Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako tällaisella ylioppilastodistuksella haaveilla vielä lääkiksestä? Vai kannattaisiko pyrkiä esim sairaanhoitajaksi?
12.04.2016 |
Tytär on aina halunnut intohimoisesti lääkäriksi, katsonut aina kaikki sairaalasarjat ja ollut kaihean kiinnostunut kaikista lääketieteellisistä jutuista. Koulukin meni todella hyvin abivuoteen asti, mutta ylioppilaskurjoituksiin hän ei vaivautunut lukemaan paljoakaan, hengaili laiskojen kavereiden kanssa kirjastossa tekemättä töitä ja kiukutteli sitten illat kotona kun kokeet ahdisti. Kokeet lähti lautakuntaan äidinkielestä M, pitkä matematiikka B, englanti C, ruotsi B, kemia C ja viime syksyltä biologia M ja terveystieto E.
Nyt tytön pitäisi lukea sitten lääkiksen pääsykokeisiin, mutta käy kirjastossa saman pirukan kanssa, jotka eivät taida luke mitään. Eilenkin taas katsoivat läppäriltä leffoja. Olemme maksaneet kalliit valmennuskurssit ja sieltä tullessaan tyttö on aina vihainen ja ahdistunut. On sanonut ettei ikinä mebe opiskelemaan muuta kuin lääkistä tai biokemiaa ja jos ei pääse niihin ottaa jonkun "paskaduunin". Olemme yrittäneet tsempata tyttöä ja selittää, että nyt on se sika, kun haaveiden eteen täytyy tehdä töitä, mutta hän on taantunut laiskaksi ja välinpitämättömäksi teiniksi. Mitä voisimme tehdä? Yhteishaku amk:hin taitaa olla jo mennyt?
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden syytäkö kaikki...?
Ei vaan minun ihan oman tyttäreni syytä. Kun hän itkien tuli sanomaan, ettei millään ehdi kertaamaan kursseja pääsykokeisiin joten tehtiin yhdessä lukujärjestys, jossa fysiikkaa kerrataan klo 9-17 kirjastossa ja biologiaa klo 18-21 kotona. Määriteltiin tarkat sivumäärät, jotka pitäisi kerrata päivässä, kuinka paljon harjoituslaskuja pitäisi tehdä. Ja nyt puolentoista viikon aikana on kävelytetty kaverin koiraa, käyty joogassa kaverin kaverin kanssa, oltu ostoksilla monta kertaa ja piknikillä. Kotona on sitten kiukuteltu ja järjestetty kohtauksia kun maailma on niin epis. Ollaan miehen kanssa sanottu, että tytöstä ei vaan ole tähän, rahkeet ei ykdinkertaisesti riitä. Olisi aika katsella jotain muuta koulutusta. Ap
Aivan järjetön suunnitelma. Ei ihmisen aivot toimi niin, että pystyisivät omaksumaan tietoa 12 tuntia päivässä. Järkevämpi suunnitelma on opiskella yksin kirjastossa noin 8-12 fysiikkaa ja 12-16 biologiaa. Tuossa välissä lounastauko ja kahden tunnin välein lyhyt 10-15min tauko. Illat ja viikonloput ovat vapaita, jos on saavuttanut luku tavoitteensa. Pitäisi siis suunnitella jokaiselle päivälle asiat mitkä kertaa ja jos saa aiemmin sen tehtyä niin sitten on valmis. Nyt käy kaiken lävitse kertaalleen ja viimeisen 1-2vk ennen kokeita vielä kertaa. Realistinen suunnitelma todennäköisemmin toteutuu ja levänneenä ja hyvän tuulisena tyttö jaksaa keskittyä lukemaansa. Sellaisesta hauki on kala, hauki on kala tyylisestä lukemisestä ei ole hyötyä.
Tällaisen lukujärjestyksen hän siis itse laati itselleen. Fysiikka on ongelma, koska ei ole lukenut niitä kursseja pitkään aikaan. Ei kyllä lukenut biologiaa ja kemiaakaan ylppäreihin. Nyt sitten aivan hirveä paniikki, kun valmennuskursseilla tapaa ihmisiä, jotka ovat kerranneet koko abivuoden näitä kursseja ja edelleen tekevät töitä kellon ympäri. Ap
valmennuskurssille ei kannata mennä ellei oo jo syventävät hallussa eli fykebi. Iltakouluun oppimaan. Fysiikka on hyvin tärkeä pyrittäessä lääkikseen kuten kemia ja biologiasta ei saa kun vähän pisteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kokemuksesta voin sanoa että ei tule ikinä pääsemään, ellei 30 v. aloita uudelleen isommalla aivoilla. Kun ei ne L.n kään yo:t pääse, niin typerää edes haihatella, ja hyvä niin!!
riippuu mistä ne laudaturit kirjoittaa jos fykebi niin loistavat mahikset päästä ja jos vielä enkusta , äikästä ja ruotsinkielestä laudaturit niin aina vaan paranee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millainen nuori kirjoittaa englannista B:n?
Muuten luin mielenkiinnolla kommenttisi, mutta tämä pisti ikävällä tavalla silmään.
Vastaus kysymykseesi: Sellainen sinun nuori.
Näinhän se juuri on. Mutta tässä maailmassa, jossa ihan kaikki tapahtuu englanniksi, on se kyllä aika erikoista, jos yo-kirjoituksissa kirjoittaa B:n. Ja meidän perheessä se on vielä erikoisempaa, kun perheen historian ym vuoksi pitäisi osata sitä sujuvasti. Siis ihan täysin sukuvasti. Mutkun ei.
Ja hänellä siis enkku ollut 10 koko lukion, nyt laski 9:iin. Ap
Voi olla stressiä ja suorituspaineita. Ne vaikuttaa todella paljon muistiin ja suorituskykyyn. Ystäväni, jolla lähes kympin keskiarvo, kirjoitti b:n paperit. Oli seota yo-kirjoituksissa, koska stressasi ettei pärjää. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Mutta pääsi kuitenkin opiskelemaan ja on pärjännyt hyvin - suorittaja kun on.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein, että tyttäresi ei ole käynyt fysiikasta kuin pakolliset? Jos näin on, niin sisään pääseminen vaatii todella hyvät tiedonomaksumistaidot ja hirvittävän määrän laskuharjoituksia. Siinä kun pitää kehittää hyvä laskurutiini nopeassa ajassa laskuihin, joita muut ovat laskeneet jo vuosia lukiossa. Ja tähän päälle vielä biologian ja kemian kertaus. Mutta jos hän ei nyt pääse mihinkään, niin välivuosi vaikka kaupan kassalla voi ihmeesti lisätä lukuhaluja. Moni kuitenkin pääsee vasta toisella kerralla.
No täytyy kuitenkin muistaa, että se on ollut tasoa muutama tunti viikossa. Yhdessä päivässä ehtii saman verran kuin lukiossa kahdessa viikossa, jos alkaa ihan oikeasti hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päässyt b:n papereilla opiskelemaan ainetta, johon on huomattavasti vaikeampi päästä sisälle kuin lääkikseen. Joten tottakai tytär voi sinne päästä, mutta lukemista se varmasti vaatii.
johonkin taiteita opiskelemaan ? Psykologiaan otetaan vähemmän mitä lääkikseen. Hgin lääkikseen vaikeinta päästä mitä muihin lääkiksii Suomessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa yleisellä tasolla että ottaa päästä tuo otsikko. Se ylioppilastodistus ei itsessään avaa eikä sulje yhtään mitään ovia. Ei kannata sitä minään kohtalon sanana pitää. Jos jostain haaveilee niin toki sitä kannattaa realistisesti arvioida omia taipumuksiaan ja muutenkin sitä, mitä se haaveen toteuttaminen vaatii. Yo-todistus ei siitä välttämättä kerro mitään. Surettaa se, miten monet "päättävät" jonkun suhteellisen vähämerkityksisen jutun perusteella että eivät vaan pysty siihen ja tähän, turha haaveilla. Sen ymmärrän että lukiolainen/abi/tuore yo itse kuvittelee että tulevaisuus kokonaisuudessaan pedataan siellä lukiossa, sitähän siellä syötetään (tai ainakin syötettiin silloin kun itse siellä olin viitisentoista vuotta sitten). Mutta kun ei se mene niin, niin vanhemman tehtävä olisi minusta realisoida niitä ajatuksia.
kohta aletaan valikoida ylioppilastodistuksen perusteella tiedekuntiin. Tuskin lääkikseen pääsee jos on kirjoittanut ällät historiasta, filosofiasta, maantiedosta, terveystiedosta, todennäköisesti edelleen pätee fykemi, äikkä, enkku, ruotsinkieli ainakin Hgissä, pitkä matematiikka.
Terveystieteitä voi myös pyrkiä opiskelemaan, ura saattaa aueta esim. sairaalassa ja terveyshallinnossa. Itse pääsin aikoinaan Helsingin lääkikseen, opiskelin pari kuukautta ja huomasin ettei olekaan mun juttu ja keskeytin homman siihen. Valmistuin myöhemmin Otaniemestä DI:ksi. No en tiedä oliko sekään ihan täysin mun juttu, mutta kyllä se enemmän oli sitä mitä lääkis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa yleisellä tasolla että ottaa päästä tuo otsikko. Se ylioppilastodistus ei itsessään avaa eikä sulje yhtään mitään ovia. Ei kannata sitä minään kohtalon sanana pitää. Jos jostain haaveilee niin toki sitä kannattaa realistisesti arvioida omia taipumuksiaan ja muutenkin sitä, mitä se haaveen toteuttaminen vaatii. Yo-todistus ei siitä välttämättä kerro mitään. Surettaa se, miten monet "päättävät" jonkun suhteellisen vähämerkityksisen jutun perusteella että eivät vaan pysty siihen ja tähän, turha haaveilla. Sen ymmärrän että lukiolainen/abi/tuore yo itse kuvittelee että tulevaisuus kokonaisuudessaan pedataan siellä lukiossa, sitähän siellä syötetään (tai ainakin syötettiin silloin kun itse siellä olin viitisentoista vuotta sitten). Mutta kun ei se mene niin, niin vanhemman tehtävä olisi minusta realisoida niitä ajatuksia.
kohta aletaan valikoida ylioppilastodistuksen perusteella tiedekuntiin. Tuskin lääkikseen pääsee jos on kirjoittanut ällät historiasta, filosofiasta, maantiedosta, terveystiedosta, todennäköisesti edelleen pätee fykemi, äikkä, enkku, ruotsinkieli ainakin Hgissä, pitkä matematiikka.
ei fykemi vaan fy ke bi
Tekee pahaa tollanen äiti joka sanoo ettei sulla siihen oo rahkeita. :( motivaatio on tytöllä selkeästi hukassa mutta niinhän se on sellaisilla joille on koko ikä hoettu ettei heistä mihinkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule, minä harrastin lukioaikoina kilpaurheilua SM-tasolla ja toisinaan ulkomailla kv-tasolla ja se näkyy hyvin lukiopapereissa. Ylioppilastodistuksen arvosanat eivät korreloi sen kanssa mihin pystyn, olennaista on se - mihin pystyt, kun annat kaikkesi. Selvää kuitenkin on, että saat panostaa aivan älyttömästi, ellet ole jokin harvinainen huippulahjakkuus.
Minä aloitan ensi syksynä lääkiksen ja ihan puhtaalla työvoitolla. Halusin sitä enemmän kuin mitään muuta ja opiskelin intohimoisesti verenmaku suussa, alussa tuli itkettyä muutamaan otteeseen. Täytyy vain pitää tsemppi päällä, vaikka tulee tilanteita, joissa tietyt asiat eivät aukea täysin. Usko omiin kykyihin laskee ja itseä ainakin ärsyttää suunnattomasti jos jokin asia ei vain aukene 100%. Sen inhimillisen tunteen kanssa täytyy vain opetella elämään ja puskea eteenpäin, kyllä ne palaset jossain vaiheessa asettuvat kohdilleen. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Tekee pahaa tollanen äiti joka sanoo ettei sulla siihen oo rahkeita. :( motivaatio on tytöllä selkeästi hukassa mutta niinhän se on sellaisilla joille on koko ikä hoettu ettei heistä mihinkään ole.
On ihan eri asia lytätä järjestelmällisesti ja valheellisesti kuin sanoa totuus silloin, kun se pitää sanoa. Ap:n tyttö ei pääse tänä vuonna lääkikseen, se on aivan selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaatii kyllä paljon töitä. Matematiikka, kemia, fysiikka ja biologia pitäisi olla hyvin hallussa ja mielellään laajan oppimäärän mukaan. Toisaalta, jos jaksaa opiskella asioita itsenäisesti, ei mikään ole mahdotonta. Koulussa opittu taso ei kuitenkaan taida riittää.
riitti koulun opetukset ja kirjoitukset fykebi, ens iskulla lääkikseen ilman valmennuskurssia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatii kyllä paljon töitä. Matematiikka, kemia, fysiikka ja biologia pitäisi olla hyvin hallussa ja mielellään laajan oppimäärän mukaan. Toisaalta, jos jaksaa opiskella asioita itsenäisesti, ei mikään ole mahdotonta. Koulussa opittu taso ei kuitenkaan taida riittää.
riitti koulun opetukset ja kirjoitukset fykebi, ens iskulla lääkikseen ilman valmennuskurssia
miks kirjotat näi jäiks jotai oppimat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin paskat arvosanat eivät mene epäonnistumisen piikkiin (matikan B ja kemian C). Jos oikeasti osaa, yltää epäonnistuessaankin magnaan.
Valintakokeissa hän kilpailee osaamiseltaan L:n ja E:n oppilaiden kanssa.
Tytön pitäisi siis parantaa osaamistaan huomattavasti ensi vuoden valintakokeisiin, jotta olisi mitään mahdollisuuksia. Tämän vuoden valintakoe tulee liian nopeasti.
Kun kerran lukumotivaatiota ei ole, sanoisin että sairaanhoitaja on realistisempi vaihtoehto.
Ei välttämättä pääse sairaanhoitajaksikaan opiskelemaan, sinne pääsemisessä merkkaa yo-todistuksen arvosanat yliopistoa enemmän. Yliopistoihin taas pääsykoekiintiössä voi päästä huonommillakin arvosanoilla.
Arvosanoilla ei tässä tapauksessa ole merkitystä, koska ne ovat niin huonot.
Osaaminen ratkaisee, eikä se riitä lääkikseen. Sairaanhoitajalinjalle voi riittää. Ne sh-opiskelijat, joita tunnen, eivät ole mitään neropatteja tai lukutoukkia, vaan juuri vähän aloittajan tyttären tyylisiä tapauksia. Yhtä kerran autoin "vaikeissa" lääkelaskuissa. Tuntuivat ihan helpoilta kaltaiselleni kauppatieteilijälle.
Jos opiskelumotivaatiota ei ole, on turha edes haaveilla osaamisen nostamisesta lääkikseen vaadittavalle tasolle. Voi toki käydä niin, että tyttö ottaa nyt niin pahasti turpaan, että sisuuntuu ensi vuotta ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Tekee pahaa tollanen äiti joka sanoo ettei sulla siihen oo rahkeita. :( motivaatio on tytöllä selkeästi hukassa mutta niinhän se on sellaisilla joille on koko ikä hoettu ettei heistä mihinkään ole.
Emme ole sanoneet tytölle päin naamaa, ettei ole rahkeita. Olemme sanoneet yhä uudestaan ja uudestaan, että on pakko tehdä kovasti töitä jos haluaa lääkikseen. On pakko opetella opiskelemaan, on pakko päntätä ne kurssien perusasiat, jotta olisi joku pohja jota syventää ja jolle rakentaa. Olemme kertoneet millaista yliopisto-opiskelu on kouluun verrattuna: laajojen kokonaisuuksien hallitsemista, asiayhteyksien ymmärtämistä, tekniikoiden omaksumista ja soveltamista.
Mutta ei, tyttö miettii enemmän mitä laittaa kirjastoon päälle ja kuinka monta yliviivauskynää täytyy olla, että pärjää.
Ei tuollainen ihminen ole yliopistoainesta. Ja se nyt vaan on totta, vaikkei minulla ole sydäntä sitä hänelle kertoa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatii kyllä paljon töitä. Matematiikka, kemia, fysiikka ja biologia pitäisi olla hyvin hallussa ja mielellään laajan oppimäärän mukaan. Toisaalta, jos jaksaa opiskella asioita itsenäisesti, ei mikään ole mahdotonta. Koulussa opittu taso ei kuitenkaan taida riittää.
riitti koulun opetukset ja kirjoitukset fykebi, ens iskulla lääkikseen ilman valmennuskurssia
miks kirjotat näi jäiks jotai oppimat
minä en päässyt eikä olisi ollut edes edellytyksiä mutta lapseni pääsi.
Ei sinun sitä tarvitsekaan kertoa tytölle. Kyllä se käy selväksi valintakoepäivänä. Se päivä on ratkaiseva tytön tulevaisuuden kannalta. Käännättekö epäonnistumisen voimaksi vai murskautuuko tytön motivaatio ja usko itseensä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee pahaa tollanen äiti joka sanoo ettei sulla siihen oo rahkeita. :( motivaatio on tytöllä selkeästi hukassa mutta niinhän se on sellaisilla joille on koko ikä hoettu ettei heistä mihinkään ole.
Emme ole sanoneet tytölle päin naamaa, ettei ole rahkeita. Olemme sanoneet yhä uudestaan ja uudestaan, että on pakko tehdä kovasti töitä jos haluaa lääkikseen. On pakko opetella opiskelemaan, on pakko päntätä ne kurssien perusasiat, jotta olisi joku pohja jota syventää ja jolle rakentaa. Olemme kertoneet millaista yliopisto-opiskelu on kouluun verrattuna: laajojen kokonaisuuksien hallitsemista, asiayhteyksien ymmärtämistä, tekniikoiden omaksumista ja soveltamista.
Mutta ei, tyttö miettii enemmän mitä laittaa kirjastoon päälle ja kuinka monta yliviivauskynää täytyy olla, että pärjää.
Ei tuollainen ihminen ole yliopistoainesta. Ja se nyt vaan on totta, vaikkei minulla ole sydäntä sitä hänelle kertoa. Ap
Minusta tuo kuulostaa melkein siltä, että tyttö on itsekin jo tiedostanut asian, mutta tahtoo pitää fantasiasta jotenkin kiinni, muttei viitsi ruveta oikeasti lukemaan, koska tietää sen turhaksi ainakin tämän vuoden osalta. Sitten se jää sellaiseen lukemiseen liittyvän oheistoiminnan säätämiseen.
Minä ajattelin kerran menneisyydessä, että minusta tulee kuvittaja ja hommasin kauheasti kaikkea tarviketta ja ikään kuin virittäydyin treenaamaan kunnolla. Oikeastihan piirtämisen opettelu on tehokkainta pelkällä lyijykynällä ja valkoisella paperilla. Tuhlasin muutaman satasen kaikkeen tarpeettomaan. :S
No joo, mitä tähän nyt sanoisi. Tyttäreni monet ystävät hakevat jo toista tai kolmatta kertaa lääkikseen. Valm.kursseilla jo useampaan otteeseen. Istuvat kirjastossa enemmän ja vähemmän vuoden ympäri 8-12 tuntia/pvä ja lukevat ihan sikana. Oma tyttäreni hakee valtsikkaan ja on lukenut syksystä saakka, nyt keväällä joka ikinen päivä n.10-12 tuntia/pvä. Opiskelu on systemaattista ja aikataulutettua, mieleistä opiskelupaikkaa on todella vaikea nykyään saada.
Joten ei, tyttäresi ei tule pääsemään lääkikseen tuolla asenteella, olen pahoillani että kuulostan tiukalta. Amk:n hakuajatkin jo ohitse ja tuolla asnteella hän ei tule pääsemään sinnekään. Olen itse sh (30v kokemuksella) ja olen ohjannut lukemattomia opiskelijoita. Jos itselleni tulisi noin keskenkasvuinen nuori ohjattavaksi, lähettäisin kotiin kasvamaan. Nuoret lääkärit meillä juoksevat lenkkarit jalassa päiv.aikana, että ehtisivät hoitaa kaikki potilaat. Monella nuorella on alasta hyvin kiiltokuvamainen haavekuva, todellisuus on vallan muuta. Koko ajan saat miettiä pääsi puhki teetkö oikeita ratkaisuja ja vanhemmat lääkärit kyykyttävät, se on kova koulu joka ei lopu lääkikseen. Jos ensi vuonna haluaa yrittää uudelleen siitä vaan, mutta asenteen on kyllä muututtava.
Näinhän se juuri on. Mutta tässä maailmassa, jossa ihan kaikki tapahtuu englanniksi, on se kyllä aika erikoista, jos yo-kirjoituksissa kirjoittaa B:n. Ja meidän perheessä se on vielä erikoisempaa, kun perheen historian ym vuoksi pitäisi osata sitä sujuvasti. Siis ihan täysin sukuvasti. Mutkun ei.
Ja hänellä siis enkku ollut 10 koko lukion, nyt laski 9:iin. Ap