästä. Itse olin tuolloin opiskelija, eikä sitä rahaa mitenkään liikaa ollut, mutta en tosiaan ehdottanut mitään normipaikkoja ihmeellisempiä.

Päädyimme sitten hänen ehdotuksestaan erääseen lähiräkälään. Ulkoiselta habitukseltaan mies näytti Quasimodon ja heinäseipään risteytykseltä. Puistatti, vaikkei saisi tuomita. Tilasin sitten itselleni tuopillisen siideriä, maksoin, ja jäin odottelemaan, että mies tekee tilauksensa. Hän pitkän aikaa mietiskeli (ja jälkeenpäin ilmoitti toivoneensa, että minä olisin maksanut hänen juomansa, koska selkeästi olin paremmissa rahoissa) ja päätti lopulta tilata salmarin. Siis sen shotin. Listan halvimman. Maksoikohan alta kaksi euroa tuolloin. Ajattelin, että ok, eipä siinä mitään. Hän kuitenkin joi salmarinsa hörppimällä siitä pieniä siemauksia. Valehtelematta lipitti sitä salmariaan saman aikaa kuin join oman 0,45 l siiderini. Ihmettelin tätä hänelle ääneen ja vastaus oli, että "ei tartte sitten tuhlata ja ostaa toista". Juu, ei nähty enää toiste, vaikka mies kovasti viestittelikin miten kivaa meillä oli ollut. Minä muistin vain salmarin.

"Minä muistan vain salmarin" on loistava idea laulun nimeksi. :D

Laulettava kamalalla paatoksella, muuten sävelvalinta vapaa:

Mä muistan vain salmarin

Kait olin seurassa Jalmarin

Sen kauhean juomarin

Jouduin eteen mä tuomarin

Mä muistan vain salmarin

Join yhden jos toisenkin

Koko pullon kai kiskaisin

Kun juomaan taas aloitin

Mä muistan vain salmarin

En sitä mit' uhosin

Sen baarinkin tuhosin

Mä voimalla salmarin

Mä muistan vain salmarin

Unohdin sen sellinkin

Missä vietin mä yönikin

Kun sain kimppuuni poliisin

Mä muistan vain salmarin

Krapulan tosin myöskin

Jouduin pahoihin velkoihin

Mä vuoksi alkoholin

Mies haisi voimakkaasti, ei hieltä vaan  kellarilta. Siis semmoinen vanhojen rintamiestalojen voimakas haju! Mies vaikutti kuitenkin ihan mukavalta joten ostettiin kahvit mukaan ja lähdettiin kävelylle. Mies kiersi kättään koko ajan lantioni yli vaikka niin oli vaikea kävellä, enkä tunnin tuttavuuden jälkeen ollut halukas niin läheiseen kävelyyn. Mies myös sytytti tupakan mikä ärsytti, kun en itse polta. Lopulta koetti suudella väkisin ja olin oksentaa kun se kuuman kahvin ja tupakan hajuinen hengitys  tulvahti päin näköä!

Näitä riittäisi vaikka ja kuinka, mutta erikoisin oli eräs nettideitti. Tästä on vuosia. Sovimme tapaavamme kaupungin joulunavauksessa. Kiertelimme siellä ja katselimme esityksiä. Väkijoukossa puikkelehtiessa mies käveli takanani ja yhtäkkiä otti molemmista olkapäistäni kiinni ja alkoi ohjailla mihin suuntaan pitää mennä. Vaikka itse edellä kulkevana varmasti näen paremmin, mistä pääsee puikkelehtimaan(mies oli aika lyhyt).

Poistuimme tapahtumasta, otimme vakiopizzeriastani pizzat ja menimme luokseni syömään. Ilta eteni intiimeihin tunnelmiin ja mies riisui farkkunsa. Hänellä oli hervottoman kokoinen metallinen vyönsolki, joka rymähti lattialle farkkujen kanssa.

Siinä hetken aikaa harrastimme (huonoa) seksiä. Mies oli ylipainoinen ja huonossa kunnossa. Hengästyi ihan hetkessä ja suonta alkoi vetää jalasta ja kaikkea, eikä mikään asento oikein onnistunut(ei edes ratsastus ison mahan ja hyvin pienen veijarin takia). Sitten huomasin verta sängyllä juuri pestyssä valkoisessa päiväpeitteessäni. Sitä oli ihan joka puolella eri viiruina ja läntteinä. Aloimme etsiä veren lähdettä ja mies sanoi, että no jalkaan vähän kyllä sattuu. Hänhän oli sitten astunut sen jättisolkensa päälle ja jalkapohjassa oli haava.

Sitä sitten paikkailemaan, kunnes mies sanoi, että nyt ei kestä, on pakko mennä vessaan. Seinäni olivat siinä asunnossa paperia ja kuulin melkoiset törinät vessasta. Mies jutteli minulle seinän läpi ja päivitteli mm. miten on vinot lattiat kylppärissä(oletko kuullut kallistuksista?). Syytti myös, että pizzeriasta tuli ruokamyrkytys. Olen käynyt siinä pizzeriassa vuosia saamatta mitään pöpöjä ja söin samaa pizzaa kuin hänkin, ilman oireita.

Mies sitten asioituaan alkoi inhalla äänensävyllä ja irstas hymy kasvoilla kyselemään, että noooo jatketaankos siitä mihin jäätiin... No ei tehnyt mieli ja hiljalleen laitoin miehen matkoihinsa.

Jatkoimme juttelua silloin tällöin ja kerran olin kipeä. Sanoin muun ohessa hänelle, että olisipa edes limua(minulla ei ollut ja se maistuu kuumeessa parhaiten). Mies tarjoutui tuomaan ja toikin pullon. Kunnes alkoi hiplaamaan minua ja kysyi, että mentäiskös tuonne makkariin. Hei haloo, olen kipeä! Tajusi sitten lähteä.

Vielä jonkin aikaa sen jälkeen mies laitteli viestejä, että kuulitkos eilen kun ajoin asuntosi ohi amerikanraudallani ja kaasuttelin siinä. No en kuullut, asun sentään ison kaupungin keskustassa ja en liikenteen ääniin kotona kiinnitä huomiota.

Niin ja se päiväpeite ei lähtenyt puhtaaksi verestä.

Lisää näitä! Itselläni ei ole kuin joko hyviä tai tylsiä kokemuksia. Näitä on kiva lukea!

Vierailija kirjoitti:

Näitä riittäisi vaikka ja kuinka, mutta erikoisin oli eräs nettideitti. Tästä on vuosia. Sovimme tapaavamme kaupungin joulunavauksessa. Kiertelimme siellä ja katselimme esityksiä. Väkijoukossa puikkelehtiessa mies käveli takanani ja yhtäkkiä otti molemmista olkapäistäni kiinni ja alkoi ohjailla mihin suuntaan pitää mennä. Vaikka itse edellä kulkevana varmasti näen paremmin, mistä pääsee puikkelehtimaan(mies oli aika lyhyt).

Poistuimme tapahtumasta, otimme vakiopizzeriastani pizzat ja menimme luokseni syömään. Ilta eteni intiimeihin tunnelmiin ja mies riisui farkkunsa. Hänellä oli hervottoman kokoinen metallinen vyönsolki, joka rymähti lattialle farkkujen kanssa.

Siinä hetken aikaa harrastimme (huonoa) seksiä. Mies oli ylipainoinen ja huonossa kunnossa. Hengästyi ihan hetkessä ja suonta alkoi vetää jalasta ja kaikkea, eikä mikään asento oikein onnistunut(ei edes ratsastus ison mahan ja hyvin pienen veijarin takia). Sitten huomasin verta sängyllä juuri pestyssä valkoisessa päiväpeitteessäni. Sitä oli ihan joka puolella eri viiruina ja läntteinä. Aloimme etsiä veren lähdettä ja mies sanoi, että no jalkaan vähän kyllä sattuu. Hänhän oli sitten astunut sen jättisolkensa päälle ja jalkapohjassa oli haava.

Sitä sitten paikkailemaan, kunnes mies sanoi, että nyt ei kestä, on pakko mennä vessaan. Seinäni olivat siinä asunnossa paperia ja kuulin melkoiset törinät vessasta. Mies jutteli minulle seinän läpi ja päivitteli mm. miten on vinot lattiat kylppärissä(oletko kuullut kallistuksista?). Syytti myös, että pizzeriasta tuli ruokamyrkytys. Olen käynyt siinä pizzeriassa vuosia saamatta mitään pöpöjä ja söin samaa pizzaa kuin hänkin, ilman oireita.

Mies sitten asioituaan alkoi inhalla äänensävyllä ja irstas hymy kasvoilla kyselemään, että noooo jatketaankos siitä mihin jäätiin... No ei tehnyt mieli ja hiljalleen laitoin miehen matkoihinsa.

Jatkoimme juttelua silloin tällöin ja kerran olin kipeä. Sanoin muun ohessa hänelle, että olisipa edes limua(minulla ei ollut ja se maistuu kuumeessa parhaiten). Mies tarjoutui tuomaan ja toikin pullon. Kunnes alkoi hiplaamaan minua ja kysyi, että mentäiskös tuonne makkariin. Hei haloo, olen kipeä! Tajusi sitten lähteä.

Vielä jonkin aikaa sen jälkeen mies laitteli viestejä, että kuulitkos eilen kun ajoin asuntosi ohi amerikanraudallani ja kaasuttelin siinä. No en kuullut, asun sentään ison kaupungin keskustassa ja en liikenteen ääniin kotona kiinnitä huomiota.

Niin ja se päiväpeite ei lähtenyt puhtaaksi verestä.

miksi hitossa jatkoit yhteydenpitoa tämän tyypin kanssa ja näit vielä uudestaan

Viime vuonna Tinderin kautta tutustuin mieheen joka muutaman keskustelun jälkeen ilmoitti, että hän vain lähtee treffeille naisien kanssa joilla on museokortti.

Toinen tyyppi noin tunnin pitkän treffin n jälkeen kysyi mennäänkö mun luokselle. Sanoin ei, ja sitten heti paikalla kutsui minut huoraksi.

Sovittiin treffit Chico´siin. Nainen oli niin tuhdissa kunnossa, että käännyin ovelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä jutut on niin hirveitä.

Suomalaiset miehet ovat kertakaikkiaan järkyttäviä. Alan lesboksi.

Ajattele nyt toisia edes vähän!

Eeivät muut naiset ole niin pahoja, että ansaitsisivat sinut.