Kerrotaan taas kummallisia/hirveitä treffi- tai tapailukokemuksia!

Vierailija kirjoitti:

Viestittelin yhden naisen kanssa, jonka löysin deittipalstalta. Kuvissa nainen näytti normaalipainoiselta, ehkä muutama lisäkilo mutta ei muutama kilo minua haittaa. Kun tapasimme niin nainen oli ihan eri näköinen. Silmät oli pienemmät kuin kuvissa ja ylipainoa oli vähintään 20kg. Jotenkin tuli huijattu olo kun nainen oli täysin eri näköinen livenä

Nykyään käytetään paljon niitä selfien muokkausohjelmia, joissa saa silmiä suurennettua/nenää nostettua ja kasvoja kavennettua. Ja sitten kun näät livenä niin totuus paljastuu :D

Kahvittelu puolitutun miehen kanssa, oltiin ehkä kerran tavattu ja vaikutti asialliselta, kivalta tyypiltä. Niin olikin, mutta vähän hämäsi, kun äitinsä istui koko treffien ajan kahvilan edessä autossa ja tuijotti meitä 😂😂😂 Mies oli yli kolmekymppinen ja totesi, että "äiti nyt on vähän tuollanen". Ei kahviteltu toisten...

Up

Vierailija kirjoitti:

Kahvittelu puolitutun miehen kanssa, oltiin ehkä kerran tavattu ja vaikutti asialliselta, kivalta tyypiltä. Niin olikin, mutta vähän hämäsi, kun äitinsä istui koko treffien ajan kahvilan edessä autossa ja tuijotti meitä 😂😂😂 Mies oli yli kolmekymppinen ja totesi, että "äiti nyt on vähän tuollanen". Ei kahviteltu toisten...

No se vaan halusi varmistaa että sä olet hyvä tapaus tai ainakin sen ettet vahingossakaan vie hänen elämänsä valoa hunningolle.

Oikeasti, nämä äitin kultsipojut ovat karmivia tapauksia - itse tossutettavia vässyköitä ja äitinsä ovat kontrollifriikkejä jotka eivät vaan ymmärrä että se pikkupoika on kasvanut ainakin ulkoisesti aikuiseksi...

Helsingissä merkonomi-miehen kanssa treffeillä. Hän maksatti minulla treffibensat. Ihme tapaus. Ei menty naimisiin. Tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä merkonomi-miehen kanssa treffeillä. Hän maksatti minulla treffibensat. Ihme tapaus. Ei menty naimisiin. Tietenkään.

Jos oli merkonomi-mies, niin enpä ihmettele. Töitä voi olla aika vaikea saada, ainakaan mitään kunnollista.

Turussa yks strippari kehu puhelimessa kuinka upee on. No sovittiin treffit Turkuun, niin vastassa oli hirvee läski! No, aloin kiskomaan tequilaa kaksin käsin niin onneksi tajusi lähteä!

Kaikennäköistä sitä tavannut kirjoitti:

Onhan näitä. Netin ihmeellinen maailma. Kuvottavia oli miehet, jotka valehtelivat niin ikänsä kuin ulkonäkönsä, itse laittautuneena kauniiksi ja kaunis muutenkin, en ollut valehdellut mitään, hämmästyin. No, halusivat tarjota aterian, mikäs siinä. Olin tullut töistä ja nälkäinen kuin mikä. Olivat mielestäni velkaa valheillaan ;). Toinen oli sen jälkeen jo kihloja ostamassa korukaupan ohi kulkiessa (sanottakoon, että mies oli myös juova ja halusi kuskin reissuille, oli ylipainoinen (siis liian), epäsiisti.  Joo ei tullut kihloja :D. Toinen oli jättänyt maalitahrat siivoamatta käsistään, ja 15v vanhempi kuin oli kertonut (piti olla 30v :D), ja laittoi vielä jälkeenpäin viestiä että miten se seksi auton takapenkillä... Auta armias mitä miehiä.

Valehtelulla ei pukille pääse eikä oikeille treffeille (sokkotreffejä en ole koskaan pitänyt treffeinä). 

Nuorempana tapasin koulutetun miehen, joka kritisoi minua koko ajan, olin viallinen ja kaikki mitä sanoi hirveää, tuijotti ohi kulkevien naisten perseitä, ja vielä lasillisen jälkeen sanoi erotessamme (puoli tuntua siinä olin ja päälle parikymppinen, järkyttynyt miehen puheista etten osannut puolustautua) että enhän soittele perään, kun ei tartte kavereita eikä kiinnostunut minusta. Olin niin järkyttynyt etten oikeasti puhunut moneen vuoteen miehille. Keskityin opiskeluun. Tuo mies oli se, joka sai päätöksen aikaan, lyhyt hetki, mutta kun aiemmin oli eri miehiltä kuullut huorittelua, rumaksi haukkumista ym, niin se vain oli liikaa. Harmi sinänsä, kun vasta myöhemmin jatkoin deittailua aikuisempana, olisi pitänyt vain jättää ääliöiden mielipiteet huomioimatta. Mutta kun itsetuntoa kolhitaan, ei auta vaikka kuinka olisi kaunis nainen. Minulta jäi vain kokematta monia nuoruuteen liittyviä asioita, rakastumiset tulisesti. Nyt aikuisena on asia kuitenkin erilaista, mukavaa tosin... mutta olisihan se ollut ihanaa käpertyä opiskeluaikoina jonkun kainaloon, jakaa köyhät ajat ja miettiä syökö puuroa vai jauhelihaa, yhdessä, tehdä niitä asioita joista nuoret pitävät ja taas aikuisena ei niin kiinnosta :). 

Osa hyvinkin vaatimattoman näköisistä miehistä pitää oikeutenaan naisten julmaa ja usein täysin asiatonta kritisointia. Ehkä he ovat kasvaneet perheissä, joissa isä haukkui äitiä ja luulevat, että niin kuuluu toimia.

Olen pahoillani kokemuksistasi.

Minun seurustelusuhteeni jäivät kertaan, kun tapailin miestä, joka nöyryytti minua niin monilla tavoilla, etten enää halunnut seurustella uudelleen yhdenkään miehen kanssa. Elän yksin ja olen hyvin tyytyväinen elämääni, mutta nuorempana olisin halunnut puolison ja lapsia.

Tämä ei koskaan päätynyt treffeihin asti, mutta kerron silti.

Jollain palstalla tapasin T:n Haminasta. Hän vaikutti todella kiinnostuneelta ja pommitti viesteillä. Treffitkin jo sovittiin.

Yhtenä iltana sain kuvan häneltä tekstarina (silloin ei ollut vielä whatsappeja). Kuva ei näkynyt tekstiviestissä vaan kävin katsomassa sen Soneran multimediapalvelusta (joo, kyllä! Tämä tapahtui vuonna 2010)

Siellä kuva olikin! Kiva rantamaisema ja viesti "olisitpa täällä"!

Harmi että T ei tiennyt että multimediapalvelusta näkee kaikki numerot keille hän saman kuvan lähettää. Aika monta naista meitä oli :-D

Vastasin vaan että "mitä jos me kaikki tullaan?" Siihen T: "nyt mie en ymmärrä...?!"

Sanoin että näin että lähetti viestin useammalle naiselle..

Hetken päästä viesti "nyt mie olen nolo".

En vastannut enää.

Viikon päästä tuli vielä viesti: "mie taisin mokata..?"

En vastannut siihenkään 😀😀

Tulee mieleen eräät treffit yhden miehen kanssa. Olin tavannut netissä ja nähnyt livenäkin pari kertaa. Ehdotti että mentäisiin kahville. Noh, mikäs siinä. Sitten toteaakin, että ei käy julkisilla paikoilla kahviloissa ja baareissa, koska ne ahdistavat häntä. Hieman outoa, mutta myönnyin siihen että kahvitellaan sitten luonani.

Minulla on koira, joka on normaalisti ihan hyväkäytöksinen ja rauhallinen, mutta tässä tyypissä oli jotain mikä sai koirani ihan oudoksi. Voi toki johtua siitä miten tämä tyyppi käyttäytyi koiran seurassa.

Kun näki koiran, heitti kädet ilmaan silleen tyttömäisesti. Henkäisi myös sellaisella kimeällä äänellä. Ajattelin että ehkä pelkää koiria, sanoin että se on ihan kiltti, älä kiinnitä siihen mitään huomiota niin se kyllä jättää sut rauhaan.

Koira käveli tyypin perässä ja tuijotti häntä, haukkui tälle kimeällä äänellä ja hyppi vasten. Kielsin tottakai ja koitin pidellä koiraa kiinnikin. Tyyppi siis teki aina tämän "kädet ilmaan ja vinkaisu" kun koira lähestyi häntä.  Koitin sanoa, että tuo varmaan vaan innostaa sitä, että koita olla kuin koiraa ei olisi olemassakaan.

Laitoin koiran sitten toiseen huoneeseen kun ei tuosta tullut mitään.

Kahvia juodessa tyyppi kysyi onko minulla parempia lusikoita. Olin ihan että mitä niin. Selitti että hänellä on kotona sellaisia muovikahvaisia lusikoita (sellaisia lasten lusikoita), kun niiden kanssa ei pala kädet kun se lusikan varsi kuulemma kuumenee kun on kuumassa juomassa. :D Totesin vain, että ei mulla kyllä ole kun noita ihan tavallisia. Ei halunnut sitten enää kahvia.

Lopputreffit katsottiin 20 min televisiosta jotain Gordon Ramsayn ohjelmaa eikä tyyppi sanonut mitään. Jos koitin virittää keskustelua, vastaili tyyliin "Niin." "Joo." "Just just." En kehdannut kysyä milloin aikoo poistua, vaikka meinasin kuolla tylsyyteen.

Sitten lopulta totesi, että hänen seuraava bussinsa lähtee puolen tunnin päästä.

Treffien jälkeen laittoi viestin, että oli ihan kivaa, olisi ollut kiva jos olisi saanut sitä kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen eräät treffit yhden miehen kanssa. Olin tavannut netissä ja nähnyt livenäkin pari kertaa. Ehdotti että mentäisiin kahville. Noh, mikäs siinä. Sitten toteaakin, että ei käy julkisilla paikoilla kahviloissa ja baareissa, koska ne ahdistavat häntä. Hieman outoa, mutta myönnyin siihen että kahvitellaan sitten luonani.

Minulla on koira, joka on normaalisti ihan hyväkäytöksinen ja rauhallinen, mutta tässä tyypissä oli jotain mikä sai koirani ihan oudoksi. Voi toki johtua siitä miten tämä tyyppi käyttäytyi koiran seurassa.

Kun näki koiran, heitti kädet ilmaan silleen tyttömäisesti. Henkäisi myös sellaisella kimeällä äänellä. Ajattelin että ehkä pelkää koiria, sanoin että se on ihan kiltti, älä kiinnitä siihen mitään huomiota niin se kyllä jättää sut rauhaan.

Koira käveli tyypin perässä ja tuijotti häntä, haukkui tälle kimeällä äänellä ja hyppi vasten. Kielsin tottakai ja koitin pidellä koiraa kiinnikin. Tyyppi siis teki aina tämän "kädet ilmaan ja vinkaisu" kun koira lähestyi häntä.  Koitin sanoa, että tuo varmaan vaan innostaa sitä, että koita olla kuin koiraa ei olisi olemassakaan.

Laitoin koiran sitten toiseen huoneeseen kun ei tuosta tullut mitään.

Kahvia juodessa tyyppi kysyi onko minulla parempia lusikoita. Olin ihan että mitä niin. Selitti että hänellä on kotona sellaisia muovikahvaisia lusikoita (sellaisia lasten lusikoita), kun niiden kanssa ei pala kädet kun se lusikan varsi kuulemma kuumenee kun on kuumassa juomassa. :D Totesin vain, että ei mulla kyllä ole kun noita ihan tavallisia. Ei halunnut sitten enää kahvia.

Lopputreffit katsottiin 20 min televisiosta jotain Gordon Ramsayn ohjelmaa eikä tyyppi sanonut mitään. Jos koitin virittää keskustelua, vastaili tyyliin "Niin." "Joo." "Just just." En kehdannut kysyä milloin aikoo poistua, vaikka meinasin kuolla tylsyyteen.

Sitten lopulta totesi, että hänen seuraava bussinsa lähtee puolen tunnin päästä.

Treffien jälkeen laittoi viestin, että oli ihan kivaa, olisi ollut kiva jos olisi saanut sitä kahvia.

Kuulostaapa neuroottiselta tapaukselta.. Sinun olisi kyllä pitänyt huolehtia siitä, ettei koirasi häiritse toista ihmistä.

Eräs tindermies pyysi mua kävelylle ja suostuinkin heti, koska kiva tavata toinen ilman mitään sen kummempia ennakko-oletuksia ja koen ettei juttelemalla saa muuta kuin luotua liian tiukan kuvan toisesta. Kuvissa oli kivannäkönen mies. Sovittiin tapaamisaika ja -paikka. Paikalle ilmestyi kuvan mies, tavallaan täysin samannäköisenä kuin kuvissa, mutta päässä ihmeellinen remonttireiskalippis, jonka alta pilkottu rasvaiset hiukset. Tyyppi hais kamalan ummehtuneelta ja likaiselta. Juttua riitti niin paljon ettei mitään järkeä. Alle tunnin kävelyn aikana kertoi koko työ- ja koulutushistoriansa, firman perustamishaaveet, kannattaako perustaa Oy vai toiminimi, entisen aso asuntonsa laina- ja vastikemäärät, vuokranantajansa, isänsä alkoholismin jnejne. Multa kysyi pari kysymystä ja vastattuani jatkoi omaa läpätystään. Hohhoijaa. Meinasin kuolla tylsyyteen. Huh ja se haju joka välillä aina tuulahti. Ja tietysti kysyi, että ksi nähdään uudestaan.

Ei ehditty edes näkemään, mutta juttelin netissä ihan mukavalta vaikuttaneen miehen kanssa kunnes tuli aika vaihtaa kuvia. Sain kuvan epäsiististä hampuusin näköisestä miehestä, jolla oli päällään likaiset vaatteet. Saatesanoiksi mies laittoi, että älä välitä noista tahroista, ne on jotain vanhoja jotka ei lähde pesussa pois.

En halunnut tavata miestä, koska koen sen melko vastenmieliseksi, että säilötään ja käytetään paskaisia vaatteita.

Elämäni ensimmäinen nettideitti on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Seksi mielessä alunperin olinkin liikkeellä, kun erosin pitkästä suhteesta, enkä edes harkinnut seurustelua. Mies oli pari vuotta minua vanhempi, väitti itseään kokeneeksi ja naista huomioivaksi panomieheksi. Ja jos kemiat kohtaa, kyllä hän seurustelemaankin voisi ryhtyä. Hän asui aika kaukana, joten pari kuukautta soiteltiin ja viestiteltiin puolin ja toisin. Vähän ihmetytti se epätoivoinen takertuminen, mutta en kiinnittänyt siihen suurempaa huomiota, kun juttu kulki. Hän haukkui lapsensa äidin ja ja jankkasi miten se nainen ei häntä takaisin saa. Selvisi, että naisella on ollut uusi parisuhde heti heidän eronsa jälkeen ja on yhteinen lapsi ja mielestäni nainen ei todellakaan kuulostanut haikailevan tämän nettideittini perään...

No, aikanaan päätin lähteä äijää tapaamaan. Kuvat oltiin tietenkin vaihdettu, eikä mies mikään komea ollut, mutta pikkasen parempaa odotin kuitenkin kuin mitä vastassa oli. Kuva oli 7-8 vuotta vanha ja oli lihonut useita kymmeniä kiloja siinä ajassa. Miehen ääni on aina ollut tärkeä minulle ja ääni puhelimessa oli väliin lapsen lässytystä ja väliin normaali, joten olin pettynyt jo kahdesti häneen. Tavatessa sitä kuuluisaa kemiaa minun puoleltani ei tullut, hän taas oli hyvinkin ihastunut. Eli hän alkoi välittömästi seurustella kanssani, eikä ottanut kuuleviin korviinsa, kun yritin muistuttaa, etten ole etsimässä ainakaan kaukosuhdetta.

Puutteessa kun olin, piti seksiäkin kokeilla. Kaikki suuret puheet olivat ihan höpöjuttuja, nysäkulli, joka ei kunnolla edes seisonut. Hän kehui itseään kestäväksi panomieheksi, eikä laukea helposti. No ei todellakaan lauennut, mutta eipä se puoliveltto yleensä laukeakkaan... suuret luulot kuitenkin omasta osaamisestaan oli. Joku exä oli kehunut, miten hänen munansa on kuin pientä nyrkkiä saisi. Ja joku exä oli sanonut sitä ja joku toinen tätä. Ja näitä exä juttuja oli loputtomiin. Aikani kuunneltuani aloin laskea yksi yhteen näitä tarinoita ja useat kumppanit vähenivät itseni lisäksi 3-4 , joitten kanssa lapsensa äitiä lukuunottamatta oli ollut yhden kerran tai max pari kuukautta. Että se siitä kokemuksesta.

Suuseksiä kertoi tykkäävänsä naiselle antaa, mutta panemalla sitten orgasmi. En yhtään orgasmia hänen kanssaan saanut ja syyhän oli tietenkin minussa, ei hänessä! Suuseksi oli sitä, että nuoli kaikkea sieltä täältä navan ja polvien välillä ja minun kokemattomuus oli se syy, miksi ei orgasmeja tullut. Ja vaikka varmasti itsekin tajusi, ettei veltolla kullilla mitään tee, niin luuli, etten minä huomaa. Monta kertaa päivässä oli pitänyt panemaan päästä, mutta mulla ei into riittänyt, kun aloin tajuamaan, millaisen idiootin seuraan olin sotkeutunut.

866 jatkaa...

Jutut alkoi jauhaa samaa rataa, joko haukuttiin entisiä hoitoja tai kehuttiin, miten on vientiä. Minä vain yritin rohkaista, että jos on vientiä, niin ihmeessä kokeile, eihän kaukosuhteessa kannata roikkua! Suuttui, kun en saanut mustasukkaisuuskohtausta, exä kuulemma aina sai ihan ihme asioista kohtauksen.

Tämän ensitapaamisen jälkeen tavattiin vielä muutama kerta, kun ei hän kyennyt tajuamaan, ettei minua vaan kiinnosta. Jostain syystä hän käytti ulkoa opittuja vuorosanoja vanhoista suomisketseistä, siis uuno-leffat, pulttibois, Jope Ruonansuu jutut.... Niitä sitten viljeltiin ilmein ja elein joka väliin. Alkoi tympäistä aika nopeaan, aatteleppa omalle kohalle.

Hän myös katsoi oikeudekseen valistaa, miten minun pitää pukeutua ja meikata häntä miellyttääkseni ja nämä ohjeet oli ihan minun omaksi parhaaksi. Lapsiani en osaa kasvattaa, hän kyllä osaa. Silti se oli hänen lapsensa, joka oli koulussa kiusaaja ja joutui ihan rehtorin puhutteluun vanhempiensa kanssa. Eikä hän voi ymmärtää, miksi suutun tälläisesta neuvomisesta. Ja aina kun riideltiin, syy oli minussa ja minun piti häneltä anteeksi pyytää, hän vain minun parasta ajattelee. Vittuiluviestejä tuli tulvimalla aina riidan aikana. Kysyin, miksei näitä voi puhumalla selvittää, niin sanoi ettei halua sanoa mitään mitä katuisi... Lähetti sitten viestejä, jotka kuulemma heti poisti omasta puhelimestaan. Sanoin, että minullahan ne näkyy, että jos on unohtunut, mitä kaikkea on tullut kirjoitetuksi.

Viimeinen niitti oli kun hän ajoi minun luokseni mitään ilmoittamatta ja oletti itsestään selvyytenä, ettei minulla ole muuta tekemistä kuin viihdyttää häntä. Minä tykkään ulkoilla, käydä lenkillä, hevonen vei paljon vapaa-aikaa ja sitten tietenkin lapset ym ym. Hän ei muuta tehnyt kuin tuijotti telkkaria tai surffasi pornosivuilla.

Tein selväksi, että nyt riittää, en halua häntä tavata, niin yritti kääntää asian niin, että hän on se, joka erota haluaa. Olen narsistinen prinsessa, enkä ikinä tule löytämään parempaa miestä kuin hän. Sanoin, että sitten olen mieluummin yksin. Ja kuvittelin että se on siinä. Mutta hän aloitti puhelinterrorismin, joka lopulta johti siihen, että tein rikosilmoituksen. Ensimmäisellä tapaamiskerralla hän kertoi minulle, että hän pitää itseään keskivertoa älykkäämpänä ihmisenä. Mutta eipä tämä neropatti tajunnut sitä, että hänet voidaan jäljittää teletietojen perusteella ja minullehan tuli tieto, että poliisi on häneen ollut yhteydessä. Ja loppupeleissä hänet tuomittiin sakkoihin. Mutta jättipä lopulta rauhaan!!

Miks ihmeessä kahden edellisen viestin kirjoittaja on katsellut tollaista pidempään?? Itse olisin heti tyypin nähtyäni kääntynyt kannoilla ja lähtenyt lujaa karkuun. N21

Luitko sä ollenkaan tuota juttua?? Kun ei öijä ymmärtänyt jättää rauhaan ja poliisin avulla vasta päösin eroon!

Hullua päästää tilannetta noin pitkälle... pitäisi jättää nopeammin jos tajuaa ettei jutusta tule mitään.

Mutta kertokaapa niitä outoja kokemuksia enemmän! Osa on ollut jopa hauskoja.. parhaita ketjuja pitkään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei koskaan päätynyt treffeihin asti, mutta kerron silti.

Jollain palstalla tapasin T:n Haminasta. Hän vaikutti todella kiinnostuneelta ja pommitti viesteillä. Treffitkin jo sovittiin.

Yhtenä iltana sain kuvan häneltä tekstarina (silloin ei ollut vielä whatsappeja). Kuva ei näkynyt tekstiviestissä vaan kävin katsomassa sen Soneran multimediapalvelusta (joo, kyllä! Tämä tapahtui vuonna 2010)

Siellä kuva olikin! Kiva rantamaisema ja viesti "olisitpa täällä"!

Harmi että T ei tiennyt että multimediapalvelusta näkee kaikki numerot keille hän saman kuvan lähettää. Aika monta naista meitä oli :-D

Vastasin vaan että "mitä jos me kaikki tullaan?" Siihen T: "nyt mie en ymmärrä...?!"

Sanoin että näin että lähetti viestin useammalle naiselle..

Hetken päästä viesti "nyt mie olen nolo".

En vastannut enää.

Viikon päästä tuli vielä viesti: "mie taisin mokata..?"

En vastannut siihenkään 😀😀

Oliko tämä Tero?

Täällä on aika paljon tarinoita, joita lukiessa tulee mieleen, että kumpi se tyhmempi on, kirjoittaja vai treffattu tyyppi. Mut meitä on moneen junaan ja jotkut jää asemallekin. On hirveen helppo näin anonyymisti arvostella toisten valintoja tietyissä tilanteissa, mut muutamissa tarinoissa on rikosilmoitus tehty ennenkuin treffikumppani rauhoittuu. Niin on aika tyhmää mennä sanomaan, että miksi päästetään tilanne niin pitkälle, ei ehkä ole päästy tilanteesta pois.

Itse olen muutamaa idioottia tapaillut ja näin jälkikäteen vain naurattaa, että miten joku jaksaa jäädä roikkumaan, vaikka ihan selvää on, ettei suhde etene yhtään. Toiset vaan ei tahdo millään uskoa. Ja näitä on molemmissa sukupuolissa, että ei mitään vihaa toista sukupuolta kohtaan olla lietsomassa.

Nykyinen nettideittailu suorastaan houkuttelee kaikki vatipäät kärkkymään suhdemarkkinoille. Mut netissä on niin helppo olla jotain muuta kuin oikeasti on, niin livetapaaminen voikin olla täysi katastrofi. Sama homma näillä keskustelupalstoilla, vauhkona kirjoitetaan kommenttia toisen kirjoitukseen, eikä malteta edes miettiä, mitkä ehkä ovat taustat.